Lue keskustelun säännöt.
Leskelle sattunut pieni laskuvirhe
05.02.2020 |
Leski, joka oli naimisissa vanhempani kanssa oletti, että hänen aikoinaan testamentilla saamansa asunto olisi kokonaan aviovarallisuuden ulkopuolella. Eli että vanhemmallani ei olisi avio-oikeutta hänen perintöönsä.
Hän on sittemmin myynyt ja ostanut toisen asunnon (saamansa asunnon sijaan) parikin kertaa. Hän oletti, että hänen nykyinen asuntonsa ei siis kuulu yhteenlaskettuun omaisuuteen ja tämän takia hänelle oli laskennallisesti tulossa 50 000+ euron tasinko perillisiltä.
Onneks kuitenkin palkkasin asianajajan avukseni, koska tämä huomasi taas itselleni suurestikin rahanarvoisen edun. Hän huomasi, että yksi asunnoista oli aikoinaan ostettu lesken silloisen aviopuolison kanssa YHDESSÄ. Kauppakirjaan ei ole merkitty, millaisilla omistussuhteilla, mutta oletan on, että 50:50. Kauppa on vuodelta -78, oliko tavallista, ettei kauppakirjaan merkitty omistusosuuksia?
Jokatapauksessa kun leski joitain vuosia sitten myi tämän asunnon ja osti toisen, niin siitä myydystä asunnostahan on vain puolet sen myyntisummasta aviovarallisuuden ulkopuolella. Tämä puoliosuus oli noin 100 000 euroa. Uuden asunnon arvo on yli tuplasti sen verran.
Se on ollut kokonaan merkitty omaisuudeksi, jota ei lasketa puolisoiden yhteiseen omaisuuteen! Jos se toteutuu, miltä näyttää, että siitä onkin yhteisesti omistettuna hiukan yli satatuhatta, niin minun ei tarvitsekaan maksaa tasinkoa :)
Kannattaa käyttää asianajajaa perinnön kanssa, hän säästää helposti mulle koko tasingon, eli noin 50 000e :)
Kommentit (56)
Ainakin ennen oli täysin normaalia, että kauppakirjaan ei merkitty omistusosuuksia, jos omistus meni 50/50. Olen ostanut oman asuntoni puoleksi mieheni kanssa 1990, eikä suuren kiinteistönvälittäjän lakimiehen laatimaan kauppakirjaan ole merkitty omistussuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tiedosta. Voihan video, kun leski tajuaakin, ettei hänen omistamansa asunto olekaan 100% hänelle suojattu... toki minä en ole siitä mitään viemässä, vaan kyse on siitä, saako hän jotain minulta... Jos haluaa jotain, hänen on luovuttava kesämökistä. Se on hänelle lähinnä kuluerä, ja huonossa kunnossakin. Mutta hän saattaa suhtautua siihen tunnepitoisesti, koska on tapellut siellä niin paljon.
Ap
Kun eihän perintö kuulu ihmisille, jotka eivät ole saaneet lapsia henkilön kanssa.
Ap
Miten leski voi myydä asunnon, josta omistaa vain puolet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten leski voi myydä asunnon, josta omistaa vain puolet?
Anteeksi, unohdin mainita, että hän sai asunnon erossa entisestä miehestään itselleen (osituksessa). Puolikashan on tullut siinä kuitenkin mieheltä, ei testamentilla.
Hän on kuitenkin mieltänyt koko asunnon kuuluvan itselleen testamentin nojalla. Vaikka ei se minusta enää kuulu, kun osuus tuli mieheltä.
Jos hänellä ei mennyt koko varallisuus asunnon ostoon, niin loppu olisi pitänyt jotenkin korvamerkitä.
Tosin siitä en ole varma, millä omistusosuuksilla asunto on ollut merkittynä verottajalla vaikkapa. Ositus tehtiin noin 1989. Jos lesken aiemman asunnon koko myyntisumma onkin mennyt osituksessa itselle jääneeseen asuntoon, ja hän voi sen osoittaa, ja omistusosuus tukee sitä, sitten nykyinen asunto on kokonaan aviovarallisuuden ulkopuolella.
Kauppakirjassa ei lue, kuinka paljon kukakin on maksanut.
Ap
Eli sanotaan, että on asunnot A, B ja C. Leski peri A:n, osti yhdessä ex-miehen kanssa B:n ja sai erossa B:n itselleen kokonaan, ja myi sitten asunnon B jokunen vuosi sitten ja osti asunnon C, joka on nyt mainittu perukirjassa aviovarallisuuden ulkopuolelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeastaan ei pätkääkään kiinnosta sun perintöasiat.
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan ei pätkääkään kiinnosta sun perintöasiat.
Minua kyllä kiinnostaa. Tämä on sen verran monimutkainen juttu, että oppii itsekin uutta, vaikka olenkin mielestäni osannut perintöasiat hyvin jo tähän asti.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä odotat kuolevaksi kun noin spekuloit?
Selitäs ny vielä kuka on elossa ja kenen perintöä sinä odotat? Vanhempasi ovat kuolleet? Jommankumman vanhempasi leski on elossa? Onko tällä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, luulin meidän perheen perintöriitaa mutkikkaaksi. Kun tätä lukee, niin eihän se olekaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selitäs ny vielä kuka on elossa ja kenen perintöä sinä odotat? Vanhempasi ovat kuolleet? Jommankumman vanhempasi leski on elossa? Onko tällä lapsia?
Minun vanhempani kuoli, hänen leskensä on elossa, mutta leski ei ole äitini. Leski on kuolinpesässä osakkaana ositukseen saakka.
Hänellä on kyllä lapsia, mutta ei isäni kanssa, eli minä olen ainoa perillinen. Ja siis minä joudun tekemään osituksen isäni omaisuudesta lesken kanssa. Jos pesä olisi varakkaampi, kuin leski, maksaisin tasinkoa. Isäni vrallisuus ei ollut yhdessä hankittua, vaan hänkin on sen käytännössä perinyt ja/tai saanut lahjaksi. Se osa omaisuudesta ei kuulu aviovarallisuuden piiriin lahjoittajan määräyksestä. Se tulee suoraan minulle.
Mutta osa, joka ei ole johdettavissa lahjoista tai testamenteista pitää tasata lesken kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, luulin meidän perheen perintöriitaa mutkikkaaksi. Kun tätä lukee, niin eihän se olekaan!
Asiaa sotkee mökki, jonka katson kuuluvan minulle, koska isoäitini tarkoitti antaa sen hallintaoikeuden isälleni elinikäiseksi, ei hänen vaimolleen. Se, että hän antoi, ei ollut halu antaa jotain leskelle, vaan pienentää lahjaveroa. Leski on hallintaoikeuteen tietysti oikeutettu, mutta aika otsaa on ihmisellä alkaa määräillä mökillä, jonka minä omistan ja jonka isäni äiti maksoi. Jos hän ei olisi riidellyt siellä, tuskin olisin ottanut ositukseen edes avustajaa.
Ap
Mutta en tiedä, millä saisin taivuteltua mökin itselleni, jos leski esittää ”en ole tässä [osituksessa istumassa] rahan takia” -korttia itselleen. Me muut emme sitä usko, mutta hän itse ehkä uskoo niin.
Jos ei olisi tässä rahan takia, olisi isäni kuoltua sanonut minulle, että hänen omaansa on tämä asunto, loput olivat isäsi, pidä ne. Mutta ehei, haluaa tasingon, vaikkei ole rahan perään 😃
Ap
Hänhän saattaa kokea, että hänen kunniaansa on mökkiasiassa loukattu, koska siellä ei toimittu kaikessa niin kuin hän halusi, ja joutuisi myöntämään olleensa väärässä vallanhimoineen, jos antaa mökin pois. Olen kuitenkin valmis maksamaan hänelle siitä, aivan hyvää hyvyyttään hänen ei tarvitse suonkaan siitä luopua. Ja tasingon nollaanpainumisella kiristys on yksi keino. Se ei vaan auta, jos hän tosiaan leikkii, ettei ole rahan perään.
Mökkiin liittyi riita äitini kanssa, jolle oli annettu mökkiin myös käyttöoikeus. Mutta epävirallisemmin :( Äitini oli todella tyhmä, kun ei vaatinut oikeuksiaan katsottavaksi läpi lakimiehen kanssa silloin, kun mökki lahjoitetttiin minulle.
Ap
Eli leski on toiminut väärin ennenkaikkea minua kohtaan, eikä saa sitä ikinä anteeksi, ellei anna minulle mökkiä. Aion vaatia, että hän pitää mökkiä kunnossa, jos se jää hänelle. Se maksaa hänelle rahaa. Vaikka se on omaisuutta, joka ei ole hänen. Ja siellä ovat verot ja tiemaksutkin lähemmäs 2000e/v. Lisäksi en aio uusia mökin jätevesijärjestelmää, joten sen wc menee käyttökieltoon, voin vaikka poistattaa sen sieltä. Istukoot puuceessä sitten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta en tiedä, millä saisin taivuteltua mökin itselleni, jos leski esittää ”en ole tässä [osituksessa istumassa] rahan takia” -korttia itselleen. Me muut emme sitä usko, mutta hän itse ehkä uskoo niin.
Jos ei olisi tässä rahan takia, olisi isäni kuoltua sanonut minulle, että hänen omaansa on tämä asunto, loput olivat isäsi, pidä ne. Mutta ehei, haluaa tasingon, vaikkei ole rahan perään 😃
Ap
Mieti, mikä on leskelle niin tärkeää, että hän sen vuoksi olisi halukas luopumaan mökin hallintaoikeudesta. Tarjoa sitä ( jos se ei ole sinulle liian suuri uhraus). Jos mökki on sinulle tärkeä, varo nolaamasta tai nöyryyttämästä leskeä. Nöyryytetty ihminen on harvoin halukas kompromisseihin.
Toki hän itse ottaa siivun, mutta palkkasin hänet myös siksi, että saisin haltuuni kesämökin, jonka jo omistan, eli että leski luopuisi siitä, koska hänen hallintaoikeutensa mökkiin on ollut kokonaan täysin vahinko. Isoäitini omisti mökin ja lahjoitti minulleja pidätti siihen elinikäisen hallintaoikeuden myös isäni vaimolle, joka ei ole äitini. Tämä oli hölmö virhe, jonka hän teki osaamattoman juristin neuvosta ja jota myöhemmin katui. Kuka tahansa säällinen ihminen luopuisi hallintaoikeudestaan, kun lahjanantaja sanoo, että olet ei-toivottu henkilö häiriköimään siellä lahjan saajan oikeuksien yli.