Miten teidän vauvat/taaperot on suhtautuneet jos olette värjännet hiuksenne?

Lapseni oli reilu kolme kun sairastuin ja tietäen, että hiukset lähtee leikkasin " vapaaehtoisesti" kaikki pois. Lapsen kanssa oli asiasta juteltu ja luulimme, että asia on helppo koska mieheni on ollut kalju koko lapsen elin ajan, mutta mutta... Seuraavana päivänä tarhassa (missä ei ennen tätä tiedetty sairaudestani) oli poika kertonut, kuinka " isi suuttui siitä, että äiti on pipi ja repi äidiltä hiukset päästä" . Oli sitten selittämistä... Sama tarina toistui ja toistui (jopa kaupan kassalla...) vaikka asiaa kuinka selitettiin.

Vielä nykyäänkin, vaikka lapsi on jo koululainen, en voi sanoa meneväni kämpaajalle, koska lapsi pelkää, että olen taas kalju kun kotiudun =)

kun värjäsin ruskeista melko punaisiksi. Alkuun vierasti, kun olin kampaajalla piilareissa ja vielä oli hiukset laitettuna. Normaalisti siis arkisin käytän silmälaseja. Mutta kyllä ihan parissa päivässä tottui.

ja vaihdoin tyyliä ja väriä oli taapero silmät ihan pyöreenä ja vierasti ensin. Selvästi kauhistuneen oloinen kun ängin lähistölle palatessani, mutta kun kuuli ääneni suu suli hymyyn...tajusi että äippähän se vaikka vähän kyllä silmät tillitti ja pitkään että mitä se on menny tekemään itteleen.....

mies ajoi päänsä vähän aikaa sitten kaljuksi. Nuorimmainen 10kk hieman katsoi aamulla isiä pitkään, mutta ei näyttänyt muuten välittäneen muutoksesta :)