Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
01.02.2020 |
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan hyvä ostaa kartta. Sellainen paperinen, tai parikin. Nykyisin kaikki ovat riippuvaisia kännykän karttapalveluista ja -opastuksista. Entä jos virta loppuu? Kartta, kompassi ja jonkinlainen suunnistustaito.
Entäpä kännykän lataaminen, on toki olemassa vara-akkuja, mutta onko jotain aurinkovoimalla tai kammella väännettäviä latureita olemassa?
Kartat ja kompassi ovat varmasti sinulle tarpeellisia hankintoja, enkä väheksy niitä yhtään. Mutta esitän kuitenkin oman näkökantani tähän. Ensin minäkin nimittäin mietin paperikarttojen ja kompassin ostamista, mutta sitten kysyin itseltäni: missä tilanteessa tarvitsisin niitä? Eniten ne olisivat avuksi tuntemattomassa maastossa liikkuessa, jos älylaitteiden virta olisi vähissä tai lopussa, mutta missä vaaratilanteessa pakenisin kotoa tuntemattomaan maastoon? Varsinkin kun asun kaupungissa. Toki kaupungissakin voi kartta olla hyvinkin tarpeellinen, mutta kysyin kuitenkin taas itseltäni, että kannattaako minun varautua juuri nyt tällä hetkellä siihen skenaarioon, että joudun jonain päivänä suunnistamaan paikasta a paikkaan b kartan ja kompassin avulla, vai olisiko tärkeämpää varautua ensin muihin todennäköisempiin tilanteisiin? Päätin lopulta, että kaupunkilaiselle paperikartta ja kompassi eivät ole ensisijaisen tärkeitä hankintoja, mutta tietysti sitten kun kaikki tärkeämpi varautuminen alkaa olla kunnossa, sen jälkeen nämä voisivat ehkä kenties olla minullekin seuraava askel. Haja-asutusalueella asuville kartat ja kompassi luonnollisesti voivat olla tarpeellisempia, koska siellä voi joutua suuremmalla todennäköisyydellä kotiansa ympäröiviin maasto-olosuhteisiin kriisitilanteen sattuessa. Ja vielä tähän loppuun kommentti edellisen viestin kirjoittajalle, että en tietenkään tiedä mihin tarpeeseen paperikartat ja kompassi tulisivat sinulla, joten tämä kaikki oli ihan vain oman tilanteeni pohdintaa.
Jos päätyisin asumaan vaikkapa erämaassa.
Jos pitäisi kävellen kulkea teitä vältelleen kohteeseen B.
Jos minut olisi siirretty Siperiaan.
Sanotaanpa, että teidän molempien pitäisi päästä autolla Helsingin keskustasta Loimaan kautta (haet anopin siskon mukaan) Vaasaan. Ilman, että sinulla on käytössäsi gps:ää ja tiekyltit on poistettu, jottei ulkopuolinen osaisi kulkea...?
Tai jos olet Loimaalta kotoisin, niin käydä Karstulan kautta.
Mieluiten vielä niin, ettet osu yhteenkään liikennekameraan tai kelikameraan, josta kulkusi muunkaan liikenteen seasta voisi helposti havaita.
Jos haluaa edetä ripeästi ilman, että joutuu jonoon tai joku pysäyttää niin vetää maastossa. Toisin sanoen HEVONEN tai maastopyörä ovat aika kätevä vaihtoehto.
Mutta mites sen anopin siskon sitten kyyditsee sieltä Loimaalta tai Karstulasta Vaasaan? Kyse oli nyt tilanteesta, jossa mahdollisessa realistisessa kriisiskenaariossa joutuu suunnistamaan tavallinen kaupunkilainen ilman gps-laitteita. Realistisen tästä tekee se, että naapurimme jo nyt häiritsee tiettyjen alueiden signeeleja. ja jos tilanne Suomen lähialueilla kärjistyisi, niin esimerkiksi navigaattorien tarkkuus putoaisi muutamasta metristä muutamaan sataan metriin tai jopa kilometrien tarkkuuteen (näin kävi mm. suurvaltajohtajien kokoontuessa Helsingissä, gps:n tarkkuus romahti johonkin sataan metriin).
Olin kirjoittamassa siitäkin, mutta arvelin kaikille selväksi asiaksi. Sisko kyytiin tai oma kulkuväline. Tässä tietysti hevonen on huomattavasti helpompi kuljettaa, ellei sitten omista superkevyitä taittuvia maasto/läskipyöriä.. eli toinen hevonen kulkemaan mukana tai sisko samaan kyytiin. Hevonen - pyörä 1-0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisiaikana kannattaisi kaikkien vetää yhtä köyttä, myös keskustelupalstoilla.
Olen opettanut lapsilleni kartanluvun. Osaavat myös käyttää kompassia. Mieheni, joka on ihan normaalisti asepalveluksen suorittanut ja siellä ihan suunnistuskisoissakin pärjännyt, ei tajua normikartasta yhtään mitään. Hän ei hahmota, miten päin kartta on, ei osaa edes suurinpiirtein arvioida, missä on etelä ja pohjoinen, ei muista, kumpi on länsi ja kumpi itä (miten niin mistä voi tietää, mistä aurinko nousee? omassa pihassa seisoessa...), ei ymmärrä, miten kompassia käytetään että saadaan se kartta käännettyä oikein päin, ei tajua, miksi teitä on merkitty karttoihin eri paksuisilla viivoilla jne.
Asioita, jotka minulle ovat täysin ajattelematta itsestäänselviä. Toisaalta en keskittymättä tiedä, kumpi on oikea ja kumpi vasen.
Ja samalla olen tajunnut, että Suomessa on ihan hirveä määrä ihan tavallisia normaaljärkisiä ihmisiä, jotka eivät oikeasti osaa lukea karttaa, eivät osaa kulkea maastossa (mies sentään osaa tutussa ympäristössä ja oppii uuden metsäreitin nopeasti, jolloin siitä tulee tuttu ympäristö), eivät osaa kiinnittää huomiota selkeisiin maamerkkeihin tai luonnon omiin suuntaviittoihin (jos vesi juoksee ojassa tiettyyn suuntaan, niin maa laskee siihen suuntaan ja siellä ojan päässä on joko isompi oja, joki, järvi tai suo). Tätä pystyy tiettyyn rajaan oppimaan, mutta toisilla ihmisillä ei vain kertakaikkiaan aivoissa ole tällaista kaksi/kolmiulotteista ympäristön hahmotuskykyä. Heille on ihan se ja sama, onko heillä karttaa tai kompassia, ja se kartta voi olla 1800-luvun topografiakartta HongKongista, aivan sama lopputulos. Mutta JOS heillä on suurinpiirtein ajantasainen kartta ympäristöstään, on todennäköistä, että joku jossain vaiheessa osaa sitä karttaa lukea - jos nyt ylipäätään tulee vastaan tilanne, että tavanomaiset liikkumisen keinot ovat pois käytöstä.
Voin sanoa, että olisin aika huono suunnistamaan esimerkiksi Helsingissä tai Turussa, jos ei olisi karttaa, tienviittoja eikä navigaattoria. Molemmissa todennäköisesti kulkisin sitkeästi yhteen suuntaan, ja joko törmäisin kehäteihin (pääkaupunkiseutu) tai muihin selkeästi sisäänmenoteihin tai sitten meren rantaan.
Täällä on tilallisille vinkkejä ja varautumissuunnitelma täytettäväksi
Vierailija kirjoitti:
Kriisiaikana kannattaisi kaikkien vetää yhtä köyttä, myös keskustelupalstoilla.
Kyllä vaan, tässä ketjussa ollaan aika kivasti samaa köyttä vetämässä. Mitä nyt välillä joku tuiskahtaa, kun kysymys ja vastaus eivät olleet ihan linjassa. Idea on hyvä, heitellään erilaisia tapoja ja menetelmiä ja vinkkejä. Jokainen voi sitten noukkia itseä miellyttävät joukosta. Ei tarvitse alkaa tappelemaan siitä, että kenen vinkki on paras.
Köysistä tulikin mieleen, että muutama solmu olisi hyvä opetella. Olisiko jossain nettisivua mistä katsoa mallia? Esim. kiipeilijät käyttävät jotain solmua minkä avulla voi kiivetä alas ja vetämällä toisesta päästä ylhäällä oleva solmu aukeaa ja köyden saa näin mukaansa. En tiedä sen nimeä, mutta se olisi hyvä opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohtinut ketjua selaillessa, miten erilaista onkaan survivalismin/preppauksen harrastaminen kerrostalossa kaupungissa asuville ja omakotitalossa maaseudulla asuville. Kriisivarautuminen on kaikille suotavaa, se on sanomattakin selvää, mutta erityisen toivottavaa se on pääkaupunkiseutulaisille. Helsinki varsinkin on avainasemassa koko Suomea kohtaavissa kriiseissä, ja pääkaupunkilaisten korkea varautumisaste parantaa koko maan kriisinkestävyyttä. Onneksi kaupunkilaisten varautuminen kautta maan muuallakin kuin vain pk-seudulla on pandemian ja sodan uhkan myötä parantunut huimasti. Olen kuitenkin huomannut usein, että jotkut ikänsä pk-seudun ulkopuolella asuneet eivät tule aina ajatelleeksi tai eivät ehkä edes tiedä, että millaiset puitteet varautumiselle on, mikäli asuinpaikaksi on valikoitunut maamme pääkaupunki. Tässä siis kaikille hieman tilastotietoa Helsingistä.
* Noin 86 % helsinkiläisistä asuu kerrostaloissa.
* Noin 80 % helsinkiläisistä kotitalouksista on 1-2 hengen talouksia.
* Noin 60 % helsinkiläisistä asuu yksiössä tai kaksiossa.
* Asumispinta-alaa helsinkiläisillä on keskimäärin noin 35 m2 per henkilö.
(Lähde: Helsingin tilastollinen vuosikirja 2020 ja Tilastokeskus)
Toisin sanoen, yksin tai kaksin asuvien ihmisten kompakteihin kerrostaloasuntoihin ei voi alkaa hamstraamaan sitä sun tätä kaikkien mahdollisten ja mahdottomien kriisitilanteiden varalle, koska tila ei riitä. Jokainen joutuu miettimään tarkkaan mihin varautuu ja mihin ei.
Vielä loppuun yksi tilastotieto: 60 % helsinkiläisistä on syntynyt muualla kuin Helsingissä. Tämä tarkoittaa, että enemmistö on myös elänyt elämänsä aikana muuallakin kuin vain Helsingissä, monet jopa maaseudulla.
Näin helsinkiläisenä olen kyllä pystynyt hamstraamaan ihan paljon ruokaa ja pullovettä kaappeihin ja kaikkea muutakin. On reppukin valmiina, jos tulisi äkkilähtö. Mihinkään maasto-olosuhteisiin en kylläkään varaudu, vaan lähtemään kiireellä taloyhtiön väestösuojaan. Jos pitää lähteä evakkoon muualle täältä, niin pitääkin vielä kunnostaa polkupyörä ja hankkia joku satulalaukku tai kori, johon saa kasseja ja pusseja ja vettä yms mukaan. Tiet ovat todennäköisesti täysin tukkeessa autoista silloin, eikä mulla edes ole autoa. Pyörällä pääsisi hyvin liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä palstakeskustelun tasoa. Yksi tarjoaa laajempaa kokonaiskuvaa aiheesta kertomalla tilastotietoja, toinen vastaa siihen kertomalla yhden ihmisen yksittäisen kokemuksen.
Onhan se totta tosiaan mukavampaa ostella hyllyt, komerot, kaapit ja varastot täyteen selvitytymistavaraa isossa maalaistalossa, jossa haluaa asua loppuelämänsä ajan, kuin jos tekisi saman pienessä kaupunkiasunnossa, jossa ei todellakaan halua asua loppuelämäänsä ja josta tietää muuttavansa pois kenties jo muutaman vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kriisiaikana kannattaisi kaikkien vetää yhtä köyttä, myös keskustelupalstoilla.
Kyllä vaan, tässä ketjussa ollaan aika kivasti samaa köyttä vetämässä. Mitä nyt välillä joku tuiskahtaa, kun kysymys ja vastaus eivät olleet ihan linjassa. Idea on hyvä, heitellään erilaisia tapoja ja menetelmiä ja vinkkejä. Jokainen voi sitten noukkia itseä miellyttävät joukosta. Ei tarvitse alkaa tappelemaan siitä, että kenen vinkki on paras.
Köysistä tulikin mieleen, että muutama solmu olisi hyvä opetella. Olisiko jossain nettisivua mistä katsoa mallia? Esim. kiipeilijät käyttävät jotain solmua minkä avulla voi kiivetä alas ja vetämällä toisesta päästä ylhäällä oleva solmu aukeaa ja köyden saa näin mukaansa. En tiedä sen nimeä, mutta se olisi hyvä opetella.
Google auttaa, solmut.
Kerrostaloasukkaana jätän suosiolla väliin varautumisen muun muassa kodin ympärille sijoitetun miinakentän, piikkilanka-aidan ja tuliasemien rakentamiseen. Eikä säilytystilaan mahdu edes tarpeet oman aurinkopaneelipuiston rakentamiselle. Näitä kaikkia on tässä ketjussa muistaakseni ehdotettu. Ja ennen kuin maalla halvemmissa neliöissä asuvat tulevat kertomaan, että eivät hekään noihin varaudu, niin sanotaan nyt vielä varuiksi, että ei kaupunkiasuntoon mahdu edes hyödyllisemmät tavarat, kuten arkkupakastin, aggregaatti, kaasugrilli tai kaasupullo. Ehkäpä tässä syy siihen miksi niin monilla kaupunkilaisilla tuntuu olevan suunnitelmana kotoa pakeneminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko leipää kuivata niin, ettei homehdu, jos laittaa reikäleipiä keppii kattoon ja vaika paahtoleivän viipaleita naruun katosta roikkumaan ihan perushuoneessa? Kauanko ne voivat olla siellä roikkumassa, ennen kuin menevät pilalle, eikä voi enää syödä?
Kaikkea leipää voi kuivata - ja myös pullaa. Kannattaa viipaloida valmiiksi, niin syöminen on helpompaa... Ja jos on oikein rasvainen leivonnainen (joku voisarven tyylinen) niin säilyvyys on heikompaa. Mutta kuivattu leipä säilyy. Jokainen on varmaan kuullut tarinoita sota-ajan vanikasta, jota syötiin intissä vielä 70-luvullakin...
Mutta leipä kuivuu helposti, kunhan se on riittävän ohuina viipaleina. Siellä katonrajassa sitä ei kyllä kannata säilyttää, se vain kerää pölyä ja kuolleita kärpäsiä (nooo, niistä saa proteiinia). Mielummin kuitenkin jossain rasiassa tai astiassa tai vaikka paperipussissa, mutta ei siis paljaaltaan.
Hatara muisto, että ruislimput olisi voideltu munanvalkuaisella? kun ennen mentiin Lapin kämpälle kesäksi. Estikö valkuaiskuori leivän kuivumisen paperipussissa, eihän sitä voinut muovipussissa homehduttaa. Kyllä niitä limppuja muutamia viikkoja syötiin.
Kellään muistia/tietoa tällaisesta?
Tää ei ole mulle tuttu aihe, mutta tuossa on paljon ihan johdonmukaista. Valkuainen kuivaa (muuallakin kuin leivän pinnassa siis) sellaiseksi proteiinikalvoksi. Kaikki pilaantumiselle altis kananmunassa on keltuaisessa.
Kaikenlaisessa kotivarahommassa olen kyllä ollut tyytyväinen siihen, että Suomessa kananmunat myydään vanhanaikaisesti pesemättä niitä. Ainakin Yhdysvalloissa kananmunat myydään vain pestynä, minkä vuoksi ne eivät lainkaan säily huoneenlämmöss (jääkaappitavaraa), eivätkä alkuaankaan säilyy niin pitkään kuin meillä myytävät kananmunat.
Eniten kananmunan säilyvyyteen vaikuttaa se, että sitä ei siirrellä välillä jääkaappiin ja välillä huoneenlämpöön. Eli kotiin hankittaessa valitaan, säilytetäänkö viileässä vain lämpimässä. Pimeässä huoneenlämmössä (tai hieman viileämmässä) kaapissa munat ovat säilyneet meillä viikkoja yli päiväyksen.
Sata-toistasataa vuotta sitten munia säilöttiin talveksi joissakin maissa (amerikkalaiset pientilalliset ja uudisraivaajat esim) veteen, jossa oli kalsiumhydroksidia. Raa’at munat säilyvät tuolla tavoin vähintään vuoden. (”water glassing eggs with pickling lime”)
Tää on toki vain knoppitietoa aiheeseen liittyen. Ei kokemusta.Mut tuo leipähomma oli kiinnostava, kiitos kun kerroit.
Kananmunia voi marinoida eli valmistaa säilykkeiksi (pickled eggs, etikkamunat jne). Monen mielestä ovat herkullisia, itse en voinut sietää.
Mun mielestä ne olivat vain ”meh”, ei herkkua, muttei pahojakaan. Niitä oon maistanut mä myös. Nuo ”vesisäilötyt” raa’at munat kuulemma ihan tuoreen veroisia myös leivonta-ominaisuuksiltaan, mutta kellään tutulla ei ole ollut syytä testata ko. keinoa.
Vanhoja ja vanhanaikaisia ruoansäilöntämenetelmiä on mielenkiintoista oppia edes teoriassa. Vaikka hyödyllisintä 99,9% tapauksissa uskon olevan ihan vaan se kunnon kotivaran ja siihen kuuluvien asioiden hallitseminen. Nuo uudisraivaajien konstit ovat sitten sellaista tämän aihepiirin ensyklopediaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasukkaana jätän suosiolla väliin varautumisen muun muassa kodin ympärille sijoitetun miinakentän, piikkilanka-aidan ja tuliasemien rakentamiseen. Eikä säilytystilaan mahdu edes tarpeet oman aurinkopaneelipuiston rakentamiselle. Näitä kaikkia on tässä ketjussa muistaakseni ehdotettu. Ja ennen kuin maalla halvemmissa neliöissä asuvat tulevat kertomaan, että eivät hekään noihin varaudu, niin sanotaan nyt vielä varuiksi, että ei kaupunkiasuntoon mahdu edes hyödyllisemmät tavarat, kuten arkkupakastin, aggregaatti, kaasugrilli tai kaasupullo. Ehkäpä tässä syy siihen miksi niin monilla kaupunkilaisilla tuntuu olevan suunnitelmana kotoa pakeneminen.
”aggregaatti, kaasugrilli ja kaasupullo” – no, nämä kaikki ovat jo aika överiä, siis siinä mielessä, että eivät kuulu edes kahden viikon tarvelistaan.
Jos siis lämpö ja sähkö olisi poikki (erittäin epätodennäköiset) kaksi viikkoa, ja kansalaisten suurin haaste olisi pärjätä se aika ilman näitä kotona, noita ei olisi silti edes järkevää käyttää. Käytännölliset välineet ovat ihan retkeilykamppeita.
Jos oot jo lukenut sen Suomen pelastusviranomaisten oppaan, olet viivalla. Tarkempaa tietoa tuosta lämpöasiasta löytyy seuraavasta julkaisusta, kun jaksat selata sivulle 30. Hyvin asiallinen artikkeli.
https://asiakas.kotisivukone.com/files/kpmaanpuolustajat.kotisivukone.c…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasukkaana jätän suosiolla väliin varautumisen muun muassa kodin ympärille sijoitetun miinakentän, piikkilanka-aidan ja tuliasemien rakentamiseen. Eikä säilytystilaan mahdu edes tarpeet oman aurinkopaneelipuiston rakentamiselle. Näitä kaikkia on tässä ketjussa muistaakseni ehdotettu. Ja ennen kuin maalla halvemmissa neliöissä asuvat tulevat kertomaan, että eivät hekään noihin varaudu, niin sanotaan nyt vielä varuiksi, että ei kaupunkiasuntoon mahdu edes hyödyllisemmät tavarat, kuten arkkupakastin, aggregaatti, kaasugrilli tai kaasupullo. Ehkäpä tässä syy siihen miksi niin monilla kaupunkilaisilla tuntuu olevan suunnitelmana kotoa pakeneminen.
Nuo aluksi mainitsemasi ovat kyllä ihan vääristelyä, eipä ole kukaan maajussikaan sellaista ehdottanut.
Viisasta olisi silti perustaa kaupunkilainen kriisivarautuminen kotona pysymiselle mieluummin kuin kotoa poistumiselle. Mukana voi kantaa kovin vähän, ja epävakaissa oloissa ulkona pakenemassa on ehdottomasti itsensä vaaraan asettamista siihen verrattuna, että on hissuksiin kotona odottamassa tilanteen rauhoittumista.
Sellainen suomalaisen 3vrk suosituksen mukainen kahden henkilön kotivaralista (sisältäen myös lämmityskatkoon varautumisen) mahtuu yhtä vanhanaikaista keittiön yläkaappia vastaavaan tilaan tai kahteen muuttolaatikkoon. Siis ihan kaikki ruoka-juoma-lämpö-valo-kommunikaatio -tarpeet huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on jääkärireppu ja maastohousut sekä militarymaiharit, oletus on, että sulla on ryöstämisen arvoista tavaraa. Jopa aseita? Eksyneen keski-ikäisen näköisellä tädillä, ulkoiluvaatteissa ja vanha Haltin pikkurinkka selässä, ei varmasti oo kuin vaatteita ja shampoota pakattuna...Ryöstön kohteena on heittämällä helpommin tactical-vehkeissä kukkoilevat tyypit.
Hah, just. Sattui outo tilanne kaupassa viime viikolla. Olen keski-ikäinen nainen, koska asun maaseudulla syrjässä on mulla maiharit, lippis ja metsäilyvaatteet ihan pakosta ja niin arkisia että en niitä koskaan mieti. Kävin paapalle kaupassa ja heitin sen mustan repun selkään. Kurottelin ostoskoria sisääntulon jälkeen ja joku mies katsoi niin pitkään kassajonosta että eka tarkistin onko mulla kasvomaski. Oli. Mitä tässä sitten mättää, ei mua yleensä tuijoteta aloin miettiä ja tajusin sitten vaatetuksen. Ehkä se reppu oikein kruunasi lookin epätavalliseksi ja mies mietti että nyt tänne tuli russkit mammat ryöstämään leivät, piilottakaa voi!
"Elämme outoja aikoja ystäväiseni."
Aggregaatti ja siihen polttoainetta. Tänään väläyteltiin jo sitä, että energiaa joudutaan jossain vaiheessa säännöstelemään meilläkin.
37 §
Sähkön kulutuskiintiö
Maan talouselämän tai väestön toimeentulon turvaamiseksi 3 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa sähköä saa käyttää vain valtioneuvoston asetuksessa säädetyn prosenttimäärän sähkönkäyttäjän normaalin vuosikulutuksen mukaisesta kulutuksesta.
Verkonhaltija määrittää kulutuskiintiön kunkin sähkösopimuksen perusteella edellisenä kalenterivuonna toimitetun sähkön määrän perusteella. Jos tätä perustetta ei voida käyttää, kulutuskiintiö määritetään vastaavan sähkönkäyttäjän tavanomaisen kulutuksen tai luotettavan selvityksen perusteella. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset kulutuskiintiön laskennasta.
Kannattaisi aika monen keskittyä vaan matkarepun sisältöön kun lähtee lapsien kanssa liikenteeseen
Vierailija kirjoitti:
Aggregaatti ja siihen polttoainetta. Tänään väläyteltiin jo sitä, että energiaa joudutaan jossain vaiheessa säännöstelemään meilläkin.
37 §
Sähkön kulutuskiintiö
Maan talouselämän tai väestön toimeentulon turvaamiseksi 3 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa sähköä saa käyttää vain valtioneuvoston asetuksessa säädetyn prosenttimäärän sähkönkäyttäjän normaalin vuosikulutuksen mukaisesta kulutuksesta.
Verkonhaltija määrittää kulutuskiintiön kunkin sähkösopimuksen perusteella edellisenä kalenterivuonna toimitetun sähkön määrän perusteella. Jos tätä perustetta ei voida käyttää, kulutuskiintiö määritetään vastaavan sähkönkäyttäjän tavanomaisen kulutuksen tai luotettavan selvityksen perusteella. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset kulutuskiintiön laskennasta.
Tästä oli jotain laskelmia että pahimmillaan voisi vaikuttaa vuoden aikana yli 100 vrk verran eli varmaankin kovimpien kulutusten aikaan pakkasilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aggregaatti ja siihen polttoainetta. Tänään väläyteltiin jo sitä, että energiaa joudutaan jossain vaiheessa säännöstelemään meilläkin.
37 §
Sähkön kulutuskiintiö
Maan talouselämän tai väestön toimeentulon turvaamiseksi 3 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa sähköä saa käyttää vain valtioneuvoston asetuksessa säädetyn prosenttimäärän sähkönkäyttäjän normaalin vuosikulutuksen mukaisesta kulutuksesta.
Verkonhaltija määrittää kulutuskiintiön kunkin sähkösopimuksen perusteella edellisenä kalenterivuonna toimitetun sähkön määrän perusteella. Jos tätä perustetta ei voida käyttää, kulutuskiintiö määritetään vastaavan sähkönkäyttäjän tavanomaisen kulutuksen tai luotettavan selvityksen perusteella. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset kulutuskiintiön laskennasta.
Tästä oli jotain laskelmia että pahimmillaan voisi vaikuttaa vuoden aikana yli 100 vrk verran eli varmaankin kovimpien kulutusten aikaan pakkasilla
Tämä olisi helpottavaa (minun perheeni osalta) koska meillä nimenomaan lämmitys sujuu hyvin täysin ilman sähköä. Ruuan säilytys onnistuu pakkasella, mutta kesällä kovilla helteillä siinä voisi olla ongelmia, etenkin jos katkot ovat pitkiä.
Mutta kokonaisuudessaan on hyvin surullista, että maailma on tällä mallilla, että joudutaan tosissaan miettimään tätäkin.
Ketju on lukittu.
Btw, ei kannata hermostua muiden höpinöistä niin paljon, että kokee tarvetta tulla antamaan toisille käskyjä ikään kuin olisi tämän paikan johtaja ;)