Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuinen oppisi syömään kasviksia?
11.02.2020 |
Olin pikkulapsena (2-4v) tosi hidas syömisen kanssa ja uusiin ruoka-aineisiin tutustuminen oli nihkeää. Varsinkin kypsennetyt kasvikset epäilyttivät. Mulla on ollut aina myös herkkä oksennusrefleksi. Riittää että haistan jotain ikävää tai jokin narskahtaa hampaiden välissä, niin yökkäyttää. Ei nyt niin että oksennus lentäisi, mutta sellainen mahasta asti lähtevä "byörgh". Jos en saa aiheuttajaa pois, niin jossain välissä tulee laatta, testattu on. Muistan, kun yritin selittää sitä isälle lapsena, mutta hänestä olin vain nirso ja kiittämätön mukula. Oikeasti olin kyllä maailman kiltein lapsi ja olisin mielelläni syönyt ongelmitta ne kasvikset. Olisin säästynyt paljolta huudolta ja tukkapöllyiltä.
Asiaan! Isä ratkaisi ongelman pakkosyöttämällä, eli kun olin pieni niin kasvikset tungettiin suuhun ja jos ne tulivat ylös, niin oksennus oli syötävä. Joskus kouluiässä isä ei enää fyysisesti pakottanut, mutta ruokapöydässä istuttiin niin kauan, että kasvikset, sellaisinaan tai yrjöttynä, oli syöty. Joskus isältä petti maltti ja tukkapöllyn jälkeen sain häipyä pöydästä, jos kasvikset eivät kerta kaikkiaan menneet alas. Tunsin syyllisyyttä ja syvää surua, kun en pystynyt olemaan isälle mieliksi.
Joskus teini-iässä pakotus viimein lakkasi, mutta sain aina kuulla jos jätin ruuasta kasvikset ottamatta. Ruokapöydässä oli painava hiljaisuus ja isän syyttävä ilme. En vieläkään syö kovin mielelläni seurassa, koska se ilmapiiri on tarttunut niin lujasti mieleeni.
Nyt kun asun viimein omillani, haluaisin opetella syömään niitä kasviksia. Salaatti, kurkku, hedelmät, raaka porkkana ja marjat ovat aina olleet hyviä eikä niissä ole ollut ongelmaa, mutta kasvikset ruuan seassa... Olisi niin kiva laittaa ruokaan vaikka porkkanaa, lanttua, maissia, parsakaalia ja kukkakaalia ja syödä hyvällä halulla.
Olen tehnytkin nyt paljon sosekeittoja ja ne ovat maukkaita. Mutta jos pitäisi mennä vaikka jonkun kanssa syömään tai jonnekin kylään, niin tämä ongelma on varsin nolo. Totta kai ihmiset ottavat nirsoiluna sen, että jätän kasvikset ruuasta ottamatta tai jätän ne lautasen reunalle.
Onko kukaan "ruokatraumatisoitunut" onnistunut pääsemään eroon ongelmasta? Olisi oikein kiva kuulla kokemuksia.
Kommentit (41)
Meillä syödään salaatteja, kasvissosekeittoja (joissa myös kikhernettä, kidneypapua ym) ja uunijuureksia, jotka pilkotaan, kastellaan hyvässä ruokaöljyssä (suolaa ja yrttimaustetta) ja paistetaan. Namia, kuten grillatut kasviksetkin. Noihin sopivat perunat, sipulit, valkosipulit, lanttu, porkkana, palsternakka, selleri, punajuuri, sienet, paprikat yms yms. Kermaviilistä voi tehdä dippikastiketta. Pääruoaksi sopii melkeinpä mikä tahansa noiden kera: kala, liha, broileri, nakit, kasvispyörykät, lihapullat. Kaasvissosekeittoon laitan kookosmaitoa, joka tuo makua ja ruokaisuutta keittoon. Tavallinen tuorejuusto ja kermakin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvihaketju.
Naiset purkaa miesvihaansa.
0/10
Kun opit maustamaan kasvikset oiken menee alas paremmin. Kokeile reippaasti erimaalaisia reseptejä, itse tykkään eniten vietnamilaisista kasvisruuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla kasviksesta kiinni käsillä tai ruokailuvälineillä, avaamalla suun ja laittamalla kasvis sinne suuhun. Sitten pureskellaan huolellisesti ja nielaistaan. voi kristuksen vi ttu...
Sä et varmaan haista tai maista mitään?
Kyllä minä haistan ja maistan. Kasvikset ovat herkullisia esimerkiksi kun ne paitaa pannulla oliiviöljyssä suolan ja mausteiden kanssa. Jos niitä syödessä alkaa aikuinen ihminen yökkimään niin aivoista puuttuu pysyvästi jotain oleellista.
Kun kaikki eivät pidä samoista mauista.
Luulisi aikuisen ihmisen tietävän.
Vierailija kirjoitti:
Miesvihaketju.
Naiset purkaa miesvihaansa.
0/10
?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkä opettaa. Mun kotona jos ei maistunu ruoka niin sitten ei syöty pariin päivään mitään. Kouluruoka on jotain ihme höttöä millä lähtee nälkä 1 tunniksi. En tiedä mistä ne tekee sen, pahvistako? No aika pian opin syömään isoja vuoria ruokaa kotona, samanlaisia mitä yli satakiloinen isäni söi. Isäni kertoi ylpeänä ystävilleen että syön saman verran kuin hän ja olin kuitenkin ihan pieni poika jolla oli kuitenkin treenattu ja venytetty vatsalaukku kuten sillä youtube kilpasyömärillä. Eli nälkä opettaa parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla kasviksesta kiinni käsillä tai ruokailuvälineillä, avaamalla suun ja laittamalla kasvis sinne suuhun. Sitten pureskellaan huolellisesti ja nielaistaan. voi kristuksen vi ttu...
Sä et varmaan haista tai maista mitään?
Kyllä minä haistan ja maistan. Kasvikset ovat herkullisia esimerkiksi kun ne paitaa pannulla oliiviöljyssä suolan ja mausteiden kanssa. Jos niitä syödessä alkaa aikuinen ihminen yökkimään niin aivoista puuttuu pysyvästi jotain oleellista.
Sinähän ne aivojen puutteet tunnistat, kun on omakohtaista kokemusta ainakin empatian puuttumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla kasviksesta kiinni käsillä tai ruokailuvälineillä, avaamalla suun ja laittamalla kasvis sinne suuhun. Sitten pureskellaan huolellisesti ja nielaistaan. voi kristuksen vi ttu...
Sä et varmaan haista tai maista mitään?
Kyllä minä haistan ja maistan. Kasvikset ovat herkullisia esimerkiksi kun ne paitaa pannulla oliiviöljyssä suolan ja mausteiden kanssa. Jos niitä syödessä alkaa aikuinen ihminen yökkimään niin aivoista puuttuu pysyvästi jotain oleellista.
Sinähän ne aivojen puutteet tunnistat, kun on omakohtaista kokemusta ainakin empatian puuttumisesta.
Mitä empatiaa tarvitsee kasviksien syömiseen? Syö jos syöt tai ole syömättä. Siinä mitään tarvitse opetella. Parsakaali suuhun ja jauha. Monilla ei ole kuin ylähuuli ruokana.
Miksi kasviksia pitäisi väkisin tunkea sinne pääruokiin mukaan? Jos kuitenkin syöt kurkkua, salaattia, marjoja yms sellaisenaan. Minusta se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, jos on joku ruoka-aine jota et kertakaikkiaan pysty syömään oksentamatta niin älä turhaan kiusaa itseäsi ja anna sen olla. Ei kaikkien ole pakko syödä kaikkea. Itse olen vegaani, mutta ne kykene syömään tofua vaikka henki olisi siitä kiinni. Jos yritän, oksennan. Se maku ja rakenne on vain niin kertakaikkisen kamala. En ole muuten yhtään nirso ihminen, lapsena pistelin maksatkin mukisematta. Kalasta en ole kosaan välittänyt mutta kykenin sitä syömään jos pakko oli. Mutta silli oli poikkeus, jos pala osui suuhun rosollin seasta niin oksennusrefleksi laukesi välittömästi ja aloin kakoa.
Luulen että olet saanut päähäsi kotoa että "hyvät ja kunnolliset" ihmiset syövät kaikkea ja tykkäävät kaikesta. Etpä ole ainoa joka on saanut kotoa päähänsä jotain vastaavaa jota sitten aikuisena yritetään toteuttaa vaikka hampaat irvessä kun se on niin päähän iskostunut että tätä ne kunnon ihmiset tekee. Jos kerran pystyt syömään raakana joitain vihanneksia, syö niitä hyvällä omalla tunnolla ja lakkaa kiusaamasta itseäsi. Tiedän monta ihmistä jotka vihaavat esim. kaalia ja jättävät sen hyvällä omalla tunnolla syömättä. Ei se niitä huonommiksi ihmisiksi tee eikä tee sinuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla kasviksesta kiinni käsillä tai ruokailuvälineillä, avaamalla suun ja laittamalla kasvis sinne suuhun. Sitten pureskellaan huolellisesti ja nielaistaan. voi kristuksen vi ttu...
Sä et varmaan haista tai maista mitään?
Kyllä minä haistan ja maistan. Kasvikset ovat herkullisia esimerkiksi kun ne paitaa pannulla oliiviöljyssä suolan ja mausteiden kanssa. Jos niitä syödessä alkaa aikuinen ihminen yökkimään niin aivoista puuttuu pysyvästi jotain oleellista.
Sinähän ne aivojen puutteet tunnistat, kun on omakohtaista kokemusta ainakin empatian puuttumisesta.
Mitä empatiaa tarvitsee kasviksien syömiseen? Syö jos syöt tai ole syömättä. Siinä mitään tarvitse opetella. Parsakaali suuhun ja jauha. Monilla ei ole kuin ylähuuli ruokana.
Ja tyhmäkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kasviksia pitäisi väkisin tunkea sinne pääruokiin mukaan? Jos kuitenkin syöt kurkkua, salaattia, marjoja yms sellaisenaan. Minusta se riittää.
Kurkku ja salaatti on pelkkää vettä. Ravintoarvot pyörii lähellä nollaa. En laskisi edes oikeiksi vihanneksiksi.
Parsakaalia jos syö niin siitä saa kaiken. Harva syö marjoja päivittäin satoja grammoja. Ei ne marjatkaan autuaaksi tee. Etenkin jos on tsernobyl marjoja.
Siinä brittien oudoista syömistottumuksissa kertovassa ohjemassa puhuttiin että on ihmisiä joilla on geeneissä suuri vastenmielisyys uusia ruokia kohtaan. Lapsillaan tämä on vähän kaikilla mutta nää ekstremetspaukset siis näkyy ihan geenitestillä. Tuohon kun yhdistetään lapsuuden kaltoinkohtelu jota ap:kin kuvaa, niin syntyy näitä jotka ei pysty syömään mitään muuta kuin muutamaa ruoka-ainetta ja kärsivät siitä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla kasviksesta kiinni käsillä tai ruokailuvälineillä, avaamalla suun ja laittamalla kasvis sinne suuhun. Sitten pureskellaan huolellisesti ja nielaistaan. voi kristuksen vi ttu...
Sä et varmaan haista tai maista mitään?
Kyllä minä haistan ja maistan. Kasvikset ovat herkullisia esimerkiksi kun ne paitaa pannulla oliiviöljyssä suolan ja mausteiden kanssa. Jos niitä syödessä alkaa aikuinen ihminen yökkimään niin aivoista puuttuu pysyvästi jotain oleellista.
Sinähän ne aivojen puutteet tunnistat, kun on omakohtaista kokemusta ainakin empatian puuttumisesta.
Mitä empatiaa tarvitsee kasviksien syömiseen? Syö jos syöt tai ole syömättä. Siinä mitään tarvitse opetella. Parsakaali suuhun ja jauha. Monilla ei ole kuin ylähuuli ruokana.
Ja tyhmäkin vielä.
Vitamiinien puute voi aiheuttaa kiukkuisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä brittien oudoista syömistottumuksissa kertovassa ohjemassa puhuttiin että on ihmisiä joilla on geeneissä suuri vastenmielisyys uusia ruokia kohtaan. Lapsillaan tämä on vähän kaikilla mutta nää ekstremetspaukset siis näkyy ihan geenitestillä. Tuohon kun yhdistetään lapsuuden kaltoinkohtelu jota ap:kin kuvaa, niin syntyy näitä jotka ei pysty syömään mitään muuta kuin muutamaa ruoka-ainetta ja kärsivät siitä itsekin.
En lukenut apn viestiä, mutta kyllä jos nälissään on niin ruoka alkaa maistua. Sokerin kun jättää pois niin oikea ruoka maistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kamalia kokemuksia sulla. Otan osaa :/ (ja ihmeen ilkeitä kommentoijia?)
Katsos meillä kaikilla aikuisilla ei ymmärrys riitä tällaiseen lapsellisuuteen. Joo joo isä pakotti pienenä syömään pahanmakuisia vihanneksia. Ei saatana. Eri asia jos olis pakottanut imemään penistä. Kasvakaa aikuiseksi, menkää töihin tai hoitoon.
Ei mullakaan riitä ymmärrys tuollaiseen lapsellisuuteen. Joo joo isä pakotti imemään munaa. Ei saatana, eri asia jos olis vetänyt kuivana kakkoseen. Kasvakaa aikuisiksi, menkää töihin tai hoitoon.
Älä syö ruokia, jotka koet vastenmielisinä. Sinun ei tarvitse eikä ole pakko. Syö kasviksia siina muodossa, joka itsellesi on mieleisin. Jos HALUAT oppia syömään kasviksia muuhun ruokaan sekoitettuna, niin koeta pilkkoa ne niin pieneksi, etteivät ne erotu muusta ruoasta.
Pikkuhiljaa, ja motivaatiota pitää olla. Minulla ei taustalla mitään traumoja, olin vaan lapsena ihan supernirso ja epäluuloinen. Aikuisena kyllästyin ja päätin ruveta totuttelemaan uusiin makuihin, ja hyvin onnistuinkin. En vieläkään pidä kukkakaalista tai hernekeitosta, mutta rakastan esim parsakaalia, linssikeittoa ja mustikoita vaikka edes teininä en näihin olisi koskenut seipäälläkään. Tässä jotain konsteja mitä käytin.
-Raasteet, raakana ja kastikkeissa.
-Soseutetut jutut, esim höyrytin kesäkurpitsaa, soseutin ja käytin pastakastikkeen pohjana. Uusia marjoja ja hedelmiä testasin smootheissa.
-Maistelin eri kypsyysasteisia tai eri tavoin säilöttyjä juttuja, koska niissä on paitsi eri maku myös eri koostumus. Huomasin että vaikka inhoan purkkiherneitä ja purkkiherkkusieniä, rakastan niitä tuoreina. Kypsä, veltto kaali ei maistu, mutta raaka tai kevyesti wokattu kyllä.
-Testasin makuja monta kertaa, pieninä määrinä ensin. Usein voi viedä 15 kertaa ennen kuin uuteen makuun tottuu. Ja joitakin juttuja olen maistanut uudestaan monen vuodenkin jälkeen, koska maku muuttuu. Aloin tykkäämään esim kahvista vasta noin 30 v ja suolakurkuista 40 v. Toisaalta olen myös hyväksynyt sen että esim hernekeitto ei edelleenkään maistu yhtään sen paremmin kuin 5-vuotiaana. Ja sekin on ok.
-Maustaminen. Epäilyttäviä juttuja laitoin usein tuttujen herkkujen mukaan, esim pari sientä lempoariwokkiin tai muutama oliivi pastakastikkeeseen niin mukana tuli tuttua, hyvää makua.
-Pienet määrät. En heti kokeillut syödä kokonaista parsakaalia, vaan pari palaa vaikka wokissa riitti. Tai vaikka pieni raastettu porkkana tomaattikastikkeessa (en aluksi syönyt kypsennettyä porkkanaa).
Onnea matkaan. Jos halua ja kärsivällisyyttä kokeilla löytyy, saat varmasti ruokalistallesi uusia, mieluisia juttuja 😊.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä brittien oudoista syömistottumuksissa kertovassa ohjemassa puhuttiin että on ihmisiä joilla on geeneissä suuri vastenmielisyys uusia ruokia kohtaan. Lapsillaan tämä on vähän kaikilla mutta nää ekstremetspaukset siis näkyy ihan geenitestillä. Tuohon kun yhdistetään lapsuuden kaltoinkohtelu jota ap:kin kuvaa, niin syntyy näitä jotka ei pysty syömään mitään muuta kuin muutamaa ruoka-ainetta ja kärsivät siitä itsekin.
En lukenut apn viestiä, mutta kyllä jos nälissään on niin ruoka alkaa maistua. Sokerin kun jättää pois niin oikea ruoka maistuu.
Enpä vannoisi. Olen ollut parikymppisenä tilanteessa, jossa päivän aikana tehtiin raskaita fyysisiä hommia ja ruokana oli lounaalla inhoamaani hernekeittoa ja päivällisellä inhoamaani tillilihaa. Jälkkärinä inhoamaani luumukiisseliä, leipänä näkkäriä ja ruisleipää voilla. Söin pelkkää näkki- ja ruiseipää voilla, iltapalaksi olin jo etukäteen varannut omenan ja maustamattoman jogurtin (ei mahdollisuutta ostaa lisää ruokaa). Toki olisin syönyt jos olisin ollut jo monta päivää syömättä, mutta ei se nälkä makua parantanut.
Inhosin kalaa pienenä, aina sama kalakeitto tai kalapuikko.
Kun muutin omilleni aloin opetteleen miten tehdään kalaa muillakin tavoilla ja sain huomata että se on hemmetin hyvää. Tuo sama pätee kaikkene muuhunkin kun vain viitsii kokeilla uusia juttuja jatkuvasti.