Muita joiden puoliso ollut rauhanturvaajana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rauhanturvaajilla ole mitään erityiskokemuksia, joita olisivat kokeneet. Se voi olla että reissun jälkeen menee hiukan aikaa palautua siviilielämään.

Voi olla että alunperinkin ollut huono motivaatio tavalliseen elämään, ja siksi lähtenyt niihin hommiin.

Ööö, en tiedä missä teidän miehet ovat olleet, mutta oma mieheni on ollut kyllä ihan aidossa kuolemanvaarassa, joutunut tappamaan ihmisiä jne. Teistä ihan normaalia?

Höpö höpö

Miehesi vedättää sinua:)

Niin, eihän siellä muuta tehdä kuin uimapuvussa otetaan aurinkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni on upseeri ja ollut useassa operaatiossa mukana. Ei hänellä todellista vaaraa ole koskaan ollut, vaikka lähellä on ammuttukin. Afganistan nyt on aika paha, mutta siellä ei ole ollut.

Minun mielestäni työ muokkasi ihmistä. Ei pelkästään nuo operaatiot.

Oma mieheni ollut juuri mm. afgoissa. Ja siellä on ollut todella pahoja tilanteita. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa on käyttänyt maksullisten naisten palveluja. Usein nämä prostituoidut ovat pakon edessä kyseisessä työssä ja ihmiskaupan uhreja.  Joukossa on myös lapsiprostituoituja ja kyllä nämä meidän rehdit suomalaisetkin ovat tässä mukana ihan samalla tavalla kuin muunkin maalaiset rauhanturvaajat. Moni suomalainen ei tätä haluaisi uskoa että ei meidän suomalaiset miehet sentään vaan vain ne muut miehet.

Hahhhah.

Muistan hyvin Libanonista, missä tuore aviomies käytti vanhan kuusikymppisen eukon palveluksia, Humalassa toki.

Kaiken lisäksi tämän eukon mies rahasti:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheltä löytyy kaikki eri lätsät, on ollut useilla komennuksilla. Hänellä vaikuttaa kyllä luonteeseen, on hieman kylmempi ja kovempi. Toki vaikea syyttää pelkästään näitä tehtäviä, on toiminut myös muissa kansainvälisissä operaatioissa. Sanoi myös, että komennuksien jälkeen hänellä on paljon kriittisempi kanta pakolaisiin, kuin mitä muuten olisi.

Samoin mieheni on ollut usealla komennuksella. On juurikin kylmempi ja ehkä varauksellisempi. Jotenkin aina hieman varuillaan. Tosiaan ollut eri kohteissa, ja tietyt paikat olleet niitä oikeasti vaarallisia. Ap.

Mieheltä nyt muutama vuosi edellisestä komennuksesta ja tuo varovaisuus alkaa olla poissa. Tulee esiin oikeastaan enää silloin, jos hän herää unesta niin, että seison vaikka sängyn vieressä, ikään kuin pelästyy. Aluksi ei pystynyt kotona oikein rentoutumaan edes kunnolla, jotenkin koki että oli oltava jatkuvassa puolustusvalmiudessa minun ja lapsen vuoksi.

Samaistun tähän. Miehelläni jo useampi vuosi viimeisestä, ja edelleen näkee kamalia painajaisia, puhuu unissaan, kuin olisi keskellä taistelua. Pelottavaa...Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammattisotilas ja on muutenkin tunnekylmä, joten eroa ei huomaa.

Ei sotilaat ole sen tunnekylmempiä kuin muutkaan miehet.

Ei se ole tunnekylmyyttä, että tekee päätöksiä, eikä vaan rapsuttele muniaan, kuten siviilissä on usein tapana.

Olen tuo, jonka eksä oli sotilas. Ei hän tunnekylmäollut, mutta ei se empatia vahvin puoli hänessä ole.

 Useimmilla miehillä empaattisuus on hiukan syvemmällä kuin naisilla. Naisilla on päätöntä empaattisuutta ja miehillä harkittua, järki edellä menevää, ei lähdetä tunnemyrskyn vietäväksi, topuutellaan empaattisutta ja tehdään "hyvä päätös".

Minä olin miehen mukana vuosikymmeniä sitten, kun perhe pääsi mukaan. Muistan, että kaikki muut miehet olivat ties monetta kertaa mukana, ja vaikka olin nuori niin tajusin, että ne miehet olivat jotenkin rikkinäisiä miehiä.

En tarkemmin enää muista, mutta tuon ajatuksen muistan.

Tuo "rauhanturvaaja" nimitys hämää monia sillä oikeasti nykyään ne hommat on ihan palkkasotilaan hommia. Ei tiedä pääseekö elävänä/ehjänä takaisin.

No esim. tuolla Haitissa ainakin ranskalaiset rauhanturvaajat olivat ostaneet suklaalla lapsilta seksiä.

Ja tiedän että suomalaiset miehetkin ovat käyttäneet paikallisia bordelleja eri kohteissa. Yk:han on salaillut näitä tapauksia vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa on käyttänyt maksullisten naisten palveluja. Usein nämä prostituoidut ovat pakon edessä kyseisessä työssä ja ihmiskaupan uhreja.  Joukossa on myös lapsiprostituoituja ja kyllä nämä meidän rehdit suomalaisetkin ovat tässä mukana ihan samalla tavalla kuin muunkin maalaiset rauhanturvaajat. Moni suomalainen ei tätä haluaisi uskoa että ei meidän suomalaiset miehet sentään vaan vain ne muut miehet.

Missä maassa tällaista? Ainakin oma mieheni ollut sellaisissa paikoissa, joissa ollaan vain ja ainoastaan tukikohdassa tai tositoimissa. Ei siellä mitään naisia ole ollut muutoin, kuin rauhanturvaajina kanssa.[/quote

Maksullisten naisten käyttö on ihan yleistä rauhanturvaajien keskuudessa.

Ne saavat kortsutkin työantajalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheltä löytyy kaikki eri lätsät, on ollut useilla komennuksilla. Hänellä vaikuttaa kyllä luonteeseen, on hieman kylmempi ja kovempi. Toki vaikea syyttää pelkästään näitä tehtäviä, on toiminut myös muissa kansainvälisissä operaatioissa. Sanoi myös, että komennuksien jälkeen hänellä on paljon kriittisempi kanta pakolaisiin, kuin mitä muuten olisi.

Samoin mieheni on ollut usealla komennuksella. On juurikin kylmempi ja ehkä varauksellisempi. Jotenkin aina hieman varuillaan. Tosiaan ollut eri kohteissa, ja tietyt paikat olleet niitä oikeasti vaarallisia. Ap.

Mieheltä nyt muutama vuosi edellisestä komennuksesta ja tuo varovaisuus alkaa olla poissa. Tulee esiin oikeastaan enää silloin, jos hän herää unesta niin, että seison vaikka sängyn vieressä, ikään kuin pelästyy. Aluksi ei pystynyt kotona oikein rentoutumaan edes kunnolla, jotenkin koki että oli oltava jatkuvassa puolustusvalmiudessa minun ja lapsen vuoksi.

Samaistun tähän. Miehelläni jo useampi vuosi viimeisestä, ja edelleen näkee kamalia painajaisia, puhuu unissaan, kuin olisi keskellä taistelua. Pelottavaa...Ap.

Kirjoitat Porvoosta päin?

Minun mieheni näkee myös painajaisia, vaikkakin jokseenkin parantumassa ptsd:stä, joka hänellä on ollut melko pahana. Käyttäytymiseltään hän on ehkä vähän vetäytyvämpi ja yleisellä tasolla negatiivisempi, kuin ennen komennusta. Ja jatkuvasti myös ns. varuillaan, niinkuin muutkin täällä kuvanneet omia puolisoitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni on upseeri ja ollut useassa operaatiossa mukana. Ei hänellä todellista vaaraa ole koskaan ollut, vaikka lähellä on ammuttukin. Afganistan nyt on aika paha, mutta siellä ei ole ollut.

Minun mielestäni työ muokkasi ihmistä. Ei pelkästään nuo operaatiot.

Oma mieheni ollut juuri mm. afgoissa. Ja siellä on ollut todella pahoja tilanteita. Ap.

Ihan sama tunne, kuin että menee ukkosella ulos, ja jännittää, että iskeekö salama.

Ei sen kummemmasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheltä löytyy kaikki eri lätsät, on ollut useilla komennuksilla. Hänellä vaikuttaa kyllä luonteeseen, on hieman kylmempi ja kovempi. Toki vaikea syyttää pelkästään näitä tehtäviä, on toiminut myös muissa kansainvälisissä operaatioissa. Sanoi myös, että komennuksien jälkeen hänellä on paljon kriittisempi kanta pakolaisiin, kuin mitä muuten olisi.

Samoin mieheni on ollut usealla komennuksella. On juurikin kylmempi ja ehkä varauksellisempi. Jotenkin aina hieman varuillaan. Tosiaan ollut eri kohteissa, ja tietyt paikat olleet niitä oikeasti vaarallisia. Ap.

Mieheltä nyt muutama vuosi edellisestä komennuksesta ja tuo varovaisuus alkaa olla poissa. Tulee esiin oikeastaan enää silloin, jos hän herää unesta niin, että seison vaikka sängyn vieressä, ikään kuin pelästyy. Aluksi ei pystynyt kotona oikein rentoutumaan edes kunnolla, jotenkin koki että oli oltava jatkuvassa puolustusvalmiudessa minun ja lapsen vuoksi.

Samaistun tähän. Miehelläni jo useampi vuosi viimeisestä, ja edelleen näkee kamalia painajaisia, puhuu unissaan, kuin olisi keskellä taistelua. Pelottavaa...Ap.

Kirjoitat Porvoosta päin?

Valitettavasti en...Ap.

Omia valintoja nämäkin keikat.  Minusta turha nillittää jos henki tai järki lähtee, kun vapaaehtoisesti sotaan lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni näkee myös painajaisia, vaikkakin jokseenkin parantumassa ptsd:stä, joka hänellä on ollut melko pahana. Käyttäytymiseltään hän on ehkä vähän vetäytyvämpi ja yleisellä tasolla negatiivisempi, kuin ennen komennusta. Ja jatkuvasti myös ns. varuillaan, niinkuin muutkin täällä kuvanneet omia puolisoitaan.

Ei täällä ole muita "kuvaajia" kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni on upseeri ja ollut useassa operaatiossa mukana. Ei hänellä todellista vaaraa ole koskaan ollut, vaikka lähellä on ammuttukin. Afganistan nyt on aika paha, mutta siellä ei ole ollut.

Minun mielestäni työ muokkasi ihmistä. Ei pelkästään nuo operaatiot.

Oma mieheni ollut juuri mm. afgoissa. Ja siellä on ollut todella pahoja tilanteita. Ap.

Ihan sama tunne, kuin että menee ukkosella ulos, ja jännittää, että iskeekö salama.

Ei sen kummemmasta kyse.

Kirjoitat ilmeisesti omasta kokemuksesta? Suhtaudut mielestäni aika pragmaattisesti kokemukseesi. Oletko joutunut tappamaan? Tuntuuko sekin salamaniskulta? Ap.

Varmasti joukossa on monia hyviä ihmisiä jotka oikeasti haluavat auttaa ja edistää rauhaa.

Sitten on näitä sotahulluja ja pervoja jotka menee sinne tekemään ihan jotain muuta kuin auttamaan.

Ja tämä ongelma on muissakin hyväntekeväisyysjärjestöissä maailmalla. Pari hullua ja pervoa pilaa kaikkien maineen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo "rauhanturvaaja" nimitys hämää monia sillä oikeasti nykyään ne hommat on ihan palkkasotilaan hommia.

Näin se on. Libanon on tällä hetkellä ainoa perinteinen rauhanturvaoperaatio. Afganistan ja Irak taas ovat sotaoperaatioita, vaikka asiaa ei Suomessa haluta ääneen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni on upseeri ja ollut useassa operaatiossa mukana. Ei hänellä todellista vaaraa ole koskaan ollut, vaikka lähellä on ammuttukin. Afganistan nyt on aika paha, mutta siellä ei ole ollut.

Minun mielestäni työ muokkasi ihmistä. Ei pelkästään nuo operaatiot.

Oma mieheni ollut juuri mm. afgoissa. Ja siellä on ollut todella pahoja tilanteita. Ap.

Ihan sama tunne, kuin että menee ukkosella ulos, ja jännittää, että iskeekö salama.

Ei sen kummemmasta kyse.

Jollain on tarve mitätöidä rauhanturvaajien tekemistä ja kokemuksia. Mistäköhän tämäkin kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "rauhanturvaaja" nimitys hämää monia sillä oikeasti nykyään ne hommat on ihan palkkasotilaan hommia.

Näin se on. Libanon on tällä hetkellä ainoa perinteinen rauhanturvaoperaatio. Afganistan ja Irak taas ovat sotaoperaatioita, vaikka asiaa ei Suomessa haluta ääneen sanoa.

Juuri näin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti joukossa on monia hyviä ihmisiä jotka oikeasti haluavat auttaa ja edistää rauhaa.

Sitten on näitä sotahulluja ja pervoja jotka menee sinne tekemään ihan jotain muuta kuin auttamaan.

Ja tämä ongelma on muissakin hyväntekeväisyysjärjestöissä maailmalla. Pari hullua ja pervoa pilaa kaikkien maineen.

Mieheni ei ole ollut operaatioissa maailmanrauhan takia vaan ennen kaikkea rahan ja kansainvälisen kokemuksen vuoksi. Kuten sanottu; tunnekylmä.