Millä keinolla pakotatte lempeästi itsenne noudattamaan rutiineja masentuneena?

Palkitsen itseni kahvilla kun pääsen tarpeeksi pitkälle kävelylle. Otan aina vähän jälkiruokaa, mutta vain vähän ja vain jos en ahmi. Aamuksi varaan aamiaiselle myös jotain hyvää.

Joo, eli siis palkitsen itseni herkkuja syömällä, mutta vain jos pysyn kohtuudessa.

Mikä sun palkintosi voisi olla?

Itse uskon sitä järjen ääntä, joka sanoo että terveytesi ei ole siinä kunnossa että pystyisin tekemään kaikkea samalla tohinalla. Teen hommia askel kerrallaan enkä ota stressiä siitä kun en saa tehtyä samalla myös sitä ja tuota ja tätä (esim. siivous). Jos on pyykkiä pestävä, tiskattava ja imuroitava, en väkisin lähde tekemään kaikkea. Riittää että laitan vain sen pesukoneen pyörimään ja sekin on yksi tehtävä pois listalta ja pystyn sen tekemään. On saavutus tässä tilassa saada tehtyä ne pienetkin asiat, vaikka terveelle se olisi yksi hailee muiden joukossa.

Jos on joku koulutehtävä niin sekin on saavutus että avaan koneen ja perehdyn siihen tehtävään ja luon sille vaikka pohjan mihin sen teen.

Pikkuhiljaa teen asioita niin saan aikaiseksi kyllä jotain ja siitä tulee hetkellisesti ihan hyväkin olo. Tämä toki edellyttää sitä että hyväksyy tilanteen. Tilanne on nyt tämä, mutta eteenpäin pääsee kyllä. Ajattelen tämän sairauden olevan hidaste, ei este. Joskus on todella vaikeaa saada sitä päähän taottua kun tulee syvä sukellus ja jäisin vain sänkyyn makaamaan, mutta se kuuluu taudinkuvaan niin sanotusti enkä enää itseäni siitä moiti.

Tsemppiä sinulle! Vähän kerralla, jotain ihan pientäkin. Aina parempi kuin ei mitään.

Uskon vakaasti että rutiinit pitävät pahimman masennuksen loitolla. Eli teen miettimättä, en jää arpomaan että haluanko nyt pestä hampaani vai en. Pesen ne, koska niin kuuluu tehdä ja koska mun rutiinini on pestä ne nyt.

Sehän siinä on, kun nuo syöminen sekä mukavien asioiden parissa toimiminen toimivat myös palkintoina. Usein vaan menee niiden kanssa yli. Esimerkiksi romaanin lukeminen tai liikunta eivät minulla toimi palkintoina, vaan ovat enemmänkin voimavaroja kuluttavia asioita. Täytyisi pysyä palkitsemisen kanssa kohtuudessa, mutta ei mitään-överit ovat vaan niin paljon helpommat vaihtoehdot...

Tee lista kaikista asioista, jotka täytyy tehdä päivittäin ja ruksi niitä pois sitä mukaan kun olet tehnyt. Kun sulla on selvä lista mitä tehdä ja milloin pysyt helpommin rutiinissa.

Esim, aamuisin lista voi näyttää tältä:

Muista juoda lasi vettä (aamuisin meillä on usein nestevajaus)

Venyttele pari minuttia 

Avaa ikkunat (raitis ilma virkistää)

Pese hampaat 

Käy suihkussa (suihku auttaa mulla tosi paljon kirkastamaan ajatuksia, etenkin viileä suihku todella hyvä)

Aamupala

Ehdottaisin lisäksi meditoinnin alottamista, auttaa paljon mielen rauhoittamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Palkitsen itseni kahvilla kun pääsen tarpeeksi pitkälle kävelylle. Otan aina vähän jälkiruokaa, mutta vain vähän ja vain jos en ahmi. Aamuksi varaan aamiaiselle myös jotain hyvää.

Joo, eli siis palkitsen itseni herkkuja syömällä, mutta vain jos pysyn kohtuudessa.

Mikä sun palkintosi voisi olla?

Jos tarkoitus on syödä vähemmän tai esim laihduttaa, niin silloin itsensä palkisteminen ruualla on se kaikista huonoin vaihtoehto. Ja itse kuvasit juuri palkitsevasi itseäsi jälkiruualla.

Mutta miten itse tein nuo rutiinit oli vain aloittamalla. Tein tietokoneen ääreen sellaisen lappusen jossa on muistutus, ja sitten myös puhelimessa on muistutus iltaisin, että "30min päästä nukkumaan" jne.

Sitä on vähän oltava itselle kuin vanhempi. Asetettava rajat ja noudatettava niitä.

Rutiinit ovat juuri niitä asioita, joita itse olen toistaiseksi jaksanut, koska niitä ei tarvitse miettiä. Ne ovat selkärangassa. Teen kaikki rutiinit itseni ja kodinhoitoon liittyen kuten ennenkin. Salaisuus on siinä, että ei mieti vaan tekee.

Sen sijaan kaikki muu on vaikeaa. Mikä tahansa rutiinin ulkopuolella oleva on mahdottoman raskasta. Mitään aloitekykyä ei ole jne.

En nyt tiedä olenko masentunut, mutta jostain syystä saamaton ja uuvun helposti. Laitan itselleni kännykkään tehtävälistan ja ajastimen soimaan jaksamisen mukaan 15 - 30 minuutin välein.

Lista alkaa hampaiden harjaamisella ja sitten on tiskaamisen eri vaiheita ym. perusjuttuja. Mietin joka aamu(päivä) erikseen mitä sinä päivänä teen. Suurin osa listan hommista on päivittäisiä, mutta lisäksi ekstrahommia jaksamisen mukaan. Esim. tänään pyykinpesu.

On helpompi tehdä jaksoissa kun kerrallaan. Esim. tiskaamisen eka vaihe on laittaa astiat likoamaan. Saatan silti tiskata kaiken kerrallaan, mutta helpottaa jos ei ole pakko, vaan listassa lukee vain pieni, ei raskaalta tuntuva asia kerrallaan.

Silloin kun voimia on enemmän, en välttämättä tarvitse listoja tai voin tiivistää monta tehtävää yhden asian alle, esim. kaikki siivous yhdeksi tehtäväksi. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että pitää luoda ikään kuin ulkopuolinen itseni käskyttäjä, joka antaa pienen tehtävän kerrallaan.

Nro 1 tässä vielä. Minulla on diagnosoidun masennuksen lisäksi ongelmia painon kanssa ja outoa kyllä, tuo kohtuuden palkitseminen ruualla toimii. Minulla, siis. Muista ei ole kokemusta. 😀

Edelleen kysyn aloittajalta, miten sinä voisit itseäsi palkita? Millä saat unirytmin kohdalleen, onko pulma mennä nukkumaan vai herätä? Heräämisen voi palkita jollain aamuun liittyvällä asialla, lehden lukemisella jne.

Vierailija kirjoitti:

Rutiinit ovat juuri niitä asioita, joita itse olen toistaiseksi jaksanut, koska niitä ei tarvitse miettiä. Ne ovat selkärangassa. Teen kaikki rutiinit itseni ja kodinhoitoon liittyen kuten ennenkin. Salaisuus on siinä, että ei mieti vaan tekee.

Sen sijaan kaikki muu on vaikeaa. Mikä tahansa rutiinin ulkopuolella oleva on mahdottoman raskasta. Mitään aloitekykyä ei ole jne.

Jos sun tarvitsee vaikka opiskella jotain itsenäisesti, merkkaat sen kalenteriisi: Maanataina kello 18-20 fysiikan opiskelua, sivut 20-25. Asetat lisäksi kalenterimuistutuksen.

Hyvät neuvot on tarpeen.

Tosi masentuneena toivoo nukkumaan mennessään ettei aamulla heräisi.

Tilanne on niin paha, etten kerro sitä

kellekään.

Näitä kommenttejanne lukiessani tajuan nyt selvästi, että olen masentunut. 🙁

Olin nuorena _todella_ vaikeasti masentunut, mutta selvisin siitä. Silloin makasin vain sängyssä päivät päästään, en siivonnut koskaan, en laittanut ruokaa vaan söin vain voileipiä jne jne.

Mutta minun elämäni on nyt juuri tuommoista kuin kuvailette. Saan tehtyä asioita, vähän vaatimalla ja pitkin hampain, mutta normaalit arjen toiminnat sujuvat kyllä.

Paitsi. Opiskelu onnistuu vain ajoittain, silloinkin itseopiskeluna. Aloitin esim. kielikurssin, mutta seinä nousi vastaan jo kevätlukukauden alkupuolella.

Minulla on myös taipumus vetää kaikki överiksi. Kuuluukohan se jotenkin masiksen olemukseen? Eli kun jotain teen, en osaa sitten lopettaa sitä. Esim. lukeminen tai ristikkojen ratkominen iltaisin ajankuluksi vie aamuyölle. En pidä itselleni kuria, eli en osaa pakottaa itseäni nukkumaan. Kaikki pakko on hyvin ahdistavaa.

Sama juttu sitten syömisen tai jopa liikunnan/urheilun kanssa. Kun innostun jostain lajista, överöin itseni pian ylikuntoon tai saan nivelvaivoja tms.

Minulle on tärkeää, että koen viihtyväni elämässäni. Silloin ei haittaa, vaikka en saa paljonkaan aikaiseksi. Voin tuntea eläväni hyvää elämää ja onnellisuutta, vaikka olen periaatteessa masentunut.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ei lääkitystä, ei terapiaa.

Itse uskon myös että kun kyse on nimenomaan tuolta korvien välistä olevasta sairaudesta, niin siitä ei parannuta lääkkeillä. Ei ole mitään bakteeria mylläämässä aivojani, jonka karistaa antibiootti. Uskon ratkaisun olevan käytännön asioissa, juurikin ne rutiinit, pienet onnistumiset jne. Ensiksi lähdetään siitä että hyväksytään tilanne. Niin kauan kun tätä vaihetta ei tee, ei kykene etenemään. Kun tilanne on hyväksytty, pystytään keskittymään siihen hetkeen ja tulevaan: tilanne on nyt tämä ja minulla on tietyt eväät tilanteen käsittelyyn. Mennyttä ei voi muuttaa ja on turha keskittyä asioihin joille ei voi tehdä mitään tai mihin ei voi vaikuttaa ja kuluttaa niitä viimeisiä voimavaroja niihin. Keskittyminen pitää ohjata siihen mitä on vielä tehtävissä. Kaikki lähtee rutiineista ja niistä pienistä askelista. Mitä aikaisemmin saa apua, sitä helpompi on nousta.

/2

Vinkkejä, miten saisi herättyä aamulla? En millään haluaisi herätä unesta todellisuuteen ja nukun luonnostaankin sikeästi. Helposti nukkuisin 10-11 tuntia.

Hikijumpallla. Elimistö taikoo tälllöin lisää energiaa ja viereytttä ihan itsestäään.

18 000 askelta täyteen askelmittariin päivän aikana koiran kanssa. Muussa tapauksessa en saa syödä mitään. Valitettavasti en pilaile.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä, miten saisi herättyä aamulla? En millään haluaisi herätä unesta todellisuuteen ja nukun luonnostaankin sikeästi. Helposti nukkuisin 10-11 tuntia.

Jos ei muu auta niin aseta itselle herätys niin että joudut nousemaan sammuttaaksesi sen herätyksen. Siitä suoraan vessaan ja heität kylmää vettä kasvoille. Ja tosiaan valitse sellainen herätysääni että kuolleetkin herää haudasta.

Ajoissa toki aina nukkumaan, että saat sitä unta tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä, miten saisi herättyä aamulla? En millään haluaisi herätä unesta todellisuuteen ja nukun luonnostaankin sikeästi. Helposti nukkuisin 10-11 tuntia.

Jos ei muu auta niin aseta itselle herätys niin että joudut nousemaan sammuttaaksesi sen herätyksen. Siitä suoraan vessaan ja heität kylmää vettä kasvoille. Ja tosiaan valitse sellainen herätysääni että kuolleetkin herää haudasta.

Ajoissa toki aina nukkumaan, että saat sitä unta tarpeeksi.

Laitan tavallisesti herätyksiä eri puolille huonetta, mutta palaan aina sänkyyn, koska en "täysin" herää niin nopeasti. 

Auttaisiko jos ottaisi tymäkän yskänpastillin suuhun vai tukehdunko vain unessa?

Mulla oli se, että pakotin itseni tekemään yhden järkevän asian per päivä. En ehkä saanut koko huushollia siivottua samana päivänä, mutta esimerkiksi tiskasin astiat, pesin kylppärin tai imuroin. Ulkona käyminen oli myös tärkeää, vaikka edes 20 minuutin kävelyllä.