Missä iässä elämä normaalien, mutta erittäin vilkkaiden ja äänekkäiden poikien kanssa rauhoittuu?

siinä 12 v ikäisenä

Onko adhd testattu? Vai mistä tiedät ettei ole sitä?

Varmaan kun saavat purkaa energiaansa harrastuksiin. Kannattaa myös tavata paljon ihmisiä muutenkin niin tulee sosiaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko adhd testattu? Vai mistä tiedät ettei ole sitä?

Ei ole testattu, koska ei tarvitse testata: päiväkodin ja koulun ammattikasvattajat eivät epäile sellaista hetkeäkään, koska molemmat pystyvät kyllä pysähtymään, keskittymään ja tekemään pikkutarkkoja juttuja pitkään. Heissä on vain ääntä ja energiaa ihan hvetisti ja se pitää ottaa ulos urheilulla ja muulla fyysisellä toiminnalla. Näin talven kurakeleillä onkin ollut keksimistä, että miten sen toteuttaa kun ei ole ohjattua toimintaa missään.

Heti, kun nin päätät.

Ääntä ja energiaa ei tarvitse päästää ulos jokaisessa tilanteessa, joten ihan perinteisesti kasvattamalla saat rauhallisemman elämän.

No mulla pyörii yksi 50v ikäinen tässä nurkissa, ei pahemmin ole siitä rauhoittunut kun mitä oli 30v sitten kun tavattiin...  kolme poikaa, vanhin 18v, ei tuo juuri rauhoittunut ole ehkä se ihan päätön älämölö on loppunut (yläasteen alkessa muistaakseni) mutta juttua ja liikettä riittää edelleen. Introvertti olen itsekkin, mutta en kyllä ensimmäistäkään tyttöperhettä kadehdi... sitä vinkumista ja kaikesta piipittämistä ei vaan jaksa kuunnella.

Ei tytötkään aina ole rauhallisia, kirjoja lukevia ja nukeilla leikkiviä. Meillä on kaksi vilkasta tyttöä, ja vauhtia ja ääntä riittää, teini-ikä lähestyy, ja vähän rauhallisempaa on. Mutta, rauhallisempaa on vain, koska energia pitää saada purkaa, ja onneksi molemmat ovat kovia urheilemaan. Energisen joukkuepelin treenit neljästi viikossa ja talvella suksilla niin paljon kuin sielu sietää. Onneni on ollut että itse olen samaa maata. Intrpvertille miehelle kovempi paikka.

Olisko ollut siinä 12-vuotiaana. Nyt on oikein mukavaa kun on 15v. Tytön kanssa taas ekat 12v oli leppoisaa ja nyt kun täytti 13v niin on viimeiset puoli vuotta ollut enenevässä määrin hankalaa.

Minulla on kaksi lasta ollut tai siis on vieläkin mutta ovat jo kolmekymppsiä. Tyttö ja Poika. Kummankaan kanssa ei ollut ikinä vaikeita aikoja, ei pienenä eikä murkku ikäisenä. Ei ollut mitään meteliä eikä huutamista, kumpikin osasi leikkiä tosi nätisti ja perhe elo sujui todella hyvin lasten kanssa. Olen siitä tosi kiitollinen ja iloinen. 

Meillä kanssa vilkkaat ja äänekkäät pojat, ja tosiaan alle kouluikäisinä ihan hirveän energisiä. Meillä ratkaisuna on ollut ohjatut harrastukset. Kaikki kolme poikaa ovat aloittaneet harrastamisen 5-vuotiaina, kaksi vanhinta vieläpä lisäsivät harrastusten määrää niin, että koulun alkaessa oli jo kolme harrastusta. Nuorin on mennyt aina yksi kerrallaan määrällä mutta onkin ollut hitusen rauhallisempi kuin nuo vanhemmat pojat.

Tällä hetkellä vanhin 13v harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa. Keskimmäinen 10v harrastaa koripalloa ja kitaransoittoa (lopetti juuri jalkapallon ja vaihtoi koripalloon) ja nuorimmainen 7v harrastaa jalkapalloa. Onhan se melkoista harrastusrumbaa, kun erityisesti nuorinta ja vanhinta täytyy kuskata (kentät satunnaisesti kauempana, samoin pelit), mutta kun keskimmäinenkin meni kouluun, alkoi meillä olla jo rauhallisempaa, kun nuorin tosiaan ei riehu yksin vaan viihtyy hyvin rauhallisten askartelujenkin parissa. Kaksi vanhinta ottavat välillä vähän yhteen mutta pääasiassa eletään oikein sopuisasti.

Ihan kaikki tytöt eivät muuten vain istuskele paikoillaan leikkimässä nukeilla. On totta, että monet tytöt ovat rauhallisia leikeissään mutta ei kaikki eikä missään nimessä suurin osa. Siskollani on kaksi tyttöä ja molemmat ovat olleet ihan yhtä energisiä ja vauhdikkaita tapauksia kuin meidän pojatkin. Serkusten mummolavierailut ovat kyllä aika kamalia, kun ääntä riittää ja vauhti saa pään pyörälle.

Tosi paljon energiaa on saatu kulumaan trampoliinilla ja suosittelen hyvän ja laadukkaan ostamista. Jos kurakelit ahdistavat, niin lapset johonkin liikuntapuistoon. Meillä niitä on täällä onneksi paljon, ja aina lomilla käytetään niitä, jos ei olla matkoilla. Jatkuva sisällä olo ja toisten vieressä kyhnääminen on pahinta, mitä aktiivisille pojille voi tarjota.

Käyvätkö missään säännöllisessä liikuntaharrastuksessa? Salibandy, jalkkis tms? Meillä auttoi huomattavasti, kun alkoi harrastukset. Suosittelen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta ollut tai siis on vieläkin mutta ovat jo kolmekymppsiä. Tyttö ja Poika. Kummankaan kanssa ei ollut ikinä vaikeita aikoja, ei pienenä eikä murkku ikäisenä. Ei ollut mitään meteliä eikä huutamista, kumpikin osasi leikkiä tosi nätisti ja perhe elo sujui todella hyvin lasten kanssa. Olen siitä tosi kiitollinen ja iloinen. 

Millä tavalla tämän viestin on tarkoitus auttaa ap:tä? Vai onko tarkoitus vain päteä ja kiillottaa omaa kilpeä? Ei meillä vaan koskaan, ollaan niin kiiltokuvaperhe että...

Kunnon rangaistukset käyttöön, niin kyllä alkavat totella ihan huutamattakin. Toimiva rangaistus on sellainen, että se tekee nöyräksi eli uhman merkit poistuvat.

Sitten kun lapselta on saatu luulot pois, niin se tottelee ihan normaalillakin äänellä lausuttuja komentoja.

No se elämä rauhoittuu kun alat kasvattaa niitä.

Minulla on 14- ja 17-vuotiaat pojat, jotka ikävä kyllä vieläkin säännöllisesti painivat ja ylipäätään huutavat ja riekkuvat kuin vähäjärkiset. Koulussa ovat olleet aina hyviä, ja opettajat lopettivat valitukset vilkkaudesta alakoulun loppuvaiheessa.

Kun voimaintestaus on pahimmillaan, sitä ei enää saa loppumaan edes karjumalla... toisaalta eivätpä nuo enää hakkaa toistensa päitä seiniin kuten pieninä.

Kyllä mäkin suosittelen ulkoilua ja liikuntaharrastuksia. Pienilläkin paikkakunnilla on yleensä jokin urheiluseura.

Liikunnan ohella minä suosittelen päänvaivaa. Sama juttu kuin koirien kanssa - jos lenkität sen joka päivä väsyksiin, sillä kasvaa kunto nopeammin kuin sinulla itselläsi, mutta jos annat pulmia ratkaistavaksi, saat olla hetken rauhassa.

Meidän energiset poikamme soittavat klassista musiikkia, pelaavat (aikuisten) lautapelejä ja kirjoittavat omia omiin fantasiamaailmoihinsa sijoittuvia tarinoita. Energisyys on iso lahja - vuorokaudessa on tosiaan enemmän tunteja kuin muilla.

Jos jotakuta kiinnostaa, voin kertoa miten näitä taipumuksia on ruokittu alle kouluiästä.

Niitä itsesäätelytaitoja täytyy kyllä opetella, että pystyy itsensä rauhoittamaan. 

Ja sinä olet avainasemassa niiden harjoittelemiseksi. 

Ajatteleeko joku ihan oikeasti, että lapsi lopettaa huutamisen kun sille huutaa?

No ei todellakaan, oppii vaan, että se voittaa, joka huutaa kovempaa.

Aikuisen huomiota ja aikaa antamalla ne lapset rauhoittuu. Eli otat yhden lapsen ja lähdet hänen kanssa metsäretkelle, pelaamaan lautapeliä, keilaamaan tmv. Keskustelette. Aikuisen rauhallisuus tarttuu lapsiin.

Tuon päänvaivan kanssa on niin, että jos sitä energiaa ei ole purettu ensin, ei myöskään keskittyminen rauhallisempaan tekemiseen onnistu. Meillä siis kaikki kolme poikaa ovat hyviä koulussa, lukevat kirjoja, pelaavat tietokonepelejä, ohjelmoivat, rakentavat isänsä kanssa puuvajaa, terassia, kaidetta ja mitä milloinkin, mutta ei onnistu kokeisiin lukeminen tai ongelman pohtiminen, jos sitä tarjotaan pelkästään. Tärkeintä on fyysinen tekeminen, sen jälkeen jo aivan automaattisesti rauhoittuvat rauhallisempien puuhien pariin. Siksi suosittelin myös tuota tramppaa, kun se on hyvä kotikutoinen keino saada tilanne haltuun. Hyppysession jälkeen sujuu ajatusta vaativat työtkin kuin itsestään.

Harrastusten lisäksi myös me vanhemmat tarjoamme liikkumismahdollisuuksia eli viemme laskettelemaan, tekojäälle luistelemaan, uimaan, liikuntapuistoihin jne. Se ohjattu harrastus ei riitä, vaikka sitä kuinka olisi neljä tai viisi kertaa viikossa. Lasten pitäisi liikkua 2-4 tuntia päivässä hikiliikuntaa eikä se täyty sillä, että laskee lapsen koulumatkan tai välitunnit aktiiviseen liikkumiseen.