Abilify (15v) APUA!
Eli olen 15v nuori jolle määrättiin kyseinen lääke oireisiin mm. harhaluulot ja hallusinaatiot. Mua pelottaa kyseisen lääkkeen alotus mahdollisten haittavaikutusten ym takia... Juttelin lääkärilleni mutta hänen mielestään syytä olla huolissaan haittavaikutuksista ei ole.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hyvä asia, että kutistaa aivoja? Jos jostain aivojen piirteestä halutaan eroon, se kai tarkoittaa, että aivoja pitää siltä osin tuhota. Ainakin se saattaa vähentää niitä piirteitä.
ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hyvä asia, että kutistaa aivoja? Jos jostain aivojen piirteestä halutaan eroon, se kai tarkoittaa, että aivoja pitää siltä osin tuhota. Ainakin se saattaa vähentää niitä piirteitä.
ei
Vastasin jo. On epäloogista haluta eroon jostain samalla, kun sen perusteiden pitäisi säilyä.
Mieliala"lääkkeet" tuhoavat aivoja - asiaa ei haluta näin ilmaista, mutta sitähän ne tekee.
Hyvä vai huono asia, se lienee subjektiivista.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hyvä asia, että kutistaa aivoja? Jos jostain aivojen piirteestä halutaan eroon, se kai tarkoittaa, että aivoja pitää siltä osin tuhota. Ainakin se saattaa vähentää niitä piirteitä.
Ei ole hyvä asia. Eikä ihmisen piirteet ole tietyissä kohtaan aivoja, vaan aivot toimivat verkostona ja mikäli jokin osa vaurioituu (esimerkiksi kontuusio) , vaikutus voi näkyä tai olla näkymättä ihmisen käyttäytymisessä (persoonassa, piirteissä jne).
Aivojen koko sinällään ei kerro paljoakaan. Naisilla on pienemmät aivot kuin miehellä. Aivoissa valkea aine, eli ne talamo-kortikaaliset ja sen sellaiset radat vaihtelee ja esimerkiksi pitkillä miehillä on valkeaa ainetta enemmän. Tärkein on kuusi ylintä solukerrosta, eli harmaa aines, jossa on eri tehtäviin erikoistuneita solupylväitä. Toisaalta kuintekin esimerkiksi pitkillä miehillä on enemmän valkeaa ainetta ja he ovat älykkäämpiä kuin lyhyet, eli tavallaan pelkkä harmaa aineskaan ei ole ratkaiseva tekijä, vaan se signalointi paikasta toiseen.
Aivot toimivat sekä binäärisesti että analogisesti, eli binäärisyys on hermoimpulsseja ja analogisuus on aivokemikaalien, lähinnä synapsirakojen välissä tapahtuvien reaktoiden säätelyä. Mikäli esimerkiksi SSRI-lääkkeellä vaikutetaan autoreseptoreihin siten, että serotoniinin (yksi yli 200:sta välittäjäaineesta) vaikutusaika synapsiraossa pitenee, voi siitä seurata mielialan parantumista, tai sitten ei seuraa. Asiat kun eivät ole yksioikoisia eikä oikeasti mikään lääke varsinaisesti korjaa mitään. Etenkään alkusyytä, joka ei ole lääkkeen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Miksi täällä suositellaan PSYKOOSILÄÄKETTÄ viisitoistavuotiaalle?
Usko tai älä, ei niitä lääkäritkään ihan joka "korvasyyhyyn" ja teiniangstiin määrää vaan niitä määrätään vain tilanteissa, joissa hoitamattomuuden haitat elämälle on reilusti suuremmat kuin hoidon sivuvaikutusten riskit.
Mitä niihin pysyviin aivomuutoksiin tulee, niin pahimpia siinä mielessä on yllättäen aika helposti määrätyt ja viattomina pidetyt tavalliset masennuslääkkeet, ei niinkään neuroleptit. Mutta totta on että mikä tahansa voi vaikuttaa vielä kehittyviin aivoihiin pysyvästi, mutta juttu onkin se, että myös vakavat mielenterveysongelmat siinä iässä hoitamattomina voivat johtaa aivojen kielteiseen suúntaan kehittymiseen. Sinne vahvistuu oikein vahvaksi juuri ne hermoradat, jotka pitävät yllä oireilua.
Päinvastoin. Oirehtimalla yksilö joko:
a) korjaa huonot elinolosuhteensa, tai
b) käy läpi tervehtymisprosessia.
Lääkkeillä molemmat mainitus vaihtoehdot estetään. Mikä on ihan ok, ellei voi muuttaa olosuhteitaan (ei itsemäärämisoikeutta, holhottava) tai tuntuu, että ihmisenä kehittymisellä (oikealla toipumisella) ei ole niin väliä, tai se ei ole ajankohtaista muiden, poikkeuskellisen suurten vastuuasioiden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hyvä asia, että kutistaa aivoja? Jos jostain aivojen piirteestä halutaan eroon, se kai tarkoittaa, että aivoja pitää siltä osin tuhota. Ainakin se saattaa vähentää niitä piirteitä.
Ei ole hyvä asia. Eikä ihmisen piirteet ole tietyissä kohtaan aivoja, vaan aivot toimivat verkostona ja mikäli jokin osa vaurioituu (esimerkiksi kontuusio) , vaikutus voi näkyä tai olla näkymättä ihmisen käyttäytymisessä (persoonassa, piirteissä jne).
Aivojen koko sinällään ei kerro paljoakaan. Naisilla on pienemmät aivot kuin miehellä. Aivoissa valkea aine, eli ne talamo-kortikaaliset ja sen sellaiset radat vaihtelee ja esimerkiksi pitkillä miehillä on valkeaa ainetta enemmän. Tärkein on kuusi ylintä solukerrosta, eli harmaa aines, jossa on eri tehtäviin erikoistuneita solupylväitä. Toisaalta kuintekin esimerkiksi pitkillä miehillä on enemmän valkeaa ainetta ja he ovat älykkäämpiä kuin lyhyet, eli tavallaan pelkkä harmaa aineskaan ei ole ratkaiseva tekijä, vaan se signalointi paikasta toiseen.
Aivot toimivat sekä binäärisesti että analogisesti, eli binäärisyys on hermoimpulsseja ja analogisuus on aivokemikaalien, lähinnä synapsirakojen välissä tapahtuvien reaktoiden säätelyä. Mikäli esimerkiksi SSRI-lääkkeellä vaikutetaan autoreseptoreihin siten, että serotoniinin (yksi yli 200:sta välittäjäaineesta) vaikutusaika synapsiraossa pitenee, voi siitä seurata mielialan parantumista, tai sitten ei seuraa. Asiat kun eivät ole yksioikoisia eikä oikeasti mikään lääke varsinaisesti korjaa mitään. Etenkään alkusyytä, joka ei ole lääkkeen puute.
Sama lyhyesti: meillä ei ole hajuakaan siitä, mitä ihmisen mieli on, ja siksi emme voi sitä lääkkeillä kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Miksi täällä suositellaan PSYKOOSILÄÄKETTÄ viisitoistavuotiaalle?
Usko tai älä, ei niitä lääkäritkään ihan joka "korvasyyhyyn" ja teiniangstiin määrää vaan niitä määrätään vain tilanteissa, joissa hoitamattomuuden haitat elämälle on reilusti suuremmat kuin hoidon sivuvaikutusten riskit.
Mitä niihin pysyviin aivomuutoksiin tulee, niin pahimpia siinä mielessä on yllättäen aika helposti määrätyt ja viattomina pidetyt tavalliset masennuslääkkeet, ei niinkään neuroleptit. Mutta totta on että mikä tahansa voi vaikuttaa vielä kehittyviin aivoihiin pysyvästi, mutta juttu onkin se, että myös vakavat mielenterveysongelmat siinä iässä hoitamattomina voivat johtaa aivojen kielteiseen suúntaan kehittymiseen. Sinne vahvistuu oikein vahvaksi juuri ne hermoradat, jotka pitävät yllä oireilua.
Päinvastoin. Oirehtimalla yksilö joko:
a) korjaa huonot elinolosuhteensa, tai
b) käy läpi tervehtymisprosessia.
Lääkkeillä molemmat mainitus vaihtoehdot estetään. Mikä on ihan ok, ellei voi muuttaa olosuhteitaan (ei itsemäärämisoikeutta, holhottava) tai tuntuu, että ihmisenä kehittymisellä (oikealla toipumisella) ei ole niin väliä, tai se ei ole ajankohtaista muiden, poikkeuskellisen suurten vastuuasioiden vuoksi.
Oikeassa olet. Aivokuvantamisessa nähdään toipumiseen liittyviä muutoksia (tilavuus, energiankulutus, synaptinen toiminta) sekä lääkkeillä (tai lääkkeiden vaikutusaikana tapahtuvassa) että psykoterapian aikana ilman lääkkeitä.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole hyvä asia, että kutistaa aivoja? Jos jostain aivojen piirteestä halutaan eroon, se kai tarkoittaa, että aivoja pitää siltä osin tuhota. Ainakin se saattaa vähentää niitä piirteitä.
Ei ole hyvä asia. Eikä ihmisen piirteet ole tietyissä kohtaan aivoja, vaan aivot toimivat verkostona
Kyllä jokaisella rakenteella on oma tarkoituksensa, VAIKKA se verkostona toimiikin.
Sinulta puuttuu ymmärrys aivojen toiminnan luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Miksi täällä suositellaan PSYKOOSILÄÄKETTÄ viisitoistavuotiaalle?
Usko tai älä, ei niitä lääkäritkään ihan joka "korvasyyhyyn" ja teiniangstiin määrää vaan niitä määrätään vain tilanteissa, joissa hoitamattomuuden haitat elämälle on reilusti suuremmat kuin hoidon sivuvaikutusten riskit.
Mitä niihin pysyviin aivomuutoksiin tulee, niin pahimpia siinä mielessä on yllättäen aika helposti määrätyt ja viattomina pidetyt tavalliset masennuslääkkeet, ei niinkään neuroleptit. Mutta totta on että mikä tahansa voi vaikuttaa vielä kehittyviin aivoihiin pysyvästi, mutta juttu onkin se, että myös vakavat mielenterveysongelmat siinä iässä hoitamattomina voivat johtaa aivojen kielteiseen suúntaan kehittymiseen. Sinne vahvistuu oikein vahvaksi juuri ne hermoradat, jotka pitävät yllä oireilua.
Päinvastoin. Oirehtimalla yksilö joko:
a) korjaa huonot elinolosuhteensa, tai
b) käy läpi tervehtymisprosessia.
Lääkkeillä molemmat mainitus vaihtoehdot estetään. Mikä on ihan ok, ellei voi muuttaa olosuhteitaan (ei itsemäärämisoikeutta, holhottava) tai tuntuu, että ihmisenä kehittymisellä (oikealla toipumisella) ei ole niin väliä, tai se ei ole ajankohtaista muiden, poikkeuskellisen suurten vastuuasioiden vuoksi.
Oikeassa olet. Aivokuvantamisessa nähdään toipumiseen liittyviä muutoksia (tilavuus, energiankulutus, synaptinen toiminta) sekä lääkkeillä (tai lääkkeiden vaikutusaikana tapahtuvassa) että psykoterapian aikana ilman lääkkeitä.
- Eri
Myös psykoterapia voi kutistaa aivoja, tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??? Miksi täällä suositellaan PSYKOOSILÄÄKETTÄ viisitoistavuotiaalle?
Usko tai älä, ei niitä lääkäritkään ihan joka "korvasyyhyyn" ja teiniangstiin määrää vaan niitä määrätään vain tilanteissa, joissa hoitamattomuuden haitat elämälle on reilusti suuremmat kuin hoidon sivuvaikutusten riskit.
Mitä niihin pysyviin aivomuutoksiin tulee, niin pahimpia siinä mielessä on yllättäen aika helposti määrätyt ja viattomina pidetyt tavalliset masennuslääkkeet, ei niinkään neuroleptit. Mutta totta on että mikä tahansa voi vaikuttaa vielä kehittyviin aivoihiin pysyvästi, mutta juttu onkin se, että myös vakavat mielenterveysongelmat siinä iässä hoitamattomina voivat johtaa aivojen kielteiseen suúntaan kehittymiseen. Sinne vahvistuu oikein vahvaksi juuri ne hermoradat, jotka pitävät yllä oireilua.
Päinvastoin. Oirehtimalla yksilö joko:
a) korjaa huonot elinolosuhteensa, tai
b) käy läpi tervehtymisprosessia.
Lääkkeillä molemmat mainitus vaihtoehdot estetään. Mikä on ihan ok, ellei voi muuttaa olosuhteitaan (ei itsemäärämisoikeutta, holhottava) tai tuntuu, että ihmisenä kehittymisellä (oikealla toipumisella) ei ole niin väliä, tai se ei ole ajankohtaista muiden, poikkeuskellisen suurten vastuuasioiden vuoksi.
Oikeassa olet. Aivokuvantamisessa nähdään toipumiseen liittyviä muutoksia (tilavuus, energiankulutus, synaptinen toiminta) sekä lääkkeillä (tai lääkkeiden vaikutusaikana tapahtuvassa) että psykoterapian aikana ilman lääkkeitä.
- Eri
Myös psykoterapia voi kutistaa aivoja, tottakai.
Tällaista ilmiötä ei ole havaittu. Paraneminen liittyy yleensä tilavuuden kasvuun. Psykoosilääkkeet ja stressi tiedetään kutistavan aivoja, mielialalääkkeet ja psykoterapia palauttaa aivojen volyymiä lähemmäksi alkuperäistä.
En ota kantaa AP:n tilanteeseen, mutta itselläni puhkesi ei-elimellinen psykoosi, jota kesti n. puoli vuotta, ennen kuin jouduin osastohoitoon. Minulla oli voimakkaita ääniharhoja, jonkin verran hallusinaatioita sekä todella rankasti elämää rajoittavaa vainoharhaisuutta. Jouduin mm. kiireelliseen leikkaukseen ääniharhojen takia sattuneesta tapaturmasta.
Osastojaksolla minulla aloitettiin Abilify ns. kyllästyshoidolla, jossa sain aluksi kaksi injektiota päivässä useamman päivän ajan. Tämän jälkeen lääkitystä jatkettiin osastojakson ajan tablettimuotoisena ja kotiuduttuani aloitettiin injektiohoito kerran kuussa.
Lääkkeen aloitus oli lievästi sanottuna helvetillistä. En tiedä, pahensiko tuo kokeellinen aloitustapa oireita, joten on mahdollista, että pienemmällä aloitusannoksella aloitusoireet olisivat olleet siedettävämpiä. En olisi pystynyt aloittamaan lääkitystä muualla kuin sairaalaolosuhteissa. Aloitusoireet kestivät 3 viikkoa. Positiivisena puolena kaikki psykoottiset oireet loppuivat todella nopeasti.
Lääkäri ilmoitti minulle, että lääkitystä tullaan jatkamaan 3-5 vuotta. Jos lopettaisin sen ja psykoosi uusiutuisi, joutuisin käyttämään lääkettä koko loppuelämäni. Lääkärin mielipiteestä huolimatta lopetin lääkityksen alle vuoden käytön jälkeen. Psykoottisia oireita ei ole kuitenkaan ilmennyt.
Nyt minulla on hoitokontakti uudessa kotikaupungissani ja minua painostetaan joka lääkärikäynnillä aloittamaan lääkitys uudelleen. Olen toistaiseksi kieltäytynyt. Mikäli psykoosi kuitenkin jostain syystä nyt uusiutuisi, aloittaisin lääkehoidon välittömästi.
Tässä oma kokemukseni. Toivottavasti AP löydät itsellesi sopivan lääkehoidon/terapiamuodon ja voisit lääkärisi kanssa keskustella lääkityksen aloittamiseen liittyvistä ajatuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
Minulla Abilify on toiminut psykoosin estoon, mutta sivuvaikutuksena olen lihonut ja laihtuminen tosi vaikeaa. Lääke siis auttaa, mutta toki näillä vahvoilla lääkkeillä on aina sivuvaikutuksensa. Keskustele lääkärisi kanssa aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa AP:n tilanteeseen, mutta itselläni puhkesi ei-elimellinen psykoosi, jota kesti n. puoli vuotta, ennen kuin jouduin osastohoitoon. Minulla oli voimakkaita ääniharhoja, jonkin verran hallusinaatioita sekä todella rankasti elämää rajoittavaa vainoharhaisuutta. Jouduin mm. kiireelliseen leikkaukseen ääniharhojen takia sattuneesta tapaturmasta.
Osastojaksolla minulla aloitettiin Abilify ns. kyllästyshoidolla, jossa sain aluksi kaksi injektiota päivässä useamman päivän ajan. Tämän jälkeen lääkitystä jatkettiin osastojakson ajan tablettimuotoisena ja kotiuduttuani aloitettiin injektiohoito kerran kuussa.
Lääkkeen aloitus oli lievästi sanottuna helvetillistä. En tiedä, pahensiko tuo kokeellinen aloitustapa oireita, joten on mahdollista, että pienemmällä aloitusannoksella aloitusoireet olisivat olleet siedettävämpiä. En olisi pystynyt aloittamaan lääkitystä muualla kuin sairaalaolosuhteissa. Aloitusoireet kestivät 3 viikkoa. Positiivisena puolena kaikki psykoottiset oireet loppuivat todella nopeasti.
Lääkäri ilmoitti minulle, että lääkitystä tullaan jatkamaan 3-5 vuotta. Jos lopettaisin sen ja psykoosi uusiutuisi, joutuisin käyttämään lääkettä koko loppuelämäni. Lääkärin mielipiteestä huolimatta lopetin lääkityksen alle vuoden käytön jälkeen. Psykoottisia oireita ei ole kuitenkaan ilmennyt.
Nyt minulla on hoitokontakti uudessa kotikaupungissani ja minua painostetaan joka lääkärikäynnillä aloittamaan lääkitys uudelleen. Olen toistaiseksi kieltäytynyt. Mikäli psykoosi kuitenkin jostain syystä nyt uusiutuisi, aloittaisin lääkehoidon välittömästi.
Tässä oma kokemukseni. Toivottavasti AP löydät itsellesi sopivan lääkehoidon/terapiamuodon ja voisit lääkärisi kanssa keskustella lääkityksen aloittamiseen liittyvistä ajatuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
ikinä kuullutkaan kahdesta injektiosta PÄIVÄSSÄ. täytyy olla aika kova meno päälä jos moisen ratkaisuun läägärs päätynyt
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa AP:n tilanteeseen, mutta itselläni puhkesi ei-elimellinen psykoosi, jota kesti n. puoli vuotta, ennen kuin jouduin osastohoitoon. Minulla oli voimakkaita ääniharhoja, jonkin verran hallusinaatioita sekä todella rankasti elämää rajoittavaa vainoharhaisuutta. Jouduin mm. kiireelliseen leikkaukseen ääniharhojen takia sattuneesta tapaturmasta.
Osastojaksolla minulla aloitettiin Abilify ns. kyllästyshoidolla, jossa sain aluksi kaksi injektiota päivässä useamman päivän ajan. Tämän jälkeen lääkitystä jatkettiin osastojakson ajan tablettimuotoisena ja kotiuduttuani aloitettiin injektiohoito kerran kuussa.
Lääkkeen aloitus oli lievästi sanottuna helvetillistä. En tiedä, pahensiko tuo kokeellinen aloitustapa oireita, joten on mahdollista, että pienemmällä aloitusannoksella aloitusoireet olisivat olleet siedettävämpiä. En olisi pystynyt aloittamaan lääkitystä muualla kuin sairaalaolosuhteissa. Aloitusoireet kestivät 3 viikkoa. Positiivisena puolena kaikki psykoottiset oireet loppuivat todella nopeasti.
Lääkäri ilmoitti minulle, että lääkitystä tullaan jatkamaan 3-5 vuotta. Jos lopettaisin sen ja psykoosi uusiutuisi, joutuisin käyttämään lääkettä koko loppuelämäni. Lääkärin mielipiteestä huolimatta lopetin lääkityksen alle vuoden käytön jälkeen. Psykoottisia oireita ei ole kuitenkaan ilmennyt.
Nyt minulla on hoitokontakti uudessa kotikaupungissani ja minua painostetaan joka lääkärikäynnillä aloittamaan lääkitys uudelleen. Olen toistaiseksi kieltäytynyt. Mikäli psykoosi kuitenkin jostain syystä nyt uusiutuisi, aloittaisin lääkehoidon välittömästi.
Tässä oma kokemukseni. Toivottavasti AP löydät itsellesi sopivan lääkehoidon/terapiamuodon ja voisit lääkärisi kanssa keskustella lääkityksen aloittamiseen liittyvistä ajatuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
Hyvä kirjoitus.
Se on mielenkiintoinen ilmiö, että ainoa mitä halutaan/voidaan tehdän tehdä, on poistaa tietty spesifi oire - muulla ei oikeastaan ole paljon väliä. Kun se oire, jonka vuoksi lääkärille hakeuduttiin, on poistettu niin lääkäri on työnsä tehnyt (vaikka olisi aiheuttanu tilalle 2 uutta oiretta).
Miten lääkäri voi etukäteen tietää, että juuris sinun kohdallasi pitäisi jatkaa 3-5 vuotta? Arvion voi antaa, ei muuta! Tuosta ylilääkitsemisen asenteesta juuri näkee, ettei yksilöllisyydellä ole merkitystä. Voi olla, että sinä paranit jo pelkästään rajun annostuksen aiheuttamista oireista, niin paradoksaaliselta kuin se ehkä kuulostaakin: kehosi sai kunnon "tällin" ja hiljeni. Uskon, että olisi voinut lopettaa jo sairaalasta päästessä eli yksikin vuosi oli ylimääräistä.
Hyvä että sinä huolehdit kehostasi, kun ei lääkäreitä kiinnosta kokonainen ihminen. Petoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa AP:n tilanteeseen, mutta itselläni puhkesi ei-elimellinen psykoosi, jota kesti n. puoli vuotta, ennen kuin jouduin osastohoitoon. Minulla oli voimakkaita ääniharhoja, jonkin verran hallusinaatioita sekä todella rankasti elämää rajoittavaa vainoharhaisuutta. Jouduin mm. kiireelliseen leikkaukseen ääniharhojen takia sattuneesta tapaturmasta.
Osastojaksolla minulla aloitettiin Abilify ns. kyllästyshoidolla, jossa sain aluksi kaksi injektiota päivässä useamman päivän ajan. Tämän jälkeen lääkitystä jatkettiin osastojakson ajan tablettimuotoisena ja kotiuduttuani aloitettiin injektiohoito kerran kuussa.
Lääkkeen aloitus oli lievästi sanottuna helvetillistä. En tiedä, pahensiko tuo kokeellinen aloitustapa oireita, joten on mahdollista, että pienemmällä aloitusannoksella aloitusoireet olisivat olleet siedettävämpiä. En olisi pystynyt aloittamaan lääkitystä muualla kuin sairaalaolosuhteissa. Aloitusoireet kestivät 3 viikkoa. Positiivisena puolena kaikki psykoottiset oireet loppuivat todella nopeasti.
Lääkäri ilmoitti minulle, että lääkitystä tullaan jatkamaan 3-5 vuotta. Jos lopettaisin sen ja psykoosi uusiutuisi, joutuisin käyttämään lääkettä koko loppuelämäni. Lääkärin mielipiteestä huolimatta lopetin lääkityksen alle vuoden käytön jälkeen. Psykoottisia oireita ei ole kuitenkaan ilmennyt.
Nyt minulla on hoitokontakti uudessa kotikaupungissani ja minua painostetaan joka lääkärikäynnillä aloittamaan lääkitys uudelleen. Olen toistaiseksi kieltäytynyt. Mikäli psykoosi kuitenkin jostain syystä nyt uusiutuisi, aloittaisin lääkehoidon välittömästi.
Tässä oma kokemukseni. Toivottavasti AP löydät itsellesi sopivan lääkehoidon/terapiamuodon ja voisit lääkärisi kanssa keskustella lääkityksen aloittamiseen liittyvistä ajatuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
ikinä kuullutkaan kahdesta injektiosta PÄIVÄSSÄ. täytyy olla aika kova meno päälä jos moisen ratkaisuun läägärs päätynyt
Jos käyttivät häntä KOEKANIININA. Ei se uutta olisi.
Vierailija kirjoitti:
??? Miksi täällä suositellaan PSYKOOSILÄÄKETTÄ viisitoistavuotiaalle?
Ei niitä TÄÄLLÄ suositella vaan LÄÄKÄRIT määrää niitä. Ilmeisesti siksi koska ap kärsii PSYKOOSEISTA joihin tämä lääke auttaa. En YMMÄRRÄ miten joku voi olla noin HIDAS ettei tätä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa AP:n tilanteeseen, mutta itselläni puhkesi ei-elimellinen psykoosi, jota kesti n. puoli vuotta, ennen kuin jouduin osastohoitoon. Minulla oli voimakkaita ääniharhoja, jonkin verran hallusinaatioita sekä todella rankasti elämää rajoittavaa vainoharhaisuutta. Jouduin mm. kiireelliseen leikkaukseen ääniharhojen takia sattuneesta tapaturmasta.
Osastojaksolla minulla aloitettiin Abilify ns. kyllästyshoidolla, jossa sain aluksi kaksi injektiota päivässä useamman päivän ajan. Tämän jälkeen lääkitystä jatkettiin osastojakson ajan tablettimuotoisena ja kotiuduttuani aloitettiin injektiohoito kerran kuussa.
Lääkkeen aloitus oli lievästi sanottuna helvetillistä. En tiedä, pahensiko tuo kokeellinen aloitustapa oireita, joten on mahdollista, että pienemmällä aloitusannoksella aloitusoireet olisivat olleet siedettävämpiä. En olisi pystynyt aloittamaan lääkitystä muualla kuin sairaalaolosuhteissa. Aloitusoireet kestivät 3 viikkoa. Positiivisena puolena kaikki psykoottiset oireet loppuivat todella nopeasti.
Lääkäri ilmoitti minulle, että lääkitystä tullaan jatkamaan 3-5 vuotta. Jos lopettaisin sen ja psykoosi uusiutuisi, joutuisin käyttämään lääkettä koko loppuelämäni. Lääkärin mielipiteestä huolimatta lopetin lääkityksen alle vuoden käytön jälkeen. Psykoottisia oireita ei ole kuitenkaan ilmennyt.
Nyt minulla on hoitokontakti uudessa kotikaupungissani ja minua painostetaan joka lääkärikäynnillä aloittamaan lääkitys uudelleen. Olen toistaiseksi kieltäytynyt. Mikäli psykoosi kuitenkin jostain syystä nyt uusiutuisi, aloittaisin lääkehoidon välittömästi.
Tässä oma kokemukseni. Toivottavasti AP löydät itsellesi sopivan lääkehoidon/terapiamuodon ja voisit lääkärisi kanssa keskustella lääkityksen aloittamiseen liittyvistä ajatuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.
ikinä kuullutkaan kahdesta injektiosta PÄIVÄSSÄ. täytyy olla aika kova meno päälä jos moisen ratkaisuun läägärs päätynyt
Kerroin vain rehellisesti, miten minun tapauksessani lääkehoito aloitettiin. Tämä tapahtui vuonna 2018 ollessani sairaalassa ja kyseessä oli tosiaan jonkinlainen kokeellinen aloitusmuoto Abilify-hoidolle.
Sain injektiot aamulla ja illalla ja tätä jatkui alle viikon. Tarkoituksena oli käsitykseni mukaan kyllästää aivojen dopamiinireseptorit Abilifyn vaikuttavalla aineella aripipratsolilla. Tämä tapahtui Turussa (pahamaineisella?) Kupittaan psykiatrian osastolla.
En tiedä, miten esim. kotiolosuhteissa lääkehoidon aloitus normaalisti toteutetaan. Kerro ihmeessä, jos sinulla on asiasta parempaa tietoa. Siitä voisi olla AP:lle ja muille asian kanssa kamppaileville hyötyä heidän punnitessaan eri hoitovaihtoehtoja.
Neuroleptit pienentävät aivomassaa nopeasti, ensin harmaata aivoainetta häviää kunnes aivojen atrofia on tuhonnut aivot peruuttamattomasti.
Ensin häviää tunne-elämä, sitten kognitiivinen ajattelu heikkenee ja sammuu.
Tässä tilanteessa potilas ei enää itse kykene arvioimaan tilaansa.
Fyysisest toiminnat säilyvät silti vuosia, jopa vuosikymmeniä, siitä huolimatta, että yllykkeet niihin ovat lähinnä vaistonvaraisia.
Eikö ole hyvä asia, että kutistaa aivoja? Jos jostain aivojen piirteestä halutaan eroon, se kai tarkoittaa, että aivoja pitää siltä osin tuhota. Ainakin se saattaa vähentää niitä piirteitä.