Lue keskustelun säännöt.
Abilify (15v) APUA!
06.02.2020 |
Eli olen 15v nuori jolle määrättiin kyseinen lääke oireisiin mm. harhaluulot ja hallusinaatiot. Mua pelottaa kyseisen lääkkeen alotus mahdollisten haittavaikutusten ym takia... Juttelin lääkärilleni mutta hänen mielestään syytä olla huolissaan haittavaikutuksista ei ole.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Miksi täällä suositellaan PSYKOOSILÄÄKETTÄ viisitoistavuotiaalle?
Usko tai älä, ei niitä lääkäritkään ihan joka "korvasyyhyyn" ja teiniangstiin määrää vaan niitä määrätään vain tilanteissa, joissa hoitamattomuuden haitat elämälle on reilusti suuremmat kuin hoidon sivuvaikutusten riskit.
Mitä niihin pysyviin aivomuutoksiin tulee, niin pahimpia siinä mielessä on yllättäen aika helposti määrätyt ja viattomina pidetyt tavalliset masennuslääkkeet, ei niinkään neuroleptit. Mutta totta on että mikä tahansa voi vaikuttaa vielä kehittyviin aivoihiin pysyvästi, mutta juttu onkin se, että myös vakavat mielenterveysongelmat siinä iässä hoitamattomina voivat johtaa aivojen kielteiseen suúntaan kehittymiseen. Sinne vahvistuu oikein vahvaksi juuri ne hermoradat, jotka pitävät yllä oireilua.
Päinvastoin. Oirehtimalla yksilö joko:
a) korjaa huonot elinolosuhteensa, tai
b) käy läpi tervehtymisprosessia.
Lääkkeillä molemmat mainitus vaihtoehdot estetään. Mikä on ihan ok, ellei voi muuttaa olosuhteitaan (ei itsemäärämisoikeutta, holhottava) tai tuntuu, että ihmisenä kehittymisellä (oikealla toipumisella) ei ole niin väliä, tai se ei ole ajankohtaista muiden, poikkeuskellisen suurten vastuuasioiden vuoksi.
Oikeassa olet. Aivokuvantamisessa nähdään toipumiseen liittyviä muutoksia (tilavuus, energiankulutus, synaptinen toiminta) sekä lääkkeillä (tai lääkkeiden vaikutusaikana tapahtuvassa) että psykoterapian aikana ilman lääkkeitä.
- Eri
Myös psykoterapia voi kutistaa aivoja, tottakai.
Tällaista ilmiötä ei ole havaittu. Paraneminen liittyy yleensä tilavuuden kasvuun. Psykoosilääkkeet ja stressi tiedetään kutistavan aivoja, mielialalääkkeet ja psykoterapia palauttaa aivojen volyymiä lähemmäksi alkuperäistä.
Psykoterapiassa virheellisten ajatusmallien sietämiseksi rakennetaan uutta aivoainesta, eli sikäli tilavuus kasvaa. Lääkkeillä ei tätä rakennustyötä tehdä vaan tuhotaan, jolloin tilavuus pienenee; se ei kuitenkaan yksistään riitä toipumiseen, sillä se ei poista juurisyytä, vaan ongelmalle voi rakentua uusi ilmentymä.
Psykoterapian ja lääkkeiden yhdistelmässä tilavuus voi kasvaa, kun potilas pähkäilee terapiassa vuosia ja vuosia: oli siitä hyötyä tai haittaa, ponnistelu tuottaa jotain aivomassaa.
Tilanne jossa potilas kävisi ainoastaan psykoterapiassa, eli ei söisi samalla lääkettä (Suomessa ei vissiin sallittu, ellei potilas ole varakas ja maksa terapiaansa itse), ja aivomassa kutistuisi, vaatisi erittäin toimivan lääkäri-potilas-suhteen: sellaisen, jossa ei tarvitse rakennella aasinsiltoja (aivomassaa) ongelmaa kestämään, vaan toipuminen tapahtuu suoraan intuitiivisella tasolla. Näin teoriassa, koska lähestymistapa ei taida olla kovin suosiossa. Halutaan käyntikertoja eli rahaa, mikä merkitsee aivomassan lisäämistä, kun potilas pähkäilee.
Pointti on siinä, että et voi puhua aivomassasta kuin se olisi tasalaatuista mönjää. Aivojen spesifi tuhoaminen voi tosiaan olla niin hyvä kuin huonokin asia.
Ottamatta muuhun kantaa, niin kyllä Suomessa saa Kela-tuettua terapiaa ilmankin lääkkeitä. Lakiin on kirjattu, että hoidon pitää tapahtua yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, joten mielialalääkkeitä ei pakolla määrätä, jos potilas on kovasti niitä vastaan. Tietysti niitä suositellaan erittäin voimakkaasti, mutta on potilaallakin sanavaltaa. Tosin sairauden pitkittyessä pitää olla valmis ottamaan vastaan muuta hoitoa, jos lääkkeet eivät kelpaa, esim. neuromodulaatiohoitoa tai ryhmäterapiaa julkisella puolella tms. Tämä siis esimerkiksi tilanteessa, jossa potilas ei vielä ole löytänyt psykoterapeuttia, mutta on jo pidempään käynyt julkisella puolella mielenterveyshoitajan juttusilla eikä olo ole kohentunut. Hoitavan tahon näkökulmasta hoidon täytyy edetä johonkin suuntaan jotta sitä on järkeä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hi AP!
Kohdallasi on kysymys sen verran vakavista oireista, että sinun tulisi unohtaa tällä palstalla kirjoitetut ohjeet ja neuvot. Keskustele sekä lääkärien että itsellesi läheisten aikuisten kanssa lääkityksestä, peloistasi ja huolistasi.
Hei te muut kirjoittajat! Muutamien ihan asiallisten kommentoijien lisäksi, joissa kehoitetaan kuuntelemaan lääkäriä - MITÄ *!@%&#??? TE JUMA LAUTA annatte 15-vuotiaalle ohjeita lääkityksestä. Olette aikuisia ja käyttäydytte totaalisen vastuuttomasti. Nettipalsta tai ei. Hävetkää. Paljon. Mikä he le ve tti teissä on vikana?
Kyseenalaistan Suomen lääkärien mielipiteitä antipsykoottisten aineiden määräämisestä alaikäisille
Aivan järkyttävää että vakavasti sairaalle nuorelle kerrotaan netissä, että lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat väärässä eikä heitä kannata kuunnella!
Emme me voi tietää ap:n tilannetta paremmin kuin hoitava lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lääkkeet on tutkittu ja testattu erittäin huolellisesti ja Abilifyta on käytetty Suomessakin 15 vuotta jo. Se on turvallinen sinulle. Olet hyvin sairas nuori (surullista mutta totta) koska sinulle on tämä lääke määrätty. Lääkäri määrää näitä psykoosilääkkeitä vain silloin kun niille on tarvetta, sinulla todellakin on. Aloita lääke lääkärin ohjeen mukaan. Tuo on juuri sitä sairauttasi että pelkäät. Onko sinulla siis alkava skitsofrenia vai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
t. sairaanhoitaja
Itseasiassa abilify on kritisoitu eu:n lääkeviraston taholta ja sitä yhäkään ei pidetä mitenkään turvallisena. Suomessa ei vain välitetä ihmisistä ja sinisilmäisesti uskotaan lääkkeiden hyvyyteen.
Lääkevirasto ei "kritisoi" myyntiluvallisia lääkkeitä. Lääkevirasto myöntää myyntiluvan ja ottaa sen tarvittaessa pois tai rajaa indikaatiota, mikäli lääkkeen hyöty-haittaprofiili osoittautuu heikoksi.
Ei ole myöskään mitään EU vs. Suomi asetelmaa. Abilifytakin koskee keskitetty myyntilupamenettely, eli sama Euroopan lääkeviraston myöntämä myyntilupa on voimassa kaikissa EU-maissa.
Älkää ihmiset uskoko kaikkea mitä netistä luette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt läpi psykoosin sekä ollut mielenterveyspalveluissa potilaana, että myöskin käyttänyt antipsykootteja. Kokemukseni antipsykooteista oli huono, eikä ne auttaneet tilaan nimeltä psykoottinen masennus itselläni lainkaan eikä varsinkaan masennukseen, vaan turruttivat ja vei tunteita pois ja tekivät hankalaksi prosessoida mitäään. Kokeilin kahta ja se oli enemmän kuin riittävästi. Nykyään olen lääkkeetön, enkä käyttänyt kyseisiä antipsykootteja kuin sen ajan kun olin osastolla, enkä ole niihin sen koommin koskenut enkä käytä muitakaan lääkkeitä. Kun lähdin osastolta voin erittäin huonosti, mutta aloin toipua ilman mitään lääkkeitä kotona. Suositeltiin käyttämään pari vuotta, mutta minulle nuo oli toipumisen este jos niitä olisin niin pitkään vetänyt. Minulle nuo lääkkeet oli pahempia haittoineen kuin kärsimys mitä muuten koin.
Haittoina koin mm. liikkumispakon tunnetta (pakko liikutella raajoja), tunnetta kuin olisi tyhmempi eikä saisi ajateltua kunnolla sekä voimakasta sedaation tunnetta.
Mutta ehkäpä mielipiteelläni ei ole merkitystä. En siteeraa tieteellisiä artikkeleita, olen vain potilas, eikä minulla ole mitään hienoa mielenterveysalan titteliä. Mutta, minulla on oikeus mielipiteeseeni.
Kuvailit hyvin myös minun kokemukseni ja myös kokemukseni että harmillisen vähän meidän kokemusasiantuntijoiden mielipiteillä ja kokemuksilla on väliä. Itselläkin toipuminen alkoi vasta kun lopetin lääkkeet. Itselläni oli oireina masennuslääkkeiden aiheuttama psykoottisuus ja pakko ajatukset, joita tietenkään ei ole ilman lääkkeitä. Niitä yritettiin hoitaa neurolepteillä luonnollisesti huonoin seurauksin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää että vakavasti sairaalle nuorelle kerrotaan netissä, että lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat väärässä eikä heitä kannata kuunnella!
Emme me voi tietää ap:n tilannetta paremmin kuin hoitava lääkäri.
Harvemmin lääkäri tietää mitään potilaan elämästä ja tilanteesta saatika voinnista. Ne arviot on aika pitkälti muutaman minuutin -45min näkemisen arvio. Jos lääkärillä on huono päivä tai kiire niin lausunnot on sen mukaan. Minun lausuinnoissa seikkailee minulle tuntemattomia ihmisiä ja ovat täynnä väärinkäsityksiä kun lääkäri on selvästikin nukkunut silmät auki koko istunnon ajan. Koska lausunnot on täyttä puppua niin ei ihmekään että mikään elämässäni ei toimi, eikä ole niin kuin psykiatrit on kirjanneet. Minä elän ihan tavallista elämää ja psykiatreillani on menossa paperilla psykoosi. Samapa tuo. Saahan sitä laivaa odotella lentokentälle jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt läpi psykoosin sekä ollut mielenterveyspalveluissa potilaana, että myöskin käyttänyt antipsykootteja. Kokemukseni antipsykooteista oli huono, eikä ne auttaneet tilaan nimeltä psykoottinen masennus itselläni lainkaan eikä varsinkaan masennukseen, vaan turruttivat ja vei tunteita pois ja tekivät hankalaksi prosessoida mitäään. Kokeilin kahta ja se oli enemmän kuin riittävästi. Nykyään olen lääkkeetön, enkä käyttänyt kyseisiä antipsykootteja kuin sen ajan kun olin osastolla, enkä ole niihin sen koommin koskenut enkä käytä muitakaan lääkkeitä. Kun lähdin osastolta voin erittäin huonosti, mutta aloin toipua ilman mitään lääkkeitä kotona. Suositeltiin käyttämään pari vuotta, mutta minulle nuo oli toipumisen este jos niitä olisin niin pitkään vetänyt. Minulle nuo lääkkeet oli pahempia haittoineen kuin kärsimys mitä muuten koin.
Haittoina koin mm. liikkumispakon tunnetta (pakko liikutella raajoja), tunnetta kuin olisi tyhmempi eikä saisi ajateltua kunnolla sekä voimakasta sedaation tunnetta.
Mutta ehkäpä mielipiteelläni ei ole merkitystä. En siteeraa tieteellisiä artikkeleita, olen vain potilas, eikä minulla ole mitään hienoa mielenterveysalan titteliä. Mutta, minulla on oikeus mielipiteeseeni.
Kuvailit hyvin myös minun kokemukseni ja myös kokemukseni että harmillisen vähän meidän kokemusasiantuntijoiden mielipiteillä ja kokemuksilla on väliä. Itselläkin toipuminen alkoi vasta kun lopetin lääkkeet. Itselläni oli oireina masennuslääkkeiden aiheuttama psykoottisuus ja pakko ajatukset, joita tietenkään ei ole ilman lääkkeitä. Niitä yritettiin hoitaa neurolepteillä luonnollisesti huonoin seurauksin.
Jokaisen oma kokemus ja siihen liittyvä mielipide on erittäin arvokas ja tärkeä. Hyvä lääkäri kuuntelee potilasta ja ottaa tämän kokemukset, ajatukset ja tunteet vakavasti. Huono lääkäri viittaa kintaalla potilaan kokemuksille. Mutta. tämän mainitsemasi kokemusasiantuntijuuden pulmana on se, että se kattaa vain sinut, ja ehkä esim. perheenjäsenesi joiden terveydentilan ja terveyshistorian tunnet tarkkaan ja seuraat heidän olotilaansa aamusta iltaan. Mutta siihen se jää, eikä sen perusteella voi tehdä yleistyksiä tyyliin "x on pahasta ihmisille, mutta y on toimiva hoitomuoto".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää että vakavasti sairaalle nuorelle kerrotaan netissä, että lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat väärässä eikä heitä kannata kuunnella!
Emme me voi tietää ap:n tilannetta paremmin kuin hoitava lääkäri.
Harvemmin lääkäri tietää mitään potilaan elämästä ja tilanteesta saatika voinnista. Ne arviot on aika pitkälti muutaman minuutin -45min näkemisen arvio. Jos lääkärillä on huono päivä tai kiire niin lausunnot on sen mukaan. Minun lausuinnoissa seikkailee minulle tuntemattomia ihmisiä ja ovat täynnä väärinkäsityksiä kun lääkäri on selvästikin nukkunut silmät auki koko istunnon ajan. Koska lausunnot on täyttä puppua niin ei ihmekään että mikään elämässäni ei toimi, eikä ole niin kuin psykiatrit on kirjanneet. Minä elän ihan tavallista elämää ja psykiatreillani on menossa paperilla psykoosi. Samapa tuo. Saahan sitä laivaa odotella lentokentälle jos haluaa.
Joten nettipalstalaiset tietävät enemmän AP:n tilanteesta ja ovat päteviä antamaan neuvoja? Lääkärillä on käytössä potilaan terveyshistoria, eikä miellä ole tässäkään tapauksessa tietoa kuinka pitkä hoitosuhde on takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan nyt off topic mutta ei se todellakaan ole vainoharhaa tai sairautta, että pelkää lääkkeen aloittamista.
Itse en ole psykottinen, mutta siltikin suuresti epäilyttäisi aloittaa noin vahvaa lääkitystä. Ei siinä ole mitään sairasta tai outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää että vakavasti sairaalle nuorelle kerrotaan netissä, että lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat väärässä eikä heitä kannata kuunnella!
Emme me voi tietää ap:n tilannetta paremmin kuin hoitava lääkäri.
Harvemmin lääkäri tietää mitään potilaan elämästä ja tilanteesta saatika voinnista. Ne arviot on aika pitkälti muutaman minuutin -45min näkemisen arvio. Jos lääkärillä on huono päivä tai kiire niin lausunnot on sen mukaan. Minun lausuinnoissa seikkailee minulle tuntemattomia ihmisiä ja ovat täynnä väärinkäsityksiä kun lääkäri on selvästikin nukkunut silmät auki koko istunnon ajan. Koska lausunnot on täyttä puppua niin ei ihmekään että mikään elämässäni ei toimi, eikä ole niin kuin psykiatrit on kirjanneet. Minä elän ihan tavallista elämää ja psykiatreillani on menossa paperilla psykoosi. Samapa tuo. Saahan sitä laivaa odotella lentokentälle jos haluaa.
Joten nettipalstalaiset tietävät enemmän AP:n tilanteesta ja ovat päteviä antamaan neuvoja? Lääkärillä on käytössä potilaan terveyshistoria, eikä miellä ole tässäkään tapauksessa tietoa kuinka pitkä hoitosuhde on takana.
En ole mielestäni vakavasti sairas. Hoitosuhde alkoi kesällä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää että vakavasti sairaalle nuorelle kerrotaan netissä, että lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat väärässä eikä heitä kannata kuunnella!
Emme me voi tietää ap:n tilannetta paremmin kuin hoitava lääkäri.
Harvemmin lääkäri tietää mitään potilaan elämästä ja tilanteesta saatika voinnista. Ne arviot on aika pitkälti muutaman minuutin -45min näkemisen arvio. Jos lääkärillä on huono päivä tai kiire niin lausunnot on sen mukaan. Minun lausuinnoissa seikkailee minulle tuntemattomia ihmisiä ja ovat täynnä väärinkäsityksiä kun lääkäri on selvästikin nukkunut silmät auki koko istunnon ajan. Koska lausunnot on täyttä puppua niin ei ihmekään että mikään elämässäni ei toimi, eikä ole niin kuin psykiatrit on kirjanneet. Minä elän ihan tavallista elämää ja psykiatreillani on menossa paperilla psykoosi. Samapa tuo. Saahan sitä laivaa odotella lentokentälle jos haluaa.
Joten nettipalstalaiset tietävät enemmän AP:n tilanteesta ja ovat päteviä antamaan neuvoja? Lääkärillä on käytössä potilaan terveyshistoria, eikä miellä ole tässäkään tapauksessa tietoa kuinka pitkä hoitosuhde on takana.
En ole mielestäni vakavasti sairas. Hoitosuhde alkoi kesällä. AP
Hei AP. Mietiskelysi lääkityksen aloittamisesta ja kaikki siihen liittyvät ajatukset ja tunteet ovat tärkeitä. Kritisoin ihmisten vastuutonta neuvomista, jonka perustana ei ole lääketieteellinen osaaminen eikä sinun tai sinun terveyshistoriasi tunteminen, vaan heidän ikiomat kokemuksena, aatteensa ja agendansa. Toivon todella, ettet tee päätöstäsi tällä palstallasi kuulemiesi mielipiteiden ja kokemusten perusteella, vaan keskustellen lääketieteen ammattilaisten ja vanhempiesi/huoltajiesi kanssa. Kauhutarinoita ja kaikenlaisia faktoja tai "faktoja" on maailma pullollaan, ja valitettavan usein vain ääripäät, tai joskus vain yksi ääripää, pitää suurta meteliä mielipiteistään ja yleistää oman yksittäisen kokemuksen jonkinlaiseksi yleistotuudeksi.
Itse olen käynyt läpi psykoosin sekä ollut mielenterveyspalveluissa potilaana, että myöskin käyttänyt antipsykootteja. Kokemukseni antipsykooteista oli huono, eikä ne auttaneet tilaan nimeltä psykoottinen masennus itselläni lainkaan eikä varsinkaan masennukseen, vaan turruttivat ja vei tunteita pois ja tekivät hankalaksi prosessoida mitäään. Kokeilin kahta ja se oli enemmän kuin riittävästi. Nykyään olen lääkkeetön, enkä käyttänyt kyseisiä antipsykootteja kuin sen ajan kun olin osastolla, enkä ole niihin sen koommin koskenut enkä käytä muitakaan lääkkeitä. Kun lähdin osastolta voin erittäin huonosti, mutta aloin toipua ilman mitään lääkkeitä kotona. Suositeltiin käyttämään pari vuotta, mutta minulle nuo oli toipumisen este jos niitä olisin niin pitkään vetänyt. Minulle nuo lääkkeet oli pahempia haittoineen kuin kärsimys mitä muuten koin.
Haittoina koin mm. liikkumispakon tunnetta (pakko liikutella raajoja), tunnetta kuin olisi tyhmempi eikä saisi ajateltua kunnolla sekä voimakasta sedaation tunnetta.
Mutta ehkäpä mielipiteelläni ei ole merkitystä. En siteeraa tieteellisiä artikkeleita, olen vain potilas, eikä minulla ole mitään hienoa mielenterveysalan titteliä. Mutta, minulla on oikeus mielipiteeseeni.