Lue keskustelun säännöt.
Löysin vihainen minäni vasta lasten myötä
27.07.2008 |
Ikinä en ole kenellekään ollut niin vihainen kuin omille lapsilleni, en ole kenellekään koskaan karjunut sillä tavalla enkä kenenkään ihmisen takia tuntenut niin suunnatonta raivoa, kuin omien lasteni.
Minusta on aika kamalaa, että omat lapset, jotka on minulle rakkainta ja tärkeintä maailmassa, saavat aikaan myös ne kaikkein pahimmat tunteet minussa.
Kommentit (42)
tässä ketjussa on puhuttu kahdesta eri asiasta. Totta kai lähes jokainen joskus tuntee raivoa ja suuttumusta lapsia kohtaan, ja sen suuttumuksen myös näyttää.
Mutta osalle ne vihan tunteet eivät ole olleet lapsuudessa sallittuja, niitä on padottu koko ikä, ja käyttäydytty alistuvasti kaikkia muita kohtaan. Sittne kun onkin omien lasten niskan päällä, ryöpyttää lasten niskaan kaiken sen sonnan, mitä on sisälleen ajan mittään kerännyt.
Normaalisti saa suuttua, mutta lapsi ei ole mikään henkinen nyrkkeilysäkki, jota saa kiusata, kun ei "isommilleen" pärjää.
Ja myöskin sitä kannattaa työstää, että oppii kohtaamaan ne lapsen kiukut ja raivot, vaikkei niistä yhtään tykkäisikään, ja niihin osaisi suhtautua. Lapsi kyllä huomaa milloin aikuinen ei oikein hallitse tilannetta, ja ajaa aikuisen samaan tilanteeseen kerta toisensa jälkeen, kunnes aikuinen oppii tilanteen korjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tuntenut vihaa lapsiani kohtaan - joitakin muita kohtaan olen, esim. omaa äitiäni, anoppiani ja jopa miestäni kohtaan, ja he ovat myös saaneet kuulla sen. En edes huuda lapsilleni. Joskus ärähdän tyyliin "nyt kyllä siivoatte huoneenne" tai muuta vastaavaa, mutta mitään huutosaarnoja ja raivoamisia en ole koskaan harrastanut. Vanhin viidestä lapsesta on jo 20-vuotias. Lapseni tykkäävät, kun en huuda, ja he ovat siitä moneen kertaan minulle sanoneet. Myöskään mieheni ei huuda lapsille. Näitä juttuja lukiessa tulee sellainen olo, että olen täysin epäonnistunut äitinä, kun en näytä tunteita, joita minulla ei oikeasti ole, siis vihaa ja raivoa.