Extreme päiväkirjat. Pakeneeko nuo jotain

Vierailija kirjoitti:

Egoisteja, minä minä minä, minä haluan kokea minä minä minä.......harvalle mahdollista tuollainen, millä nämä rahoittaa nämä, minä haluan kokea seikkailut. Ikuisia lapsia, sanoisin. Minä haluan juosta kuin ajokoira pitkin maapalloa.......minä haluan kiipeillä vuorilla........pelottavaa hui hui, minä haluan sukellella puli puli.......kasvaisivat aikuiseksi moiset minä minä minä ihmiset.

Kateus haisee lausunnostasi tänne asti.

Ihanaa kun mammat dissaavat kun joillain on mieleisiä harrastuksia. Mulla kuolemanpelko on niin kova etten itse voisi edes yrittää muuta kuin ultrajuoksua. Siihen päädytään usein niin että nälkä kasvaa syödessä, lyhyemmät matkat ei tunnu enää miltään.

Eivät ainakaan julkisuutta. Ja mikä siinä on sitä extremeä, kun kerran ovat tottuneita osaajia? Yhden extreme on toisen kaurapuuro.

Kaikki jaksot katsoin.

Juha Jumisko oli suosikkini

Mikko oli paras! Lotan kitinä on raivostuttavaa. Kasvaisi jo aikuiseksi.

Mistä noi pierasee rahan tohon harrastamiseen? Kuka ihme noita sponsoroi? En ymmärrä miksi yritykset heittäs rahaa noin turhaan eikä johonkin yleishyödyllisempään.

Mielenkiintoinen sarja kyllä :)

extreme kaukana nuiden lajeista,mutta tottahan se että joillekki on ekstremeä lukea runoja järven rannalla kun tuulee. 

Don on kiltti, kun valmentaa Lottaa!

Tuleeko toista kautta?

hUPsista