Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvittele paluu ajassa taaksepäin lapsuuteen, mitä tekisit toisin?
04.02.2020 |
Eli mitkä virheet välttäisit, mitä neuvoja olisit kuunnellut jne.
Voin aloittaa. En olisi ikinä värjännyt omaa, todella paksua ja todella kirkasta puhtaan blondia tukkaani ikinä. Nyt kärsin kovasti, kun värjäsin tummaksi joskus ja paluu takaisin vaaleaan kulutti hiuksia pahasti, oheni ja tuli huonokuntoiseksi. Myöskään ei näytä samalta enää vaan oma tyvikasvu näyttää tummalta. :( En enää saa omaa väriäni takaisin vaan pitää tyytyä vähän maantienharmaaseen blondiin, joka sopii tyvikasvuuni. Olisi pitänyt kuunnella äitiä ja muita jotka sano että tuun katumaan, näin upea kirkas blondi on harvinaisuus eikä mulle koskaan tuu sopimaan mikään muu väri kasvonpiirteideni ja vaaleiden kulmakarvojen ja vaaleiden ripsien takia. Nyt sitten kärsitään ohentuneella tukalla ja tyvikasvulla. Jos en olisi näin tyhmä ollut, niin mulla olisi nyt unelmieni pitkät paksut vaaleat hiukset.
En olisi koskaan ottanut lävistyksiä enkä edes perus korvakoruja. Kaikki muut palautuneet ennalleen paitsi keloidit (kovat isot patit) korvalehdissä korvakorujen reikien takia. Mulla siis paha keloiditaipumus. Ja ne kun kerran tulee niin todella hankala päästä eroon. Nyt sitten kärsin rumilla pattikorvilla joita häpeissäni peitän hiuksilla aina.
Olisin vaatinut hammasrautoja ja käynyt useammin hammaslääkärissä. Ei huvita alkaa maksamaan hampaiden oikomista näin aikuisena enää.
Olisin käynyt lukion loppuun. Koulukirjat olisi maksettu ja koulumatka lyhyt. Oma laiskuus ja kapina vaan esti. Nyt nuorena aikuisena tekisi kovasti mieli opiskella tiettyä unelmieni alaa ja helpottaisi älyttömästi jos lukio olisi käyty kunnolla. Nyt aikuisena vaan on todella nihkeää alkaa opiskelemaan enää jotain lukiota.
En olisi alistunut sairaaseen väkivaltaiseen hyväksikäyttösuhteeseen ja jäänyt siihen ja nyt traumoista ja painajaisista kärsin edelleen.
En olisi muuttanut nuorena kauas pois perheen luota ja liikkunut väärissä porukoissa ja aiheuttanut hallaa omalle maineelleni.
Siinä muutama.. Joo ehkä olen pinnallinen, mutta ulkonäkö on mulle tärkeää ja varsinkin siis kun itsetunto aivan nollissa muutenkin ja mielestäni ainoa hyvä puoli ulkonäössäni on/oli paksut upeat hiukset, niin kun nekin on pilattu niin tuntuu ettei enää mitään "hyvää" jäljellä.
Älyttömän monta virhettä tehty ja ehkä henkisesti kamalin on tuo sairas parisuhde joka jätti kipeät arvet jotka vaikuttaa nykyäänkin elämääni ja parisuhteisiini (vaikkei toisen teoista voi itseään syyttää).
Mitäs muut? Mitä tekisitte toisin jos pääsisitte ajassa taaksepäin? Ei veetuilua kiitos.
Kommentit (31)
Mitä hiuksiin tulee, voit lopettaa murehtimiseen. Mikään käsittely ei pysyvästi muuta niiden väriä ja paksuutta. Aika muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne keloidit on helppo poistaa ammattitaitoisen lääkärin toimesta. ohis
Olisin harrastanut enemmän liikuntaa nuoresta pitäen. En olisi miellyttänyt muita oman onneni hinnalla.
Olisin opiskellut jotain alaa joka oikeasti kiinnostaa.
Olisin jättänyt ekan poikaystävän heti kun muutin opiskelemaan ja juhlinut sen sijaan että räpiköin etäsuhteessa.
Olisin perehtynyt lainaehtoihin tarkemmin ennen kuin otan ensimmäistä asuntolainaa.
Olisin säästänyt rahaa ja sijoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiuksiin tulee, voit lopettaa murehtimiseen. Mikään käsittely ei pysyvästi muuta niiden väriä ja paksuutta. Aika muuttaa.
Kyllä vaalennusprosessi tummasta vaaleaan tiputti paljon hiuksia jälkikäteen ja on näyttävästi ohuemmat. Ei onneksi katkennut vaalennuksen takia, mutta kuivia latvoja piti runsaasti leikata pois. Kyllä oma väri on lähes mahdoton saada takaisin, ellei anna oman tyvikasvun kasvaa pitkäksi ja sitten pätkäse värjätty osuus vaikka leuan alta pois. Tai yrittää värjätä loput osat hiuksista tyvikasvuun sopivaksi ja antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin itsestäni lasun että olisin päässyt sijaiskotiin, tai vaikka koulukotiin. Uskon että koulunkäynti olisi onnistunut paremmin muualla.
Lapsuus on mielikuvissani aika ennen kapinassa tehtyjä värjäyksiä ja lävistyksiä sekä parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekisin itsestäni lasun että olisin päässyt sijaiskotiin, tai vaikka koulukotiin. Uskon että koulunkäynti olisi onnistunut paremmin muualla.
Sama. Äiti uhkaili ’antavansa laitokseen’ kun olin 17. Jätti oikeasti syvät, syvät arvet.
Olisin ymmärtänyt jos olisin ollut jotenkin kännissä tai aineissa 24/7, mutta päinvastoin: kotona aina istuva ja kävin lukiota.
Toisti tämän uhkauksensa aina välillä, kerran ihan tuosta noin vain, ei taidettu edes puhua mitään, sanoi vain että ei äidinkään tarvi kaikkea kestää ja laittaa mut laitokseen. Siis istuttiin pöydän ääressä ja sanoi vain tuon.
En oikein sit osannut vastata sille mitään siihen, taisin lähteä pahalla mielellä pois ja menin sängylleni odottamaan että koska/mikä/kuinka seuraava askel tulee menemään.
Oli vain uhkaus, koskaan ei seurannut mitään.
Mutta se fiilis kun tajuaa kuinka sun oma äitisi ei rakasta sua yhtään.
Todellisuudessa oli vain ko. henkilön tapa yrittää pitää minut kurissa ja nuhteessa. Aikaisemmin oli hallinnut väkivallalla, mutta huomasin juurikin noihin aikoihin että pärjään fyysisesti tappelussa hänelle.
22 vuotiaana katkaisin välit sitten kokonaan ja join aika monta vuotta, olin itsetuhoinen, annoin ihmisten kohdella huonosti koska koin että minussa oli joku vika mitä en tajunnut itse ja miksi kukaan ei ikinä rakastaisi vain minua.
Nyt selvänä yli 30-vuotiaana tajuan että äitini on vain sairas päästään. Ja jos jotain todella nyt muuttaisin niin ottaisin kiinni tästä hänen ”uhkauksesta” ja veisin eteenpäin. Todellakin lähtisin.
En kurittaisi pikkuveljeä. Olisin rohkeasti mennyt lukioon. En olisi aloittanut tupakointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin panostanut enemmän opiskeluun. Nykyisessä työssäni joudun käyttämään välillä ruotsia. On niin noloa kun joudun hakemaan sanoja ja änkyttämään.
Ottaisin koulun tosissani ja harrastaisin urheilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin talvella koskessa munia myöten vedessä pitäen jään reunasta kiinni missä vesi syöksyi jään alle ja kaverit vetivät ylös jäälle.
Olisi pitänyt vaan laskea irti.
Olisin hikaroinut enemmän ja päntännyt muiden mielipiteistä välittämättä.
M kirjoitti:
Olin talvella koskessa munia myöten vedessä pitäen jään reunasta kiinni missä vesi syöksyi jään alle ja kaverit vetivät ylös jäälle.
Olisi pitänyt vaan laskea irti.
On elämäsi kärsimysnäytelmää .. trallati lallallalall laa ..
Zinc
On elämä kärsimysnäytelmää.
Korvissakin on patit.
Zinccis
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Olin talvella koskessa munia myöten vedessä pitäen jään reunasta kiinni missä vesi syöksyi jään alle ja kaverit vetivät ylös jäälle.
Olisi pitänyt vaan laskea irti.On elämäsi kärsimysnäytelmää .. trallati lallallalall laa ..
Zinc
Sä oot aivan huippuärsyttävä tyyppi ☹
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Olin talvella koskessa munia myöten vedessä pitäen jään reunasta kiinni missä vesi syöksyi jään alle ja kaverit vetivät ylös jäälle.
Olisi pitänyt vaan laskea irti.On elämäsi kärsimysnäytelmää .. trallati lallallalall laa ..
Zinc
Sä oot aivan huippuärsyttävä tyyppi ☹
Tämähän on sitten ihan patti tilanne.
Zinccis
Alue: Aihe vapaa
Olisin hankkiutunut aktiivisemmin musiikin pariin ja vaatinut parempaa opetusta. Uskonut muutenkin itseeni. Avautunut muutamasta me too -tapauksesta, joista en koskaan kertonut kenellekään.