Isovanhempien päivä päiväkodissa, ei enää ikinä.
Meillä oli töissä isovanhempien päivä. Olen töissä siis päiväkodissa. Luulimme, että olisi mukava kokemus, mutta mitä vielä. Yksi mummo päivitteli, että teillä täällä mongoloideja normaslien lasten kanssa. Jep.
Toinen mummo kutsui lapsenlastaan isoperseeksi ja luuli, että se on hyvä vitsi. Yksi mummo kiroili, eikä huomannut siinä mitään erikoista. Olihan siellä pari normaaliakin isovanhempaa paikalla, mutta vain pari.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa tällaiseen osallistuneena ärsytti lähinnä se, kun päikyn tädit yritti saada minua tekemään omat työnsä, ja keskittyivät lähinnä juoruilemiseen. Monta lasta sälytettiin ulkoillessa minun vastuulleni.
Minäkin olen huomannut tämän päiväkotivierailulla, että LTO:t kärkkäästi lykkäävät lapset muiden vastuulle.
Jos ei kestä muutamaa epäkorrektia mummelia, on aika mennä ojaan kuolemaan.
Meillä on tärkeän henkilön päivä. Monilla ei ole mitään isovanhempia ollenkaan, saati lähistöllä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia. On tosi törkeää oikein korostaa sitä mummolan puutetta.
Muidenko pitää sitten hävetä isovanhempiaan, kun jollain toisella ei ole.
Varamummoja saa hankkia. Itse olen lupautunut yhdelle perheelle varamummoksi.
Täällä vauvapalstalla on ikuinen "Haukutaan isovanhempia päivä". Miksiköhän?
Ei voi olla kummien päivää, kun kaikki ei kuulu kirkkoon. Ei voi olla isovanhempien päivää, kun kaikilla ei ole isovanhempia. Ei voi sitä ja tätä.
Mutta keksitäänpä tärkeän ihmisen päivä. Loistavaa! Ja sitten tärkeä naapuri meneekin sinne, ja isovanhemmat jäävät kokonaan ulkopuolelle. Että mitenkäs se nyt näin kävikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia. On tosi törkeää oikein korostaa sitä mummolan puutetta.
Ei kaikilla ole myöskään isää tai äitiä ja silti päiväkodissa ja koulussa juhlitaan isänpäivät ja äitienpäivät. Ei minullakaan ollut lapsena isää, mutta silti piti tehdä isänpäiväkortti (ukille, joka eli laitoksessa 500 km päässä ja jonka olin tavannut max. kerran vuodessa).
Nuo päivät on vakiintuneita juhlia.
Tuo isovanhempien päivä on ihan vaan keksitty aivopieru.
Ja kyllö, minulta kuoli isä kun olin lapsi. Silti en vertaa näitä.
Kyllä ne isänpäivät ja äitienpäivätkin ovat olleet keksittyjä aivopieruja, ennenkuin niistä tuli vakiintuneita juhlia.
Nyyhkis. Ku meillä, niin ei saa olla muillakaan mitään kivaa
Mun isäni "röökasi" kuten haluatte asian ilmaista.Äitinikin "röökas"sota-aikana ja minä "röökasin 70-ja osin 80-luvulla.Sitten lopetin.Tyttäreni isä ei "röökannut".Tytär"röökaa" vielä silloin tällöin ja miehensä "röökaa".
Lapset ovat kuitenkin ihan normaaleja huonoine ja hyvine ominaisuuksineen.Ikähaitari 19-vajaa 2 vuotta.
Ei kai se terveellinen tapa ole,mutta ei se ihmisestä rikollista tai huonoa kasvattajaa tee.
Vierailija kirjoitti:
Olen kummastellut tuota käytäntöä, kun kutsutaan isovanhemmat päiväkotiin.
Kummastellut siksi, ettei takuulla kaikilla ole isovanhemmat niin lähellä, että voivat tulla. Hyvin epätasa-arvoinen käytäntö.
Näen tuollaiset päiväkotijutut siten, että kaikki tapahtumat tulee olla sellaisia, ettei ne aiheuta eriarvoisuutta.
Itsekin mummo, mutta en olisi voinut matkustaa käytännössä kahdelle eri paikkakunnalle jos omien lastenlasten kanssa olisi ollut tuollainen päivä/ tilaisuus. Toiseen suuntaan 300 km ja toiseen yli 500km.
Mitä tarkoittaa käytännössä, että "kaikki tapahtumat tulee olla sellaisia, ettei ne aiheuta eriarvoisuutta"? Miten järjestetään vaikka lastenkonsertti tai teatteri niin, että kaikki näkevät ja kuulevat sen tismalleen samalla tavalla? Onko eriarvoista, että yksi syö 10 lihapullaa ja kaveri vieressä yhden tai nolla lihapullaa? Mitä tämä "eriarvoisuus" on, jos jollakin on neljä isovanhempaa ja jollakin yksi tai ei yhtään? Mihin perustuu käsitys, että maailmassa olisi mahdollista kaikilla olla kaikkea aina ja koko ajan juuri sama määrä ja samalla tavoin? Onko tavoiteltavaa, että tiikerillä on sama määrä porkkanoita kuin lemmikkikanilla ja 1-vuotiaalla samanlainen kännykkä kuin 12-vuotiaalla? Miten määritellään tasa-arvoinen onnellisuus, terveys, hyvinvointi ja mahdollisuudet, kun kaikki ovat lähtökohtaisesti erilaisia ja eläneet joka sekunti erilaisen kokemuksen kuin toiset ympärillä? Jos kokee, että itsellä ei ole sitä mitä jollakin toisella on ja haluaisi sitä olevan, pitäisikö siltä toiselta kieltää se asia, jottei kummallakaan olisi? Huh huh, eipä olisi enää viikon päästä elämää tällä planeetalla.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo porvoolainen päiväkodissa työskentelevä.
On keksinyt uuden tulokulman vanhusten haukkumiseen. Säälittävä provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo porvoolainen päiväkodissa työskentelevä.
On keksinyt uuden tulokulman vanhusten haukkumiseen. Säälittävä provo.
Miksi joku haukkuisi vanhuksia ketjulla, jossa puhutaan lasten kasvatuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on ainoa, jolta isovanhemmat ei pääse paikalle. Tuntuu aika karulta, että hän siellä istuu sitten "yksin".
Itse muistan tapauksen.Kun olin mummona kyseinen päivä päiväkodissa itä Helsinki.Poika siloin pieni nyt jo 20 vuotias. Poika portilla odotti ja kovaa huusi: Minun M-mummo tulee,vaikka sillä ei ole Vaaria. Oli onnelinen. Vain muutama mummo paikalla ,kahvitelua ymm salissa.Muiden lasten suru oli silmin pistävä. Joillain todella isovanhemat kuoleet tai asuivat kaukana.Joillain lasten vanhemilla sukset meneet ristin omien vanhempien kanssa ja syy ei paikalla. Se lasten suru. Sattui annoin jokaiselle lapselle tilaa.Mielessäni ajtelin vastaavat tilaidudet on ehdottomasti lopetettava. Lapsiin sattuu. Lapsi ei ymmärrä kaikea aikuisten välillä.Ei pitkiä matkoja,ei suku riitoja.Ei niin kuolemakaan kun ollaan päiväkoti ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo porvoolainen päiväkodissa työskentelevä.
On keksinyt uuden tulokulman vanhusten haukkumiseen. Säälittävä provo.
Miksi joku haukkuisi vanhuksia ketjulla, jossa puhutaan lasten kasvatuksesta?
Täh?
Lihamuki rules!