Englantilainen potilas -elokuva on katsottavissa Areenassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

On se, ehdottomasti. Ja perspektiivistä riippuen voi ajatella, että elokuvassa joko ihannoidaan epävakaata mieshahmoa tai sitten näytetään, mihin epävakaus ja omiin asioihin keskittyminen (ja piittaamattomuus muista ihmisistä) voi pahimmillaan johtaa. 

Kyllä oikeassakin elämässä ihmiset tekevät intohimosta vääriä asioita, mutta silloin taustalla ei soi viulumusiikki. Elokuva näyttää asiat eri tavalla kuin oikea elämä, mutta ne voi eri elämänvaiheissa katsellessa ehkä kokea ihan eri tavoilla. 

Monenlaisia ajatuksia tämän elokuvan katsominen ainakin mussa tällä kertaa herätti!

Ap

Siinähän on sekin omituinen kohtaus, jossa Almasy ja Katherine tapaavat, ovat hetken hiljaa ja sitten alkavat LÄPSIÄ toisiaan, mistä tilanne etenee seksiin. Todellakin tulee vaikutelma, että molemmat ovat epävakaita. 

Katharine on se läpsijä, Almasy lähinnä pitää kiinni hänestä. Katharine lyö, koska on vihainen, ettei pysty vastustamaan intohimoa, joka vetää häntä Almasyn syliin ja avionrikkojaksi.

Niinhän se olikin. Oli miten oli, kohtaus on outo ja vähän epämiellyttävä. 

Vierailija kirjoitti:

Fun fact: Max Minghella, joka näyttelee Handmaid's Talessa, on Anthony Minghellan poika.

Lempisitaattini on tästä elokuvasta: "Every night I cut out my heart, but in the morning it was full again."

Niinpä tietysti, jotenkin rekisteröin nimen handmaids talesta, mutta en osannut yhdistää, että mistä oli tuttu.

Minulle vaikuttavina elokuvassa on se uimarien luola. Joku tuolla mainitsi päähenkilön esikuvan, hänhän oli myös tutkimusmatkailija, joka oikeastikin löysi uimarien luolan. Myös monilla muilla elokuvan henkilöillä on vastineensa todellisuudessa. Siis niillä tutkimusretkikunnan jäsenillä.

Todella hyvä elokuva. Olen nähnyt joskus teininä viimeksi.

Hassua, muistin vain ihanan rakkaustarinan mutta nyt huomion kiinnitti se, että Almasy oli todella epävakaan oloinen.

En minä näe tuossa sodan romantisointia, se mitä tuossa näytetään sodasta, esim. potilaat ja miinaan ajava auto, on raakaa ja surullista. Hyvä elokuva on.

Vierailija kirjoitti:

En minä näe tuossa sodan romantisointia, se mitä tuossa näytetään sodasta, esim. potilaat ja miinaan ajava auto, on raakaa ja surullista. Hyvä elokuva on.

Ja kidutuskohtaus,  jossa sotilas leikkaa peukalot irti kuulusteltavalta

Joo oli kyllä raaka kohtaus, olin itse unohtanut sen kokonaan. Päällimmäisenä oli mielessä tuo rakkaustarina mutta olihan tuossa paljon muutakin, todella monisyinen elokuva.

Taidan katsoa tanssii susien kanssa. Ei tosin huono filmi tuo mainitemasi.

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Katsoiko joku muuten Areenasta Ranskalaisen luutnantin naisen? Olen lukenut kirjan joskus nuorena ja lukiessa sympatiseerasin koko ajan rakastunutta pääparia, elokuvankin katsoin kymmenisen vuotta sitten. Kielletty rakkaus on siis aiheena tässäkin. Nyt aikuisena elokuvaa katsoessa huomasin, että pääparin nainen on manipuloiva (ei herätäkään sympatiaa) ja mies puolestaan naiivi ja hölmö ja kaiken lisäksi morsiamelleen epälojaali pettäjä. Jännä, miten eri tavalla kirjoja ja elokuvia tulee tulkittua eri ikäisenä. 

Tama on juuri parasta. Nakee konkreettisesti oman kehityksen tai kehittymattomyyden, sen kuinka paljon on joutunut miettimaan ja pohtimaan sita elamaa toisista nakokulmista. Miten moni lapsuuden elokuvapahis nayttaytyykin nyt inhimillisena ja ehka ei ollenkaan pahan. Ja miten moni lapsuuden sankari tai samaistumista aihettanut roolihahmo tuntuu ihan kamalalta tai lapselliselta tai naiivilta tai yksioikoiselta polholta.

Saako vielä katsoa Harvey Weinsteinin tuottamia elokuvia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä näe tuossa sodan romantisointia, se mitä tuossa näytetään sodasta, esim. potilaat ja miinaan ajava auto, on raakaa ja surullista. Hyvä elokuva on.

Ja kidutuskohtaus,  jossa sotilas leikkaa peukalot irti kuulusteltavalta

No woi kauheeta. Tää on ihan näkemättä ihan salettiin mummojen itkemisleffa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoiko joku muuten Areenasta Ranskalaisen luutnantin naisen? Olen lukenut kirjan joskus nuorena ja lukiessa sympatiseerasin koko ajan rakastunutta pääparia, elokuvankin katsoin kymmenisen vuotta sitten. Kielletty rakkaus on siis aiheena tässäkin. Nyt aikuisena elokuvaa katsoessa huomasin, että pääparin nainen on manipuloiva (ei herätäkään sympatiaa) ja mies puolestaan naiivi ja hölmö ja kaiken lisäksi morsiamelleen epälojaali pettäjä. Jännä, miten eri tavalla kirjoja ja elokuvia tulee tulkittua eri ikäisenä. 

Tama on juuri parasta. Nakee konkreettisesti oman kehityksen tai kehittymattomyyden, sen kuinka paljon on joutunut miettimaan ja pohtimaan sita elamaa toisista nakokulmista. Miten moni lapsuuden elokuvapahis nayttaytyykin nyt inhimillisena ja ehka ei ollenkaan pahan. Ja miten moni lapsuuden sankari tai samaistumista aihettanut roolihahmo tuntuu ihan kamalalta tai lapselliselta tai naiivilta tai yksioikoiselta polholta.

Jep. Kun katsoo elokuvan vanhempana, eri näkökulma korostuu. 

Ranskalainen luutnantin nainen -romaani on rakenteeltaan kokeellinen, ja naispäähenkilö jää (ehkä tarkoituksella) erittäin epämääräiseksi, hänestä ei tunnu saavan mitään otetta. Pitäisi varmaan lukea tuo kirja uudestaan.

Katsoin sitten tuon Englantilaisen potilaan viime yönä. Jäi paljon kysymyksiä: Miksi Almasy oli niin tyly ja puhumaton? Mitä Katharine oikeastaan edes näki hänessä? Myös Hanan ja Kipin taustoista olisin kuullut mielelläni lisää. Hienointa elokuvassa oli visuaalisuus. 

Olen lukenut kirjan joskus hyvin nuorena, ja vaikutelma siitä oli tekotaiteellinen ja jaaritteleva. Pitäisi kai kuitenkin lukea se uudestaan, jotta ymmärtäisin päähenkilöitä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

Ralphilta katsoin haastattelun missä hän vertaili elokuviaan Invisible woman ja Englantilainen potilas. Yllätyin kun luin että Ralphin itsensäkkin mielestä Almasyn ja Katherinen suhde oli enemmän vain eroottista intohimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

Mun mielestä taas toi Katherine on paljon epämääräisempi. Hän selvästi heti tajuaa että Almasy ihastui häneen ensi tapaamisella ja rupeaa kiusaamaan häntä ja esittää ettei kiinnosta. Mutta heti kun Almasy sai tarpeekseen eikä suostunutkaan sinne hotelliin vaan pyysi kirjansa takaisin ja lähti niin johan tuli Katherinelle valkoisessa kesämekossaan kiire perään.

No eikä ole Areenassa katsottavissa. Vanha ketju.  😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoiko joku muuten Areenasta Ranskalaisen luutnantin naisen? Olen lukenut kirjan joskus nuorena ja lukiessa sympatiseerasin koko ajan rakastunutta pääparia, elokuvankin katsoin kymmenisen vuotta sitten. Kielletty rakkaus on siis aiheena tässäkin. Nyt aikuisena elokuvaa katsoessa huomasin, että pääparin nainen on manipuloiva (ei herätäkään sympatiaa) ja mies puolestaan naiivi ja hölmö ja kaiken lisäksi morsiamelleen epälojaali pettäjä. Jännä, miten eri tavalla kirjoja ja elokuvia tulee tulkittua eri ikäisenä. 

Tama on juuri parasta. Nakee konkreettisesti oman kehityksen tai kehittymattomyyden, sen kuinka paljon on joutunut miettimaan ja pohtimaan sita elamaa toisista nakokulmista. Miten moni lapsuuden elokuvapahis nayttaytyykin nyt inhimillisena ja ehka ei ollenkaan pahan. Ja miten moni lapsuuden sankari tai samaistumista aihettanut roolihahmo tuntuu ihan kamalalta tai lapselliselta tai naiivilta tai yksioikoiselta polholta.

Jep. Kun katsoo elokuvan vanhempana, eri näkökulma korostuu. 

Ranskalainen luutnantin nainen -romaani on rakenteeltaan kokeellinen, ja naispäähenkilö jää (ehkä tarkoituksella) erittäin epämääräiseksi, hänestä ei tunnu saavan mitään otetta. Pitäisi varmaan lukea tuo kirja uudestaan.

Katsoin sitten tuon Englantilaisen potilaan viime yönä. Jäi paljon kysymyksiä: Miksi Almasy oli niin tyly ja puhumaton? Mitä Katharine oikeastaan edes näki hänessä? Myös Hanan ja Kipin taustoista olisin kuullut mielelläni lisää. Hienointa elokuvassa oli visuaalisuus. 

Olen lukenut kirjan joskus hyvin nuorena, ja vaikutelma siitä oli tekotaiteellinen ja jaaritteleva. Pitäisi kai kuitenkin lukea se uudestaan, jotta ymmärtäisin päähenkilöitä paremmin.

Ohis, mutta eiköhän enemmän herätä kysymyksiä mitä toi kreivi näki Katherinessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

Ralphilta katsoin haastattelun missä hän vertaili elokuviaan Invisible woman ja Englantilainen potilas. Yllätyin kun luin että Ralphin itsensäkkin mielestä Almasyn ja Katherinen suhde oli enemmän vain eroottista intohimoa.

Toi Invisible Woman on minun mielestä vielä parempi elokuva kuin Englantilainen potilas. Todella kauniisti tehty leffa. Ei yhtäkään alastonkohtausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

Ralphilta katsoin haastattelun missä hän vertaili elokuviaan Invisible woman ja Englantilainen potilas. Yllätyin kun luin että Ralphin itsensäkkin mielestä Almasyn ja Katherinen suhde oli enemmän vain eroottista intohimoa.

Toi Invisible Woman on minun mielestä vielä parempi elokuva kuin Englantilainen potilas. Todella kauniisti tehty leffa. Ei yhtäkään alastonkohtausta.

Mikä vika ihmisissä on alasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

Ralphilta katsoin haastattelun missä hän vertaili elokuviaan Invisible woman ja Englantilainen potilas. Yllätyin kun luin että Ralphin itsensäkkin mielestä Almasyn ja Katherinen suhde oli enemmän vain eroottista intohimoa.

Just nyt minullekkin kelpaisi noin romanttinen intohimo paremmin kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisen ja "tosi" rakkauden ihannointia. No, tietysti kun Hollywoodissa ollaan, niin pettäjäpari saa onneksi palkkansa.

Nyt kun katsoin vanhempana, ajattelin just, että se ei ihannoi, vaikka kyllähän sen tietynlaisen rakkauden hehkuttamiseksi voi tulkita myös. Nuorempana ehkä tuli enemmän mieleen se rakkauden ihannointi, nyt jäi enemmän pinnalle pettämisen ja holtittoman intohimon seuraukset: laajennettu kunniaitsemurha ja Almasyn seuraukset hänelle itselleen sekä laajalle joukolle muita (joita Caravaggio elokuvass edustaa).

Ap

Aikuisena katsoessani tulee mieleen, että onhan Almassy aika epävakaan oloinen. Jotain outoja patoumia sillä on. Ei kovin ihanteellinen hahmo oikeastaan. Katherine taas on varmaan vaan tylsistynyt veljelliseen aviomieheensä, ja intohimo ottaa vallan.

On se, ehdottomasti. Ja perspektiivistä riippuen voi ajatella, että elokuvassa joko ihannoidaan epävakaata mieshahmoa tai sitten näytetään, mihin epävakaus ja omiin asioihin keskittyminen (ja piittaamattomuus muista ihmisistä) voi pahimmillaan johtaa. 

Kyllä oikeassakin elämässä ihmiset tekevät intohimosta vääriä asioita, mutta silloin taustalla ei soi viulumusiikki. Elokuva näyttää asiat eri tavalla kuin oikea elämä, mutta ne voi eri elämänvaiheissa katsellessa ehkä kokea ihan eri tavoilla. 

Monenlaisia ajatuksia tämän elokuvan katsominen ainakin mussa tällä kertaa herätti!

Ap

Siinähän on sekin omituinen kohtaus, jossa Almasy ja Katherine tapaavat, ovat hetken hiljaa ja sitten alkavat LÄPSIÄ toisiaan, mistä tilanne etenee seksiin. Todellakin tulee vaikutelma, että molemmat ovat epävakaita. 

No todellakaan Almasy ei läpsi Katherinea vaan yrittää vaan tarttua tämän käsiin kiinni. Myöhemmässä kohtauksessa Almasy yrittää laskea jotain leikkiä ja Katherine lätkii häntä taas. Almasy yrittää nauraa että sinä se aina lyöt minua?! Muistan että jo teininä ihmettelin että mitä jos joku mies kävisi lätkimään elokuvassa naista ilman syytä, todella romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fun fact: Max Minghella, joka näyttelee Handmaid's Talessa, on Anthony Minghellan poika.

Lempisitaattini on tästä elokuvasta: "Every night I cut out my heart, but in the morning it was full again."

Niinpä tietysti, jotenkin rekisteröin nimen handmaids talesta, mutta en osannut yhdistää, että mistä oli tuttu.

Minulle vaikuttavina elokuvassa on se uimarien luola. Joku tuolla mainitsi päähenkilön esikuvan, hänhän oli myös tutkimusmatkailija, joka oikeastikin löysi uimarien luolan. Myös monilla muilla elokuvan henkilöillä on vastineensa todellisuudessa. Siis niillä tutkimusretkikunnan jäsenillä.

Eikö ton Englantilaisen potilaan veli näytellyt Handmais talessa?