Kokemuksia veren luovuttamisesta?
Onko kokemuksia? Tahtoisin mennä, mutta pelottaa aika vietävästi. On siis lievä piikkikammo. Kuitenkin kokisin jollain tapaa jos ei nyt velvollisuudeksi, niin ainakin hyväksi tavaksi auttaa. Veriryhmäni AB- on kyllä aika harvinainen, eli sen puolesta ei vissiin mikään kovin haluttu.
Kommentit (13)
0.1 % on vaan sun vertasi Suomessa. Mistäs noin harvinainen veri?
Ei se kummoinen kokemus ole. Siitä vain jos spr:n pomojen palkkojen maksaminen sinua kiinnostaa. Ne veripussithan menee todennäköisesti myyntiin 500-1000 eurolla ja sinä saat mehukupin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kummoinen kokemus ole. Siitä vain jos spr:n pomojen palkkojen maksaminen sinua kiinnostaa. Ne veripussithan menee todennäköisesti myyntiin 500-1000 eurolla ja sinä saat mehukupin.
Maksatko mieluummin autokolariin joutumisesi jälkeen 1000 per veripussi sairaalalle, kun ne koittaa pitää sua ja sun perhettä hengissä?
Kannattaa mennä. Henkilökunta siellä on tosi taitavaa eikä piikin laitto satu, mutta kannattaa sanoa piikkipelosta.
Muista hörppiä mehua kun odotan vuoroa niin homma menee sujuvasti ja jälkeen päin nauti ansaittu kahvi :)
Ehdottomasti menet kokeilemaan, jos vain kiinnostusta on. Kaikkea verta tarvitaan aina.
Mä olen luovuttanut säännöllisesti aina, kun olen päässyt, noin 12 vuoden ajan. Henkilökunta on aina ollut mukavaa, kaikissa paikoissa. Piikkiä ei tosiaankaan tarvitse katsoa. Kerro, että hermostuttaa, niin osaavat kohdella sua sen mukaan. Ja muista, että voit kieltäytyä ihan viimeiseen asti, vaikka siitä luovutustuolista vielä nousta ja lähteä pois.
Rohkeasti vaan kokeilemaan!
Olipa tuo 13:44 lähetetty viesti sävytetty persumedialla. Eiköhän mieli muuttuisi, jos sattuisi itse esim. onnettomuuden seurauksena tarvitsemaan itselleen verenluovuttajien verta. Kerran luovutuskäynnille mennessä kysyttiin heti, että soitettiinko, että juuri tästä verityypistä on pulaa ja taksi on jo venttaamassa. Tarvitaan sairaalalle heti, kun pussi on täysi.
Minulla tuntui yhdellä ottokerralla neula koko ajan suonessa, vaikka sitä korjattiinkin, niin ei tee mieli luovuttaa hetkeen. Se taisi oli kuudes luovutuskäyntini.
Mä luovutin parikymmentä kertaa, ja se oli ihan miellyttävää. Vain kerran huippasi hiukan, mutta se johtui siitä, että läksin vauhdilla ilman juomista luovutuksesta. siis ihan pieni huonon olon hetki.
Veresi on harvinaista eli on haluttua.
Kannustan verenluovutukseen!
Sinun veresi on juuri sopivaa toiselle jolla on yhtä harvinainen yhdistelmä ja välillä täysin oikea verikombo auttaa henkilöä juuri oikein.
Mistä tiedät että et itse joskus tarvitse?
Kun menet ensimmäisen kerran niin rohkeasti sanot että ensimmäinen kerta ja kerrot että piikkikammo löytyy.
Kun ei jännitä ja juo riittävästi ennen ja jälkeen niin hyvin menee. Loppupäivä kannattaa ottaa rennosti siis ei urheilua, hieman ”kevyt”olo voi olla sinä päivänä.
Sitten kannattaa syödä ne rautatabletit jos saat niitä mukaan korvaamaan menetetyn raudan.
Verenluovutus on tärkeää ja siitä saa hyvän mielen.
Itse haluisin luovuttaa, mutta koska runsaiden kuukautisten vuoksi keikun kokoajan anemian rajalla, en voi luovuttaa.
Kannattaa mennä. Aina ollut hyvä kokemus ja huolehdittu todella tarkkaan voinnista koko ajan. Kannattaa sanoa, jos jännittää ja on piikkikammoa, niin ottavat sen huomioon. Jos haluat voit ottaa ystävän mukaan, jolle jutella luovutuksen aikana.
Ennen luovutusta täytät esitietolomakkeen ja sinulta otetaan hemoglobiini sormen päästä ja jutellaan muutenkin mukavia voinnistasi. Siinä kannattaa kertoa jännityksestä, niin saat vinkkejä siihen miten homma menee. Tosiaan voit keskeyttää homman milloin vain.
Luovutuksen jälkeen muista ottaa rennosti. Sille vuoteelle saa jäädä makoilemaan hetkeksi, jos olo tuntuu huteralle. Luovutuksen jälkeen kannattaa mennä nauttimaan mehua ja leipää. Niitä on siellä tarjolla sinua varten. Mehua saa myös ennen luovutusta.
Toivottavasti rohkaistut luovuttamaan.
Voiko muuten luovuttaa, jos on matala verenpaine? Mulla on varsin matala, niin en ole uskaltanut käydä.
Mulla on O- veriryhmä. Se on ns hätäverta eli sitä voi antaa kaikille, esim kolaripotilaille jos ei ehditä tarkistaan veriryhmää.
Käyn säännöllisesti useamman kerran vuodessa, luovutan myös verihiutaleita.
Saan palkaksi hyvän mielen ja verenluovutuksen jälkeen mehua ja leivän.
Itse luovutus on helppoa eikä tunnu missään. Joskus alkuvuosina saattoi hetken huipata, mutta nykyään olen oppinut juomaan riittävästi, niin sitäkään vaivaa ei enää ole.
Rautatabuja olen ottanut pari kertaa kun hemppa on alkanut laskea, muuten se on pysynyt hyvänä kaikki nämä vuodet.
Ja nuo hoitajat osaa laittaa sen piikin paljon paremmin kuin labrahoitajat, jotka ottaa verinäytteet. Aina mennyt helposti kun taas labrassa jouduttu välillä kääntään ja vääntään, että suoni löytyy. Liekö erilainen neula vai mikä.
On kokemuksia. Ei niitä piikkejä kannata katsella :) henkilökunta on yleensä tosi mukavaa ja etenkin huolehtivaista, ottavat kyllä huomioon jos on piikkikammoja sun muita. Kannattaa kyllä lahjoittaa noin erikoista verta!