Kuinka teillä riidellään?
Selvitättekö asiat loppuun? Olen huomannut että sekä omalla miehellä että lähipiirissä useammalla miehellä on tapana lakaista erimielisyydet maton alle, " Ei nyt viitsitä tapella" kommentein tai niin että todetaan että oot erimieltä, eikä asiaa selvitetä sen pidemmälle miksi asia on näin, mitä sille pitäisi tehdä. Asia jää vaivaamaan (naisia) ja ongelmat kasaantuvat kun niitä ei koskaan selvitetä. Jos sama asia otetaan myöhemmin esille, on vastauksena mitä nyt vanhoja kaivelet johan se selvitettiin (no kun ei!).
Mitenhän yleistä tämä on miesten keskuudessa? miten ihmeessä miehet saisi _oikeasti riitelemään_ niin että asiat selvitettäisiin kunnolla ja tehtäisiin sovinto? Mitkään " jätän naisten lehden sopivasti auki" - kikat kun ei toimi, ei mies sitä älyä lukea kun ei sen mielestä ole missään mitään vikaa. Sit kuitenkin ihmetellään miten nainen on koko ajan niin kireä ja kiukkuilee pienistäkin asioista.
Kommentit (6)
Mies ei ensinnäkään näe että on mitään riidan aihetta ja kun sanon mikä hiertää totee vaan et " jaa" ja homma jää siihen. Mulla kiehuu ja kuohuu mielessä mut en saa sitä ulos. Sit mä alan tiuskiin ja vetäydyn itseeni sit mies kysyy et mikä nyt on. Sit kyllä saadaan puhuttua mutta vain se päällimmäisin asia. Yllensä jos otan jonkun mua hiertävän asian esiin niin totee vaan et jaa sää oot taas tolla tuulella ja poistuu paikalta. Tekis mieli antaa tulla ihan täydeltä laidalta joku kerta ehkä se sit ymmärtäis et asiat on selvitettävä.
Kun pahin kilpahuuto on ohi, asioista keskustellaan ja ne käsitellään loppuun.
Ennen oli toista, riideltiin kun tuli riitaa jne... Molemmat ollaan aika temperamenttisia, että tulee sanottua suunsa puhtaaksi ja välillä vähän yli. Miehessä on kuitenkin sellainen piirre, että riita saa suuremmat mittasuhteet, ettei riita vain enää " puhdista ilmaa" ... Mies alkaa kyselemään että onko tämä suhde sitten loppu, eikö meillä vai olekaan tulevaisuutta jne.. Kypsä riita perustuu mun mielestä luottamukselle että riidellään vaan vaikka kuinka tulisesti, mutta yhdessä pysytään ja asiat sovitaan.
Nyt sitten tämän miehen tulisuuden (kiroilee myös aivan kohtuuttoman paljon, omassa kodissa ei koskaan opetettu kiroilemaan) takia olen aina riidan tullen hiljaa ja kehotan miestänikin olemaan. Tosin tästä hän tulistuu vielä enemmän, mikä on ikävää, sillä en saa puettua vaito-olon haluani sen kauniimmin kun että " ollaan nyt vaan molemmat hiljaa" ...
Tilanne on tosi ikävä, koska musta tuntuu kokoajan että mun sisälle patoutuu jotain tosi ikävää ja se purkautuu joskus jollain kamalalla tavalla...
Muilla ei ihan tällasia riitely-kokemuksia?
yleensä minä aloitan, korotan ääntäni ja mies vastaa siihen samalla mitalla. Hetki huudetaan, sitten yleensä minua alkaa itkettää, sitten mies lopettaa huutamisen ja aletaan keskustella. Riita keskustellaan saman tien perusteellisesti loppuun ja sen jälkeen sovitaan. Riidan aiheet ovat meillä yleensä tosi tyhmiä, ei mitään arvomaailma juttuja tms.
Maggy:
Kun pahin kilpahuuto on ohi, asioista keskustellaan ja ne käsitellään loppuun.
No ainakaan riitelyyn meillä ei kuulu äänen korottamista tms. Tosi harvoin riidellään, viime vuoden puolelle menee muistikuva edellisestä riidasta. Ja asioista keskustellaan tiukkaan sävyyn myös todella harvoin. Jos kenkuttaa, niin kumpi tahansa saattaa olla hetken tympääntyneen oloinen, mutta se kestää yleensä max viis minsaa :D Eli puhutaan kyllä heti kaikki asiat halki, jos puhuttavaa on.
suuttuu helpoiten ja tahtoo sitten pitkän aikaa puida asiaa. Itse taas jos suutun, niin olen hetken äkäinen ja sitten jo valmis sopimaa. En pidä pitkään kestävistä riidoista.
Mutta miehen asian puiminenkin kääntyy välillä siten, että hän käpertyy itseensä ja sulkee minut ulkopuolelle. Minä sitten koetan häntä tyynnytellä.