Miten jaksatte parisuhteen vaikeat vaiheet..

Parisuhteen vaimeat vaiheet, vai henkilökohtaiset vaikeat vaiheet?

Olisi kyllä kiva jos avauksessa olisi edes jotain esimerkkiä ettei tarvitse ruveta arvailemaan. Vähän vaikea vastata.

PARI suhde, siinä vihje. Sitä ei tehdä yksin vaan hoidetaan toista eli PARI suhdetta tarvittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva jos avauksessa olisi edes jotain esimerkkiä ettei tarvitse ruveta arvailemaan. Vähän vaikea vastata.

Ihan yleisesti vaikeat vaiheet parisuhteessa..jokaisela ne taitaa olla omanlaisiaan.

Mutta meillä tilanne, että mies stressaa minun terveydestä ja töistään, auto rikki eikä tietoa millon tulee korjaamolta. Ja sitten kun hän stressaa, on kaikki pilalla ja joka asiasta murehtii ja ottaa kierroksia eikä osaa nähdä elämässä mitään hyvää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

PARI suhde, siinä vihje. Sitä ei tehdä yksin vaan hoidetaan toista eli PARI suhdetta tarvittaessa. 

Joo mutta kun toinen puolisko sillä mielentilalla että kaikki paskaa, ei kiinnosta mikään heti jos on jotain stressiä. Hoidapa siinä sitten.

Ap

Toistaiseksi ei ole tullut eteen vaikeaa vaihetta, yhdessäoloa takana reilut 8 vuotta...

Käymällä vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PARI suhde, siinä vihje. Sitä ei tehdä yksin vaan hoidetaan toista eli PARI suhdetta tarvittaessa. 

Joo mutta kun toinen puolisko sillä mielentilalla että kaikki paskaa, ei kiinnosta mikään heti jos on jotain stressiä. Hoidapa siinä sitten.

Ap

Ja sinä olet edelleen tuossa parisuhteessa siksi, että...???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva jos avauksessa olisi edes jotain esimerkkiä ettei tarvitse ruveta arvailemaan. Vähän vaikea vastata.

Ihan yleisesti vaikeat vaiheet parisuhteessa..jokaisela ne taitaa olla omanlaisiaan.

Mutta meillä tilanne, että mies stressaa minun terveydestä ja töistään, auto rikki eikä tietoa millon tulee korjaamolta. Ja sitten kun hän stressaa, on kaikki pilalla ja joka asiasta murehtii ja ottaa kierroksia eikä osaa nähdä elämässä mitään hyvää.

Ap

Jotenkin tuttua tuo. Stressataan pikku asioista eikä osata käsitellä helppojakaan ongelmia.

En osaa kyllä antaa neuvoa koska miehesi itse pitäisi tajuta ettei joka asiasta kannata ottaa pulttia. Mitäs sitten jos tulee joku oikeesti isompi hätä? Onko miehen mielestä elämä sitten siinä?

Meillä vaikeat vaiheet ei johdu suhteesta, vaan me ollaan ikään kuin yhdessä niitä vaikeita asioita vastaan. Joskus se vaikea asia on stressi ja masennus, ja olemme oppineet kommunikoimaan niin, että toinen osaa parhaansa mukaan auttaa, vaikka se joskus tarkoittaakin esim. oman tilan antamista ja poissa silmistä pysymistä. Voidaan keskustella siitä, mitä toinen tarvitsee, ja mennään sen mukaan. Molemmat tiedetään, että tässä on kyse ulkopuolisesta tekijästä, ei meidän suhteesta. Kun tietää missä ongelma on ja osaa kommunikoida sen, sitä on helpompi ratkoa ilman, että negatiivisuus siirtyy hankaamaan välejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva jos avauksessa olisi edes jotain esimerkkiä ettei tarvitse ruveta arvailemaan. Vähän vaikea vastata.

Ihan yleisesti vaikeat vaiheet parisuhteessa..jokaisela ne taitaa olla omanlaisiaan.

Mutta meillä tilanne, että mies stressaa minun terveydestä ja töistään, auto rikki eikä tietoa millon tulee korjaamolta. Ja sitten kun hän stressaa, on kaikki pilalla ja joka asiasta murehtii ja ottaa kierroksia eikä osaa nähdä elämässä mitään hyvää.

Ap

Tuo stressaaminen on miehen henkilökohtainen ongelma. Sinun ongelmadi on se, että imet itseesi hänen tunteensa, etkä keskity itseesi.

Oletteko te siinä suhteessa rinnakkain vai vastakkain?

Minäkin stressaan kaikenlaisista asioista, mm. työasiat valvottaa aamuöisin. Silloin pitää vaan takoa omaan mieleen joku asioiden tärkeysjärjestys ja muistaa suhteellisuudentaju. Kukaan ei ole kuollut, eikä kuole minun töitteni tai muiden tekemisteni takia. 

Kyllä olen yrittänyt auttaa, suhteuttaa, kuunnella, tehdä ehdotuksia miten voisi tilannetta parantaa. Mutta mikään ei kelpaa, vain hänen kapea näkökulmansa on oikea. Kyllä tämä menis jos joskus olis näin ja päivä pari, mutta nytkin on viikon mököttänyt, jankannut samoja asioita (minun asioita ei kuuntele), en pääse yksin mihinkään ja olen 24/7 vastuussa lapsista. Väkisin vie voimat.

Eroa olen miettinyt usein..mutta sitten kun on asiat hällä hyvin, sillon on kaikki hyvin.

Hänen ongema on se, että stressaa asioista mille hän ei voi itse mitään ihan liikaa, ottaa liki henkilökohtaisena loukkauksena, murehtii tulevaa ja miettii mitä muut hänestä ajattelee jos tekee näin tai noin.

Ap

Joku viisas on sanonut, että vaatii viisautta erottaa henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista. Kun tämän erotuksen tekee, pystyy myös parantamaan parisuhdettaan.

Toinen viisas on sanonut, että pitää keskittyä vain niiden asioiden muuttamiseen, mitä voi muuttaa. Ja hyväksyä ne loput, joihin ei voi vaikuttaa.

Onhan tuo siis tukala tilanne sinulle, mutta et oikein voi asiaan vaikuttaa. Sinun pitää huonoina aikoina keskittyä siihen, miten voit nostaa omaa elämääsi ylöspäin. Antaa miehen rypeä omassa tuskassaan.

En osaa vastata koska parisuhteessa ei ole ikinä ollut mitään erityisen vaikeaa aikaa.

Tai no etäsuhde oli vaikea kun opiskeltiin eri puolilla Suomea, mutta senkin kesti kun tiesi että 2 vuodessa loppuu.

Parisuhde on se asia jonka avulla jaksaa ne vaikeat asiat. Huonoja päiviä tietysti kaikilla on, mutta jos parisuhde tuntuu joltain taistelulta joka pitää hammasta purren voittaa niin silloin on minusta aika punnita tilannetta uudelleen ja harkita esim pariterapiaa. Ei ole normaalia että parisuhde tuntuu työltä ja tuskalta.

Pakko jaksaa lasten takia. Eikä muuta voikaan, toinenhan loistaa aina poissaolollaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa lasten takia. Eikä muuta voikaan, toinenhan loistaa aina poissaolollaan.

Mikä siinä parisuhteessa on vaikeaa, jos parisuhteen toinen osapuoli ei ole edes läsnä...😮?

Ymmärrän hyvin, meidänkin yhteiselo on välillä erittäin raskasta johtuen osin miehen ongelmista.

Hänellä on rankka lapsuus ja nuoruus takana, ollut todella huonoa tuuria työelämässä. Hänellä on todettu post-traumaattinen stressihäiriö, persoonallisuushäiriö ja keskivaikea/vaikea masennus. Joten elo on välillä kuin veitsen terällä menisi. Monta kertaa olen harkinnut eroa mutta uskon vahvasti että se olisi miehelle viimeinen niitti, hän kuitenkin yrittää pärjätä ja pysyä elämässä kiinni ja hyvät ajat on oikeasti aivan mahtavaa aikaa. Itse pyrin näkemään huonoista vaiheista yli, hammasta purren, tiedän että monesta ei tähän rooliin olisi, itse olen lähes tottunut kun huonoja aikoja on varmaan yhtä paljon kuin hyviä. Yritetään keskustella asiat läpi heti kun on vähänkin seesteisempää.