Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äityslomalla (perhevapaalla) syrjäytyminen
20.02.2020 |
En muista nähneeni keskustelua tästä aiheesta, yksinäisyydestä on keskusteltu mutta tässä on eri vivahde.
Onko kellekään käynyt niin että alkaa tuntumaan syrytyneeltä äitiyslomalla? Siis siten että on yksinäinen JA tuntuu ettei kuulu mihinkään yhteisöön, sukuun, isompaan ihmisryhmään. Ja että etääntyy siitä työpaikastakin eikä tunne olevansa ”arvokas työssäkäyvä” vaan enemmän yhteiskunnan ulkolaidalla hengailija.
Mulle taitaa olla käynyt näin.
Kommentit (37)
Tuo on itestä kii,fb oin täynnä mammaryhmiä ja imetysryhmiä ja ruokaryhmiä ja vaik mitä. Livenä on MLL perhekerhot ja avoimet päiväkodit ja leikkipuistot ja seurakunnankerhot ja kirjastoissakin on vaik mitä!
Nyt hynttyyt niskaan ja menoks!
Mä löysin kanssa aikoinaan ryhmän leikkipuistossa ja vieläkin ollaan yhteyksissä,toisten kans tiiviimmin,toisten kans vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ryhmärämä kirjoitti:
Tuo on itestä kii,fb oin täynnä mammaryhmiä ja imetysryhmiä ja ruokaryhmiä ja vaik mitä. Livenä on MLL perhekerhot ja avoimet päiväkodit ja leikkipuistot ja seurakunnankerhot ja kirjastoissakin on vaik mitä!
Nyt hynttyyt niskaan ja menoks!
Mä löysin kanssa aikoinaan ryhmän leikkipuistossa ja vieläkin ollaan yhteyksissä,toisten kans tiiviimmin,toisten kans vähemmän.
Sama koskee muitakin syrjäytyneitä, hynttyyt niskaan ja menoksi! Sillä se katoaa.
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
ryhmärämä kirjoitti:
Tuo on itestä kii,fb oin täynnä mammaryhmiä ja imetysryhmiä ja ruokaryhmiä ja vaik mitä. Livenä on MLL perhekerhot ja avoimet päiväkodit ja leikkipuistot ja seurakunnankerhot ja kirjastoissakin on vaik mitä!
Nyt hynttyyt niskaan ja menoks!
Mä löysin kanssa aikoinaan ryhmän leikkipuistossa ja vieläkin ollaan yhteyksissä,toisten kans tiiviimmin,toisten kans vähemmän.
Joo mulla on takana tuollainen ihana ja sosiaalinen äitiysloma edellisessä ihanassa kotikaupungissa. Mutta nyt tän nykyisen äippäloman aikana asun uudessa kaupungissa johon oli pakko muuttaa, josta en tunne ketään, jonne en ole juurtunut yhtään. Vanhaan työhön en voi palata (liittyi yritysjärjestelyihin) mutta halutessani saisin sitten mennä johonkin toiseen toimipisteeseen.
Viikon sosiaalisuuden saldo: sanoin kaupantädille ”terve”.
Mulla ei ole edes vanhempia tms kelle voisi soittaa tai käydä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Täällä jätetään kaikki muutkin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ryhmärämä kirjoitti:
Tuo on itestä kii,fb oin täynnä mammaryhmiä ja imetysryhmiä ja ruokaryhmiä ja vaik mitä. Livenä on MLL perhekerhot ja avoimet päiväkodit ja leikkipuistot ja seurakunnankerhot ja kirjastoissakin on vaik mitä!
Nyt hynttyyt niskaan ja menoks!
Mä löysin kanssa aikoinaan ryhmän leikkipuistossa ja vieläkin ollaan yhteyksissä,toisten kans tiiviimmin,toisten kans vähemmän.
Joo mulla on takana tuollainen ihana ja sosiaalinen äitiysloma edellisessä ihanassa kotikaupungissa. Mutta nyt tän nykyisen äippäloman aikana asun uudessa kaupungissa johon oli pakko muuttaa, josta en tunne ketään, jonne en ole juurtunut yhtään. Vanhaan työhön en voi palata (liittyi yritysjärjestelyihin) mutta halutessani saisin sitten mennä johonkin toiseen toimipisteeseen.
Viikon sosiaalisuuden saldo: sanoin kaupantädille ”terve”.
Mulla ei ole edes vanhempia tms kelle voisi soittaa tai käydä.
Onko sinulla puolisoa?
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tuo johtuu ihan siitä, että äitiyslomalla oleva on päivät kotona ja ne muut ihmiset on päivät töissä. Ihan kuten on ennen äitiyslomalle jäämistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tämäpä tämä. Meidän perhettä ei viitsi omst vanhemmat eikä appivanhemmat tavata, molemmat ovat sanoneet että eivät viitsi alkaa isovanhemmiksi kun heillä on omassa elämässä niin paljon kaikkea, lapsenlapset eivät kiinnosta.
Kummatkaan eivät pidä yhteyttä, muuta kun joulukortin laittavat.
Ei heillä mitään ”lakipakkoa” ole siihen mutta esim keski-euroopassa tällainen olisi aivan pöyristyttävän häpeällistä. Että omat lapset ja lapsenlpset ei kiinnosta lainkaan ja omia lapsia ei ikinä auteta missään mitenkään.
Monessa köyhässä surkeassa kolmannen maailman maassakin äitien on helpompaa ja kivempaa olla äiti kuin suomessa, sillä sielläkin on lämmin ja turvallinen yhteisö joka auttaa.
Suomessa on äidit ja perheet jätetty ihan yksin. Joillain onnellisilla isovanhempia kiinnostaa mutta alkaa olemaan jo enemmistönä se että niitä ei kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ryhmärämä kirjoitti:
Tuo on itestä kii,fb oin täynnä mammaryhmiä ja imetysryhmiä ja ruokaryhmiä ja vaik mitä. Livenä on MLL perhekerhot ja avoimet päiväkodit ja leikkipuistot ja seurakunnankerhot ja kirjastoissakin on vaik mitä!
Nyt hynttyyt niskaan ja menoks!
Mä löysin kanssa aikoinaan ryhmän leikkipuistossa ja vieläkin ollaan yhteyksissä,toisten kans tiiviimmin,toisten kans vähemmän.
Joo mulla on takana tuollainen ihana ja sosiaalinen äitiysloma edellisessä ihanassa kotikaupungissa. Mutta nyt tän nykyisen äippäloman aikana asun uudessa kaupungissa johon oli pakko muuttaa, josta en tunne ketään, jonne en ole juurtunut yhtään. Vanhaan työhön en voi palata (liittyi yritysjärjestelyihin) mutta halutessani saisin sitten mennä johonkin toiseen toimipisteeseen.
Viikon sosiaalisuuden saldo: sanoin kaupantädille ”terve”.
Mulla ei ole edes vanhempia tms kelle voisi soittaa tai käydä.Onko sinulla puolisoa?
On (töissä päivisin), mutta tää ei liity puolisoon. Huomaa että puhun syrjäytymisestä, en yksinäisyydestä. Tosin puolison kanssakin voi olla yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tuo johtuu ihan siitä, että äitiyslomalla oleva on päivät kotona ja ne muut ihmiset on päivät töissä. Ihan kuten on ennen äitiyslomalle jäämistäkin.
Ei vaan äitiyslomalla sen HUOMAA miten yksin on. Työssä ollessa ei niin haittaa vaikkei ole sukua tai ystäviä. Äitiyslomalla sen tajuaa kirkkaasti mitä vaille jää kun ei ole vanhempia jotka soittelisi tai joita elämäsi kiinnostaisi. Tai kun ei ole ketään ystävää jota pyytää jonnekin. Äitiyslomalla oleva aika ikäänkuin tajunnanräjäyttävästi näyttää toteen miten vähän sitä muille merkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ryhmärämä kirjoitti:
Tuo on itestä kii,fb oin täynnä mammaryhmiä ja imetysryhmiä ja ruokaryhmiä ja vaik mitä. Livenä on MLL perhekerhot ja avoimet päiväkodit ja leikkipuistot ja seurakunnankerhot ja kirjastoissakin on vaik mitä!
Nyt hynttyyt niskaan ja menoks!
Mä löysin kanssa aikoinaan ryhmän leikkipuistossa ja vieläkin ollaan yhteyksissä,toisten kans tiiviimmin,toisten kans vähemmän.
Joo mulla on takana tuollainen ihana ja sosiaalinen äitiysloma edellisessä ihanassa kotikaupungissa. Mutta nyt tän nykyisen äippäloman aikana asun uudessa kaupungissa johon oli pakko muuttaa, josta en tunne ketään, jonne en ole juurtunut yhtään. Vanhaan työhön en voi palata (liittyi yritysjärjestelyihin) mutta halutessani saisin sitten mennä johonkin toiseen toimipisteeseen.
Viikon sosiaalisuuden saldo: sanoin kaupantädille ”terve”.
Mulla ei ole edes vanhempia tms kelle voisi soittaa tai käydä.Onko sinulla puolisoa?
On (töissä päivisin), mutta tää ei liity puolisoon. Huomaa että puhun syrjäytymisestä, en yksinäisyydestä. Tosin puolison kanssakin voi olla yksinäinen.
Jos työelämä on se,, missä on ollut sosiaaliset suhteet ja ryhmään kuuluminen, työelämästä pois jääminen tietenkin muuttaa tilanteen. Olipa syynä sitten vanhempainvapaa, työttömyys tai eläkkeelle jääminen. On paljon ihmisiä, jotka jatkavat työelämässä vielä eläkkeelläkin, koska työ ja työyhteisöön kuuluminen on ollut niin suuri sisältö elämässä. Jos lopettaa työt, kokee syrjäytyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tuo johtuu ihan siitä, että äitiyslomalla oleva on päivät kotona ja ne muut ihmiset on päivät töissä. Ihan kuten on ennen äitiyslomalle jäämistäkin.
Ei vaan äitiyslomalla sen HUOMAA miten yksin on. Työssä ollessa ei niin haittaa vaikkei ole sukua tai ystäviä. Äitiyslomalla sen tajuaa kirkkaasti mitä vaille jää kun ei ole vanhempia jotka soittelisi tai joita elämäsi kiinnostaisi. Tai kun ei ole ketään ystävää jota pyytää jonnekin. Äitiyslomalla oleva aika ikäänkuin tajunnanräjäyttävästi näyttää toteen miten vähän sitä muille merkitsee.
Joo, mutta sä väitit, että nimenomaan äidit jätetään yksin. Jos ei ole muita ihmissuhteita eikä muuta sosiaalista elämää kuin työ, silloin mikä tahansa syy jäädä pois töistä aiheuttaa saman ilmiön. Ei sillä ole mitään merkitystä, onko äiti vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tämäpä tämä. Meidän perhettä ei viitsi omst vanhemmat eikä appivanhemmat tavata, molemmat ovat sanoneet että eivät viitsi alkaa isovanhemmiksi kun heillä on omassa elämässä niin paljon kaikkea, lapsenlapset eivät kiinnosta.
Kummatkaan eivät pidä yhteyttä, muuta kun joulukortin laittavat.
Ei heillä mitään ”lakipakkoa” ole siihen mutta esim keski-euroopassa tällainen olisi aivan pöyristyttävän häpeällistä. Että omat lapset ja lapsenlpset ei kiinnosta lainkaan ja omia lapsia ei ikinä auteta missään mitenkään.
Monessa köyhässä surkeassa kolmannen maailman maassakin äitien on helpompaa ja kivempaa olla äiti kuin suomessa, sillä sielläkin on lämmin ja turvallinen yhteisö joka auttaa.Suomessa on äidit ja perheet jätetty ihan yksin. Joillain onnellisilla isovanhempia kiinnostaa mutta alkaa olemaan jo enemmistönä se että niitä ei kiinnosta yhtään.
Äitini puhui juuri tästä, että hänen omat vanhemmat tavallaan hylkäsivät kun minä synnyin. Kumma että eivät hylänneet enojani, joilla on kaikilla isot perheet. No, naisestahan tulee huonompi kun hän oksentaa 9 kk, synnyttää, imettää, kärsii kaikki repeämien ym. seuraukset, hoitaa periaatteessa AINA lapsen kasvattamisen yksin vaikka olisikin avioliitossa. Tähän kaikenlisäksi vielä se, että isäni on epäsosiaalinen asperger niin h*lvetti on irti. Säälin äitiäni.
nro 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tämäpä tämä. Meidän perhettä ei viitsi omst vanhemmat eikä appivanhemmat tavata, molemmat ovat sanoneet että eivät viitsi alkaa isovanhemmiksi kun heillä on omassa elämässä niin paljon kaikkea, lapsenlapset eivät kiinnosta.
Kummatkaan eivät pidä yhteyttä, muuta kun joulukortin laittavat.
Ei heillä mitään ”lakipakkoa” ole siihen mutta esim keski-euroopassa tällainen olisi aivan pöyristyttävän häpeällistä. Että omat lapset ja lapsenlpset ei kiinnosta lainkaan ja omia lapsia ei ikinä auteta missään mitenkään.
Monessa köyhässä surkeassa kolmannen maailman maassakin äitien on helpompaa ja kivempaa olla äiti kuin suomessa, sillä sielläkin on lämmin ja turvallinen yhteisö joka auttaa.Suomessa on äidit ja perheet jätetty ihan yksin. Joillain onnellisilla isovanhempia kiinnostaa mutta alkaa olemaan jo enemmistönä se että niitä ei kiinnosta yhtään.
Onkohan nuo saaneet aikanaan lapsensa johtuen sosiaalisesta painostuksesta? Meidänkin kummatkin vanhemmat, eli miehen ja mun sanoivat etteivät halua lapsenlapsia. Kuulemma, jos niitä siltikin tulee niin eivät jaksa kiinnostua heistä.
= syntyvyys laskee....
Me myytiin vanha talo kun olin raskaana, muutettiin uuteen kaupunkiin vuokralle ja sitten pari kk ikäisen vauvan kanssa toiselle puolelle kaupunkia uuteen omaan taloon. En tuntenut uudesta kaupungista edes yhtä ihmistä valmiiksi, mutta menin avoimin mielin kaikkeen vauvaperheille suunnattuihin juttuihin (mll, srk, paikalliset liikuntaseurat) äitiysloman alussa. Nyt tuttuja vanhempia ja vauvoja on useita, viikossa monta sosiaalista juttua, suosittelen! Ymmärrän että uusien ihmisten pariin meneminen voi olla hankalaa, mutta se kannattaa kyllä useimmiten, tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tuo johtuu ihan siitä, että äitiyslomalla oleva on päivät kotona ja ne muut ihmiset on päivät töissä. Ihan kuten on ennen äitiyslomalle jäämistäkin.
Ei vaan äitiyslomalla sen HUOMAA miten yksin on. Työssä ollessa ei niin haittaa vaikkei ole sukua tai ystäviä. Äitiyslomalla sen tajuaa kirkkaasti mitä vaille jää kun ei ole vanhempia jotka soittelisi tai joita elämäsi kiinnostaisi. Tai kun ei ole ketään ystävää jota pyytää jonnekin. Äitiyslomalla oleva aika ikäänkuin tajunnanräjäyttävästi näyttää toteen miten vähän sitä muille merkitsee.
Joo, mutta sä väitit, että nimenomaan äidit jätetään yksin. Jos ei ole muita ihmissuhteita eikä muuta sosiaalista elämää kuin työ, silloin mikä tahansa syy jäädä pois töistä aiheuttaa saman ilmiön. Ei sillä ole mitään merkitystä, onko äiti vai ei.
En jaksa näitä yhdenvertaisuuslain vouhottajia! Selvä, sovitaan niin että termi äiti kattaa myös isät, ottovanhemmat, sijaisvanhemmat, muunsukupuoliset ja monisukupuoliset. En jaksa kaikki listata joka kerta.
Täällä yksi sellainen.
Olen kyllä niin erakoitunut kuin voi. En osaa /jaksa keskustella kenenkään kanssa. Lapsen takia toki yritän.
Olen myös alkanut pelkäämään kerhoja yms. Pelkään etten ole tarpeeksi sosiaalinen tai normaali että pärjäisin missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kulttuuri on hyvin outo, äidit jätetään aivan yksin. Muualla maailmassa perheestä huolehtii koko yhteisö ja/tai yhteiskunta.
Oma äitini sanoi minulle, ettei toivo minun hankkivan lapsia nimenomaan tuon raastavan yksinäisyyden takia. Sanoi että äitiys on naisen kamalin kohtalo, vaikka paljon se myös antaa. Enemmän kuitenkin huonoa.
Tämäpä tämä. Meidän perhettä ei viitsi omst vanhemmat eikä appivanhemmat tavata, molemmat ovat sanoneet että eivät viitsi alkaa isovanhemmiksi kun heillä on omassa elämässä niin paljon kaikkea, lapsenlapset eivät kiinnosta.
Kummatkaan eivät pidä yhteyttä, muuta kun joulukortin laittavat.
Ei heillä mitään ”lakipakkoa” ole siihen mutta esim keski-euroopassa tällainen olisi aivan pöyristyttävän häpeällistä. Että omat lapset ja lapsenlpset ei kiinnosta lainkaan ja omia lapsia ei ikinä auteta missään mitenkään.
Monessa köyhässä surkeassa kolmannen maailman maassakin äitien on helpompaa ja kivempaa olla äiti kuin suomessa, sillä sielläkin on lämmin ja turvallinen yhteisö joka auttaa.Suomessa on äidit ja perheet jätetty ihan yksin. Joillain onnellisilla isovanhempia kiinnostaa mutta alkaa olemaan jo enemmistönä se että niitä ei kiinnosta yhtään.
Äitini puhui juuri tästä, että hänen omat vanhemmat tavallaan hylkäsivät kun minä synnyin. Kumma että eivät hylänneet enojani, joilla on kaikilla isot perheet. No, naisestahan tulee huonompi kun hän oksentaa 9 kk, synnyttää, imettää, kärsii kaikki repeämien ym. seuraukset, hoitaa periaatteessa AINA lapsen kasvattamisen yksin vaikka olisikin avioliitossa. Tähän kaikenlisäksi vielä se, että isäni on epäsosiaalinen asperger niin h*lvetti on irti. Säälin äitiäni.
nro 4
Jäikö äitisi katkeraksi omalle äidilleen/vanhemmilleen? Tää kiinnostaa minua sillä olen itse kyllä katkeroitunut. Olen ihan valtavan paljon auttanut monin tavoin vanhempiani aina ennen lasten syntymää. Sen jälkeen ollut järkytys huomata että apua en saanut takaisin koskaan, ilmoittivat että missään emme sitten auta ja kukin hoitakoon lapsensa itse. Ja tosiaan näin sitten toimivatkin eli eivät käy edes jouluna tai lasten synttäreillä (soittavat ehkä 1-2 kert vuodessa, siinä kaikki ”välittäminen”).
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi sellainen.
Olen kyllä niin erakoitunut kuin voi. En osaa /jaksa keskustella kenenkään kanssa. Lapsen takia toki yritän.
Olen myös alkanut pelkäämään kerhoja yms. Pelkään etten ole tarpeeksi sosiaalinen tai normaali että pärjäisin missään.
Onko sulla työpaikka mihin palata?
Alue: Aihe vapaa
Mutta eikö se auta kun tietää että kyseessä on väliaikainen tila, kunnes palaat töihin? Minä olen syrjäytynyt-syrjäytynyt ja auttaisi huomattavasti jos tietäisi että se loppuu juuri sinä päivänä kun haluan.