Elämä narsistin jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Paljonpa on suomessa noita narsisseista selviytyneitä akkoja kirjoitusten perusteella ainakin siihen nähden miten pieni prosentti varsinaisia narsisteja edes on tilastojen mukaan ihmisistä, pitääkö niitä samoja retkuja kierrättää, kannattaisiko seuraavaksi kokeilla jotain muuta kuin aina samaa retkahduskaavaa?

Moni vanhempi ihminen alkaa ymmärtää, mistä on kyse.

Moni, joka ei ole tiennyt, millaista on olla vuosikaudet yhdessä itseään korostavan, kumppaniaan lyttäävän ihmisen kanssa, uskaltaa puhua edes AV:lla.

Ei narsismi ole mikään trendi, vaan asia, joka tulee julki.

Siis mitem voi olla vaikeaa irrottautua kus#päästä? En ymmärrä!

anna itsellesi aikaa, exälläni oli narsistisia piirteitä muttei ollut sellainen pahimmasta päästä. Näin hänestä painajaisia 1,5 vuotta eron jälkeen. Aikakausilehtien lööppihehkutukset että erosta toipuu vuodessa on potaskaa, se vie aikaa ja kunnolla. Mutta aika myös parantaa ja antaa etäisyyttä. Terapia ja vertaistuki voisi tehdä hyvää, niin näkisit ns. normaaleja ihmisiä. Mustasukkaisuus ja panettelu ovat narskun perus aseita varsinkin kun olet vielä melko haavoittuneessa tilassa eron jälkeen. Eli parasta vetää ns. kaikki piuhat seinästä eli kaikki kontaktit poikki ja keskittymistä oman uuden elämän luomiseen( harrastukset tms mutta älä yritä tässä mielentilassa etsiä uutta miestä, voit törmätä vielä pahempaan..kokemusta on). Jonkun ajan päästä alat ihmettelemään mitä ylipäänsä näit ko. kaverissa. Tärkeintä on kuitenkin pysyä vahvana äläkä päästä häntä takaisin elämääsi. 

Mikä tekee ihmisestä narsistin?

Miehesi ehtii löytää vielä monta elämänsä rakkautta ennen kuin sinä pääset traumasi käsittelyssä edes puoleen väliin. Narsisti pariutuu aina nopeasti ja löytää uuden suhteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteinö aikaalöytyisi exän vahtimiseen ja vainoamiseen. Exät on aina narsistin omaisuutta. Joko hyödykkeenä triangulaatioon millä nuijitaan uuden uhrin itsetuntoa. Hulluina exinä, eli ne joita ne ei enää saa manipuloitua ja käytettyä hyväksi sekä exät joiden traumasuhde narsistiin ei katkea, koska ovat yhä aivopesty ja luulevat olevansa narskulle velkaa jotakin. Kaikki on narsistille esineitä. Yksikään ei ole sen kummempi kuin kahvinkeitin tai hammasharja. Kun käyttö on ohi. Sen voi viskata menemään.

Miten narsistimies yleensä käyttäytyy parisuhteessa??

Onko täällä sukulais-narsististeista irtautuneita? Harvemmin löytyy näistä tietoa ja kokemusta. Nyt meneillään narsulta mustamaalaus muille sukulaisille ym.ja hulluksi haukkuminen itsellä, kaiken pahan olen vaan kuvitellut ja syyllistää kovasti minua. Irtaantumiseni käänsi niin, että hän onkin se, joka ei halua olla missään tekemisissä kanssani, koska olen kuulemma niin kieroutunut ja hullu. Kovasti yrittää yhä kontrolloida ja varmasti odottaa, että palaan joku päivä vielä anteeksi anellen takaisin hänen hoviinsa. En palaa, ennemmin kuolen.

Niin sairasta tiedän mutta jotenkin sitä unohtaa ne kaikki kaltoinkohtelut ja keskittyy hyviin hetkiin

Toinen narsistin uhri, en ole vielä kuivilla

Vierailija kirjoitti:

Siis mitem voi olla vaikeaa irrottautua kus#päästä? En ymmärrä!

Nuorena ja lapsetomana onkin, mutta lapsen jälkeen ei aina helppoa.

Onko tyypillistä että narsisti haukkuu kumppaniaan hulluksi ja narsistiksi ja on helposti räjähtävä. Suuttuessaan aggressiivinen

Sä selviät kyllä. Se vie aikaa. Itse erosin omastani vuonna 2011, ja nyt on jo aika hyvällä tolalla oma mielenterveys.. Olin ihan itsekseni monta vuotta, kunnes tapasin nykyiseni v. 2008. On ihan huikeaa olla normaalissa parisuhteessa, missä ei ole omituisia ongelmia, ja kaikki ei ole mun vika. Tosinaan kyllä vieläkin huomestun, että miten puoliso reagoi arkipäiväisiin ongelmiin, ja aina huojennun, kun reaktio on normaali.  Joskus vielä nään myös painajaisia, ja ikävä kyllä edelleen usein ajattelen narsistin sekoiluja. Mutta voiton puolella ollaan. Olin sen hullun kanssa 9 vuotta, ja eron tekeminen kesti varmaankin 3 vuotta, kunnes sain sen tehtyä. Ja missään nimessä et kerro uudelle, sillä narsisti kostaa kyllä. Niin ikävää kuin se uuden kannalta onkin, sun pitää kuitenkin ajatella itseäsi nyt.

Esdellinen vielä, siis tapasin nykyiseni vuonna 2018 :-)

Vierailija kirjoitti:

Sä selviät kyllä. Se vie aikaa. Itse erosin omastani vuonna 2011, ja nyt on jo aika hyvällä tolalla oma mielenterveys.. Olin ihan itsekseni monta vuotta, kunnes tapasin nykyiseni v. 2008. On ihan huikeaa olla normaalissa parisuhteessa, missä ei ole omituisia ongelmia, ja kaikki ei ole mun vika. Tosinaan kyllä vieläkin huomestun, että miten puoliso reagoi arkipäiväisiin ongelmiin, ja aina huojennun, kun reaktio on normaali.  Joskus vielä nään myös painajaisia, ja ikävä kyllä edelleen usein ajattelen narsistin sekoiluja. Mutta voiton puolella ollaan. Olin sen hullun kanssa 9 vuotta, ja eron tekeminen kesti varmaankin 3 vuotta, kunnes sain sen tehtyä. Ja missään nimessä et kerro uudelle, sillä narsisti kostaa kyllä. Niin ikävää kuin se uuden kannalta onkin, sun pitää kuitenkin ajatella itseäsi nyt.

Miten exäsi reagoi sitten ongelmiisi? Millaista suhteenne oli?

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä että narsisti haukkuu kumppaniaan hulluksi ja narsistiksi ja on helposti räjähtävä. Suuttuessaan aggressiivinen

on todellakin. se pikkuhiljaa lisääntyvä aggressiivisuus herätti mut lopullisesti, fyysiseksi ei menty, mutta parin sentin päässä naamasta huutelu etc sai tajuamaan että se fyysinen käsiksi käyminen ei ole välttämättä enää kaukana. Narsistimiehen peruskaava on hot&cold. Nostetaan jalustalle ja palvotaan ja hetken päästä paiskataan ns. rotkoon. Sitten kun yrität huonon vaiheen jälkeen irtaantua sulla onkin taas se ideaalimies ja toivo herää että  ehkä kaikki korjaantuu sittenkin ja jäät ja yrität ja toivot, kunnes olet taas rähmällään maassa..ja sama rundi jatkuu. Eli ei ole todellakaan helppo irtaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä että narsisti haukkuu kumppaniaan hulluksi ja narsistiksi ja on helposti räjähtävä. Suuttuessaan aggressiivinen

on todellakin. se pikkuhiljaa lisääntyvä aggressiivisuus herätti mut lopullisesti, fyysiseksi ei menty, mutta parin sentin päässä naamasta huutelu etc sai tajuamaan että se fyysinen käsiksi käyminen ei ole välttämättä enää kaukana. Narsistimiehen peruskaava on hot&cold. Nostetaan jalustalle ja palvotaan ja hetken päästä paiskataan ns. rotkoon. Sitten kun yrität huonon vaiheen jälkeen irtaantua sulla onkin taas se ideaalimies ja toivo herää että  ehkä kaikki korjaantuu sittenkin ja jäät ja yrität ja toivot, kunnes olet taas rähmällään maassa..ja sama rundi jatkuu. Eli ei ole todellakaan helppo irtaantua.

Tiedostaako narsisti yleensä että on narsisti?

Miksi se ei vain lähde -kirjassa on narsistisesta suhteesta lähteneiden kokemuksia. Suosittelen. Jostain syystä oma mieli kääntää, että uusi kumppani sai hänestä sen ihanan kumppanin, mitä itse toivoi. Mutta narsistinen, itsekeskeinen persoona ja reagointitapa pysyy. Ja samat ongelmat siellä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tyypillistä että narsisti haukkuu kumppaniaan hulluksi ja narsistiksi ja on helposti räjähtävä. Suuttuessaan aggressiivinen

on todellakin. se pikkuhiljaa lisääntyvä aggressiivisuus herätti mut lopullisesti, fyysiseksi ei menty, mutta parin sentin päässä naamasta huutelu etc sai tajuamaan että se fyysinen käsiksi käyminen ei ole välttämättä enää kaukana. Narsistimiehen peruskaava on hot&cold. Nostetaan jalustalle ja palvotaan ja hetken päästä paiskataan ns. rotkoon. Sitten kun yrität huonon vaiheen jälkeen irtaantua sulla onkin taas se ideaalimies ja toivo herää että  ehkä kaikki korjaantuu sittenkin ja jäät ja yrität ja toivot, kunnes olet taas rähmällään maassa..ja sama rundi jatkuu. Eli ei ole todellakaan helppo irtaantua.

Tiedostaako narsisti yleensä että on narsisti?

Onko narsistille tyypillistä käytöstä riidan aikana olla fyysisesti väkivaltainen?

Lisää kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä sukulais-narsististeista irtautuneita? Harvemmin löytyy näistä tietoa ja kokemusta. Nyt meneillään narsulta mustamaalaus muille sukulaisille ym.ja hulluksi haukkuminen itsellä, kaiken pahan olen vaan kuvitellut ja syyllistää kovasti minua. Irtaantumiseni käänsi niin, että hän onkin se, joka ei halua olla missään tekemisissä kanssani, koska olen kuulemma niin kieroutunut ja hullu. Kovasti yrittää yhä kontrolloida ja varmasti odottaa, että palaan joku päivä vielä anteeksi anellen takaisin hänen hoviinsa. En palaa, ennemmin kuolen.

No se on just tuota ja en tiedä onnistuuko koskaan lopullinen irtautuminen. Vanhemmista toinen kunnon aggressiivinen lapsenhakkaaja narsisti. Kaikki keinot on käyttänyt, uhkailu, vahingonteko, kiristys, sukulaisille valehtelu ja mun mustamaalaaminen.

Siis minä kyllä halun ja pystyn lopettamaan kaiken knssaköymisen mutta se väkivaltainen hullu kiusaaja ei.