Yksi kaveri puhuu KAIKKI omien kavereidensa ja siskojensa yksityisasiat miehellensä

Ei ketään ystäviä voi velvoittaa pitämään toisten salaisuuksia. Ei pidä kertoa arkoja asioita muuta kuin sellaisille ammatti-ihmisille keillä on salassa pito velvollisuus. Sellaisia asioita mitä ei halua levitettävän eteenpäin, ei pidä kertoa ystäville eikä sukulaisille, siis muistakaa se. Puolisokin voi eron jälkeen levitellä arkaluonteisia asiota sinusta niin sekin pitää ottaa huomioon. 

Juoruaminen on niin hemmetin tylsää. Kuunteleeko niitä kälättäjiä muka joku?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ääneen sanonut ystävilleni, että jos on jotain, mitä en voi miehelleni kertonut, älä puhu siitä minulle, sillä me keskustelemme ihan kaikesta keskenämme.

Miksi ihmeessä vaivaat miestäsi ystäviesi asioilla?

Se ei ole ystävä, johon ei voi luottaa. Nämä juoruämmät ja -äijät, niillä on jokin outo keskinäinen kauhun tasapaino kaltaistensa kesken, mutta miten se nyt esim. minua hetkauttaisi?

Olen aikuinen enkä kerro salaisuuksiani.

Miehillä on miesten jutut ja naisilla naisten jutut. Ei meillä miehani kanssa ihan kaikkea jaeta esim. naisten ja miesten välisiä juttuja eikä meillä ole yhteisiä kavereitakaan. Työkaverit mitkä ovat jääneet vähän paremmiksi ystäviksi niin ei niiden asioita levitellä muille ellei ole ns. iloisia asioita, niin sellaisista voidaan toisillemme mainita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään ystäviä voi velvoittaa pitämään toisten salaisuuksia. Ei pidä kertoa arkoja asioita muuta kuin sellaisille ammatti-ihmisille keillä on salassa pito velvollisuus. Sellaisia asioita mitä ei halua levitettävän eteenpäin, ei pidä kertoa ystäville eikä sukulaisille, siis muistakaa se. Puolisokin voi eron jälkeen levitellä arkaluonteisia asiota sinusta niin sekin pitää ottaa huomioon. 

Entä jos kaipaa elämäänsä kohtaamisia ja luottamuksellista vastavuoroista jakamista toisen ihmisen kanssa? Ammattiavulle on aikansa ja paikkansa, mutta terveydenhuollon ammattilaiset eivät ikinä tavoita asiakastaan samalla tasolla kuin ystävyyssuhteissa on mahdollista. Pinnallisuus ja pärjäämisen ihanne ovat kuitenkin muovanneet arjen vuorovaikutustamme kliiniseksi eikä aitoja samaistumispintoja pääse syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole ystävä, johon ei voi luottaa. Nämä juoruämmät ja -äijät, niillä on jokin outo keskinäinen kauhun tasapaino kaltaistensa kesken, mutta miten se nyt esim. minua hetkauttaisi?

Olen aikuinen enkä kerro salaisuuksiani.

Pitkän iän kokemuksena voin sanoa ettei sellaista ystävää ole johonka kannattaa luottaa. Ei tarvitse tulla kuin pieni riita ja syystä jos toisestä välit voivat katketa niin et tiedä kenelle asiasi leviävät. Mitä ihmettä teet toisten salisuuksilla, et mitään. Mitä järkeä on kertoa sellaisia asioita joidenka pitäisi olla salaisuuksia niin kenellekkään, typerää ja lapsellista. Jos joku aloittaa että älä kerro kenellekään... niin sanon että älä sitten kerro minullekkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään ystäviä voi velvoittaa pitämään toisten salaisuuksia. Ei pidä kertoa arkoja asioita muuta kuin sellaisille ammatti-ihmisille keillä on salassa pito velvollisuus. Sellaisia asioita mitä ei halua levitettävän eteenpäin, ei pidä kertoa ystäville eikä sukulaisille, siis muistakaa se. Puolisokin voi eron jälkeen levitellä arkaluonteisia asiota sinusta niin sekin pitää ottaa huomioon. 

Entä jos kaipaa elämäänsä kohtaamisia ja luottamuksellista vastavuoroista jakamista toisen ihmisen kanssa? Ammattiavulle on aikansa ja paikkansa, mutta terveydenhuollon ammattilaiset eivät ikinä tavoita asiakastaan samalla tasolla kuin ystävyyssuhteissa on mahdollista. Pinnallisuus ja pärjäämisen ihanne ovat kuitenkin muovanneet arjen vuorovaikutustamme kliiniseksi eikä aitoja samaistumispintoja pääse syntymään.

No sen tekee omalla vastuulla. Minä en käyttäisi ystäviä minään terapeutteina. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kerron kaikki asiat puolisolleni :D Ei ole mitään mitä en kertoisi ja miksi en? Luotan häneen ja tiedän, että ei kerro kenellekkään koska.. totta puhuen, ei KETÄÄN kiinnostaisi. Me puhutaan muutenkin kaikista asioista todella avoimesti ja ei pidetä toisiltamme asioita. Toisaalta, jos puolisoni jättää minulle kertomatta jotain niin se on ihan ookoo, ei kaikesta tarvitse puhua. Minusta on vaan kiva että voidaan yhdessä höpistä mitä kavereille/ sukulaisille/ tutuille jne kuuluu. Ei siinä ole mitään pahansuopaista, oon vaan kiva että jonkun kanssa voi analysoida eri asioita. Joskus puolisoa asiat kiinnostaa, joskus ei. Ei minuakaan aina sen jutut kiinnosta, mutta kovasti hänkin kertoo ns. juoruja. Ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Ei ne jutut mihinkään ole tähänkään asti levinnyt.

Yök mikä juoruakka. Olen jo aikaa sitten lopettanut kertomasta tiettyjä asioita yhtään kenellekään. En ole myöskään itse erityisen kiinnostunut toisten yksityisasioista. Jokainen kertoo mitä haluaa. Kaikista kammottavimpia ovat puolitutut esim työkaverit, jot utelevat henkilökohtaisia. No onneksi ei tarvitse kertoa.

Mistäs niin varmuudella tiedät?Ootko ollu kuulemassa?Vaiko ihan oma luukosi?Ketä se liikuttaa,kertooko vai ei?

Ei ole ok.

En voi käsittää ihmisiä jotka lörpöttelevät muiden yksityisasiat muille ihan vaan koska ”tsihhihii musta nyt vaan on kiva juoruilla!” ja ” kyllä mä luotan mieheen, eikä sitä edes kiinnosta!”

Ehkä kaverinne ei silti halua että joku kaverin mies saa kuulla heidän asioistaan. Ja jos miestä ei kiinnosta, niin miksi silti pommitatte häntä näillä asioilla? En vaan ymmärrä, enkä voi sietää kaltaisianne lörppösuita, jotka ei yhtään käsitä miltä se asioiden levittely niistä kavereista tuntuu.

Toivottavasti kaverinne tietävät minkälaisia ihmisiä olette ja osaavat olla kertomatta teille omia asioitaan.

Yksityisasia lakkaa olemasta yksityisasia, kun sen kertoo jollekin toiselle. Mun mielestä ei ole mitään eroa sillä, kertooko toisen ihmisen asioista miehelleen, äidilleen, siskolleen tai muille kavereilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan ääneen sanonut ystävilleni, että jos on jotain, mitä en voi miehelleni kertonut, älä puhu siitä minulle, sillä me keskustelemme ihan kaikesta keskenämme.

Miksi ihmeessä vaivaat miestäsi ystäviesi asioilla?

Vaivaan? Ihan normaalia keskustella mieheni kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ehkä minulla on sitten poikkeava mies, kun on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Ei hän vetäydy mihinkään pelien maailmaan tai löhöä sohvalla kaljatuoppi kädessä vaan me ihan oikeasti vietetään aikaa yhdessä ja jutellaan kaikesta kiinnostavasta. Enkä nyt tarkoita, että ystävien asiat ovat pääasiallinen kiinnostuksen kohde, vaan niistä voidaan puhua siinä missä viimeksi näkemästämme elokuvasta, kirjallisuudesta, oopperasta tai taidenäyttelystä, jossa kävimme. Useinmiten me istumme illallispöydässä ainakin pari tuntia syöden ja jutellen. Juttua voidaan sitten jatkaa takkatulen ääressä musiikkia kuunnellen.

Ehkä me sitten olemme hyvin epätavallinen pariskunta.