Haluaisin suhteen, missä oma kumppani on myös paras ystävä
Olen mies ja haluaisin, että parisuhteessa oma nainen on myös paras ystäväni. Aidosti ystävä. Sellainen, jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä ja kertoa mitä vain ajatuksiaan, mielipiteitään ja omista heikkouksistaankin. Haluan myös olla naiselle paras ystävä. Tietysti haluan, että suhteessa on myös molemminpuolista vetovoimaa. Tuntuu siltä, että moni suhde päättyy, koska sen perustana on ollut pelkkä vetovoima ilman todellista ystävyyttä. Parisuhde ilman aitoa ystävyyttä on aika kylmä järjestely mielestäni.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
No höh. 45v naisena päädyin ajattelemaan eri tavalla. " Nyt loppui tämä yritys hakea samalta ihmiseltä kaikki tai olla jollekulle kaikki. Ikinä onnistu ja tahkoamista ja pettymystä ja lopulta ero aina." Väsyin niin.
Nyt on 1 rakastaja, 1 liikekumppani ja 1 sydänystävä jonka kanssa puhutaan kaikki asiat. Miehiä kaikki.
Voi kun olisikin onnistunut olla yhden kanssa toinen toisillemme tuota kaikkea, mutta liian vaikeata oli.
Rehellistä puhetta. Toimiihan se noinkin.
Mietin mitä vastata tähän...en tiedä mutta onkohan tuo seksi kuitenkin yliarvostettua? Sellainen aito lämpö ja ystävyys, se vasta superia ois! Seksiä kyllä saa aina, jos ei muuten niin ihan itse hoidettuna. Ja jos on joku aito yhteys, niin siinä se on. Yhteys voi myös katketa syystä tai toisesta. Minulla on se tilanne. Meillä ei puolison kanssa ole enää oikein mitään yhteistä. Pelottaa. Tuntuu että puhumme vain lapsesta.
Ehdottomasti ainoa suhde joka kannattaa.
Media luo kuvaa mallien välisistä trophy suhteista.
Suomalaiset ovat kyllä yleensä sen verran jalat maassa-ihmisiä, että eiköhän suurin osa suhteista perustu ystävyydelle.
Olen tuollaisessa suhteessa ja kokemusta on muustakin, joten tätä toden totta arvostaa.
Ap jotenkin kirjoitti tosi kauniisti paurisuhteesta.
Nyt 10 vuotta yhdessä parhaan kaverin kanssa. 3 lasta tullut matkalla ja edelleen ihanaa.
Ihan hyvä muuten, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun alkuhuuma on ohi ja suhde muuttuu kaverilliseksi, niin miesten alkaa tekemään mieli uutta intohimoisempaa suhdetta. Ei se kaverisuhde sitten kuitenkaan olekaan kiva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä muuten, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun alkuhuuma on ohi ja suhde muuttuu kaverilliseksi, niin miesten alkaa tekemään mieli uutta intohimoisempaa suhdetta. Ei se kaverisuhde sitten kuitenkaan olekaan kiva juttu.
On se, kun pohjalla on vahva ystävyys eikä pelkkää huumaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä muuten, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun alkuhuuma on ohi ja suhde muuttuu kaverilliseksi, niin miesten alkaa tekemään mieli uutta intohimoisempaa suhdetta. Ei se kaverisuhde sitten kuitenkaan olekaan kiva juttu.
Minusta tässä ketjussa sekoitetaan nyt asioita. Aloittaja kirjoitti suhteesta, jossa "voi olla täysin oma itsensä ja kertoa mitä vain ajatuksiaan, mielipiteitään ja omista heikkouksistaankin". Ei se tarkoita mitään kaverisuhdetta, vaan itse ainakin tulkitsen hänen haluavan suhdetta, jossa on myös aito henkinen yhteys, yhteenkuuluvuuden tunne ja aitoa välittämistä ja rakkautta. Ei se sulje pois kemiaa, vetovoimaa, intohimoa ja seksiä, todellakaan. Kaveruus on ihan eri asia kuin yhteenkuuluvuuden tunne parisuhteessa. Ehkä se ei ole kovin kuvaava sana, että kumppani on "paras ystävä", koska ystävyys on kuitenkin usein vähän etäisempää ja luonteeltaan toisenlaista kuin kiintymys ja yhteenkuuluvuus ja henkinen läheisyys kumppanin kanssa.
Minä olin mieheni työkaveri ja ystävä 1,5 v kun aloimme seurustelemaan. Hän oli jo alussa ollut hyvin rakastunut mutta minulla meni pari vuotta ennenkuin ystävyys muuttui rakkaudeksi.
Ystävyys on silti parasta suhteessamme, olemme kuin paita ja peppu. Vuosien mittaan olemme molemmat mm työskennelleet kotitoimistolla ja olleet yhdessä 24/7. Aivan ihanaa:)
Kumppanuutta, intohimoa ja lojaalia rakkautta
Meillä on suhde, jossa olemme toistemme parhaita ystäviä. Yhdessä yli 20 vuotta. Seksiä ei ole ollut 5 vuoteen, mutta meillä on edelleen hauskaa yhdessä. Luulin, että kärsisin seksittömyydestä mutta kaikkeen tottuu. En vaihtaisi puolisoani muuhun mistään hinnasta. Olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suhde, jossa olemme toistemme parhaita ystäviä. Yhdessä yli 20 vuotta. Seksiä ei ole ollut 5 vuoteen, mutta meillä on edelleen hauskaa yhdessä. Luulin, että kärsisin seksittömyydestä mutta kaikkeen tottuu. En vaihtaisi puolisoani muuhun mistään hinnasta. Olen nainen.
Kyllä minustakin on tärkeämpää että on hauskaa yhdessä, ei seksi. Mutta kyllä tuo on liian pitkä aika olla ilman ellette vanhuksia ole. Nyt tee asialle jotain
Minulle puolisoni ei ole paras ystäväni enkä edes haluaisi hänen olevan. Ystäväni ovat ihmisiä, jotka olen tuntenut vuosia ja jopa vuosikymmeniä ennen kuin edes tutustuin puolisooni. He ovat niitä, joiden kanssa suren, jos parisuhteeni päättyisi.
Puolisoni on, ilman muuta, ihmine, jonka kanssa voin myös olla täysin oma itseni ja kertoa mitä vain ajatuksistani, mielipiteistäni ja omista heikkouksistani. Paras ystäväni hän ei silti ole, vaan rakastettuni.
Miksi sitten kaikissa parisuhdeoppaissa sanotaan päinvastoin? Että ystävät ovat erikseen ja suhteessa ollaan romanttisia kumppaneita, jossa se suhde on enemmänkin kuin isä-tytärsuhde kuin että oltaisiin jotain "best friends forever". Isä-tytärsuhteella saadaan kuulemma aina parempi ja kestävämpi suhde, kun taas tuommoisella BFF suhteella tulee 7-year itch ja se siitä kun ollaan sitten niin "kuin veljiä".
Joten kannattaa uudelleen miettiä, että onko tuo paras kaveri nyt niin optimaalista sittenkään.
Niistä puolisoista tulee pelkkiä ystäviä ja kämppiksiä viimestään siinä 5-kympin korvilla. Osa eroo, ja sama peli taasen alkaa alusta. Tämä siis vain pitkäaikaisissa suhteissa, ehkä ei nykynuorisossa jotka eroavat kaikki noin 7vuoden sisään suhteen aloituksesta viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä muuten, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun alkuhuuma on ohi ja suhde muuttuu kaverilliseksi, niin miesten alkaa tekemään mieli uutta intohimoisempaa suhdetta. Ei se kaverisuhde sitten kuitenkaan olekaan kiva juttu.
Aika suurta osaa ei kiinnosta parisuhteessa ensisijaisesti mikään intohimo, olipa sukupuoli mikä tahansa. Ystävyys, luotettava kumppanuus ja läheisyys (johon suurimmalla osalla se seksikin myös sisältyy) lienevät useammille ne keskeisimmät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Niistä puolisoista tulee pelkkiä ystäviä ja kämppiksiä viimestään siinä 5-kympin korvilla. Osa eroo, ja sama peli taasen alkaa alusta. Tämä siis vain pitkäaikaisissa suhteissa, ehkä ei nykynuorisossa jotka eroavat kaikki noin 7vuoden sisään suhteen aloituksesta viimeistään.
Katkeruus haiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten kaikissa parisuhdeoppaissa sanotaan päinvastoin? Että ystävät ovat erikseen ja suhteessa ollaan romanttisia kumppaneita, jossa se suhde on enemmänkin kuin isä-tytärsuhde kuin että oltaisiin jotain "best friends forever". Isä-tytärsuhteella saadaan kuulemma aina parempi ja kestävämpi suhde, kun taas tuommoisella BFF suhteella tulee 7-year itch ja se siitä kun ollaan sitten niin "kuin veljiä".
Joten kannattaa uudelleen miettiä, että onko tuo paras kaveri nyt niin optimaalista sittenkään.
Öö, hyi? Minkälaisia häiriintyneitä parisuhdeoppaita mahdat lukea?
Vierailija kirjoitti:
Niistä puolisoista tulee pelkkiä ystäviä ja kämppiksiä viimestään siinä 5-kympin korvilla. Osa eroo, ja sama peli taasen alkaa alusta. Tämä siis vain pitkäaikaisissa suhteissa, ehkä ei nykynuorisossa jotka eroavat kaikki noin 7vuoden sisään suhteen aloituksesta viimeistään.
Tuossa ei tarkoiteta sellaista ystävyydelle rakennettua suhdetta vaan suhdetta, missä on todella vahva yhteenkuuluvuus ja ystävyys ja kumppanuus ja ihailu ja kunnioitus ja vuosienkin päästä toisen ominaisuuksien ihastelu jne jne. Ei se väljähdy vaan nimenomaan kestää ja pysyy. Oma paita/peppusuhteeni on parasta ikinä, en koskaan voinut kuvitellakaan sellaista olevan olemassakaan, sen jälkeen en huolisi enää muuta.
Mies ihailee sekä naisellisuuttani että älyäni ja aidosti arvostaa minua ja haluaa kuunnella mitä sanottavaa minulla on asioista, mitä mielipiteitä minulla on.
Hauskasti sanottu.