Mitä tekisit jos olisit nuori, puoliksi syrjäytynyt mutta terve ja mahdollisuuksia periaatteessa?

Sitä mitä haluaisin.

.

Ehkä lähtisin viemään asioita haluamaani suuntaan yksi askel kerrallaan. Askel kerrallaan on mahdollista saada aikaiseksi vaikka minkälaisia muutoksia. Ja usein kaikenlaisia tilaisuuksia alkaa ilmaantua, kun niitä askeleita lähtee ottamaan. Joinain päivänä tuo askel on niinkin pieni, kuin ylipäätään sängystä nouseminen. Itsensä hoitaminen, puhuminen, terapia tai muutoin itseensä tutustuminen, ne kaikki ovat myös tosi tärkeitä, vaikka eivät olekaan näennäisesti tuottavia. Auttavat hahmottamaan sitä, mikä on se suunta, johon haluaisi mennä. 

..

Tietämättä enempää tilanteestasi ajattelisin että jollain tapaa voisit yritää päästä työn/koulutuksen syrjään kiinni. Ensin vaikka lyhyempiä kursseja jossain, että pääset ihmisten ilmoille. Tyyliin kerran viikossa askartelua/kieliä/ilmaisutaitoa/liikuntaa, mitä vaan.

Sitten vaikka opistossa opiskelua vuosi, jos et vielä ihan tiedä mitä elämältäsi haluat niin ei ehkä kannata ensimmäisenä yliopistoon tai amkiin hakea moneksi vuodeksi.

Ota riittävän pieniä askelia, että saat onnistumisen tunteita. Väyliä on monia.

Tsemppiä!

Menisin lenkille, salille ja uimaan. Yrittäisin nähdä jotain tuttavaa. Siivoaisin kodin, niin että kehtaa kutsua jonkun.

Hakisin opiskelemaan jotain hyödyllistä (esim. ravintola-ala, kaupan ala) jos en yhtään tietäisi mikä kiinnostaa. Tai ehkä putkimieheksi, siellä on kuulemma kivaa ja rentoa opiskella ja palkka tulevissa töissä hyvä.

Opettelisin soittaan jotain instrumenttia. En tiedä onko ap:lla minkälainen tilanne, että onko rahaa mihinkään ja minkä verran on älyllistä kapasiteettia. Paljon riippuu tietysti siitä.

Niin ja alkaisin joko suunnitella jotain matkaa tai sitten ottaisin lemmikin, ensin matkustus, jos se yhtään kiinnostaa. T. fyysisesti rajoittunut