Itsekseen nauraminen
Mies on alkanut itsekseen nauramaan - siis yhtäkkiä vaan pyrskähtää nauramaan ilman mulle ilmeistä syytä. Kun kysyn että miksi nauraa, niin sanoo vain jotain että tuli hauska juttu mieleen. Tätä nauramista kuuluu tapahtuvan kun hän on omassa työhuoneessaan, vessassa jne. Jopa autolla ajaessa mies räjähtää yhtäkkiä nauramaan. Ja mikä pahinta se nauraminen on jotenkin epäaitoa ja ilotonta.
Tiedän että hänellä on ollut taipumusta masennukseen ja ahdistukseen. Lisäksi työt ovat aiheuttaneet stressiä. Nyt kuitenkin uutena on tullut tuo järjetön nauraminen. Kuitenkaan hän ei ole varsinaisesti iloinen vaan alkaa vaan yhtäkkiä nauramaan.
Oon koittanut saada häntä lääkäriin, mutta mies vaan närkästyy ja kysyy eikö saa edes hauskaa olla. Mitä tässä pitäs tehdä?
Kommentit (15)
XDDDDD Öööö niin minäkin repeilen yksin kotona (en julkisesti.) Tosi outoa! Joo ja minulla on aivotoimintaa, mietin paljon asioita ja joskus tuppaa tulemaan hauska juttu mieleen.
Joka ikinen joka tuntee minut aidosti, tietää että olen nauravainen ihminen. Ei nauramista varten tarvitse olla ILOINEN koko ajan. Masentunut voi nauraa, neutraali voi nauraa, surullinen voi nauraa, onnellinen voi nauraa. Aika karua, jos edes kotona ei saa nauraa ilman diagnooseja XDDDD.
Itsekseen nauraminen sinänsä on ihan ok. Ihminen ajattelee ja normaalisti hän myös reagoi omiin ajatuksiinsa sekä järjellä että tunteella. Surulliset ajatukset saavat itkemään, vihaiset ajatukset kiristelemään hampaita ja iloiset tai vitsikkäät ajatuksen nauramaan.
Mutta ILOTON nauru ei kuulosta hyvältä. Se kuulostaa pikemminkin siltä, että taustalla on katkeroitumista, eikä iloa. Jos siis oikeasti osaat jotenkin arvioida naurun iloisuusastetta...
Samaa ”oireilua” täälläkin, mutta sehän on vaan hauskaa että on hauskaa. Se on jo tutkittu että päästäni olen pipi monella tapaa.
Minä sain kerran ihan kauhean naurukohtauksen julkisella paikalla. Sain sellaisen whatsapp-viestin, jossa jotenkin kiteytyi kaikki elämäni ongelmat/hauskuudet todella hyvin ja koko tilanne alkoi vaan naurattaa ihan hillittömästi. Nauroin oikeasti vedet silmissä jossain kahvilan nurkassa. Yritin lopettaa, mutta se teki tyrskimisen vielä pahemmaksi... hermot oli kyllä olleet melko kireällä, joten varmaan se liittyi siihen. Naurukohtauksen jälkeen olo oli rennompi.
Tunnistan tuon piirteen itsessäni kun työstressi ja ahdistus painaa oikein kunnolla. Yritän päästä jumittavista, ahdistavista ajatuksista eroon ajattelemalla jotain hauskoja juttuja. Usein huomaan nauravani tekonaurua ilman, että edes tiedostan tekeväni niin. Tämä on varmaan tapa tehostaa yritystäni ohjailla ajatuksiani vähemmän ahdistaville urille.
Sitä en osaa sanoa missä vaiheessa asiasta tulisi huolestua. Omalla kohdallani asiat ovat helpottaneet aina tarpeeksi ajoissa.
Apn kuvailema kuulostaa kieltämättä vähän erikoiselta, että toisen seurasta välittämättä naureskelee, mutta sinänsä yksinään nauraminen ei olle vielä selvä hulluuden merkki, silläkeinoin voi purkaa ahdistuneisuutta sosiaalisesti kuormittavista tilanteista kun niitä käy läpi myöhemmin mielessään.
Tulee mieleen vanha Spede-shown sketsi naurunpyrskähdyksiä :-D
Pitäisi ymmärtää lähellä oleville selittää mille nauraa, muuten on erikoista, hämmentävää ja epäkohteliasta käytöstä. Ehkä jokin mielisairaus tai aivosairaus aluillaan.
Mulla on joskus ongelmia, kun on oikein tylsää ja varsinkin esim. hammashygienistin tuolissa juolahtaa jotain hauskoja juttuja mieleen ja vaikka yrittää olla nauramatta, niin joutuu keskeyttämään hampaiden puhdistuksen. Sitten kun nolona kertoo hygienistille, mikä ajatus sai nauramaan ja sekin alkaa nauramaan......
Vierailija kirjoitti:
XDDDDD Öööö niin minäkin repeilen yksin kotona (en julkisesti.) Tosi outoa! Joo ja minulla on aivotoimintaa, mietin paljon asioita ja joskus tuppaa tulemaan hauska juttu mieleen.
Kaikkihan joskus yksin kotona naureskelee, kaikilla muillakin on aivotoimintaa. Tässä oli kyseessä ihminen joka nauraa seurassa yksin. Se ei ole tavallista.
Kyllä minullekin saattaa tulla mieleen joku hauska juttu. Niitä ei kehtaa kertoa muille, koska saattaa olla, että kelaan jotain keskustelua jonka olen käynyt aikaisemmin, ja sitten jälkikäteen keksin jonkun hienon letkautuksen, jonka sitten sanon siellä pääni sisällä käymässäni keskustelussa. Ja sitten nauran omalle letkautukselleni.
Monesti on niin, että joku asia on ihan ratkiriemukas minun päässäni, mutta sitten kun sen sanoo ääneen muille, se lakkaa olemasta hauska. En viitsi jakaa vitsejäni kun ne menevät pilalle.
Naapurissa asuu nuori mies, joka rupesi 3 kk sitten nauramaan päivittäin runsaasti. Hän asuu naisystävänsä kanssa, ja naurun yhteydessä kuuluu puhetta; aluksi ajattelin, että ehkä hän vain muuttui onnellisemmaksi. Tai nauraa pelatessaan. Mutta ei se kyllä normaalia ole...
Tänään hän on nauranut (kuin HYEENA) ja hihitellyt yli 5 tunnin ajan, 5-20 min välein... Nainen ei naura. Mies on hentorakenteinen, mutta bodaa ihan hulluna, jopa öisin. Luonteeltaan hän on arka ja erittäin itsekäs.
Kuulostaa hermoromahdukselta. Saikkua ja lepoa.