Miksi ihmiset eivät kieltäydy rumuudesta?

Joo, kyllä.

Hyvä kysymys. Siltä se tosiaan vähän näyttää. Omaa makua ei ole, eikä sitä nähdä tarpeelliseksi kehittää. Hyvästä mausta puhuminen on heti provosointia.

Kun omaa makua ei ole, estetiikka on kaupallisten tahojen ohjailemaa muodinmukaisuutta. Kaunista on se mikä on muotia, rumaa on se mikä oli muotia 10 vuotta sitten. Lisäksi tuntuu olevan ylpeyden aihe olla välittämättä kauneudesta. "Rumat ne vaan koreilee"-ajattelu on juurrutettu syvään, vaikkei kyseiseen ajatteluun ole mitään järkevää syytä.

Koitan kieltäytyä rumuudesta, mutta helppoa se ei ole. Kotini ei ole ulkoapäin kauniissa talossa. Meidän kaupungissa ei edes ole mitään kauniita jugendlinnoja. Sisällä on kaunista. Teen myös osan töistä kotona ja olen onnellinen ettei ankealla toimistolla tarvitse viettää koko päivää joka päivä. Pukeudun kauniisti ja käytän koruja, vaikka sitä ei aina katsota hyvällä. Kauniita vaatteita joutuu metsästämään vuositolkulla, mutta niinpä niistä myös haluaa pitää kiinni eri tavalla kuin random rytkyistä. Uskon, että kauneuteen panostaminen olisi myös ympäristölle hyväksi, kun jatkuvasti ei olisi vähän tyytymätön ympäristöönsä.

Mutta kun joidenkin mielestä ruma on kaunista. Esim. kukkien valinta puutarhaan: Jotkut kasaavat puutarhansa täyteen rumiluksia joita sitten hartaana ihailevat. Toiset taas älyävät istuttaa ja ihailla kauniita kukkia :p

Jotkut eivät erota kaunista kalliista, halvasta, muodikkaasta, merkkituotteesta... Ajatellaan että kaunista on kaikki mikä on isompaa kuin naapurilla, tai lähti mukaan halvalla kirpparilta.

Saa nähdä. Normaalisti kevät tulee ja on hetken ruma vaihe ennenkuin lehtiä tulee puihin ja ruoho alkaa vihertää kesää kohden. Nyt on lumet lähes poissa ja todella ruman näköistä niin pitääkö tässä odotella pari kuukautta ennenkuin puihin ne lehdet tulevat jne.? 

Eikös ne mennyt niin, että kauneus on katsojan silmässä

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun joidenkin mielestä ruma on kaunista. Esim. kukkien valinta puutarhaan: Jotkut kasaavat puutarhansa täyteen rumiluksia joita sitten hartaana ihailevat. Toiset taas älyävät istuttaa ja ihailla kauniita kukkia :p

Rumia kukkia? Saisiko esimerkkejä.

Voihan aina kieltäytyä muuttamasta rumaan taloon asumaan, mutta sen seurauksena saattaa joutua kodittomaksi.

Eli kyllä, on mahdollista kieltäytyä johdonmukaisesti rumuudesta, jos on valmis kestämään seuraukset.

Jos taas ajatellaan tilanteita, joissa voi valita kauniimman vaihtoehdon ilman kohtuuttoman hirveitä seurauksia, valitsevatko ihmiset yleensä kauniimman? Uskoisin, että siinäkin tilanteessa moni valitsee mieluummin vähänkin halvemman vaihtoehdon. Vasta jos kauniimpi ja rumempi artefakti (ihmisen valmistama esine) ovat suunnilleen saman hintaisia, moni valitsee ennemmin tietysti sen kauniimman.

Voiko artefakti olla toisen silmissä kaunis ja toisen silmissä ruma? Määräytyykö esineiden kauneus subjektiivisesti?

Onko kauneus sama asia kuin viehättävyys, eli usein se, mihin silmä on tottunut? Moni piti matalavyötäröisiä farkkuja kauniina 2000-luvulla, kun taas nyt korkeavyötäröiset ovat samojen ihmisten silmissä kauniita ja matalavyötäröiset rumia! Ehkä olennainen syy tähän on se, että katukuvassa, muotisivustoilla jne. näkee nykyään enemmän taas korkeavyötäröisiä farkkuja eli silmä on jo tottunut siihen.

Olen usein pohtinut samaa. Suomalaiset kaupungit ovat lähinnä kuin suoraan Neuvostoliitosta, suurin osa kodeista on sisutettu möhkälemäisillä sohvilla ja jättimäisellä taulutelkkarilla. Pukeutuminen on joko sitä toppatakkiosastoa tai sitten överiseksikästä vailla mitään tyylitajua. Kauniit vanhat rakennukset on purettu ja tilalle tehty betonilaatikoita. Pahaa tekee katsoa näitä uusia kauppakeskuksia ja prismoja ja abseja. Maaseutu pilataan avohakkuilla, tuulivoimaloilla ja jättinavetoilla. 

Ei voi sanoa, että suomalaiset ovat niin juntteja, koska jos katsoo ajassa taaksepäin, kauneutta osattiin arvostaa ja vaalia vaikka oli paljon vähemmän rahaa ja aikaa. Pienetkin kodit ainakin yritettiin sisustaa nätiksi jos vain suinkin mahdollista, eli köyhyys ei ollut kaikkinielevää. Minunkin kotini oli vähävarainen ja oli monta lasta, navetassa lehmiä, mutta silti äitini koetti kaunistaa kotia ja tehdä meille lapsille nättejä vaatteita. Vanhoista vaatteista äiti kutoi kauniita räsymattoja, pöydille hän kirjoi ja virkkasi liinoja, ikkunoissa oli vaaleat pellavaverhot (ikivanhat), ikkunalaudoilla pelargoneja, sant paulioita, soilikkeja, pyyheliinoissa oli pitsit päissä. Ja miten kauniita ne vanhat talot olivat! Pihapiirit hirsirakennuksineen ja perinnekasveineen. Vanhoista valokuvista näkee myös, että vaatteet olivat tyylikkäitä, vaikka niitä oli vähän. 

Missä vaiheessa täällä unohdettiin tyyli ja unohdettiin kauneuden tärkeys? Niin, sehän oli varmaan lähinnä 70-luvulla, siitä asti kaikkea on lähinnä rumennettu ja ihmiset ovat junttiutuneet. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun joidenkin mielestä ruma on kaunista. Esim. kukkien valinta puutarhaan: Jotkut kasaavat puutarhansa täyteen rumiluksia joita sitten hartaana ihailevat. Toiset taas älyävät istuttaa ja ihailla kauniita kukkia :p

Rumia kukkia? Saisiko esimerkkejä.

Pelargonia, verenpisara, hortensia, petunia, jne.

Makuasiat ovat aiheena todella vaikeat, sillä se mikä sinusta on rumaa voi olla minusta hyvin kaunista.

Täällä jokin aika sitten taivasteltiin, muistaakseni Hgin Kalasatamaa,  ja jonka suurin osa vastaajista koki rumasti. Ikkunasta avautuva näkymä herätti täällä ajatuksia, miten voikin asua arvoasunnossa niin ruman maiseman äärellä. Minä taas  näin sen maiseman täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, takana häämöttävän meren tarjoavan upeita valo-ja värielämyksiä, ja jollaista maisemaa voisin katsella mielihyvin aina. 

Usein kauneus on myös kykyä nähdä sitä. IHmisellä on tarve viihtyä ja luoda kaunista, mutta en suurin surminkaan menisi arvostelemaan rakkaan mummon kalalangasta virkkaamaa kellertävää pitsiliinaa kaverin pöydällä. MOnet tuntuvat arvostan sellaisia liinoja, mutta kun olen itse kasvanut tekstiilitaiteilijan lapsena ja nähnyt valtavan hienoja töitä vanhempani työn kautta on siinä maailmassapitänyt myös oppia kunnioittamaan muiden makutottumuksia. Kaikilla vain ei ole ollut niin rikasta ja luovaa lapsuutta kuin minulla, joten miksi ihmeessä minun pitäisi ryhtyä kasvattamaan muita näkemään se mitä minä olen oppinut näkemään?

Kuulostaa siltä, että sulla on jonkin asteen neuroosi.

Mä en edes muista minkä värisiä rakennukset on. Elän äänten ja tunteiden maailmassa 🤷

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne mennyt niin, että kauneus on katsojan silmässä

Ja rumat ne vaatteilla koreilee

Vierailija kirjoitti:

Makuasiat ovat aiheena todella vaikeat, sillä se mikä sinusta on rumaa voi olla minusta hyvin kaunista.

Täällä jokin aika sitten taivasteltiin, muistaakseni Hgin Kalasatamaa,  ja jonka suurin osa vastaajista koki rumasti. Ikkunasta avautuva näkymä herätti täällä ajatuksia, miten voikin asua arvoasunnossa niin ruman maiseman äärellä. Minä taas  näin sen maiseman täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, takana häämöttävän meren tarjoavan upeita valo-ja värielämyksiä, ja jollaista maisemaa voisin katsella mielihyvin aina. 

Usein kauneus on myös kykyä nähdä sitä. IHmisellä on tarve viihtyä ja luoda kaunista, mutta en suurin surminkaan menisi arvostelemaan rakkaan mummon kalalangasta virkkaamaa kellertävää pitsiliinaa kaverin pöydällä. MOnet tuntuvat arvostan sellaisia liinoja, mutta kun olen itse kasvanut tekstiilitaiteilijan lapsena ja nähnyt valtavan hienoja töitä vanhempani työn kautta on siinä maailmassapitänyt myös oppia kunnioittamaan muiden makutottumuksia. Kaikilla vain ei ole ollut niin rikasta ja luovaa lapsuutta kuin minulla, joten miksi ihmeessä minun pitäisi ryhtyä kasvattamaan muita näkemään se mitä minä olen oppinut näkemään?

Tiettyyn rajaan asti kauneus on makuasia, mutta on sen kokemisessa myös hyvin paljon yhteistä ihmisten kesken. Harvapa meistä ihannoi Prisman parkkipaikkaa esteettisenä elämyksenä tai 70-luvun elementtihirviöstä erityisesti haaveilee. Kauneusrelativismiin on varaa vasta, kun mielipiteitä vähemmän jakavaa kauneutta on ympärillä riittävästi. Meillä Suomessa ei ole.

ap

Kuka määrittelee mikä on rumaa ja mikä kaunista?

Nämä ketjut ovat aina täynnä itsensä korottamista. Ap:lla on aina täydellinen maku/tyyli ja sitten vähän halveksien naureskellaan niille surkeammille yksilöille (eli enemmistölle), joiden tyyli on paljon huonompaa kuin aloittajan. Yhteistä näille ketjuille on myös se, että ulkomailla kaikki on aina paremmin. Ajatellaan jotain Pariisin vanhaa ja klassista keskustaa ja unohdetaan iloisesti, että siellä kaupungin laidalla on samanlaisia rumia lähiöitä kuin Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee mikä on rumaa ja mikä kaunista?

Yleinen mielipide eli yleinen kauneudentaju. Vaikka kuinka ihailisit Jakomäen ostaria, niin suurin osa suomalaisista pitää kuitenkin jonkun keskieurooppalaisen kaupungin pittoreskiä vanhaakaupunkia kauniimpana kujineen, mukulakivineen ja kahviloineen. Tai kalastajakylän vaatimatonta rantakatua tavernoineen.

Ei ihme, että niin monen on pakko päästä täältä ulkomaille lomallaan. Pakoon rumuutta!

ap

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut ovat aina täynnä itsensä korottamista. Ap:lla on aina täydellinen maku/tyyli ja sitten vähän halveksien naureskellaan niille surkeammille yksilöille (eli enemmistölle), joiden tyyli on paljon huonompaa kuin aloittajan. Yhteistä näille ketjuille on myös se, että ulkomailla kaikki on aina paremmin. Ajatellaan jotain Pariisin vanhaa ja klassista keskustaa ja unohdetaan iloisesti, että siellä kaupungin laidalla on samanlaisia rumia lähiöitä kuin Suomessakin.

Mutta miksi niitä rumia lähiöitä pitää rakentaa (meilläkin)? Vaikka ajateltaisiin vain rahaa, kauniimpi tuottaisi pidemmän päälle enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut ovat aina täynnä itsensä korottamista. Ap:lla on aina täydellinen maku/tyyli ja sitten vähän halveksien naureskellaan niille surkeammille yksilöille (eli enemmistölle), joiden tyyli on paljon huonompaa kuin aloittajan. Yhteistä näille ketjuille on myös se, että ulkomailla kaikki on aina paremmin. Ajatellaan jotain Pariisin vanhaa ja klassista keskustaa ja unohdetaan iloisesti, että siellä kaupungin laidalla on samanlaisia rumia lähiöitä kuin Suomessakin.

Kyllä suomalaisesta estetiikasta pitää voida keskustella. Aloittajan mollaaminen on toki se ensimmäinen reaktio, mutta pyri parempaan ja kerro, mikä kaikki mielestäsi Suomessa on kaunista. Luontoa ei kannata mainita sikäli, että se on kaikkialla maailmassa kaunista eikä ole erityisesti meidän suomalaisten ansiota.

ap