Parisuhteen saaminen vaatisi lapsestani luopumista =(

Hyvänen aika. Pienempi asunto on pienin ongelmistasi.

Voithan jopa työllistyä, jos lapsesi muuttaa hoitolaitokseen. Silloin tulosi riittävät isompaan asuntoon, tai mihin nyt haluatkin.

Sinulla on todella vaikea päätös edessäsi. Aloituksestasi ei selviä oliko sinut jättänyt mies lapsen isä? Joka tapauksessa ikävää jäädä yksin etenkin, kun sitä aikuisen tukea varmasti tarvitset.

Olen sitä mieltä, että kannattaa luottaa siihen miten löydät tilanteesi ymmärtävän miehen. 

Toivon mukaan saat lapsesi välillä muualle hoitoon.

Mee vaikka töihin niin voit elää kuinka huvittaa.

Jos lapsen isällä olisi yhtään mitään ryhtiä, hoitaisi poikaansa puolet ajasta.

Sinullakin on oikeus aikuiseen elämään. Ehkä poika voisi muuttaa?

...ja sitten mietitään, mikseivät naiset halua lapsia. Monikohan isä on jäänyt vammaisen lapsen kanssa kahden?

Jos miesehdokkaasi vaatii, että sinun pitää laittaa vammainen lapsesi palveluasuntoon ja katkaista välit häneen, mies ei todellakaan ole oikea sinulle.

Se, että sinulla on vammainen lapsi, johon pidät säännöllisesti yhteyksiä, vaikka hän asuisi palveluasunnossakin, voi hyvinkin olla vähintäänkin hidaste sille, että voisit pariutua k*sipään kanssa. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen päätät sinä.

Käyn töissä nytkin, lunastin eron jälkeen yhteisen kotimme. Mutta ei mulla ole varaa asua tässä pelkillä omilla tuloillani.

Lapsi on kyllä välillä hoidossa ja isälläänkin, mutta vapaa-aikaa mulla ei ole välttämättä edes joka viikko.

Ap.

Tämä on juuri se syy, miksi monet naiset eivät halua lapsia. Mies ei kanna vastuutaan lapsestaan, kaikki vastuut jäävät lopulta naisen harteille. 

Eikö nuoren olisi hyvä muuttaa piakkoin lapsuudenkodista joka tapauksessa? Ja kun lapset lähtevät, vaihdetaan pienempään asuntoon. Noinhan tehdään yleensä niissäkin perheissä, joissa lapset eivät ole vammaisia.

Elämässä vain muutos on pysyvää. Edessä on uusi elämänvaihe.

Jos käyt töissä, poikasi pärjää siis itsenäisesti tai jonkun toisen hoidossa työaikasi. Olisikohan aika kokeilla palveluasumista?

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä nytkin, lunastin eron jälkeen yhteisen kotimme. Mutta ei mulla ole varaa asua tässä pelkillä omilla tuloillani.

Lapsi on kyllä välillä hoidossa ja isälläänkin, mutta vapaa-aikaa mulla ei ole välttämättä edes joka viikko.

Ap.

Noo sit sulla on pattitilanne. Itse en ottaisi puolisoa joka ei hyväksyisi vammaista lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä nytkin, lunastin eron jälkeen yhteisen kotimme. Mutta ei mulla ole varaa asua tässä pelkillä omilla tuloillani.

Lapsi on kyllä välillä hoidossa ja isälläänkin, mutta vapaa-aikaa mulla ei ole välttämättä edes joka viikko.

Ap.

Noo sit sulla on pattitilanne. Itse en ottaisi puolisoa joka ei hyväksyisi vammaista lasta.

Vaikea ketään tässä on 'ottaa'. Deittailuun on niin vähän aikaa, vaihtoehtoisesti aina 'esiliina' mukana =)

Vierailija kirjoitti:

Jos käyt töissä, poikasi pärjää siis itsenäisesti tai jonkun toisen hoidossa työaikasi. Olisikohan aika kokeilla palveluasumista?

Joo, käy päivätoiminnassa. Yksin ei pärjää tai uskalla jättää yhtään.

Ap.

Et voi kuitenkaan laskea sen varaan, että elät lastasi pitempään ja voit hoitaa häntä koko iän. On pienempi muutos itsenäistyä palveluasuntoon nuorena, kuin eläkeikäisenä, kun voimasi loppuvat. Ehditte kumpikin itsenäistyä. Se ei tarkoita, ettetkö olisi tärkeä osa lapsesi elämää jatkossakin.