Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskoon tullut ateisti.
01.02.2020 |
Onko muita? Miten tapahtui kohdallasi? Minulla uskon saaminen tuli enkelin puheena ja merkkinä. En vieläkään meinaa hyväksyä tilannetta, mutta asia on vain niin uskomaton sattuma, etten muuta vaihtoehtoa enää näe.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran uskovainen valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen uskova on ollut ateisti. Kukaan ei synny jumalaan uskovana.
Jokainen maailmaan syntyvä on uskova. Ei me opita mitään ilman aisteihimme perustuvia kokemuksia. Aistien varassa ensin uskotaan, sitä kautta hiljalleen opitaan yhdistämään omien lihasten supistelu nipistysotteeksi. Käden tuntemusten ja näönkin välinen kontrolli perustuu uskoon ja kokeiluun. Jossain vaiheessa alamme uskoa äitämme, hiljalleen opimme kaikkea muuta.
Ei tietoa olisi ilman, että uskoisimme jonkun olevan aina välillä oikeassa. Ensin omien hermojen impulssit, sen jälkeen äiti, sitten opettajat ja kirjallisuus. Tieteellisten lähteidenkin luotettavuus luokitus on uskon luokitus.
Eikö nyt oltu keskustelemassa jumaluskosta? Tieteenfilosofia ja cogito, ergo sum ajatukset on ihan mielenkiintoisia aiheita. Kovin vähän niillä on vaan tekemistä jumaluskon kanssa. Jumalan olemassaoloon uskominen ei riipu siitä minkälainen näkemys ihmisellä on omien aistiensa luotettavuudesta.
En tainnut kirjoittaa riittävän selvästi, kun sitä ei yhdistä jumaluskoon. Kun vauva on kohdussa, hänen maailmansa on se mitä tuntee siellä. Äidin sydämenlyönnit on ne jotka hän oppii tuovan turvaa ja kuuluu sen hetken jumaluuteen, korkein ulkopuolinen voima jonka sikiö tuntee. Syntymänsä jälkeen hänelle tärkeintä on päästä äidin rintaa vasten ja riippuvaisuus äidistä jossain vaiheessa vähenee, mutta teini-ikäisenäkin äiti on muista uskonnoista riippumatta jumalasta toinen. Pienelle lapselle äitiusko on verrattavissa jumaluskoon.
sinä vääräuskoinen piru joka levittää Jeesuksen sanaa, belsebupin hengessä. Vihki vettä päällesi, sinä kirottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen uskova on ollut ateisti. Kukaan ei synny jumalaan uskovana.
Jokainen maailmaan syntyvä on uskova. Ei me opita mitään ilman aisteihimme perustuvia kokemuksia. Aistien varassa ensin uskotaan, sitä kautta hiljalleen opitaan yhdistämään omien lihasten supistelu nipistysotteeksi. Käden tuntemusten ja näönkin välinen kontrolli perustuu uskoon ja kokeiluun. Jossain vaiheessa alamme uskoa äitämme, hiljalleen opimme kaikkea muuta.
Ei tietoa olisi ilman, että uskoisimme jonkun olevan aina välillä oikeassa. Ensin omien hermojen impulssit, sen jälkeen äiti, sitten opettajat ja kirjallisuus. Tieteellisten lähteidenkin luotettavuus luokitus on uskon luokitus.
Eikö nyt oltu keskustelemassa jumaluskosta? Tieteenfilosofia ja cogito, ergo sum ajatukset on ihan mielenkiintoisia aiheita. Kovin vähän niillä on vaan tekemistä jumaluskon kanssa. Jumalan olemassaoloon uskominen ei riipu siitä minkälainen näkemys ihmisellä on omien aistiensa luotettavuudesta.
En tainnut kirjoittaa riittävän selvästi, kun sitä ei yhdistä jumaluskoon. Kun vauva on kohdussa, hänen maailmansa on se mitä tuntee siellä. Äidin sydämenlyönnit on ne jotka hän oppii tuovan turvaa ja kuuluu sen hetken jumaluuteen, korkein ulkopuolinen voima jonka sikiö tuntee. Syntymänsä jälkeen hänelle tärkeintä on päästä äidin rintaa vasten ja riippuvaisuus äidistä jossain vaiheessa vähenee, mutta teini-ikäisenäkin äiti on muista uskonnoista riippumatta jumalasta toinen. Pienelle lapselle äitiusko on verrattavissa jumaluskoon.
Tuollaista joutavaa sanahelinää ilman mitään merkitystä.
"Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta." Wikipedia
Vauvan äiti ei vastaa näitä tuntomerkkejä. Koko sana jumala menettää merkityksensä jos se voi tarkoittaa mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viitsikö pilkata toisen aitoa kokemusta. Miten mäkin toivoisin vastaavan kokemuksen kohdallani.
Minulle on ilmestynyt kuollut henkilö ja hänellä oli minulle tehtävä joka liittyi sen kuolleen omien asioiden hoitamiseen.
Ei ollut mikään enkeli, mutta vastikään kuollut. Minulle ennestään tuntematon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen uskova on ollut ateisti. Kukaan ei synny jumalaan uskovana.
Jokainen maailmaan syntyvä on uskova. Ei me opita mitään ilman aisteihimme perustuvia kokemuksia. Aistien varassa ensin uskotaan, sitä kautta hiljalleen opitaan yhdistämään omien lihasten supistelu nipistysotteeksi. Käden tuntemusten ja näönkin välinen kontrolli perustuu uskoon ja kokeiluun. Jossain vaiheessa alamme uskoa äitämme, hiljalleen opimme kaikkea muuta.
Ei tietoa olisi ilman, että uskoisimme jonkun olevan aina välillä oikeassa. Ensin omien hermojen impulssit, sen jälkeen äiti, sitten opettajat ja kirjallisuus. Tieteellisten lähteidenkin luotettavuus luokitus on uskon luokitus.
Eikö nyt oltu keskustelemassa jumaluskosta? Tieteenfilosofia ja cogito, ergo sum ajatukset on ihan mielenkiintoisia aiheita. Kovin vähän niillä on vaan tekemistä jumaluskon kanssa. Jumalan olemassaoloon uskominen ei riipu siitä minkälainen näkemys ihmisellä on omien aistiensa luotettavuudesta.
En tainnut kirjoittaa riittävän selvästi, kun sitä ei yhdistä jumaluskoon. Kun vauva on kohdussa, hänen maailmansa on se mitä tuntee siellä. Äidin sydämenlyönnit on ne jotka hän oppii tuovan turvaa ja kuuluu sen hetken jumaluuteen, korkein ulkopuolinen voima jonka sikiö tuntee. Syntymänsä jälkeen hänelle tärkeintä on päästä äidin rintaa vasten ja riippuvaisuus äidistä jossain vaiheessa vähenee, mutta teini-ikäisenäkin äiti on muista uskonnoista riippumatta jumalasta toinen. Pienelle lapselle äitiusko on verrattavissa jumaluskoon.
Tuollaista joutavaa sanahelinää ilman mitään merkitystä.
"Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta." Wikipedia
Vauvan äiti ei vastaa näitä tuntomerkkejä. Koko sana jumala menettää merkityksensä jos se voi tarkoittaa mitä tahansa.
Ihan samalla tavalla voit haukkua missä tahansa ketjussa liki jokaisen kommentin. Joutavaa sanahelinää ilman merkitystä aivan kuten sinun vastauksesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen uskova on ollut ateisti. Kukaan ei synny jumalaan uskovana.
Jokainen maailmaan syntyvä on uskova. Ei me opita mitään ilman aisteihimme perustuvia kokemuksia. Aistien varassa ensin uskotaan, sitä kautta hiljalleen opitaan yhdistämään omien lihasten supistelu nipistysotteeksi. Käden tuntemusten ja näönkin välinen kontrolli perustuu uskoon ja kokeiluun. Jossain vaiheessa alamme uskoa äitämme, hiljalleen opimme kaikkea muuta.
Ei tietoa olisi ilman, että uskoisimme jonkun olevan aina välillä oikeassa. Ensin omien hermojen impulssit, sen jälkeen äiti, sitten opettajat ja kirjallisuus. Tieteellisten lähteidenkin luotettavuus luokitus on uskon luokitus.
Sihän puhut nyt oppimisesta, etkä suinkaan uskomisesta. Uskominen on julmalontoon ja jumaluuksiin uskomista. Jokainen on syntyessään ateisti. Uskonto tulee vasta kulttuurin oppimisen myötä.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nyt oltu keskustelemassa jumaluskosta? Tieteenfilosofia ja cogito, ergo sum ajatukset on ihan mielenkiintoisia aiheita. Kovin vähän niillä on vaan tekemistä jumaluskon kanssa. Jumalan olemassaoloon uskominen ei riipu siitä minkälainen näkemys ihmisellä on omien aistiensa luotettavuudesta.