Lue keskustelun säännöt.
Miten tehdä elämästä vähemmän tyhjää?
09.02.2020 |
Kolme vuotta sitten olin opiskelija, kävin harrastuksissa 3 kertaa viikossa ja asuin avomieheni kanssa. Pian valmistumiseni jälkeen erosin avomiehestä, muutin omilleni, harrastukset (= opiskelijoiden yhdistystoiminta) jäivät sikseen, ja opiskelijakaverit jäivät vielä opiskelevan eksäni puolelle.
Kaikki karsiutui aika nopeasti. Elämässäni on nyt jäljellä vain työpaikka ja kissani. Arkena olen kotona noin klo 19:30, oleskelen pari tuntia ja sitten menen nukkumaan. Viikonloppuisin siivoan, olen kotona, usein en edes mene ulos jos ruokakauppaa ei lasketa. Tuntuu että elämässäni ei ole mitään sisältöä, olin joskus menevä ja kaikesta kiinnostunut opiskelija, ja nyt minulla ei ole yhtään mitään työpaikan ulkopuolelta. En oikein osaa ottaa kontaktia ulkomaailmaan, en kohtaa ihmisiä oikein missään, ja kaikilla tuntuu olevan jo valmiit ympyrät joihin uusilla ihmisillä ei ole asiaa.
Mistä tämmöiseen elämään oikein saa sisältöä? Harrastan ruoanlaittoa ja neulomista, mutta nekin alkavat tympimään kun viikosta toiseen olen vain kotona ja ei ole mitään jaettavaa yhtään kenenkään kanssa.
Kommentit (24)
Tuttu tunne. Tästä kuopasta on yllättävän vaikea kömpiä ylös.
Minä muuten tykkään myös neuloa. On ihana harrastus! Neuleyhteisöstä voisi löytää ystäviä. Joissain kahviloissa ja lankakaupoissa järjestetään neuleiltoja. Itse tykkään kovasti katsoa Youtubesta käsityöaiheisia podcasteja. Voisit aloittaa sellaisen, jos videoiden tekeminen kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi uusia harrastuksia, jos yksinäisyys vaivaa niin sellaisia missä tapaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ala käymään kuntosalilla, joogassa, vesijumpassa, osallistu jonkin höntsä - joukkueen toimintaan...
Hae somesta seuraa, vaikka kutomiseen liittyen voisi etsi jonkin porukan joka kokontuu jakamassa vinkkejä ja vaan viettämällä aikaa yhdessä.
Ota yhteyttä niihin vanhoihin kavereihin, yksi mies ei ole niin tärkeä, että hänen kannattaa antaa pilata ystävyyttä, voittehan te tavata ilman ex. n seuraa.
Eläinten kanssa voi harrastaa, vaikka näyttelyjä, kaveri toimintaa, joissakin paikkakunnilla on kissakahviloita, joista varmasti löytää saman henkistä seuraa.
Käy ulkona vaikka ihan yksin, ravintoloissa, elokuvissa, teatterissa, kulttuuri tapahtumissa... Seuraa kyllä löytyy, mutta kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan...
Ota kaupassa sinkku kori ja tee vaikka omat tinder tunnukset.
Kiitos vastauksesta, ihania vinkkejä! Olen käynyt viikoittain kaupunkini expat-ryhmässä harjoittamassa heidän kielitaitoaan, ja olen käynyt yksin ravintolassa, kylpylässä, elokuvissa, uudenvuodenjuhlissa, eläintarhassa, ulkomaanmatkoilla... Jo teininä totuin tekemään paljon yksin, joten itse meneminen ei ole ongelma. Parisuhteesta kaipaan sitä että aina oli joku, jonka kanssa jakaa ja kokea asiat, ja yksin meneminen ja kokeminen ei oikein täytä tuota tyhjiötä. Esim. kylpyläreissusta jää muistot vain omalle itselle, eikä ikinä ole mitään mukavaa mitä muistella jonkun kanssa, koska ketään muuta ei ollut paikalla.
Ryhmäharrastukset olisivat kai hyvä idea. Olen jättänyt harrastusten hankkimisen sikseen, koska etsin asuntoa n. 100 kilometrin päästä nykyisestä kaupungistani. Ajattelumallinani on ollut "sitten-kun-löydän-asunnon-niin...", mutta puoleen vuoteen ei ole vielä tärpännyt asuntomarkkinoilla. Haluaisin uuden parisuhteen ja harrastuksia (jooga ja ratsastus!), kaipaan niitä kovin. Viimeisin harrastukseni on ollut asuntojen metsästys, ja siinäkin kaihertaa että "kaikki muut" ovat tekemässä samaa puolisoidensa kanssa ja minä tietysti yksin.
Kiitos vinkeistä!
- ap
Viinapullossa on sisältö. Ainakin ennen kuin se juodaan.
Keinoja on useita. Pakene todellisuutta kirjoihin, elokuviin, peleihin ja päihteisiin. Virhe tai pelastus voi olla kannabis tai vahvempi psykedeeli. En ole vahvempia kokeillut. Joskus masentanut niin että luotikin pään läpi olisi helpotus. Sitten polttanut jointin. Hui kuinka iso ero. Linnut laulaa ja pelkkä oleminen tuntuu hyvältä kun on elossa.
Varmasti jotain vikaa kun tarvin joskus jotakin että tuntuu elämisen arvoiselta. Ei tämmöistä hyödytä selittää lääkärille. Sen tietää mikä tuomio vaikka vain harvoin käyttää. Mielialalääkkeille sanon ei kiitos. Mielummin saa tuntua pahalta kuin se ettei tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, eikä minulla ole neuvoja. Ehkä olen lannistunut liian nopeasti, mutta minä en ole löytänyt harrastusporukoistakaan sisältöä tai seuraa. Facebookin harrasteryhmissä olen koittanut jo yli puoli vuotta olla aktiivinen, mutta tulen lähinnä sivuutetuksi, kun muut kommentoivat ja ihailevat toisiaan. Olen osallistunut opiston kursseille, joissa samat ihmiset käyvät puheista päätellen samaa kurssia viidettä kertaa, kukaan ei ole varsinaisesti tyly mutta mitään vastakaikua heistä ei myöskään saa. Elokuviin, näyttelyihin ym. menen yksin, onko joku oikeasti löytänyt seuraa sellaisesta tapahtumasta? Miten se oikein tapahtuu, en pysty kuvittelemaan moista, vaikka itse olen aina avoin ja hymyilevä. Ehkä sitten en tarpeeksi kaunis tai kiinnostava?
Mene pääsi sisälle asetuksiisi.
Sitten näpelöi sydämmesi lyöntitiheyttä. Väännä kytkintä siten että saat "ilmakuplia tai nykytystä rintaasi" silloin tällöin.
Väännä myös muisti minimille. Tämän jälkeen kaikki tuntuu uudelta ja saat jatkuvasti hienoja deja vyitä.
Asetukset pääsi sisällä on avain kaikkeen. Kun matkaat pääsi sisälle, niin älä ota ensioletuksena sitä että "pääsi sisä" merkitsee aivojasi tai ajatuksiasi.
Se tarkoittaa asetuksiasi. Ne on kaikkialla ja niitä voi myös muutkin säädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keinoja on useita. Pakene todellisuutta kirjoihin, elokuviin, peleihin ja päihteisiin. Virhe tai pelastus voi olla kannabis tai vahvempi psykedeeli. En ole vahvempia kokeillut. Joskus masentanut niin että luotikin pään läpi olisi helpotus. Sitten polttanut jointin. Hui kuinka iso ero. Linnut laulaa ja pelkkä oleminen tuntuu hyvältä kun on elossa.
Varmasti jotain vikaa kun tarvin joskus jotakin että tuntuu elämisen arvoiselta. Ei tämmöistä hyödytä selittää lääkärille. Sen tietää mikä tuomio vaikka vain harvoin käyttää. Mielialalääkkeille sanon ei kiitos. Mielummin saa tuntua pahalta kuin se ettei tunnu miltään.
Mielestäni huumeet ja alkoholi ovat huono idea eivätkä ne "auta" tai tarjoa mitään uutta. Jos käytät jotain ainetta, aivosi toimivat eri tavalla jonkun parisen tuntia, eikä siitäkään jää mitään käteen (kuin ehkä aivosolujen tuhoa). Alkoholista tulee myös lihavaksi, ja saa vain huonon olon. Opiskeluaikana tuli kokeiltua ja kasvatettua jos jonkinlaista, enkä tunne aineisiin enää minkäänlaista mielenkiintoa. Pari tuntia kestävä erilainen aivokemia ei tuo mielestäni elämään lisäarvoa.
Sori negatiivisuudesta, aineiden käyttö kuulostaa vain yhtä kiehtovalta kuin maalin kuivumisen katsominen.
- ap
Sitä se on kun hylkää kaverinsa seurustelukumppanin löydyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keinoja on useita. Pakene todellisuutta kirjoihin, elokuviin, peleihin ja päihteisiin. Virhe tai pelastus voi olla kannabis tai vahvempi psykedeeli. En ole vahvempia kokeillut. Joskus masentanut niin että luotikin pään läpi olisi helpotus. Sitten polttanut jointin. Hui kuinka iso ero. Linnut laulaa ja pelkkä oleminen tuntuu hyvältä kun on elossa.
Varmasti jotain vikaa kun tarvin joskus jotakin että tuntuu elämisen arvoiselta. Ei tämmöistä hyödytä selittää lääkärille. Sen tietää mikä tuomio vaikka vain harvoin käyttää. Mielialalääkkeille sanon ei kiitos. Mielummin saa tuntua pahalta kuin se ettei tunnu miltään.
Mielestäni huumeet ja alkoholi ovat huono idea eivätkä ne "auta" tai tarjoa mitään uutta. Jos käytät jotain ainetta, aivosi toimivat eri tavalla jonkun parisen tuntia, eikä siitäkään jää mitään käteen (kuin ehkä aivosolujen tuhoa). Alkoholista tulee myös lihavaksi, ja saa vain huonon olon. Opiskeluaikana tuli kokeiltua ja kasvatettua jos jonkinlaista, enkä tunne aineisiin enää minkäänlaista mielenkiintoa. Pari tuntia kestävä erilainen aivokemia ei tuo mielestäni elämään lisäarvoa.
Sori negatiivisuudesta, aineiden käyttö kuulostaa vain yhtä kiehtovalta kuin maalin kuivumisen katsominen.
- ap
Kaikki päihteet ei tuhoa aivoa. Alkoholi kyllä suorastaan sulattaa niitä. Kanna on kuin avain lukkoon. En väitä että se auttaa kaikille. Kuitenkin maltillisesti harvoin käytettynä on auttanut paljon. Se mikä parasta se auttaa heti. Aivoja se ei kuitenkaan tuhoa edes yhtä solua. Se antaa niin eri kulman ajatteluun että sillä on vaikutusta. Kun tuntuu vtun pahalle niin parempi se kuin moni muu lääke mitä tohtorit avokätisesti jakelee.
Vierailija kirjoitti:
Keinoja on useita. Pakene todellisuutta kirjoihin, elokuviin, peleihin ja päihteisiin. Virhe tai pelastus voi olla kannabis tai vahvempi psykedeeli. En ole vahvempia kokeillut. Joskus masentanut niin että luotikin pään läpi olisi helpotus. Sitten polttanut jointin. Hui kuinka iso ero. Linnut laulaa ja pelkkä oleminen tuntuu hyvältä kun on elossa.
Varmasti jotain vikaa kun tarvin joskus jotakin että tuntuu elämisen arvoiselta. Ei tämmöistä hyödytä selittää lääkärille. Sen tietää mikä tuomio vaikka vain harvoin käyttää. Mielialalääkkeille sanon ei kiitos. Mielummin saa tuntua pahalta kuin se ettei tunnu miltään.
Ap ei vissiin tarkoittanut semmoisia neuvoja, että saisi luodin päähänsä.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde tanssikursseille. Opit uusia kivoja taitoja, tapaat ihmisiä, saat mukavan harrastuksen ja liikuntaa siinä sivussa.
Täytyy vain repäistä itsensä liikkeelle, ei siinä muu auta.
Etsi vaikka netistä uusi tuttavuus ja ehdota tapaamista jossain kivassa tapahtumassa julkisella paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perse pystyssä vaan kadunkulmaan päivystämään. Kyllä sua joku ohikulkija sutasee.
Mikä tekee ihmisestä näin hirveän?
Onko kellään käsitystä?
Hankkimalla lapsia.
Se ei toki ole tapana nykyään, mutta ei kaikessa ole välttämätöntä mennä muodin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hankkimalla lapsia.
Se ei toki ole tapana nykyään, mutta ei kaikessa ole välttämätöntä mennä muodin mukaan.
Vois, olis sopiva mies ja rahaa.
-Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala käymään kuntosalilla, joogassa, vesijumpassa, osallistu jonkin höntsä - joukkueen toimintaan...
Hae somesta seuraa, vaikka kutomiseen liittyen voisi etsi jonkin porukan joka kokontuu jakamassa vinkkejä ja vaan viettämällä aikaa yhdessä.
Ota yhteyttä niihin vanhoihin kavereihin, yksi mies ei ole niin tärkeä, että hänen kannattaa antaa pilata ystävyyttä, voittehan te tavata ilman ex. n seuraa.
Eläinten kanssa voi harrastaa, vaikka näyttelyjä, kaveri toimintaa, joissakin paikkakunnilla on kissakahviloita, joista varmasti löytää saman henkistä seuraa.
Käy ulkona vaikka ihan yksin, ravintoloissa, elokuvissa, teatterissa, kulttuuri tapahtumissa... Seuraa kyllä löytyy, mutta kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan...
Ota kaupassa sinkku kori ja tee vaikka omat tinder tunnukset.Kiitos vastauksesta, ihania vinkkejä! Olen käynyt viikoittain kaupunkini expat-ryhmässä harjoittamassa heidän kielitaitoaan, ja olen käynyt yksin ravintolassa, kylpylässä, elokuvissa, uudenvuodenjuhlissa, eläintarhassa, ulkomaanmatkoilla... Jo teininä totuin tekemään paljon yksin, joten itse meneminen ei ole ongelma. Parisuhteesta kaipaan sitä että aina oli joku, jonka kanssa jakaa ja kokea asiat, ja yksin meneminen ja kokeminen ei oikein täytä tuota tyhjiötä. Esim. kylpyläreissusta jää muistot vain omalle itselle, eikä ikinä ole mitään mukavaa mitä muistella jonkun kanssa, koska ketään muuta ei ollut paikalla.
Ryhmäharrastukset olisivat kai hyvä idea. Olen jättänyt harrastusten hankkimisen sikseen, koska etsin asuntoa n. 100 kilometrin päästä nykyisestä kaupungistani. Ajattelumallinani on ollut "sitten-kun-löydän-asunnon-niin...", mutta puoleen vuoteen ei ole vielä tärpännyt asuntomarkkinoilla. Haluaisin uuden parisuhteen ja harrastuksia (jooga ja ratsastus!), kaipaan niitä kovin. Viimeisin harrastukseni on ollut asuntojen metsästys, ja siinäkin kaihertaa että "kaikki muut" ovat tekemässä samaa puolisoidensa kanssa ja minä tietysti yksin.
Kiitos vinkeistä!
- ap
Vaikutat mukavalta ja aikaansaavalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perse pystyssä vaan kadunkulmaan päivystämään. Kyllä sua joku ohikulkija sutasee.
Mikä tekee ihmisestä näin hirveän?
Onko kellään käsitystä?
En tiedä, mutta täällä on noita paljon. Haukkuvat ja halveksivat kaikkea ja ovat ylimielisiä. Osa varmaan katkeria tai persoonallisuushäiriöisiä. Osa ihan vain trolleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkimalla lapsia.
Se ei toki ole tapana nykyään, mutta ei kaikessa ole välttämätöntä mennä muodin mukaan.
Vois, olis sopiva mies ja rahaa.
-Ei ap.
Miehen saa nuori nainen aika helposti, eikä sitä itse asiassa edes tarvita kuin yhdeksi yöksi minimissään. Rahaa taas on jokaisella tässä maassa paljon enemmän kuin mitä keskimääräisellä lasten saajalla maailmassa, eli se ei ole ongelma.
Ala käymään kuntosalilla, joogassa, vesijumpassa, osallistu jonkin höntsä - joukkueen toimintaan...
Hae somesta seuraa, vaikka kutomiseen liittyen voisi etsi jonkin porukan joka kokontuu jakamassa vinkkejä ja vaan viettämällä aikaa yhdessä.
Ota yhteyttä niihin vanhoihin kavereihin, yksi mies ei ole niin tärkeä, että hänen kannattaa antaa pilata ystävyyttä, voittehan te tavata ilman ex. n seuraa.
Eläinten kanssa voi harrastaa, vaikka näyttelyjä, kaveri toimintaa, joissakin paikkakunnilla on kissakahviloita, joista varmasti löytää saman henkistä seuraa.
Käy ulkona vaikka ihan yksin, ravintoloissa, elokuvissa, teatterissa, kulttuuri tapahtumissa... Seuraa kyllä löytyy, mutta kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan...
Ota kaupassa sinkku kori ja tee vaikka omat tinder tunnukset.