ymmärtääkö kukaan?
En ehkä sovi tähän " kastiin" , mutta tuli semmonen olo että täytyy keventää sydäntäni.. tämän luettuaan moni voi ajatella että mitä toiki valittaa,mutku pahamieli on pahamieli..
Eli tilanne on tämä et meillä on ihana pieni kohta 5kk poika ja kaikki on mennyt todella hyvin. Alkuhämmennyksen jälkeen olen huomannut että äitiys on ihana asia ja tämä elämäntilanne on todella sopiva minulle lapsen hankkimisen kannalta..
Tähän väliin hieman tausta tietoa, miehelläni on kaksi lasta aikaisemmasta liitosta, mutta hän ei kuitenkaan tapaa näitä kuin " joskus ja jouluna" sitä on vähän vaikea kertoa että tilanteesta saisi realistisen kuvan, mutta heidän eronsa oli kipeä ja vaikea ja tästä johtuen mieheni ex ei anna tavata lapsiaan kuin todella harvoin ja minua ei lainkaan. Eli tapaamiset tapahtuvat tämän naisen ehdolla..Mieheni kyllä haluaisi olla lastensa kanssa mutta kun on vaikeaa niin on vaikeaa..
Minun raskausaikani oli aivan ihanaa ja nautin joka hetkestä ja synnytyksestäkin jäi todella hyvä fiilis.. Nyt siis moni saattaa ihmetellä että mitä toi valittaa, mutta heti poikamme syntymän jälkeen mieheni sanoi että hän ei enempää lapsia hanki. Aluksi jopa sanoi menevänsä steriloimaan itsensä, mutta sen sain jotenkin vaan peruttua. (jatkuu kohta...)
Kommentit (10)
Ja jotenkin tämä asia on tullut " muuriksi" meidän välille ja parisuhde on yht´äkkiä alkanut tuntua erilaiselta, jotenkin etäiseltä.. Minä ainakin myönnän käpertyväni tähän asiaan vähän turhankin kanssa ja mökötän yksikseni.. Sanokaa joku olenko ihan pöhlö kun murehdin tästä pikkukakkosen saamattomuudesta jo nyt vaikka se ei vielä ole ajankohtaista kun esikoinen on näin pieni.. Mutta kuten sanoin pahamieli on pahamieli..Onko kellään ollut samanlaista tilannetta tai tuntemuksia???Pelkään että tämä jää meidän välille ja suhde loppuu siihen!! ISO NYYYHH....
Kuulostaapa ikävältä. Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta, mutta kuulostaa kyllä kovin ikävälle. Itselläni kyllä on tuosta ailahtelevaisuudesta hiukan liikaakin kokemusta :( mieheni (kaksos) luonne on kyllä niin ailahtelevainen että huh! Onneks lapsi asiassa ei ole (ainakaan vielä) muuttanut mielipidettään..mutta monessa muussa. Mieli vaihtuu kuin tuuli :( yritä siinä sitten pitää omat hermot kurissa ja jotenkuten ymmärtää toisen mielen vaihteluita. Toivottavasti saatte suhteenne jälleen kuntoon.. iloista juhannusta! -Ninnukka
Meillä melkein sama tilanne. Eli miehellä ei ole lapsia ennestään, mutta hän on niitä miehiä, jotka eivät pidä lapsista. hänelle tärkeitä asioita ovat harrastukset, urheilu lähinnä. ja se, että on OMAA aikaa. Meillä on jo kaksi poikaa 3v ja 1v4kk. Ongelma on se, että minä olisin todellinen suurperheen äiti :) olen aina haaveillut isosta perheestä. Minä rakastan lapsia, ja lastenhoitoa. Suuri murhe on ajatus, että tässä tämä nyt sitten on! Mieheni ei myöskään halua enää lapsia. En ole uskaltanut itselleni myöntää sitä asiaa vielä, eli en ole vielä luovuttanut. Mieheni on kyllä tiukkana asiasta. Olen kyllä niin lapsi rakas, että olen kyllä varma, että vaikka minulla olisi neljä lasta, niin sen päätöksen tekeminen, ettei enää tule lisää, olisi suuren surun paikka. Yksi elämän vaihe tavallaan on ohi, hyvästeltävä :( enää koskaan ei koe raskautta, synnytystä, pientä tuhisevaa nyyttiä rinnalla...ihan itkettää ajatuskin. siksi en ole vielä antanut periksi, en ole voinut. Eli ymmärrän sinua täysin, voimia sinulle.
T. Caius-75
En nyt tiedä. ymmärsinkö ihan oikein, mitä tarkoitit. Korjaa, jos olen väärässä! Mutta siis teidän yhteinen lapsi on vasta vauva. Nauttikaa nyt yhdessä miehesi kanssa tästä vauvasta! Ymmärrän hyvin teidän molempien ajatukset... Sinua tietysti harmittaa, kun mies ei heti lämpene uusista vauvahaaveista. Mutta usko vaan, että mies ehtii vielä muuttaa mielensä kunhan saa rauhassa tutustua tähän pikkuihmiseen! Sinullekin tekisi varmasti hyvää pysähtyä nauttimaan tästä esikoisesta ilman painetta tulevasta. Rakentakaa nyt vaan rauhassa yhteenkuuluvuutta tässä pienessä perheessä. Olette sitten myöhemmin molemmat kypsiä ottamaan seuraavan askeleen. Miehellä perheeseen liittyy tietysti se aiemmin tapahtunut epäonnistuminen ja siksi varsinkin hänelle on tärkeää saada tämä uusi juttu onnistumaan! Tsemppiä vaan! :)
Olen kyllä oikesti samaa mieltä, että nyt on aika nauttia tästä pikkuihmisestä joka on vielä vauva. Mutta pelkoni kohdistui juuri tuohon tulevaan mistä sitä muutenkaan elämästä tietää että saako enää lapsia tai miten on, mutta ajatus että se on nyt lyöty lukkoon se asia että niitä lapsia ei enää tule tuntuu ikävältä. Mielummin haluaisin pitää mielen avoimena lasten suhteen jos näin voi sanoa? On todellakin tyhmää murehtia nyt jo tulevasta kun tämä ihana pikku ukko on tässä, mutta ehkä murehdinkin osittain myös sitä mitä tämä tekee meidän suhteelle...Kiitos kun ymmärsitte!! Aijuu ja toi mitä joku sanoi tosta et ei enää raskauden ihanuutta,synnytystä ja pikkunyytin tuhinaa tuntuu todella tutulta valitettavasti olen sortunut kyseisiin ajatuksiin..
Meillä mies puhui myös, että yksi lapsi saa riittää ja ehdin asiaa murehtiakin aikani. Pikkuhiljaa mies kuitenkin alkoi puhumaan myös toisesta, mutta ehdottomasti viimeisestä. Nyt esikoinen on vuoden ikäinen ja toista ollaan yritetty nyt muutama kuukausi. Anna ajan kulua ja vauvan kasvaa, kyllä se mies ehtii vielä mielensä muuttaa. Meillä esikoinen oli lähemmäs 10kk, kun mies ei enää ollut niin jyrkkä yhden lapsen kannassaan.
Itse tällä hetkellä murehdin, kun mies nykyään haluaa " vain" kaksi lasta... Eli mietin jo nyt, että enkö tosiaan saa koskaan kolmea lasta, vaikka toinenkaan ei ole vielä edes aluillaan:) Näin sitä ihminen miettii ja stressaa kaikenlaista:)
mellä on 7kk ikäinen pieni vesseli jonka syntymän jälkeen yhdessä sovittiin että toinen saa tulla kun on tullakseen, ehkäsyä ei siis ole aloitettu. Kunnes nyt yxkax miehelle iski joku paniikki ja ilmoitti että vähintään vuosi mieluummin 2v pitäs lasten ikäeroksi tulla :( minuatämä tilanne ahdistaa koska ikää alkaa olla jo ihan riittämiin ja lisäksi synnytyksen yhteydessä mulla todettiin synnynäisesti epämuodostunut kohtu joka osaltaan vaikeuttaa raskaaksi tulemista ihan riittämiin. Ymmärränhän minä miestä että kaksi pientä reilun vuoden ikäerolla tulee olemaan raskasta ja vaativaa mutta mitä pidemmälle aika menee niin vääjäämättä mahdollisuudet saada toinen lapsi heikkenee oleellisesti.
Halaus ja jaksamista asian suhteen!Ja nautitaan kuitenkin näistä pienokaisista nyt mitä meillä on ja toivotaan että joku päivä pienisisarus ois tuloillaan...
Meillä mies sanoi, kun esikoinen oli 1 v, ettei IKINÄ enää vauvaa meille (takana todella rankka vuosi ja parisuhdekriisi) minulla alkoi silloin heräillä toive uudesta pienestä, jaksoin puoli vuotta olla ihan hiljaa. Monet vakavat keskustelut ja riidat käytiin aiheesta. Kun poika täytti 2 vuotta, myöntyi mies vihdoinkin toiseen lapseen, mutta yritys saisi alkaa vasta puolen vuoden päästä, häät olivat tulossa.
Ongelmana meillä oli tosissaan se, ettei oltu etukäteen tarkkaan puhuttu lapsilukumäärästä, mielessäni oli selviönä väh 2, kun mies osasi ajatella vain yhden laspen verran eteenpäin. Toinen miehelle vauvakammoa aiheuttanut oli tuo poikamme eka vuosi, joka oli todella rankka ja koetteli parisuhdettamme tosissaan. Oikeastaan vasta pojan toinen elinvuosi auttoi miehen näkemään myös lasten ihanat puolet ; ) vaimoke oli taas järjissään ja lapseen sai jo mieskin yhteyden ihan eri lailla.
Anna siis aikaa ja taas aikaa.
Mutta kehottaisin myös puhumaan ja taas puhumaan ja silloinkin rakentavassa mielessä. Itse toin kaikki nämä sisarusasiat ym esille
Niin turhauttavalta kuin se kuulostaakin, niin anna ajan kulua. Meillä tuo aika venyi 4,5 vuodeksi mutta nyt mies on aivan täysillä mukana vauvaprojektissa (8. yrityskierto menossa...). Harmittelin miehelleni vähän aikaa sitten että olisi pisänyt tehdä kaksi peräkkäin, että heistä olisi toisilleen seuraa. Tyttö kun haluaisi koko ajan leikkiä meidän kanssa, ja aikuinenhan ei osaa leikkiä niin kuin lapsi (saatika aina jaksaisi olla täysillä leikissä mukana). Niinpä mies sitten sanoi, että ei tehdä sitä virhettä tämän toisen kanssa, vaan tehdään heti kolmas perään. Aikaisemmin oli puhunut MAX kahdesta lapsesta. Niin se mieli muuttuu :) Saas nyt nähdä miten saadaan edes se toinen tehtyä...
Joskus meidän ollessa kahdestaan mieheni lupaili, että lapset ovat tervetulleita meidän perheeseen ja jos minä vaan niin tahdon. No minä sitten muutaman kerran olen sanonut jonkun ollessa meillä kylässä tämän perinteisen lauseen " jos meille joskus tulee lisää lapsia niin.." johon mieheni on jyrkästi sanonut " että HÄN EI ainakaan tee minulle lisää lapsia"
Minäpä olen jäänyt suu auki ja pidätellyt itkua kun vasta pari päivää sitten hän oli lupaillut jotain ihan muuta =( No tässä muutama päivä sitten kysyin häneltä suoraan miten on mitä mieltä hän on ihan niinkuin oikeesti tästä lapsi asiasta? Niin hän sanoi " että nyt hän on päättänyt että hän ei halua lisää lapsia"
Siitä seurasi pieni muotoinen kriisi ja yritin ajatella että nautin nyt tästä meidän pikkuisesta joka on vielä pieni ja enkä missään nimessä vielä sitä pikku kakkosta olisikaan halunnutkaan, mutta nyt kun mieheni on viimeisen sanansa sanonut on mielipahaa asiasta vähän turhankin usein..
Mä koitan ymmärtää että miehelläni on jo kolme lasta, mutta minä olen aina haaveillut kahdesta lapsesta (niin eli tämäkin vielä,että ei olisi kyse kuin siitä toisesta, eikä sen isommasta katraasta) Ja toisaalta me elämme täällä vain kerran enkä haluaisi vanhana mummona katua sitä kun en ikinä tehnyt sitä toista lasta jota niiiin paljon toivoin. Eikä mieheni sanonut tuota perinteistä taloudellista syytä tohon meijän toiseen yhteiseen lapseen vaan ihan sen että hän ei tahdo enempää..
Tosiaan en ollut ajatellutkaan että se toinen tulisi näin pian mutta nyt on jotenkin niin tuomittu olo että!! (jatkuu vielä..)