Myönnätkö olevasi pahantahtoinen ja ilkeä töissä?
Näitä ihmisiä omallakin työpaikallani on. Vähemmistössä joviaalit elä ja anna elää-ihmiset.
Miksi olet sellainen kun olet?
Mitä saat juoruilusta? Mitä saat pisteliäästä vihjailusta? Epämielyttävästä ja muita alistavaan pyrkivästä käytöksestä?
Olen ihmetellyt tätä jo kohta lähemmäs 40 vuotta. Voisiko joku kertoa?
Kommentit (21)
Sadistinen mielihyvä. Valta kiihottaa.
Tätä olen minäkin ihmetellyt. Mikä saa hyvässä, vakituisessa asemassa olevan akateemisen ihmisen käyttäytymään oksettavan rumasti muita kohtaan?
He ovat omaan elämäänsä tyytymättömiä lähestulkoon aina.
Vierailija kirjoitti:
Sadistinen mielihyvä. Valta kiihottaa.
Tai vallattomuus, omaan tekemiseen ja muihin; sitä yritetään sitten edes jotenkin kompensoida etsimällä tekijää ulkopuolelta.
Tuntui hyvältä, kun sain työkaverin savustettua työpaikaltamme. Oli pitkä ja ansiokas ura, mutta parin vuoden rääkkäämisellä siltä meni hermot. Koin, että hän oli tielläni.
Ja juu: sain muutamia muitakin mukaan savustusoperaatioon.
Nyt on hyvä mieli!
Vierailija kirjoitti:
Kuka tunnustaa ja selittää?
Kukaan ei tunnusta eikä selitä, yhdessä olemme enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Sadistinen mielihyvä. Valta kiihottaa.
Lisään tähän kateuden. Plus narsismi. Uhri ei ehkä ymmärrä liikaa kumarrella narsistia ja saa hänen vihat päälleen.
Vi..ttu ku niin v..tuttaa. Johonkin se on päästävä purkamaan tämä v..i..tutus! Jotenkin tuntuu itsestä silloin mukavammalta. Jaksaa painaa rankkaakin duunia paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sadistinen mielihyvä. Valta kiihottaa.
Lisään tähän kateuden. Plus narsismi. Uhri ei ehkä ymmärrä liikaa kumarrella narsistia ja saa hänen vihat päälleen.
TÄMÄ
Vituttaa työpaikalla olevat klikit, selän takana paskan puhuminen, suora työpaikkakiusaaminen, pomon puuttumattomuus näihin ongelmiin ja joidenkin lusmuilu kaikesta mahdollisesta. Joskus tulee ärähdettyä itselläkin!
Mulla alkoi työkaverin kovempi kiusaaminen siitä ko huomasin, ettei pomo siitä välittänyt. Eikä oikein kukaan muukaan.
Korotin ääntäni, naljailin ja vittuilin joka kerta kun tuli työhuoneeseen. Olen sen verran isokokoinen, että muut korvat luimussa vain kuuntelivat ja hiljaa siis hyväksyivät.
Sain vielä mukaan yhden naispuolisen työkaverin hoviini. Nauroi aina kovaan ääneen ja lisäsi kiusaamiskiukaalle höyryä.
Jostain kumman syystä häipyi kiusattu näköpiiristäni. Oon katellu nyt yhtä uutta saalista. Saan sen verran kiksejä tällaisesta toisen ihmisen piinaamisesta...
Olen. Tosin en pidä ihmisistä ja piikittelyllä varmistan, ettei kukaan tule kyselemään työn ulkopuolisia asioita. En pidä myöskään draamasta tai muusta, joten pyrin pitämään asiat hetkellisinä ja ei-paisuvina. Työni kyllä teen hyvin.
Täällä ei kukaan oikea kiusaaja kirjoittele.
Olen. Jotkut kuvittelevat, että työpaikalla työt tulevat tehtyä, jos olisi rento ilmapiiri. On minun tehtäväni poistaa tällainen harhaluulo hyväksi havaitulla mulkkuilulla muille. Ei töissä saa viihtyä. Siellä pitää tehdä töitä sen ajan kun on. Prkl!
Tämän takia en mene töihin mihinkään kuin sinne minne itse haluan. Nyt olen ihan hyvilläni työttömänä. Onneksi rahaa ei puutu. Ihmiset ootte varsinaisia hankalia olentoja, mieluummin luen kommentteja siitä mikä yhteiskunnan loinen olen kuin että menisin joka päivä töihin jossa saan henkilökohtaista naljailua ja kettuilua eikä kukaan arvosta panostani, olisin vain yksi ratas muiden joukossa. Ei ole mun ongelma muiden ongelmakäytös enkä siitä ole vastuussa, mutta te olette vastuussa kiusaamisen jatkuvuudesta ja sen takia meitä työttömiä on :p Koettakaa nyt ymmärtää ettei kiusaaminen ole niin "viatonta" kuin luulette.
Kaikkia ei ole kasvatettu.