Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yh:t joilla ei ole tukiverkkoa
06.02.2020 |
Olen niin väsynyt tähän elämään. Mietin jokapäivä itsemurhaa mutten kuitenkaan tee sitä lasten vuoksi.
Aiemmin kun oli yksi lapsi niin kaikki tutut ja sukulaiset tarjosi lapsenvahti apua että pääsen jopa kauppaan yksin. Nyt kun on kaksi niin kukaan ei tarjoa mitään apuja.
Teen ihan kaiken yksin lasten kanssa. Lasten isää ei kiinnosta katsoa lapsiaan. Joutuisin maksamaan hänelle että hän olisi niiden kanssa muttei ole rahaa maksaakkaan.
En jaksa tehdä lasten kanssa paljoa mitään, mikä johtaa siihen että lapset riehuu jonka seurauksena taas huudan vaan heille kokoajan.
Hoitopaikkaa olen lapsille hakenut mutten ole saanut vieläkään koska en ole töissä niin ei ole tarve.
Kaikki kehuu että hoidan lapseni hyvin ja olen hyvä äiti muttei itsestä todellakaan tunnu siltä. Olen laiska ja elämään kyllästynyt. Kadun lapsien hankkimista (mutta en lapsiani) mietin aina miten ihanaa elämäni voisi olla ilman lapsia. Sitten iskee paska fiilis kun ajattelen näin. Eihän se lapsien vika ole. Ja hoidankin lapseni että heillä on ruokaa, käyvät suihkussa ja on puhtaat vaatteet ja hampaat. Mutta kaikki menee pakonomaisella rutiinilla ja joka hetki ahdistaa. Pakotan itseni usein hymyilemään ja nauramaan lapsille ettei heille jäisi kuva ihan paskasta äidistä.
Lasten isovanhemmat siis omat vanhempani vihjailivat kerran että käymme liian usein heillä joten käydään nykyään max kerran viikkoon ja edes siellä ei saa mitään apuja vaan pitää tehdä kaikki itse ja usein myös auttaa isovanhempia siivouksissa tms.
Olen miettinyt että soittaisin jonnekkin diakoniaan apua, siis juttelu apua esim. mutta en tiedä voiko niin edes tehdä enkä tiedä uskaltaisinko.
Sosiaalitoimi ei auta meitä missään, olen kysynyt monesti apua lasten hoitopaikan asioissa ja raha asioissa mutta eivät auta. Alkaa nolottamaan ja ahdistamaan kun koittaa tuollaiseen paikkaan soittaa apua kun on vielä sanottu että ne auttaa ja sitten joku rouva vastaa ja puhuu kuin tyhmälle törkeästi että et sinä apua tarvii kun et ole töissä niin ei ole kiirettä ja raha apua ei saa kun ensimmäisen lapsen hankintoihin.
Anteeksi pitkä teksti ja varmaan sekava mutta olen jo pitkään halunnut avautua edes tänne muttei ole ollut voimia. Saa auttaa jos on ehdotuksia.
Mitään "itseppä lapsesi hankit" tai "mitäs teit tuollaisen sian kanssa lapsia" kommentit ei tilannetta paranna eikä muuta joten ne voi jättää.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden lapsen tukiverkoton totaali-yh (lasten isä on muuttanut eron jälkeen toiselle mantereelle).
Mutta minulla menee kyllä ihan hyvin enkä oikein mitään tukiverkkoja edes ole koskaan kaivannut. Olen töissä it-alalla ja tienaan ihan hyvin, joten raha ei ole ongelma. Töissä saa myös vaihtelua lapsiperhe-elämän rutiiniin ja aikuista juttuseuraa. Vapaa-ajalla en kaipaa mitään omaa aikaa ilman lapsia, nautin valtavasti lasten kanssa olemisesta ja tekemisestä. No, joskus olen kaivannut että voisi kuntosalilla vaikka käydä mutta toisaalta, onnistuu se treeni kotonakin kahvakuulalla ja kehon painoa hyödyntämällä. Ehtii sinne salille sitten kun lapset on isompia.
En olisi itsekään uskonut että olen niin koti- ja perheihminen kuin olen nuorempana, että oikeasti nautin lasten kanssa luonnossa kulkemisesta, kaupassa käynneistä, askartelusta ja yhdessä leipomisesta jne, mutta sellainen minusta vaan on tullut. Saan niistä enemmän iloa kuin mistään mitä voisin yksin tehdä ilman lapsia.
Tilanteesi kuulostaa kamalalta. Auttaisiko jos menisit lasten kanssa vaikka avoimeen päiväkotiin tai kerhoihin? Saisit ehkä sieltä jonkun äitikaverin kenen kanssa lapset leikkisi ja saisit itse seuraa? Päivät pitkät kotona lasten kanssa voi olla raskaita kun silloin ne juuri ns hyppivät seinille. Masentuneena lähtö voi olla hankalaa mutta palkitsee kun sitten tekemistä keksii eikä oo vaan kotona.Eikö isä halua oikeasti lapsiaan nähdä ikinä ilman että sille maksaa....? Tai yrittäisit saada tukiperheen?
Kuulostaa raskaalta. Ovatko lapset alle kouluikäisiä? Olisiko teidän kunnalla tai seurakunnalla jotain kerhoa minne lapset voisi viedä pienellä maksulla muutamaksi tunniksi hoitoon? Itse hyödynsin tätä silloin kun lapseni olivat pieniä. Ulkoilla kannattaa paljon, siellä saavat purkaa energiaa ja säännöllisestä päivä rutiinista pitää kiinni. Tukiperheeseen voisit olla oikeutettu, mutta ne ovat kiven alla ja jonot pahimmillaan niin pitkät että tarve menee ohi.
Perustin Facebook-ryhmän. Nyt meillä on toimiva porukka yh-vanhempia, jotka auttaa toisiaan.
Kokeile ensin vaikka paikkakunnan puskaradio-facessa jutella muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lähipiiri kuulostaa aika myrkyltä.
On niin harmi, ettei nykyään olla yhteisöllisiä kuin ennen, mutta silti ollaan tunkemassa nokkaa asioihin..
Itse olen välil miettinyt että oispa joku lapsiperhekommuuni!
Olisiko sulla mahdollisuutta tutustua uusiin mukavempiin ihmisiin..? Voisi ainakin omaa oloasi helpottaa.
Onko niin paljon jo näitä avuntarvitsijoita ettei yhteiskunnan resurssit riitä. En vain ymmärrä naisia jotka valitsevat täysin kelvottomia miehiä lastensa isäksi. Jos ei hyvää, kunnollista ja motivoitunutta miestä löydy isäksi lapselle niin en alkaisi yksinhuoltajaksi enkä odottaisi ja luottaisi että mies kyllä muuttuu sillä suurin osa ei muutu.
Hakeutuisit työttömäksi työnhakijaksi ja sitten lapset päiväkotiin. Johonkin sinulla pitäis päästä vähän kotoakin pois ja vaikka kuntouttavaan työtoimintaan. Hae koko ajan kuitenkin työtäkin. Älä ronkalaa vaan ota mitä vain mihinkä voisit päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustin Facebook-ryhmän. Nyt meillä on toimiva porukka yh-vanhempia, jotka auttaa toisiaan.
Kokeile ensin vaikka paikkakunnan puskaradio-facessa jutella muiden kanssa.
Minä olin aikanani perustamassa seurakunnan kanssa ryhmää, jossa tosiaan tuettiin ja autettiin yksinäisiä vanhempia ja olen edelleen mukana sen toiminnassa. Tänä päivänä on tosi paljon panostettu tähän yksinäisyytteen on varamummoa, mieskaveria, jne mutta niistä pitää itse ottaa selvää mitä kaikkea siellä omalla paikkakunnalla on tarjolla. Niin ja tuosta seurakunnasta vielä sen verran, että ei siellä mitään uskontoa tuputeta tai vain viesata virsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun lähipiiri kuulostaa aika myrkyltä.
On niin harmi, ettei nykyään olla yhteisöllisiä kuin ennen, mutta silti ollaan tunkemassa nokkaa asioihin..
Itse olen välil miettinyt että oispa joku lapsiperhekommuuni!
Olisiko sulla mahdollisuutta tutustua uusiin mukavempiin ihmisiin..? Voisi ainakin omaa oloasi helpottaa.
Meillä on naapureista muodostunut tälläinen kommuuni. Hoidetaan lapsia puolin ja toisin sekä eräs eläkeläispariskunta osallistuu myös ja taloyhtiön kerhotila on ahkerassa käytössä.
Mulla oli ap aika samanlaiset fiilikset kun olin kotiäiti ja mies paljon työreissuilla. Ja korostan että mä sain vieläpä apua eli mun anoppi hoiti lapsia 5 tuntia viikossa heillä ja lisäksi lapset kävi kerhossa 2 tuntia viikossa. Vasta nyt kun olen lähtenyt töihin ja opiskelemaan, voin paremmin. Nykyään nautin lapsistani joka hetki mutta kotiäitinä tunsin että joudun pakottamaan itseni tekemään asioita jatkuvasti ja se uuvutti. Jos et saa kokopäivä töitä niin kannattaisiko osapäivä töiden tekeminen? Kelahan kompensoi työttömyystuella ja asumistuella jos tekee töitä osapäiväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia ajatella itsensä vahingoittamista joka päivä. Olet masentunut. Sinun täytyy saada apua! Siinä vaan on sellainen juttu, että sitä apua on turha odotella, sitä pitää osata itse pyytää.
Kysy ensin vanhemmiltasi lastenhoitoapua. Ihan suoraan. Kerro heille mikä on tilanne. Soita neuvolaan, ja kysy kuntasi kotipalvelusta. Kunta on velvollinen järjestämään kotipalvelua perheellesi kohtuulliseen hintaan tai jopa ilman maksua. Hoitaja tulee muutamana päivänä viikossa teille joksikin aikaa joko auttamaan kotitöissä tai hoitamaan lapsia niin sinä saat vaikka nukkua. Nyt kannattaa lopettaa tuo surkuttelu ja ottaa puhelin käteen.
Toivottavasti luet tämän. Itse useamman lapsen kanssa olen saanut paljon apua, kun olen sitä pyytänyt. Jos asut pienessä kunnassa, tilanne voi olla huonompi, mutta olette silti oikeutettuja apuun.
Hae lapsillesi päiväkotipaikkaa, ja jos olet jo hakenut, soita uudestaan päivähoitotoimistoon. Vetoa omaan jaksamiseesi ja kerro avoimesti tilanteestasi. Pyydä kokopäivähoitopaikkaa, tässä tapauksessa lapset ja sinä takuulla hyödytte strukturoidusta päiväohjelmasta.
Soita kunnan perhepalveluihin tai pyydä neuvolan työntekijää ottamaan yhteyttä perhetyöhön tai kotipalveluun, kumpaa teidän tapauksessanne helpommin saakaan. Kuulostaa siltä, että hyötyisitte molemmista rinnakkain.
Varaa aika terveyskeskuksesta lääkärille, tai edes psykiatriselle sairaanhoitajalle. Kuulostat siltä, että lasten hyvästä hoidosta huolimatta sinulla on masennusoireita, ja tarvitset apua. Masennus vaikuttaa vahvasti lapsiin.
Uskon että jo vuoden päästä olet jo ihan eri kunnossa, jos nyt saat apua ajoissa. Jos kunnassa on nihkeä tilanne, älä pelkää lastensuojelua. Sieltä saa ennen kaikkea ennaltaehkäisevää apua. On myös parempi että haet itse aktiivisesti apua.
Paljon tsemppiä ja jaksamista. On hienoa että haluat muutosta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen vielä lisäisin, että pyydä päästä kunnan aikuissosiaalityön asiakkaaksi, jolloin yksi ja sama sossu voi järjestellä asioitanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustin Facebook-ryhmän. Nyt meillä on toimiva porukka yh-vanhempia, jotka auttaa toisiaan.
Kokeile ensin vaikka paikkakunnan puskaradio-facessa jutella muiden kanssa.Minä olin aikanani perustamassa seurakunnan kanssa ryhmää, jossa tosiaan tuettiin ja autettiin yksinäisiä vanhempia ja olen edelleen mukana sen toiminnassa. Tänä päivänä on tosi paljon panostettu tähän yksinäisyytteen on varamummoa, mieskaveria, jne mutta niistä pitää itse ottaa selvää mitä kaikkea siellä omalla paikkakunnalla on tarjolla. Niin ja tuosta seurakunnasta vielä sen verran, että ei siellä mitään uskontoa tuputeta tai vain viesata virsiä.
Ei seurakunnassa mitään vikaa ole. Itse en enää kuulu kirkkoon, mutta nuorempana olin mukana monessa.
Kannattaa tosiaan etsiä apua ihan mistä vaan. Pahin on jäädä yksin.
Missä asut? Etsitään sinulle apua. Oletko itse googlettanut?
Ihmisillä joilla menee hyvin on näköjään tosi vaikea ymmärtää että en vaan voi ottaa ja lähteä töihin. Oon niin v**un syvällä jossain että tämä vastaaminenkin on vaikeaa ja raskasta.
Tarviisin jonkun henkilön joka auttais ja kertois mistä alotan purkamaan tämän sotkun. Auttais lasten hoito järjestelyissä ja muissa. Ihan tosi mielelläni lähtisin töihin mutta en saa aikaseksi koska tämä kaikki tuntuu niin raskaalta.
Ajattelen vaan jatkuvasti että mihin maailma tarvii minua? Ei mihinkään.
Mihin lapset tarvii tämmöstä paskaa äitiä? Ne sais varmasti paremman lapsuuden muualla.
Miks minun pitäs elää täällä? Ei ole mitään syytä.
Jos maailmasta poistettas kaikki sairaat ja köyhät ja huonot ja jätettäis vaan rikkaat ja hyvät niin olisin mielelläni vapaaehtosena ensimmäisenä tapettavana.
En vaan jaksa mitään enkä jaksa vastata kaikkiin viesteihin. Mutta koitan soittaa sinne seurakuntaan. Kiitos ❤
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä joilla menee hyvin on näköjään tosi vaikea ymmärtää että en vaan voi ottaa ja lähteä töihin. Oon niin v**un syvällä jossain että tämä vastaaminenkin on vaikeaa ja raskasta.
Tarviisin jonkun henkilön joka auttais ja kertois mistä alotan purkamaan tämän sotkun. Auttais lasten hoito järjestelyissä ja muissa. Ihan tosi mielelläni lähtisin töihin mutta en saa aikaseksi koska tämä kaikki tuntuu niin raskaalta.
Ajattelen vaan jatkuvasti että mihin maailma tarvii minua? Ei mihinkään.
Mihin lapset tarvii tämmöstä paskaa äitiä? Ne sais varmasti paremman lapsuuden muualla.
Miks minun pitäs elää täällä? Ei ole mitään syytä.Jos maailmasta poistettas kaikki sairaat ja köyhät ja huonot ja jätettäis vaan rikkaat ja hyvät niin olisin mielelläni vapaaehtosena ensimmäisenä tapettavana.
En vaan jaksa mitään enkä jaksa vastata kaikkiin viesteihin. Mutta koitan soittaa sinne seurakuntaan. Kiitos ❤
Ap, näistä sun teksteistä tulee kuva, että vaikka puhut noista käytännön ongelmista, niin todellinen ongelmasi on kliininen masennus, johon tarvitsisit ehdottomasti hoitoa. On erittäin epätodennäköistä että käytännön avun saaminen lastenhoitoon välillä tai raha-asioihin auttaisi juurikaan tuollaisiin tuntemuksiin joissa haluaisit kuolla ja koet itsesi kaikin tavoin huonoksi.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä että kun jollekkin "läheiselle" koittaa kertoa että on elämä tuntuu vaikealta niin vastaukset on ollut tällaisia:
Oma äiti pyöritteli silmiään ja sanoi että lapset menee sekaisin ulkopuolisesta avusta, niiden paikka on kotona.
Kaveri jolla ei ole lapsia sanoi että oisko kannattanut miettiä tekeekö lapsia ja kertoi samalla itse vihaavansa lapsia.
Kaveri jolla on lapsia ja mies sanoi että ei minulla voi olla raskasta kun hän hoitaa kodin ja lapset ja käy vielä koulussa ja harrastuksissa. (Mies vaan tekee ruoat ja siivoaa ja katsoo lapsia kun tämä nainen käy harrastuksissa kolme kertaa viikossa)
Toinen lapseton kaveri sanoi että kyllä ne siitä kasvaa mutta sitten kun sinulla on isot lapset ja pääsisit jatkamaan elämää niin saat hoitaa muiden kavereiden vauvoja kun yleensä lapsia tehdään vasta 30v eikä 20v tai sitten käyt yksin baareissa. (???!?)
Ap