Minkälaista kuuluisi olla tapailun 2,5 kk tuntemisen jälkeen?
Kysymys kuuluu erityisesti, jos tavoitteena on vakava suhde. Olen tapaillut nyt 2,5 kk mukavaa miestä, jota kohtaan omat tunteeni alkavat vahvistua. Olemme kumpikin aktiivisia tasapuolisesti yhteydenpidossa. Asumme aika lähellä toisiamme, joten tapaamiset onnistuvat helposti sen puolesta, mutta olen huomannut, että olemme kumpikin paljon omaa tilaa tarvitsevia. Mies ehkä vielä voimakkaammin. Itse etsin kumppania arjen jakamiseen. Tällä hetkellä yhdessäolomme rajoittuu ilta-aikaan ja aamupäiviin. Jos tapaamisia on viikonloppuna, emme koskaan vietä koko päivää yhdessä vaan mies heittää minut kotiin aina aamupäivästä ja saatamme illalla nähdä taas uudestaan. Tapaamisia kumminkin max. 2-3 kertaa viikossa.
Itse olen alkanut pikkuhiljaa toivoa pientä yhdessä puuhastelua, esim. ruoanlaittoa, lenkillä käymistä ja kaupassa käyntiä. Ihan vain normaalien asioiden tekemistä ja jakamista. Muutaman kerran olen ehdottanut tällaista miehelle, joka on hänelle käynyt, mutta kun olisi ollut aika toteuttaa asioita mies pyörtää puheensa ja kaikki suunniteltu peruuntuu. Tänä viikonloppuna esimerkiksi oltiin käyty perjantaina kaupassa ja ostettu seuraavalle päivälle ruoat. Lauantaina mies ilmoitti, että ei taidakaan tehdä ruokaa tänään, kun lähtee kavereiden kanssa syömään ja heitti taas tuttuun tapaan minut kotiin klo 12.
Olenkin nyt pohtinut, että olenko tähän toimintaan pettynyt turhaan ja kuuluisiko minun antaa miehelle tässä vaiheessa suhdetta tilaa vielä? Kuinka paljon asioita kuuluisi jakaa tässä vaiheessa tuntemista? Nautinko vielä jännityksestä ja uutuuden viehätyksestä? Otanko muutaman askeleen taaksepäin? En halua tehdä hätäisiä päätöksiä, koska mies on muuten sellainen, kuin etsin. Mies on ollut kumminkin 5 vuotta sinkkuna ennen minua. Olen yrittänyt ajatella, että hänen on vaikea ottaa minua mukaan arkeensa, kun on niin kauan ollut yksin ja kaipaa totuttelua. Uskon miehen kumminkin olevan myös sitoutuvaa tyyppiä, koska sen edellinen suhde kesti 10 vuotta. Katsonko rauhassa mihin päin suhde kehittyy?
Viihdymme todella hyvin toistemme seurassa. Jokaisella tapaamisella emme harrasta seksiä, joten en jaksa uskoa, että mies olisi pelkästään seksin perässä.
Mielipiteitä, kiitos! :)
Kommentit (13)
En usko, että kukaan voi vastata siihen että millaista tapailun tulisi olla tuossa vaiheessa. Kaikkien parisuhteet ovat niin erilaisia.
Kun olin itse seurustellut mieheni kanssa tuon aikaa, olimme jo asuneet yhdessä tuon 2,5 kk (muutettiin yhteen seurustelun ensimmäisenä päivänä). 1,5 kk tuon jälkeen eli kun olimme olleet yhdessä 4 kk, menimme naimisiin. Ja ollaan yhä naimisissa erittäin onnellisesti.
Ja tarinani ei todellakaan ole tavanomainen, mutta se mitä yritän tässä sanoa on se, että kaikki parisuhteet etenevät omaan tahtiinsa. Kun paras ystäväni oli seurustellut naisystävänsä kanssa 2,5 kk, he eivät olleet edes suudelleet. Eivät vieläkään, lähes kuuden kuukauden jälkeen ole ystäväni mukaan harrastaneet seksiä.
Eli edetkää siten, mikä teistä tuntuu parhaalta.
Unohda koko mies. Ei kuulosta luotettavalta. Onko miehellä lapsia? Itse epäilisin perhettä.
Ainakaan hän ei halua olla yhdessä kuin pieniä ajanpätkiä kerrallaan. 2,5kk yhdessä jos on kiihkeä rakastuminen molemmilla niin usein halutaan olla mahdollisimman paljon yhdessä. Sellaisiakin tilanteita useimmiten on joissa mies ei malttaisi olla erossa sinusta. Tuntuuko koskaan siltä? Sanoisin että kyllä pitäisi tuntua. Tutkaile tätä asiaa.
Yhteisten jo suunniteltujen tekemisten peruminen kun jotain muuta ilmaantuu ei oikein kuulosta hyvältä...
Anteeksi, eihän teillä edes ollut seksiä joka kerta. Mitä te sitten oikein teette yhdessä? T: 1
Kyllä minä 2,5 kk tapailun jälkeen odottaisin että vietetään esim. viikonloppuja yhdessä. Kuulostaa että mies haluaa jostain syystä pitää etäisyyttä? Ja jos olette sopineet että teette ruokaa yhdessä ja sit mies heivaa sut ja lähtee kavereiden kanssa syömään? Ei tuo ainakaan välittämisestä kerro.
Voisiko olla niin että pitää sua varalla ja katselee ympärilleen jos löytyisi joku kiinnostavampi?
Jos vakavaa suhdetta etsit niin kuulostaa kyllä vähän hälyttävältä.. kyllä tuossa vaiheessa ainakin omat seurustelut on edenneet aika symbioosi-vaiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te yhessä sit teette???
Koska tapaamiset ajoittuu iltoihin ja aamupäiviin niin tuijotellaan elokuvia, ollaan sylikkäin, jutellaan paljon. Yhdessä oleminen tuntuu todella luonnolliselta ja rennolta. Mutta, kuten aiemmin sanoin, toivoisin jo jonkinlaista arjen jakamista tai yhteistä tekemistä. Tuskin itsekään jaksaisin 2-3 kertaa enempää viikossa nähdä, kun tulee tarve olla yksin.
Seuraavaa tapaamista ei olla sovittu, joten taidan jättää tapaamisen nyt auki, katsella ja tunnustella omia fiiliksiäni :) kun saan jonkun tolkun ajatuksistani, sovin tapaamisen ja yritän sitten jutella asioista.
ap
Olet siis kaveri. Mies ei ole siinä mielessä kiinnostunut. Sinulta saa jonkunlaista seuraa ja lähellä oloa ja sitten se on siinä.
Mitä te juttelette, jos tunteet ja teidän suhde, haaveet tai arki ei kuulu keskusteluihin? Taidan olla todella tylsä arki-ihminen, mutta ihan väkisin suhde menee tuoreeltaan jo elämän syvimpään kysymykseen eli mitä syödään?
Meidän suhteessamme tuossa vaiheessa oltiin yhdessä pe-illasta (tai jo torstaista, jos pystyin perjantain työskentelemään etänä) su-iltaan tai ma-aamuun.
Jos et saa asiasta keskusteltua miehen kanssa, niin ei tuossa ole mitään tolkkua. Omat toiveesi eivät toteudu ja mies saa haluamansa. Minusta tuo kuulostaa panosuhteelta. Ei edes friends with benefits, koska ei ole tuota ystävyyttä. Tapailu ja seurustelun alku ovat ainakin minulle aivan muuta: kuumaa (jatkuvaa) yhdessä oloa hyvän ruoan, seksin ja viihteen parissa sekä arjen muuttamista juhlaksi.