Tulipas ihanan näköiset kun maalasin perintö rokokoo tuolit valkoisiksi

Vastauksia lukiessani en voi kuin ihmetellä, miten voi nostattaa negoja tunteita tuolien maalaaminen. Jokainen tietää, että kiepparit ja kirpparit ovat pullollaan 70-luvun, siis isovanhempien, hankkimaa irtaimistoa ja miten mm rokokoon ajan tyylisiä kalusteita myytiin silloin joka huonekalukaupassa. Hyvin harvat haluavat niitä nyt ja aina on kiva, jos joku keksii käyttöä.

Jokainen tuunaa ja muuttaa tyylillään. Usein tärkeää on myös, että keksii jotakin omaan kotiin sopivaa. 

Entisöintimaalari kirjoitti:

Ns. maalaisrokokoo-tyylisissä tuoleissa on se kaiverrettu kukka&lehti kuvio siellä selkänojan päässä .

Siinä on käytetty ns. varjostusmaalaus-sävyjä sitä korostamassa. Vaatii oikeat kolme sävyä ja aivan ohuen vesiväripensselin sen maalaaminen ja- taitoa.... 

Ei ole maalaisrokokoossa mitään kukkakoristeita, sekoitatko nyt talonpoikaisrokokoohon.

Vierailija kirjoitti:

"Perintörokokoo" voi käytännössä olla uusrokokoota vaikka 70-luvulta.

Ei aitoa laadukasta kustavilaista, barokki, louis xv jne. antiikkia laatupuineen ja kultauksineen sekä tarkkoine leikkauksineen ole Suomessa kuin oikeilla perintörikkailla ja muutamilla kaupungissa asuvilla suomenruotsalaisilla suvuilla.

Muu on "maalaisromanttista" uustuotantoroskaa tai juuri tuota halvan näköistä uusrokokoota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perintörokokoo" voi käytännössä olla uusrokokoota vaikka 70-luvulta.

Ei aitoa laadukasta kustavilaista, barokki, louis xv jne. antiikkia laatupuineen ja kultauksineen sekä tarkkoine leikkauksineen ole Suomessa kuin oikeilla perintörikkailla ja muutamilla kaupungissa asuvilla suomenruotsalaisilla suvuilla.

Muu on "maalaisromanttista" uustuotantoroskaa tai juuri tuota halvan näköistä uusrokokoota.

Moni ei tosiaan tajua että esim. laadukas antiikkipöytä (oli sitten kirjoituspöytä, ruokapöytä jne.) voi maksaa kymppitonneja. Sivupöydät, tuolit nekin jne. voi maksaa tonneja.

 

Ei se ole joku ruskea epämääräinen mötikkä joka on ostettu Kruunukalusteesta joskus pari vuosikymmentä sitten, se on tehty käsin satoja vuosia sitten esim. Ranskassa tai Italiassa.

 

Vierailija kirjoitti:

Entisöintimaalari kirjoitti:

Ns. maalaisrokokoo-tyylisissä tuoleissa on se kaiverrettu kukka&lehti kuvio siellä selkänojan päässä .

Siinä on käytetty ns. varjostusmaalaus-sävyjä sitä korostamassa. Vaatii oikeat kolme sävyä ja aivan ohuen vesiväripensselin sen maalaaminen ja- taitoa.... 

Ei ole maalaisrokokoossa mitään kukkakoristeita, sekoitatko nyt talonpoikaisrokokoohon.

Ja sen enempää maalais- kuin talonpoikaisrokokookaan eivät ole oikeita historiallisia tyylejä, vaan 1900-luvun kalustetehtaiden nimiä tuotteilleen.

Rokokookalusteet ovat niin koukeroisia ja siten hankalia tehdä käsityökaluilla, että omana aikanaan niitä veistettiin vain rikkaille ja aatelisille. Ei millekään sontavarpaisille landepaukuille.

Aivan sama, minkä värisiksi pohjalaisen feikkikalustetehtaan jakkarat maalaat. Ne on uutenakin ylihintaiset.

Aitojahan ne eivät ole, sillä rokokoo-tyyli oli muotia 1700-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisöintimaalari kirjoitti:

Ns. maalaisrokokoo-tyylisissä tuoleissa on se kaiverrettu kukka&lehti kuvio siellä selkänojan päässä .

Siinä on käytetty ns. varjostusmaalaus-sävyjä sitä korostamassa. Vaatii oikeat kolme sävyä ja aivan ohuen vesiväripensselin sen maalaaminen ja- taitoa.... 

Ei ole maalaisrokokoossa mitään kukkakoristeita, sekoitatko nyt talonpoikaisrokokoohon.

Ja sen enempää maalais- kuin talonpoikaisrokokookaan eivät ole oikeita historiallisia tyylejä, vaan 1900-luvun kalustetehtaiden nimiä tuotteilleen.

Rokokookalusteet ovat niin koukeroisia ja siten hankalia tehdä käsityökaluilla, että omana aikanaan niitä veistettiin vain rikkaille ja aatelisille. Ei millekään sontavarpaisille landepaukuille.

Tämä.

Aito rokokoo jalopuineen ja koristeluineen sun muine kultauksineen on oikeasti helvetin kallista, eikä sitä edes saa mistään muualta kuin huutokaupoista nykyään. Uskallan sanoa että erittäin harva jättää perinnöksi Suomessa aitoja rokokoo-kalusteita 1800-luvun alusta tai 1700-luvun lopulta. Ihmiset jotka näitä Suomessa omistavat voidaan laskea ehkä sadoissa.

 

Aidot rokokookalusteet on Suomessa miltei kaikki museoitu, ovat kartanoissa ja linnoissa joiden omistajasuvut ovat kuolleet ajan pyörteissä. Ehkä muutama eksentrinen finlandssvensk perintöprinssi jossain Etelä-Helsingissä omistaa yksittäisiä kappaleita kerrostaloissaan.

Halvan suomalaisen imitaatiokalusteen maalaaminen ei ole mikään pyhäinhäväistys, kun ei sillä alunperinkään ole juuri mitään arvoa ikinä ollut, se käsityön määräkin mitä näihin on upotettu on aika minimaalinen.

Näistä ostivat pönöttävät landet jotka muuttivat kaupunkiin ja yrittivät sisustaa kotinsa "hienosti", mutta ei ollut varaa oikeaan antiikkiin.

Näin ne Laitilat ja pohjalan verstaat syntyivät, ja tämän takia kirpparit ovat tupaten täynnä halvannäköistä rumaa antiikkia vuonna 220.

Sori, 2020.

 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tommonen joku Kallenkallelan tai minkä lie maalaama taulu, mutta hienompi siitä tuli, kun lapset maalasi siihen vesiväreillä.

Kallenkallela onkin ihan hirveän kirjava maalari. Hieno idea lasten vesivärit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tommonen joku Kallenkallelan tai minkä lie maalaama taulu, mutta hienompi siitä tuli, kun lapset maalasi siihen vesiväreillä.

Kallenkallela onkin ihan hirveän kirjava maalari. Hieno idea lasten vesivärit <3 Itselläni oli hirveä Serfpekin taulu, vedin siihen vaan valkoisella kalkkimaalilla monta kerrosta päälle ja nyt se on ihanan seesteinen!! Sopii avaraan kotiimme myös.

Meillä on koti täynnä bigassoa ja van qochia.

 

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia lukiessani en voi kuin ihmetellä, miten voi nostattaa negoja tunteita tuolien maalaaminen. Jokainen tietää, että kiepparit ja kirpparit ovat pullollaan 70-luvun, siis isovanhempien, hankkimaa irtaimistoa ja miten mm rokokoon ajan tyylisiä kalusteita myytiin silloin joka huonekalukaupassa. Hyvin harvat haluavat niitä nyt ja aina on kiva, jos joku keksii käyttöä.

Jokainen tuunaa ja muuttaa tyylillään. Usein tärkeää on myös, että keksii jotakin omaan kotiin sopivaa. 

Joo, tuo ihmetytti. Ellei AP ole joku vanhan rahan vesa (tai vesatar) niin ovat juuri sitä rumaa kopiokalustoa jota ei kierrätyskeskuskaan enää ota vastaan kun sitä on tuotettu tolkuttomat määrät 60-70 luvulla kaupunkiin muuttaneiden tarpeisiin.

 

Kyllä esim. Pohjanmaan käsityömestareiden tekoa  (jossa esim. talonpoikaisrokokoo kalustojen tekemisellä ja niihin erikoistuneilla huonekalupuuseppien verstailla on jo pitkät perinteet) tekoa oleva  esim.  jostain vaikka  1940-luvun lopulla tehty kalusto ON  jo arvokalusto.

Se että joku on ns. 'arvokalusto' taas,  (nykyiseen massatuotantoon verrattuna siis ) ei siis tarkoita sitä, että se kalusto olisi peräisin jostain 1700-luvun lopun  Ranskan  Suuren vallankumouksen ajoilta ,suoraan jostain Versailles'in palatsista tai Fontainebleun linnasta, tai edes että Suomen kartanoista ja niiden  museoesineitä, vaan aivan käyttöön tehtyjä huonekalujakin voi sellaisiksi huoletta sanoa . 

Käsityö on nimenomaan se, joka niissä on sitä arvokasta ja pieteetillä säilyttämisen arvoista.

Noitahan myydäänkin esim kullanvärisiksi maalattuna ja mustalla sametilla päällystettyinä. Niistä saa todella makean näköisiä.

kuten muut ovat todenneet niin noilla ei ole arvoa. jos ei ota omaan käyttöön, ja ostajaa ei löyty, niin päätyisivät roskiin. joten sama maalata mieleisekseen. joku kirjoitti että maalaaminen nostaa noiten arvoa. ei tuo mitään arvoa nosta kun ikeasta saa pikkurahalla uusia kalusteita.

Vierailija kirjoitti:

kuten muut ovat todenneet niin noilla ei ole arvoa. jos ei ota omaan käyttöön, ja ostajaa ei löyty, niin päätyisivät roskiin. joten sama maalata mieleisekseen. joku kirjoitti että maalaaminen nostaa noiten arvoa. ei tuo mitään arvoa nosta kun ikeasta saa pikkurahalla uusia kalusteita.

Vanhojen, puisten huonekalujen arvostus ei tosiaan taida olla kovin korkealla. Olen ostanut 10-50 eurolla hyviä, umpipuisia huonekaluja (eikä ole tullut mitään elukoita niiden mukana), Ikeasta olisi vastaavista saanut maksaa enemmän ja materiaalit halvemmat. En valita, ja kyllä meillä Ikeaakin on, ei sillä. Välillä vaan vähän ihmetyttää ihmisten asenteet.

Ei olisi mahdotonta. Tulee mieleen ensimmäinen mieheni joka maalasi taulun kehykset kirkkaan sinisiksi. Pojan sänkymaalia käytti.

Järkytykseni oli suuri, kehys hallitsi niin kovin taulua ettei auttanut muu kuin kehystyttää taulu uudelleen.

Onneksi ei pilannut taulua, ainoastaan kehykset.

Siinäkö maalaa. Ihme hommaa aina näiden "antiikkitavaroiden" kanssa, maalata ei saa mutta kukaan ei niitä siitä alkuperäisessä kunnossakaan osta vaan ilmaiseksi pitäisi saada. Sitten "itketään" erilaisissa sisustusryhmissä, vaikka joku on vain selkeästi tehnyt jostain omaan kotiinsa sopivaa eikä seisota tavaraa turhanpanttina varastossa ja hae ikeasta vuoden välein uusia kamoja.