Lapselle ilkuttu koulussa vaatteista. Miten toimisit?

orpokko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin huolissani ap:sta. Hän on keksinyt koko jutun! Lapsi pukeutuu jo kivoihin urheiluvaatteisiin, joista hän tykkää. Miksi ap ei kerro, minkälaisia vaatteita lapsi nyt haluaa. Ei häntä välttämättä kiusata, mutta on voinut äidiltä oppia tämän ”kiusauskortin” käytön, että saa mitä haluaa (tässä tapauksessa kivoja vaatteita).

Kamalaa, jos valehtelette kaikille!

Nyt et ymmärtänyt asiaa. Ei lapsi halua muuta kuin mitä nyt käyttää. KAVERIT KIUSAAVAT valinnoista ja vanhempi ei tiedä mitä tekisi!

Joskus ihmettelen sisälukutaitoa ja ymmärryksen puutetta.

Mistä päättelet, että lapsi tykkää? Ei tykkää, ei olisi puhunut mitään, jos näin olisi. Ei olisi edes reagoinut ilkkumiseen, jos sitä nyt on edes ollut.

Ohis

AP, parasta mitä lapsesi eteen voit tehdä, on vahvistaa hänen kaverisuhteitaan. Ystävät ovat paras suoja kiusaajia vastaan.

Kannattaa lapsen kanssa keskustella siitä, että idiootit meillä on aina joukossamme eikä ole mahdollista kokonaan välttyä typerysten kommenteilta ja ilkkumiselta. Tilanne tulee vain pahenemaan lähivuosina, kun lapset lähestyvät murrosikää.

Alakoulussa mun lapsen luokalla oli muutama tyyppi, joiden päätyöksi kehittyi muiden nälviminen. Mikä vaan aihe kelpasi. Mun lapseni vaatteista huomauteltiin, koska ne ostettiin lasten mallistosta eikä aikusten. Nälviminen aiheesta jatkui, vaikka kävi ilmi että kiusaajan omatkin vaatteet olivat suurimmaksi osaksi lasten mallistoa (tietenkin, koska kyse oli vielä pienikokoisista lapsista). Eli nämä kiusaamisen aiheet voivat olla ihan mitä tahansa, aikuisen näkökulmasta täysin epäloogisiakin. Mukautuminen kiusaajan mielipiteisiin ei asiaa ratkaise.

Tosi monet 5.-6. luokkalaiset ovat jo niin pitkiä, ettei lastenvaatteita enää löydy. Ei kaikki nuorisovaatteet ole ostettu vain siksi ”kun lapsi halusi”. Eli, on pakko ostaa nuorisovaatteita tai XS aikuisilta.

Alkuvuodesta syntyneet ovat myös kehittyneempiä kuin joulukuun lapsoset.

Eli näihin vaateasioihin liittyy tiiviisti myös lapsen ikä ja pituus!

Opettaisin lastani vastaamaan oikeilla sanoilla takaisin. Asia on nimittäin niin, että sitä taitoa tarvitaan myös työelämässä , ystävyyssuhteissa ja kaikkialla missä ollaan tekemisissä toistemme kanssa eikä silloin jää ns pahaa mieltä ja itsetuntokin kasvaa terveällä tavalla.

Lapsi voisi tietysti vastata:

Pidän sellaisia vaatteita mistä itse tykkään...

Jos tarvitsen neuvoja niin kysyn sulta seuraavalla kerralla..

Nämä on mukavat päällä..

Tykkään näistä vaatteista enemmän kuin sun vaatteista..

Jne.....

Tilanteen mukaan!

Vaatteista huomauttelu on aika arkista lapseni luokalla. Muutamat tytöt aina huomauttelevat tyyliin "onks toi sun veljen paita?" tai "onks toi ostettu Prismasta" tai "miten sä kehtaat pitää tuollasta" tms. 

Itse olen ottanut sellaisen linjan, että suhtaudun huvittuneesti näihin heittoihin. Se toimii tyttäreni kanssa, koska hänellä on korkea riippumattomuuden tunne ja hyvä huumorintaju.  Ollaan yhdessä lapsen kanssa mietitty, mitä nasevaa voi vastata tällaisiin tyhmääkin tyhmempiin kommentteihin. Hyvä tapa on vetää itse yli ja todeta iloisesti, että "joo, Prismasta ostettiin ja vielä alehyllyltä". Toinen tapa tällaisiin puolittaisiin kiusaamistilanteisiin on, että kertoo miltä tuntuu: "Ei tunnu mukavalta, että vaatteista huomautellaan, se on loukkaavaa ja tyhmää. Lopeta." Tämä ei tietysti toimi kaikkien lasten kohdalla.

Tärkeintä on vahvistaa lapsen omaa itsetuntoa, koska aina on olemassa ja tulee olemaan riittävän tyhmiä ihmisiä, jotka ivaavat ja pilkkaavat. Niin se vain elämässä on, ja niiden kanssa on pystyttävä elämään ja olemaan oma itsensä. Kannustan myös olemaan yhteydessä lasten vanhempiin, sillä heillekin voi tulla yllätyksenä, että oma lapsi kommentoi ja pilkkaa muiden vaatteita. 

Meillä tytön vaatteita alettiin ilkkua eskarissa parin tyypin toimesta. Satuin itsekin paikalle, kun tilanne oli päällä. Ei olisi saanut pukeutua enää vaaleanpunaiseen (puuteriroosa), koska se on vauvojen väri. Olisi pitänyt olla gugguuta ja mini rodinia ja paljon mustaa. Itse en tykkää näiden mainittujen merkkien hinta-laatu-suhteesta eikä niiden kuva/värit ole miellyttäneet lastakaan. Lisäksi meillä on kierrätetty monet vaatteet sisaruksilla, serkuilla ja pikkuserkuilla, joten en ala ostamaan tarpeettoman kalliita vaatteita ilmaiskiertoon. Rahasta asia ei sinällään ole kiinni.

Koululaisen kohdalla on eri asia ja hän saa sitten itse valita mitä haluaa. Nyt ostin parit mustat housut ja paidat ja niillä on pärjätty yhdistelemällä entisiin vaatteisiin. Eihän lapsi aina aiemminkaan pukeutunut pelkästään vaaleanpunaiseen, mutta lapsen mieltä parantaakseni annoin vähän periksi. Samalla opetin sanomaan takaisin. Nyt on saanut olla rauhassa.

Mutta siis kotoahan tämä asenne tulee. Olen huomannut sen jo vauvoilla vaunuvarustelussa. Meillä lapset ei ole tykänneet istua erityisemmin vaunuissa kävelemään opittuaan ja siksi päätimme ostaa käytetyt siistit halpismatkarattaat päiväunia varten terassille. Kerran pikkusisko nukkui vaunuissa, kun isomman lapsen kaverin äiti tuli lastaan hakemaan. Katsoi nokkavartta pitkin noita vaunuja. Heillä oli sentään bugsit...

Kysymys niille, jotka käskevät ostamaan lapsille samanlaisia merkkivaatteita kuin on kiusaajillakin: Mitä tehdään sellaisten lasten kanssa, joiden perheillä ei ole tähän varaa?

Vähävaraisena olisin kiitollinen kaikille niille vanhemmille, jotka eivät lähde mukaan tanssimaan kiusaajien pillin mukaan. Mitä useampi tervejärkinen vanhempi, sen useampi tervejärkinen lapsi!

Ostan lapsellemme vaatteita synttäri- ja joululahjaksi sekä touko-kesäkuussa ja elo-syyskuussa, yht. 400-500€ vuodessa. Minusta on ihana juttu, että lapsella on mieluisat ja kivat vaatteet! Hän on jo pienestä saanut olla mukana valitsemassa vaatteita.

Emme ole rikas perhe. Itselleni tai miehelle en osta mitään uutta, joten kustannamme lasten vaatteet omista vaatebudjeteistamme. Emme juo alkoholia/polta tupakkaa, joten kaikki ylimääräinen menee lasten tarpeisiin.

Olen huomannut, että lasten päiväkodissa/koulussa on paljon lapsia, joille ostetaan vaatteet mielipidettä kysymättä! Se ihmetyttää kovasti.

Myös nämä ”kateelliset” lapset kiusaavat ja puhuvat selän takana. Usein taustalla on kateelliset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys niille, jotka käskevät ostamaan lapsille samanlaisia merkkivaatteita kuin on kiusaajillakin: Mitä tehdään sellaisten lasten kanssa, joiden perheillä ei ole tähän varaa?

Vähävaraisena olisin kiitollinen kaikille niille vanhemmille, jotka eivät lähde mukaan tanssimaan kiusaajien pillin mukaan. Mitä useampi tervejärkinen vanhempi, sen useampi tervejärkinen lapsi!

Ihan oman järjen mukaan alennusmyynneistä jotain perusvärejä/kuvioita, joihin ei saa ns.tarttumapintaa. Siihen mukaan tämän hetken lasten suosikkihahmoja vaikka t-paidoissa. Silti paras on opettaa lapselle, että rumat ne vaatteilla koreilee ja rakkikoirat räksyttää. Tärkeintä on, että lapsi itse tykkää omista vaatteistaan ja viihtyy niissä. Opettaa myös rahan arvoa ja omaa arvoa.

Itse opetin lapselleni vastaamaan ”Sulla on rumat vaatteet.” kommenttiin, että ”Samoin”.

Jos lapsi pitää itse omista vaatteistaan ja hänellä on niitä riittävästi, uusia ei ole tarpeen ostaa. 

Kiusaajat keksivät syyn kiusaamiselle vaikka mistä, kuten joku sanoikin. Jos ap hankkisi lapselleen kiusaajien mielen mukaiset vaatteet, sekin olisi luultavasti kiusaajien mielestä väärin. He saattaisivat vaikka kysyä "miksi matkit meitä?" 

Tässä tilanteessa tärkeintä on, että kiusaamiseen puututaan ja että lapsen itsetuntoa vahvistetaan. 

Tässähän ei ole mitään uutta. Minua ilkuttiin vääränlaisista vaatteista 2000-luvun alussa, äitiäni 70-luvulla. Nyt kuulin, että oma 4v tyttöni oli päiväkodissa sanonut erään lapsen paitaa kakan väriseksi ja aika monta keskustelua olemme käyneet siitä, miten muille puhutaan.

Tärkeintä on kaksi asiaa:

- opettaa jokaiselle, että toisia ei ilkuta tai kiusata

- opettaa itseluottamusta ja sitä, että kelpaa omana itsenään

Jokainen aikuinen voi miettiä, miten esim. kommentoi telkkariohjelmia kun lapset ovat paikalla...

Vierailija kirjoitti:

Tässähän ei ole mitään uutta. Minua ilkuttiin vääränlaisista vaatteista 2000-luvun alussa, äitiäni 70-luvulla. Nyt kuulin, että oma 4v tyttöni oli päiväkodissa sanonut erään lapsen paitaa kakan väriseksi ja aika monta keskustelua olemme käyneet siitä, miten muille puhutaan.

Tärkeintä on kaksi asiaa:

- opettaa jokaiselle, että toisia ei ilkuta tai kiusata

- opettaa itseluottamusta ja sitä, että kelpaa omana itsenään

Jokainen aikuinen voi miettiä, miten esim. kommentoi telkkariohjelmia kun lapset ovat paikalla...

Hyviä pointteja. 

Vähän isomman lapsen kanssa voi keskustella myös rahankäytöstä ja kuluttamisesta. Jos vaatteet ovat ehjiä ja käyttökelpoisia, niiden tilalle ei tarvitse hankkia uusia. Eikä toisia kiusata vaatteista (tai mistään muustakaan), koska ne vaatteet voivat olla ihan hyvät ja ihminen saattaa itse viihtyä niissä. 

Keskustele ja tue lastasi selittämällä että ei niillä vaatteilla mitään merkitystä sihen lällättelyyn ole

Joillakin huutelioilla voi vaan olla tyhmä tapa

Höpötellä joutavuuksia

mistä lienee johtuukaan

menee ajankanssa ohi kun ei välitä jättää vaan huomiomatta