Lue keskustelun säännöt.
Kumpi ensin, asuntolaina vai lapsi?
04.02.2020 |
Sekä minä, että puoliso olemme noin kolmekymppisiä. Olemme silmäilleet asuntomarkkinoita, sillä silmällä että muuttaisimme kaupunkikaksiosta isompaan ja perheystävällisempään asuntoon kauemmas kaupungista.
Laskiessani korkeamman asuntolainan mukanaan tuomia menoja, heräsin miettimään, että mites arjen rahoittaminen tapahtuu, jos jompi kumpi joutuu pois hetkeksi työelämästä . Itse haluaisin jossain vaiheessa lapsen ja iän puolesta varmaan täytyisi alkaa yrittää melko pian, joten se noin vuoden poissaolo työelämästä olisi siinä tapauksessa vääjäämättä edessä. Varmasti kaksiossakin pärjäisi ekan vuoden ja isompaa lainaa voisi hakea kun on palannut takaisin työelämään.
Kaipaisin ulkopuolisen näkemystä. Kumpi on järkevämpää? Ensin puitteet ja sitten lapsi, vai ensin lapsi ja puitteet ehtii luoda myöhemminkin? Miten itse toimit?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin vasta nyt ”puitteet”, eli asunto ja vakituiset työt kuntoon. Ikää mulla 37 ja miehellä 39 ja nyt alkoi vasta yrittäminen. Mutta meille ei siis ole ongelma jos lapsia ei saada eli tämän takia uskallettiin lykätä.
Mutta kunhan pystytte elättämään lapsen ilman sosiaalitukia niin go for it.
Lapsi ei tule nappia painamalla. Vähän outoa olisi ostaa perheasunto jos sitten perhettä ei kuulukaan.
Tehkää itsellenne palvelus ja unohtakaa molemmat. Pelastatte taloutenne ja parisuhteenne.
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin vasta nyt ”puitteet”, eli asunto ja vakituiset työt kuntoon. Ikää mulla 37 ja miehellä 39 ja nyt alkoi vasta yrittäminen. Mutta meille ei siis ole ongelma jos lapsia ei saada eli tämän takia uskallettiin lykätä.
Mutta kunhan pystytte elättämään lapsen ilman sosiaalitukia niin go for it.
Miksi lapsi pitää elättää ilman sosiaalitukia? Äitiys- ja vanhempainraha, kotihoidon tuki ja lapsilisä kuuluvat kaikille, vai eikö niistä tämänkin pariskunnan maksamista verorahoista saisi saada mitään takaisin? Mites sitten peruskoulu, pitääkö sekin maksaa itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntolaina ensin, hivenen helpompi saada silloin kun ei vielä ole lapsia. Lapset ovat pankin laskelmissa suuri menoerä, eikä ihan syyttä.
Kumpi vain onnistuu ensin, jos varaa on. Jos näyttää tekevän tiukkaa, niin sitten lapsi ensin ja isompaa lainaa sitten kun molemmat taas töissä, ihan pienen lapsen kanssa mahtuu vielä hyvin kaksioonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin vasta nyt ”puitteet”, eli asunto ja vakituiset työt kuntoon. Ikää mulla 37 ja miehellä 39 ja nyt alkoi vasta yrittäminen. Mutta meille ei siis ole ongelma jos lapsia ei saada eli tämän takia uskallettiin lykätä.
Mutta kunhan pystytte elättämään lapsen ilman sosiaalitukia niin go for it.
Miksi lapsi pitää elättää ilman sosiaalitukia? Äitiys- ja vanhempainraha, kotihoidon tuki ja lapsilisä kuuluvat kaikille, vai eikö niistä tämänkin pariskunnan maksamista verorahoista saisi saada mitään takaisin? Mites sitten peruskoulu, pitääkö sekin maksaa itse?
Lapsia tehdään vain silloin, kun ne pystytään elättämään omatoimisesti. Jos toimeentulon riittävyys on kyseenalaista toisen jäädessä pois töistä ja on pakko nojata yhteiskunnan sosiaaliseen turvaverkkoon, niin sitten lasten hankintaa siirretään siksi kunnes taloudellinen tilanne kohenee.
Jos teillä on nyt kaksio niin mahdutte siihen kyllä lapsen kanssa jonkin aikaa. Vähempi stressiä kun ei ole hampaisiin asti asuntolainaa ja voitte rauhassa miettiä vähän pidempääkin hoitovapaata, jos lapsen saatuanne huomaatte (kuten monet vanhemmat) että 1-vuotias on vielä hirveän pieni ettekä halua laittaa häntä hoitoon. Ehkä isäkin haluaa olla hoitovapaalla jonkin aikaa? Helpommin se onnistuu kun laina ei ole liian suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tule nappia painamalla. Vähän outoa olisi ostaa perheasunto jos sitten perhettä ei kuulukaan.
Ei tietenkään, tämä nyt on tullut selväksi jo omaa lähipiiriä katselemalla. Mielestäni kahden aikuisen asuminen kolmiossa tai neliössä ilman lasta, ei ole vielä outoa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tule nappia painamalla. Vähän outoa olisi ostaa perheasunto jos sitten perhettä ei kuulukaan.
Ai että pariskunta ei saisi haaveilla isosta asunnosta vaan joutuu asumaan jossain hikisessä kaksiossa vain koska isommat asunnot ovat lapsellisille?
Kyllä sen asuntolainan ja unelma-asunnon hankkiminen on järkevää ilman lapsia jolloin lainankin vielä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin lapsi. Ja laina mitotettiin niin pieneksi, että sen maksaa yhden tuloilla. Sitä voi sitten maksaa lisää, jos haluaa. Pakollisia menoja ei pidä laittaa tappiin adti, jos haluaa elää rauhassa. Talo ostettiin yli 30-vuotiaina.
Nyt se on ajat sitten maksettu, asutaan velattomassa talossa. Yksi sijoutusasuntokin on kohhta maksettu ja ostetaan uusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin vasta nyt ”puitteet”, eli asunto ja vakituiset työt kuntoon. Ikää mulla 37 ja miehellä 39 ja nyt alkoi vasta yrittäminen. Mutta meille ei siis ole ongelma jos lapsia ei saada eli tämän takia uskallettiin lykätä.
Mutta kunhan pystytte elättämään lapsen ilman sosiaalitukia niin go for it.
Miksi lapsi pitää elättää ilman sosiaalitukia? Äitiys- ja vanhempainraha, kotihoidon tuki ja lapsilisä kuuluvat kaikille, vai eikö niistä tämänkin pariskunnan maksamista verorahoista saisi saada mitään takaisin? Mites sitten peruskoulu, pitääkö sekin maksaa itse?
Lapsia tehdään vain silloin, kun ne pystytään elättämään omatoimisesti. Jos toimeentulon riittävyys on kyseenalaista toisen jäädessä pois töistä ja on pakko nojata yhteiskunnan sosiaaliseen turvaverkkoon, niin sitten lasten hankintaa siirretään siksi kunnes taloudellinen tilanne kohenee.
Ai jaa. Minä kyllä ajattelin silloin kun omat lapset olivat pieniä, että sosiaaliturva koskee minuakin, kun kerran verojakin maksan. Miksi maksaisin niitä vain muiden lapsia varten? Millaisia miljonäärejä meidän olisi pitänyt olla, että kolme lasta olisi elätetty ilman äitiyspäivärahaa ja lapsilisiä? Onpa kokoomuslaisten maailmankuva kyllä ihmeellinen, täytyy sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tule nappia painamalla. Vähän outoa olisi ostaa perheasunto jos sitten perhettä ei kuulukaan.
Ai että pariskunta ei saisi haaveilla isosta asunnosta vaan joutuu asumaan jossain hikisessä kaksiossa vain koska isommat asunnot ovat lapsellisille?
Kyllä sen asuntolainan ja unelma-asunnon hankkiminen on järkevää ilman lapsia jolloin lainankin vielä saa.
Lainan vielä saa?
Ei kai kukaan ota niin isoa lainaa, jota ei saa ilman että on lapseton. Sehän vasta typerää on.
Jos alkaa olla 30-v ja haluaa lapsia niin ensin lapset. Asuminen järjestyy aina.
Itse en kyllä hankkisi perhekotia ennen kuin olisi perhettä edes tulossa. Vaikeudet lasten saannissa eivät tunnu olevan kovinkaan harvinaisia. Tietty, jos sellainen ns perhekoti olisi mieluisampi valinta ihan ilman sitä lastakin, niin miksei siinä tapauksessa tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä hankkisi perhekotia ennen kuin olisi perhettä edes tulossa. Vaikeudet lasten saannissa eivät tunnu olevan kovinkaan harvinaisia. Tietty, jos sellainen ns perhekoti olisi mieluisampi valinta ihan ilman sitä lastakin, niin miksei siinä tapauksessa tietenkin.
Haluaisitko määritellä mikä on perhekoti? Me ostimme 110 neliöisen paritalon, kaksi kerrosta, hyvältä alueelta. Ehkä tämä ei ole perhekoti kun on ne portaatkin mutta haluaisin vain kuulla määritelmän perhekoti.
Mutta joo, ehkäpä se työpaikka johon palata ja kohtuulliset tulot ennen lapsensaantia painavat kuitenkin enemmän kuin asunto.
-Se 37-vuotias joka ensimmäisen kerran lasta yrittämässä kun vihdoin vakituinen työpaikka ja jolle lapsettomaksi jääminen ei ole mikään suuri juttu jos niin käy.
Meillä oli molemmat "työn alla" samaan aikaan. Olin 25v ja mies 28v. Asunto ostettiin ensin koska en tullutkaan heti raskaaksi vaan siinä menikin 1,5 vuotta. Ei tullut mieleenkään ettei pärjättäisi vaikka oli molemmilla opintolainaakin. Toki joskus oli tiukkaa taloudellisesti kun lapset oli pieniä mutta aina sitä on kaikesta selvitty ok. Pitää vaan uskaltaa elää.
Jos jää odottelemaan että elämä on täydellistä ja valmista niin voipi jäädä lapset saamatta.
Pitää miettiä mikä itselle on elämässä tärkeintä. Jos todella on niin ettei ole niin väliä vaikka sitä lasta ei koskaan saisi niin kannattaako silloin lasta edes harkita saati tehdä?
lapsi mahtuu kaksioon