Olen 40v mies ja jään lapsettomaksi, koska en löydä kumppania. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se olisi molempien sukupuolten hyvä tehdä itselle ja toiselle selväksi, kuuluvatko ne lapset elämään + mikä prioriteetti lapsen teolla on. Mulla on pari naiskaveria, jotka jättivät miehen sen vuoksi, että mies sanoi suoraan, että ei halua lapsia. Toinen löysi miehen, joka halusi, heillä on perhe, toinen ei löytänyt, hän on nyt 40+ sinkku. 

Eli eihän mikään ratkaisu ole varma = vaikka jättää sen, joka ei lasta halua, ei se ole tae siitä, että löytää jonkun, joka haluaa ja joka muutoin tuntuu sopivalta.

Tavallaan olen taipuvainen ajattelemaan, että jos oikeasti ne lapset ovat elämän tärkein asia ja tavoite, miksi sitten ei olisi valmis parisuhteesta tinkimään. Ei tietenkään siis siten, että ottaa nyt ihan kenet vaan tai minkä hyvänsä juopon/kapakkaruusun, mutta jonkun tavallisen, kivan, ihan hyvän puolison, joka haluaa lapsia samalla tavalla kuin itse. Että kumpikin alusta lähtien panostaisi nimenomaan yhteiseen vanhemmuuteen, perheeseen, eikä niinkään johonkin jalat alta vievään romanttiseen parisuhteeseen.

Ja suoraan sanottuna epäilen, että aika iso osa ihmisistä näin toimiikin. Ja että ihan onnellisia perheitä, vanhempia ja ennen kaikkea lapsia voi näin ollakin.

Jos alkaa näyttämään siltä, että nyt ei kaikkea saa, pitää miettiä, mitä oikeasti haluaa ja tavoitella sitä.

Järjellä ajatellen asia on tietysti juuri näin. Mutta aika harva kuitenkaan pystyy tai edes haluaa ajatella näitä asioita järjellä, sillä onhan koko lapsenteko aika romantisoitu juttu. Käsitys höttöisestä ihanasta raskaudesta jota seuraa meidän yhteinen tuhiseva vaaveli - harva kykenee ryhtymään tähän kuten muihin elämäntavoitteisiin.

Ja kun kirjoitin tämän, samalla tavalla kyllä romantisoidaan montaa muutakin asiaa, kuten vaikka talon rakentamista...

Vähän pakko romantisoida, koska joudut asumaan tämän toisen kanssa ja olemaan muutenkin tekemisissä. Kulissiliitossa pitäisi sitten sallia sivusuhteet ettei pakota toista olemaan ilman nautintoa.

Oletko muuten koskaan ollut selvän tyytyjän kanssa sängyssä? Ne ei pidemmän päälle pysty pidättämään sitä etteivät ole haluamansa ihmisen seurassa.

Jos kumpikaan ei teeskentele, ei kyse ole kulissiavioliitosta, vaan liitosta, jossa on selkeästi määritelty omat prioriteetit, tässä tapauksessa siis lasten saaminen ja perheen perustaminen. Juuri se on pointti, että ei tälläisessä liitossa olekaan tarkoitus ensisijaisesti täyttää omia seksuaalisia tarpeita. Se, miten pari tästä sopii, on sitten toinen juttu. Eli kumpikaan ei ole "tyytyjä", vaan molemmat saa sen, mikä on elämän päätavoite. Joillekin perhe on niin tärkeä, että siihen verrattuna seksuaalinen tyydytys ei ole ekalla sijalla. Voi olla vaikka huonompaa seksiä, ei se ole niin tärkeää.

Mutta kun tämähän se onkin se ongelma: kun on pakko pyrkiä saamaan ihan kaikki, perhe, lapset ja nautinto. Ei se useinkaan käy näin ja monet ovat sen ymmärtäneet.

Näinpä.

Plus kyllä ihminen voi aika monen kanssa rakastella, ei ole vain se yksi, jos vähänkään seuraa maailmaa ;) Sänkyjuttuja voi hyvin oppia, jos tahtoa on, ja miksi ihmeessä suurimmalla osalla ei olisi tahtoa?

Se nyt on selvä, että vastemielisen ihmisen kanssa ei kannata naimisiin mennä vaikka olisikin ns. järkiliitto, täytyy edes vähän pitää. Ja jos pitää edes vähän, niin eiköhän ne seksijututkin ajan kanssa onnistu enempi vähempi tyydyttävästi <3

Kyllähän sinä olet jo liian vanha isäksi, kun lapsi on 18v niin sinä olet jo kuusikymppinen ja lähes eläkeläinen ja ihan sama, vaikka hakisit vaimon ulkomailta.

Tuossa iässä lapsen adoptiokin on jo haasteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet etsinyt perhettä haluavaa naista viisi vuotta. Mitä sinä olet tehnyt niitä edeltävillä 15 vuodella?

Seurustelin. Minulla on takana vain pitkiä parisuhteita. 20v olin liian nuori isäksi. Sen jälkeen en ole löytänyt parisuhdetta jossa nainen olisi halukas hankkimaan lapsia. Aina on ollut ehdoton ei lapsille. Abortti kuulemma tehdään heti jos niin sattuisi käymään kun olen koittanut asiasta puhua. - AP

Aika jännä että näinpäin, mies haluaisi lapsia ja naiset on heti valmiit aborttiin jos käy vahinko. Yleensä tällä palstalla juuri naiset tuskailee että miesystävä ei halua sitoutua ja uhataan erolla tai vaaditaan aborttia jos ehkäisy pettää.

Sinulla on ap vielä helpostikkin 10 vuotta aikaa perustaa perhe, ei hätää. Mutta jos on tosiaan vaikeaa löytää sopivaa kumppania Helsingistä, miksipä ei etsisi kauempaakin ja ulkomailta hyvää puolisoa :)

Jos olette eri kulttuureista, pitää vaan varautua siihen että molemmat haluaa oppia ymmärtämään toisen kulttuuria ja tuodaan parhaat palat molempien kulttuureista yhteiseen kotiin. Kommunikointi joskus vaatii enempi työtä, sillä eri maissa on erilaiset käytännöt.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet muutenkin jo liian vanha siittämään, saat isolla todennäköisyydellä ei terveitä lapsia.

Googleta paternal age effect.

Esim. spermapankit ei edes ota vastaan sun ikäistä spermaa, koska tuotat sairaita siittiöitä.

Noin perinpohjaisesti perinnöllisyystieteen hallitsevalta tutkijalta on kyllä jo ihan pakko kysyä, että missä yliopistossa oiken suorititkaan sen  lisensiaattityösi tai että miten monia vuosia pitkä praktiikka sinulla on takanasi ?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sinä olet jo liian vanha isäksi, kun lapsi on 18v niin sinä olet jo kuusikymppinen ja lähes eläkeläinen ja ihan sama, vaikka hakisit vaimon ulkomailta.

Tuossa iässä lapsen adoptiokin on jo haasteellinen.

Eläkkeelle pääsee vasta kun on vähintään 63-vuotiaana  , eli siihen eläkeikäänkin on  tuolla laskulla aikaa vielä 5 vuotta   sen jälkeen kun lapsi on ne  18 vuottaan täyttänyt.

Eli eiköhän se lapsi jo 23-vuotiaan ala jo pystyä itsekin eämisensä kustannuksista vastaamaan ja vaikka menemään naimisiinkiin.   

Nuorenahan mielestäsi  pitääkin mennä naimisiin, joten eiköhän se truossa toteudu, vai mitä .  Jos muuta väität, puhut jo itsesikin pussiin. 

Vai oletko siis sittenkin sitä mieltä että vanhempien pitääkin elättää lapsensa vielä silloin kun hän ( tuo vanhempiensa lapsi siis) on jo  50-vuotias ?

Mitä siis oikein halusitkaan ? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sinä olet jo liian vanha isäksi, kun lapsi on 18v niin sinä olet jo kuusikymppinen ja lähes eläkeläinen ja ihan sama, vaikka hakisit vaimon ulkomailta.

Tuossa iässä lapsen adoptiokin on jo haasteellinen.

Eläkkeelle pääsee vasta kun on vähintään 63-vuotiaana  , eli siihen eläkeikäänkin on  tuolla laskulla aikaa vielä 5 vuotta   sen jälkeen kun lapsi on ne  18 vuottaan täyttänyt.

Eli eiköhän se lapsi jo 23-vuotiaan ala jo pystyä itsekin eämisensä kustannuksista vastaamaan ja vaikka menemään naimisiinkiin.   

Nuorenahan mielestäsi  pitääkin mennä naimisiin, joten eiköhän se truossa toteudu, vai mitä .  Jos muuta väität, puhut jo itsesikin pussiin. 

Vai oletko siis sittenkin sitä mieltä että vanhempien pitääkin elättää lapsensa vielä silloin kun hän ( tuo vanhempiensa lapsi siis) on jo  50-vuotias ?

kannattaa hommata vain huomattavsti nuorempi nainen, niin tuosta ongelmasta päästään. Joku 25 vuotias äiti ja ongelmaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen onnea on työntää lasta rattaissa naisen kanssa jota et edes rakasta? En usko että olet realistinen ollenkaan tuon lapsihaaveesi kanssa. 

Käännän kysymyksen toisin päin. Mitä järkeä olisi mennä naimisiin naisen kanssa jonka kanssa ei olisi yhteistä lasta. Jos kumpikin haluaa lapsen niin kyllä järkisuhde toimisi. Voisihan rakkaus syttyä mutta ainakin kumpikin saisi elämältä sen minkä kokee arvokkaimmaksi.

Mitä ihmettä? Naimisiin mennään rakkaudesta eikä lisääntymisenhalusta. Jos haluat lisääntyä hankit lapsen. Kuulostaa melkein rikolliselta mennä naimisiin jos ei rakasta. 

Isossa osassa maailmaa ei mennä naimisiin rakkaudesta vaan liitot on sovittuja, ns. järkiliittoja. Nämä liitot on tutkimuksien mukaan paljon onnellisempia kuin luullaan =)

Mitä on rakkaus? Se on hyvää tahtoa toista kohtaan, isompia ja pienempiä tekoja, ystävyyttä. Tunnekuohut on ihania, mutta ei niitäkään loputtomiin saa saman ihmisen kanssa. 

Lisääntymisenhalu on minusta ihan hyvä ja perinteinen syy mennä naimisiin, huonompiakin on. Tärkeää tietenkin on että molemmat ovat samalla sivulla näide ajatusten, toiveiden ja unelmien kanssa.

ps. Järkiliitoissa se onni nimenomaan kasvaa lasten myötä. Valitettavasti meillä länsimaissa päinvastoin lapsi taas on enempi iso kriisi, joka sotkee sen ihanan itsekkään tunnekuplan ja johtaa eroon, koska arvoihimme kuuluu jahdata täydellistä romanttista liittoa. 

Järkiliittoihin päädytään usein taloudellisen turvan vuoksi.

Lähtisitkö AP treffeille? Olen 38-vuotias helsinkiläinen akateeminen sinkkunainen, kuka haaveilee omasta perheestä. Mulla alkaa ikä tulla isosti vastaan, mutta vielä ei ole liian myöhäistä. Mä olen kiva ja mukava, elämän perusasiat on kunnossa ja työelämä ja vapaa-aika hyvin tasapainossa.

:)

Jännää että itse päälle parikymppisenä koen saman asian ongelmana, ei meinaa löytyä kumppania joka haluaisi lapsia lähitulevaisuudessa. Itse juurikin nuorena haluaisin saada lapsia, mutta kun ei kumppanista ole tietoakaan niin sellaisesta haaveilu alkaa tuntumaan turhalta.. Kaikki n.25 vuotiaat eivät todellakaan edes haaveile vielä perhe elämästä, ja olen useampi tuntemani n.30 vuotias on myöskin sanonut että ei ainakaan 10 vuoteen vielä(kään) lapsia.. Sen takia olenkin siis alkanut etsimään hieman vanhempia miehiä, jotka haluaisivat jo asettua aloilleen jne, mutta tuntuu silti tosi vaikealta löytää mies jolla olisi samanlaiset tulevaisuuden haaveet, en tiedä mistä niitä miehiä löytäisi tämän ikäisenä..

Minkä ikäisiä naisia olet etsinyt sitten ja mistä? Suosittelen että laajentaisit etsiskelyä muuallekin kuin "vain" Helsingin alueelle

Vika ei ole Helsingissä vaan sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Jännää että itse päälle parikymppisenä koen saman asian ongelmana, ei meinaa löytyä kumppania joka haluaisi lapsia lähitulevaisuudessa. Itse juurikin nuorena haluaisin saada lapsia, mutta kun ei kumppanista ole tietoakaan niin sellaisesta haaveilu alkaa tuntumaan turhalta.. Kaikki n.25 vuotiaat eivät todellakaan edes haaveile vielä perhe elämästä, ja olen useampi tuntemani n.30 vuotias on myöskin sanonut että ei ainakaan 10 vuoteen vielä(kään) lapsia.. Sen takia olenkin siis alkanut etsimään hieman vanhempia miehiä, jotka haluaisivat jo asettua aloilleen jne, mutta tuntuu silti tosi vaikealta löytää mies jolla olisi samanlaiset tulevaisuuden haaveet, en tiedä mistä niitä miehiä löytäisi tämän ikäisenä..

Minkä ikäisiä naisia olet etsinyt sitten ja mistä? Suosittelen että laajentaisit etsiskelyä muuallekin kuin "vain" Helsingin alueelle

Mä olen 41v mies ja etsin 30-40v naisia, koska tämä ikäluokka on todennäköisimmin tosissaan liikkeellä. Ei ikä ole tärkein asia ja aivan hyvin parikymppisenkin naisen kanssa voisin seurustella. Mietin vain, että miten tosissaan 20v nainen on. Tässä iässä kuitenkin sitä haluaa jo loppuelämän parisuhteen ja jos nainen lemppaa sut iän vuoksi kun olet yli 50v, niin siinähän jäät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet muutenkin jo liian vanha siittämään, saat isolla todennäköisyydellä ei terveitä lapsia.

Googleta paternal age effect.

Esim. spermapankit ei edes ota vastaan sun ikäistä spermaa, koska tuotat sairaita siittiöitä.

Just joo, isäni oli 39-vuotias kun minä synnyin ja 43 kun siskoni syntyi. Terveitä ollaan molemmat. Toki riskit kasvaa, mutta ei ikä suoraan sano että jonkun siittiöt olisivat sairaita automaattisesti.

suuri haaste on se, että naiset harvoin haluaa pariutua yli 5-vuoden ikäerolla. Mitä vanhempi Ap olet, sitä vanhempia ovat myös potentiaaliset puolisosi. Toinen haaste on se, että akateeminen nainen haluaa aina akateemisen miehen.

Onko mahdollista että esim. 22-vuotias nainen voisi pariutua 41-vuotiaan miehen kanssa? Vai onko se aina hyväksikäyttöä ja sugardaddy toiminnaksi luokiteltavaa hyötymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää että itse päälle parikymppisenä koen saman asian ongelmana, ei meinaa löytyä kumppania joka haluaisi lapsia lähitulevaisuudessa. Itse juurikin nuorena haluaisin saada lapsia, mutta kun ei kumppanista ole tietoakaan niin sellaisesta haaveilu alkaa tuntumaan turhalta.. Kaikki n.25 vuotiaat eivät todellakaan edes haaveile vielä perhe elämästä, ja olen useampi tuntemani n.30 vuotias on myöskin sanonut että ei ainakaan 10 vuoteen vielä(kään) lapsia.. Sen takia olenkin siis alkanut etsimään hieman vanhempia miehiä, jotka haluaisivat jo asettua aloilleen jne, mutta tuntuu silti tosi vaikealta löytää mies jolla olisi samanlaiset tulevaisuuden haaveet, en tiedä mistä niitä miehiä löytäisi tämän ikäisenä..

Minkä ikäisiä naisia olet etsinyt sitten ja mistä? Suosittelen että laajentaisit etsiskelyä muuallekin kuin "vain" Helsingin alueelle

Mä olen 41v mies ja etsin 30-40v naisia, koska tämä ikäluokka on todennäköisimmin tosissaan liikkeellä. Ei ikä ole tärkein asia ja aivan hyvin parikymppisenkin naisen kanssa voisin seurustella. Mietin vain, että miten tosissaan 20v nainen on. Tässä iässä kuitenkin sitä haluaa jo loppuelämän parisuhteen ja jos nainen lemppaa sut iän vuoksi kun olet yli 50v, niin siinähän jäät yksin.

Joo ei suurin osa hieman yli parikymppisistä todellakaan mieti edes vielä mitään omaa perhettä, kun katson omiakin kavereita niin ihan lapsiahan ne käytännössä vielä on käytökseltään.. Mutta kyllä näitäkin löytyy ketkä oikeasti on jo kasvanut henkisestikin ja valmiita vakiintumaan :) Mutta anyways tsemppiä sulle etsintään!

Usko pois että olet onnekas. Olen vähän kateellinen sulle. Nykymaailmassa ei kannata lasta tehdä.

Nauti ihmeessä elämästäsi.

T.Kahden erittäin haastavan erityislapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista että esim. 22-vuotias nainen voisi pariutua 41-vuotiaan miehen kanssa? Vai onko se aina hyväksikäyttöä ja sugardaddy toiminnaksi luokiteltavaa hyötymistä?

Tottakai se on mahdollista, mutta miksi 22-vuotias haluaisi 41-vuotiaan miehen? Ja miksi 41-vuotias haluaa puolison, joka elää vuosia jolloin opiskellaan, biletetään, pidetään hauskaa ystävien kanssa ja tehdään muita "tehtäviä" joita tuohon elämänkaaren vaiheeseen kuuluu?

Ja joo, julkisuudessa on vaikka kuinka paljon 41-vuotiaita jotka napsivat parikymppisiä mennen tullen. Julkisuudessa. Nyt puhutaan kuitenkin miehistä, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä saaneet edes ikäistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää että itse päälle parikymppisenä koen saman asian ongelmana, ei meinaa löytyä kumppania joka haluaisi lapsia lähitulevaisuudessa. Itse juurikin nuorena haluaisin saada lapsia, mutta kun ei kumppanista ole tietoakaan niin sellaisesta haaveilu alkaa tuntumaan turhalta.. Kaikki n.25 vuotiaat eivät todellakaan edes haaveile vielä perhe elämästä, ja olen useampi tuntemani n.30 vuotias on myöskin sanonut että ei ainakaan 10 vuoteen vielä(kään) lapsia.. Sen takia olenkin siis alkanut etsimään hieman vanhempia miehiä, jotka haluaisivat jo asettua aloilleen jne, mutta tuntuu silti tosi vaikealta löytää mies jolla olisi samanlaiset tulevaisuuden haaveet, en tiedä mistä niitä miehiä löytäisi tämän ikäisenä..

Minkä ikäisiä naisia olet etsinyt sitten ja mistä? Suosittelen että laajentaisit etsiskelyä muuallekin kuin "vain" Helsingin alueelle

Mä olen 41v mies ja etsin 30-40v naisia, koska tämä ikäluokka on todennäköisimmin tosissaan liikkeellä. Ei ikä ole tärkein asia ja aivan hyvin parikymppisenkin naisen kanssa voisin seurustella. Mietin vain, että miten tosissaan 20v nainen on. Tässä iässä kuitenkin sitä haluaa jo loppuelämän parisuhteen ja jos nainen lemppaa sut iän vuoksi kun olet yli 50v, niin siinähän jäät yksin.

11 vuoden ikäero on paljon. Kohta olet 42, 43.. 49 ja todennäköisesti etsit edelleen 30-40 vuotiaita naisia ymmärtämättä, että ikäero sinun ja hakemasi naisen välillä senkun kasvaa entisestään.

Kannattaa myös muistaa, että jos ikähaarukka on iso, niin sen loppupäässä olevat naiset eivät enää kiinnostu sinusta. Jos haet alkaen kolmekymppisiä, niin 38-40 vuotiaat voivat jo ajatella, että turha vaivautua koska todellisuudessa haluaisit nuoremman.

(Älä, please, kirjoita että "Eikö mies saa hakea mitä haluaa?" SAA. Saa hakea vaikka sitä 22-vuotiasta, kukaan ei kiellä. Kerroin vain, kuinka me naiset luemme niitä hakuilmoituksia silloin, kun nettideittailusta puhutaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista että esim. 22-vuotias nainen voisi pariutua 41-vuotiaan miehen kanssa? Vai onko se aina hyväksikäyttöä ja sugardaddy toiminnaksi luokiteltavaa hyötymistä?

Tottakai se on mahdollista, mutta miksi 22-vuotias haluaisi 41-vuotiaan miehen? Ja miksi 41-vuotias haluaa puolison, joka elää vuosia jolloin opiskellaan, biletetään, pidetään hauskaa ystävien kanssa ja tehdään muita "tehtäviä" joita tuohon elämänkaaren vaiheeseen kuuluu?

Ja joo, julkisuudessa on vaikka kuinka paljon 41-vuotiaita jotka napsivat parikymppisiä mennen tullen. Julkisuudessa. Nyt puhutaan kuitenkin miehistä, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä saaneet edes ikäistään.

Jos vaan sattuu rakastumaan, ei sille voi mitään. Eikä kaikilla yli parikymppisillä enää mitään bilevaihdetta ole, itselläni ja ystävilläni se on mennyt jo ohi. Nyt on vakkariduuni ja olen jo asettunut aloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista että esim. 22-vuotias nainen voisi pariutua 41-vuotiaan miehen kanssa? Vai onko se aina hyväksikäyttöä ja sugardaddy toiminnaksi luokiteltavaa hyötymistä?

Tiedän yhden tapauksen, mutta kyllä sekin liitto päättyi eroon ja 6-kymppisenä mies jäi surkeasti yksin. Ei lapsia.