Uskaltaako eronneena sännätä uuteen suhteeseen

Itsehän aion olla avoimin mielin ja nollaodotuksin. Harrastaa irtosuhteita tilaisuuden tullen ja tapaillakin jos joku kohdalle sattuu. Jos ihastun tai rakastun niin antaa tulla. En varmaankaan ihan heti ala kihloja suunnittelemaan, vaan pitää kyllä tutustua kunnolla ja testata sopivuus, mutta en minä tunteita aio kieltää tai vältellä. Olisi kiva vuosien jälkeen kokea aitoa rakastumista, sellaista molemminpuolista ja hyvälaatuista. Luulen paatuneeni jo sen verran ja käyneeni läpi pahimman, että mikään lyhyt suhde ei ihan helpolla enempää voi satuttaa. Eroni on hyvin tuore kolmattakymmentä vuotta pitkästä suhteesta. Olen lisäksi ehtinyt kokea jo lyhyen kovan ihastumisen, mutta se oli mahdoton ja siksi raskas. Eli vain parempaa on lupa odottaa ja se kyllä kelpaa.

Ei muuta kuin anna palaa. Kerran täällä vaan eletään, ja se sydän voi särkyä myöhemminkin ja missä tilanteessa vaan. Tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Juu voi tehdä mitä vaan jos ei ole lapsia tai jos on niin lapsia ei sotketa mukaan.

Joo, kyllä.

Mun isälle tuli avioeron jälkeen vauvakuume 44-vuotiaana ja hän alkoi heti eron jälkeen etsiä kumppania, jonka kanssa tehdä lapsi ja sehän onneksi onnistui ja vuoden kuluttua avioeron voimaan astumisesta hän meni uusiin naimisiin ja siitä puolen vuoden päästä syntyi vauva. Sikäli hyvä tsägä, koska hänen puolisonsa oli jo nelikymppinen kun he tapasivat, joten ei ollut itsestäänselvyys, että vauvan hankkiminen onnistuisi. Muuten isäni olisi pitänyt hankkia tyyliin ainakin 10 vuotta nuorempi vaimo, jotta lapsen hankkiminen onnistuisi.