Mies halusi muuttaa haja-asutusalueelle vaikka minulla ei ole korttia ja nyt rutisee kun joutuu kuskailemaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies suunnittelee samaa. Meillä olisi mahdollisuus lunastaa miehen enon kuolinpesän hallussa oleva omakotitalo perukirjaan merkityllä arvolla.  Nyt asumme samassa kunnassa mutta keskustan kupeessa. Olemme pärjänneet yhdellä autolla koska minun työpaikka on kävelymatkan päässä.

Talo on kiva ja paikka kaunis järven rannalla, joten minuakin tämä houkuttaa. 

MUTTA... Matkaa lähimmälle bussipysäkille valtatien varteen on  1,5 km ja bussi kulkee koulupäivinä 2 x aamulla ja 2 x iltapäivällä.  Jos teen normaalia 8 tunnin päivää, niin en ehtisi iltapäivän autoon.  Mies on luvannut kuljettaa minut töihin ja takaisin. Ongelma on vain se että hänen työpaikka on ihan eri suuntaan kuin minun.

Toinen mikä mietityttää on tulevat remontit sekä se että paikka on enon kuoleman jälkeen ollut mieheni äidin ja muiden vainajan sisarusten yhteisenä kesäpaikkana. Miten saan vanhukset pysymään poissa jos lunastamme paikan meille. 

Jos muutatte suvun yhteiseen kesäpaikkaan, on ihan turha yrittää selittää että se on nyt teidän asunto jonne ei tulla kutsumatta. Ei auta, se on nähty.

Älkää ihmeessä muuttako, tai passaatte sukulaisia kaikki kesät, tai vaihtoehtoisesti joudutte suututtamaan kaikki, jos kiellätte tulemasta.

Miten olis hevonen ja kärryt? Tai aasi? Nykyään jotkut kuulemma ratsastavat lehmillä. Hanki sellanen, saat tuoretta maitoa joka päivä. Mopot on myös käteviä maaseudulla liikkumiseen.

Mihin sun sitten joka päivä pitäisi päästä? :O Muuta asennettasi ja suunnittele tarpeesi sen mukaan, ettei tarvitse joka päivä lähteä erikseen asioille.

Itse asuin maalla vajaa 20 vuotta, eikä tullut mieleenkään, että joka päivä kylillä käytäisiin.

Nyt asunut vuosia kaupungissa, ja olen huomannut oman asenteeni muuttuvan "laiskemmaksi", kun ei tarvitse miettiä esim. ostoksiaan, kun nopeasti pääsee uudestaan. Vaikka kävisi 2 kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin sun sitten joka päivä pitäisi päästä? :O Muuta asennettasi ja suunnittele tarpeesi sen mukaan, ettei tarvitse joka päivä lähteä erikseen asioille.

Itse asuin maalla vajaa 20 vuotta, eikä tullut mieleenkään, että joka päivä kylillä käytäisiin.

Nyt asunut vuosia kaupungissa, ja olen huomannut oman asenteeni muuttuvan "laiskemmaksi", kun ei tarvitse miettiä esim. ostoksiaan, kun nopeasti pääsee uudestaan. Vaikka kävisi 2 kertaa päivässä.

Me asutaan kanssa maalla ja "kylilla" kaydaan kerran viikossa (ruokaostokset plus mita muita asioita nyt on). 

Meilla muuten niin pain, etta mulla kortti ja auto, miehella ei kumpaakaan. (Tai no, on silla kortti mutta ei kay EU:ssa eli pitaa ajaa uusi.) Mies sitten ajaa pyoralla jos on joskus akuutti tarve paasta asioille ja mina en ole kuskaamassa. 

varakas mies? vai miksi muutti edes sen kans

Mies varmaan ajatteli, että olisit käytännön ihminen, joka hankkii ajokortin silloin kun sitä tarvitsee. Teidän täytyy kommunikoida enemmän.

Mikä asennevamma estää sinua opettelemasta ajamaan autolla?

En muuttaisi mihinkään Turjanperälle mistään hinnasta. Puoliso ehdottelee johonkin Järvenpäähän muuttamista. Muuttakoon, jos haluaa. Minä en luovu kymmenen minuutin raitiovaunumatkan päässä keskustasta sijaitsevasta asunnosta.

Maalaisidylliin hinkujat tulevat alle vuodessa häntä koipien välissä takaisin.

Ei ei ja ei toisen armoille.

Jos aikoo muuttaa periferiaan niin ON hankittava ajokortti ja oma auto. Ainakin jos haluaa yhtään tasa-arvoisen suhteen. Nykyään sitä taksiakaan on turha kuvitella sinne metsään aina saavansa, joten sitten on 100% miehen armeliaisuuden ja mielialojen varassa. Helposti menee siihen, että kun on riita niin eipä mies lähdekään kyyditsemään 40km päähän jumppaan tai kirjastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies suunnittelee samaa. Meillä olisi mahdollisuus lunastaa miehen enon kuolinpesän hallussa oleva omakotitalo perukirjaan merkityllä arvolla.  Nyt asumme samassa kunnassa mutta keskustan kupeessa. Olemme pärjänneet yhdellä autolla koska minun työpaikka on kävelymatkan päässä.

Talo on kiva ja paikka kaunis järven rannalla, joten minuakin tämä houkuttaa. 

MUTTA... Matkaa lähimmälle bussipysäkille valtatien varteen on  1,5 km ja bussi kulkee koulupäivinä 2 x aamulla ja 2 x iltapäivällä.  Jos teen normaalia 8 tunnin päivää, niin en ehtisi iltapäivän autoon.  Mies on luvannut kuljettaa minut töihin ja takaisin. Ongelma on vain se että hänen työpaikka on ihan eri suuntaan kuin minun.

Toinen mikä mietityttää on tulevat remontit sekä se että paikka on enon kuoleman jälkeen ollut mieheni äidin ja muiden vainajan sisarusten yhteisenä kesäpaikkana. Miten saan vanhukset pysymään poissa jos lunastamme paikan meille. 

Älkää ikinä muuttako paikkaan, josta ei pääse kulkemaan ilman autoa, jos teillä ei ole autokorttia tai ette ole valmiita ajamaan korttia. Asuinpaikasta tulee vankila. Siitä syntyy sellainen riippuvuussuhden, jota ette halua.

Ei, ei, ei! Ja vielä vanhat sukulaiset kaupanpäälle saman katon alle!