Miksi lähdit ihan toimivasta pitkästä parisuhteesta tai avioliitosta? Koitko kyseenalaistamista muilta?

Itse juuri lähes 20 vuoden avioliitosta eronneena olen kiinnostunut kuulemaan muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksia ja ajatuksia. Menimme miehen kanssa naimisiin tosi nuorina, luulin että hän on se Elämäni Rakkaus, mutta sitten kaikki vain..laimeni..jos se on oikea termi. Hän on minua jonkin verran vanhempi ja tuntui, että itse kasvoin ja muutuin tässä vuosien varrella, en usko että olisin rakastunut häneen niin palavasti vaikkapa 10 vuotta vanhempana versiona itsestäni. Meillä toimi arki ja lasten kasvatus hienosti. Molemmat antoivat toiselle tilaa ja omaa aikaa. Mutta seksiä, kosketusta ja hellyyttä ei ollut oikeastaan lainkaan. Mieheni on hieno ihminen ja kohteli minua todella hyvin. Mutta koin olevani ansassa avioliitossani ja olin jatkuvasti onneton. Niinpä päädyimme eroon. Eron jälkeen todella moni kaverini ihmetteli, miksi lähdin niin hyvin toimivasta avioliitosta, kun kaikki oli hyvin. On todella vaikeaa selittää, että vaikka ulkoisesti kaikki oli ok, en ollut onnellinen ja koin haaskaavani elämääni siinä; en rakastanut häntä ja tuntui epäreilulta elää kavereina mutta aviossa, reilumpaa vapauttaa molemmat etsimään rakkautta ja onnea muualta. En muutenkaan ymmärrä, miksi ihmiset kokevat oikeudekseen tulla ihmettelemään muiden eroja heille itselleen, ulkopuoliset kun eivät koskaan voi tietää mitä se elämä toisen kanssa on kulissien takana.

Kertokaa muut syitä eroihinne ja onko niitä kyseenalaistettu teille?