Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaadin täydellisyyttä ja vatvon vanhoja asioita. Vinkkejä kaipaan!
31.01.2020 |
Kaipaan nyt oikeasti vinkkejä MITEN päästä tästä eroon, koska en halua pienestä lapsestani samanlaista! Pakko tehdä tälle ongelmalle jotain! Oon oikeasti tosi jäykkä ihminen, enkä osaa ollenkaan olla silleen ei huolia ei murheita. Vaadin itseltäni mallikansalaisuutta ja täydellisyyttä oikeastaan joka asiassa.
Joudun esimerkiksi säännöllisesti nyt heti poistamaan sähköposteja, koska tiedän että tulevaisuuden minä voi saada yllättäen paniikin jostain esim. työasiasta ja mennä lukemaan vanhoja juttuja. Sitten alan miettiä, että olenko tehnyt jonkun virheen ja mitenhän se asia on vuosia sitten mennyt..
Saatan siis saada päähäni, että joskus vuosia sitten tein jonkun jutun jollain tavalla ja ajattelin silloin, että niin voi tehdä ja asiassa ei ole epäselvää. Olen jatkanut sitten elämääni kuten ennenkin. Nyt sit vuosia jälkeen päin huomaankin/ymmärrän, että asia ei ehkä mennytkään ihan oppikirjan mukaan ja niin ei olisi "saanut" tehdä.
Tätä on tosi vaikea selittää, yleensä nämä asiat liittyvät esim. työhön, mahdollisiin viranomaisasioihin jne. Saatan selata vaikka vanhoja tukihakemuksia ja veroilmoituksia moneen kertaan, että onko ne varmasti oikein menneet.
Jos joku tämän tyyppinen asia oliskin mennyt väärin ja vähän sinne päin, alan syyllistämään itseäni ja koen itseni huonona ja pahana. Jotkut pikku jutut on sellaisia, että niille nyt vaan ei enää voi oikein mitään. Saatan miettiä ihan sanamuotoja ja tällaisia ns. lillukanvarsia, pieniä summia onko ne oikein jne.
Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt, että oikeasti muutkin ihmiset saattavat tehdä töissä inhimillisiä virheitä tai puhtaasta vahingosta tulla joku virhe vaikka johonkin lomakkeeseen, eikä se tee ihmisestä "pahaa" tai rikollista jos niin tahtomatta käy. Minä jään kuitenkin vatvomaan ja murehtimaan pieniäkin virheitä tai niiden mahdollisuuksia. Tiedän, että muut ei edes mieti tällaisia vanhoja juttuja, saati että kävisivät tarkistamassa jotain.. Miten tästä pääsee eroon? Onko tää jotain ahdistuneisuushäiriötä? Tunnen itseni ihan oikeasti huonoksi ja pahaksi aina, melkein jopa rikolliseksi kun tajuan että joku meni väärin. On todella uuvuttavaa kun usein tulee mieleen näitä asioita.
Kommentit (13)
Terapiaan, jos ongelma noin pahana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan, jos ongelma noin pahana on.
Oon käynyt psykologilla. Mutta vinkit on sellaisia, "älä jää vatvomaan", "mitä sitten, kuka tostakin koskaan saa tietää? ei kukaan! ei oo nii nuukaa!", "koita keksiä jotain tekemistä".. Niin, tiedänhän minä että ei kannata vatvoa tällaisia ja todennäköisyys sille, että joku näitä mun "virheitä" kaivelisi on ihan olematon. Vaikka niin kävisikin niin voisin asiaa sit selvitellä ja kertoa, että en ole ymmärtänyt tehneeni väärin.
Kyse onkin siitä, että oma olo on niin karsea ja en tavallaan osaa hyväksyä, että näin on käynyt ja syytän itseäni ihan tyhmäksi kun en silloin tajunnut... Olin oikeasti aidosti yllättynyt kun tajusin, että muutkin ihmiset kyllä saattaa tahattomasti tehdä tällaisia asioita ja he vaan antavat olla jos asian nyt joskus tajuavat. Tällöin ymmärsin, että ei ole normaalia tää mun miettiminen kun kukaan muu ei tällaisille aikaa uhraa.
Ap
Ap ottaa vinkkejä/kokemuksia vastaan, koska en saa noilla psykologin neuvoilla nyt arkeani yhtään sen paremmaksi. Oikeasti päivittäin melkeinpä lähden setvimään jotain ja sit ahdistun kun menikin vähän pieleen nuorempana se ja se asia.
Kustannus Oy Duodecim: Irti pakko-oireista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on jotenkin vaikea hahmottaa, että mikä on se "oire" tai pakkomielle tässä. Onko se siinä, että asia juolahtaa päähäni ja jää junnaamaan eli onko tämä joku pakkoajatus, jota kompensoin tällä "selvittelyllä" ja lisämurehtimisella. Ei ole mitään selkeää, että jotain pahaa vaikka tapahtuu jos en pese käsiä seitsemään kertaan. Tämä on jotenkin enemmän ajatuksen tasolla, vaikka en selvittelisi tätä asiaa/ajatusta konkreettisesti esim. googlaamalla niin silti se ahdistus vaan kestää ja kestää kun jotenkin päässäni pyöritän sitä. Taidan mennä lainaamaan tuon kirjan.
Ap
Miksi ajattelet että et saa tehdä virheitä tai "vaadit itseltäsi mallikansalaisuutta ja täydellisyyttä oikeastaan joka asiassa"? Siitä se lähtee. Pitää oppia pois ehkä koko elämän ajan kestäneistä ajatuslukoista. On kirjojakin ja testejä. Googlaa Tunne lukkosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet että et saa tehdä virheitä tai "vaadit itseltäsi mallikansalaisuutta ja täydellisyyttä oikeastaan joka asiassa"? Siitä se lähtee. Pitää oppia pois ehkä koko elämän ajan kestäneistä ajatuslukoista. On kirjojakin ja testejä. Googlaa Tunne lukkosi.
Tää onkin outo juttu, koska en oo esim. kakskymppisenä ollut laisinkaan tällanen! En nyt oo ollut mikään huithapeli kuitenkaan, mutta sellainen normaalijärkinen jos nyt voi sanoa ja ei todellakaan käynyt mielessäkään tutkia jotain vanhoja juttuja. En yksinkertaisesti ajatellut sellaisia. Muutamassa vuodessa oon luisunut tällaiseen ja tämä on mennyt tosi pahaksi, en tiedä onko elämäntilanteen ja ehkä hormoonitoiminnankin muutokset nyt jotenkin provosoineet tämän kehittymistä. Olen koittanut keksiä syitä tälle, mutta en keksi muuta kuin että elämä on odottamattomasti muuttunut viime vuosina monessakin asiassa ja tilalle on tullut turvattomuuden tunne.
Ap
Tunne tunnelukkosi, siinä kirjassa voisi olla jotain tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusluonne on mikä on! Turha yrittää muuttaa, vähän aikaa voi esittää jotain muuta, mutta paluu entiseen on satavarma juttu.
Stressaava elämäntilanne johon haet varmuutta. Sillon helpompi ottaa rennosti kun ei ole 100 hoitamatonta asiaa retuperällä tai odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kerron nyt teille esimerkin, miten paha tää oikeesti on. Mä siis ihan oikeasti aloin tossa joku aika sit paniikissa selvittämään vuoden yks ja kaks matkakuluja yks ilta. Jotenki tuli vaa semmonen olo, et onko se oikein ja pitää varmistaa. Muistan tällöin kun piti veroilmoitusta tehdä niin soittaneeni verottajalle kun en osannutkaan laskea, joku sieltä laski ne ja korjasi mulle. Nyt vuosia jälkikäteen aloin kivasti miettimään, että oonko varmasti ilmoittanut sinne verottajalle nyt oikean määrän sivutyöstä (kyse parin kympin matkakuluista, mitä oon ilmoittanut tästä työstä!) ne oikein ja entä jos olikin vuoro vähemmän? Mitä jos on tällainen virhe käynyt, että oon ilmoittanut vaikka 8e liikaa? Tulin siihen lopputulokseen, että oon ihan oikein laskenut tai jos jotain niin liian pienenä mikä ei verottajaa haittaa. Mulla meni varmaan tunteja tämän asian kanssa painiskellessa, etsin vanhoja palkkakuitteja, sähköposteja, veroilmoituksia jne. Koko vapaailta meni ihan pilalle tän kanssa.
En saanut tuota kierrettä mitenkään poikki, koska koin että mun pitää nyt heti seuraavana päivänä olla soittamassa verottajalle tästä virheestä ja tämä on kamalaa. Toki se ratkesi niin, että virhettä ei mitä ilmeisemmin ole. Silti ehdin jo velloa ja vatvoa tuota, etsin kaikkia mahdollisia tietoja koneelta, palkkakuiteista, sähköposteista, verottajan sivuilta.. Olin tosi ahdistunut ja paniikissa, enkä vaan saanut katkaistua tätä pahenevaa kierrettä mitenkään! Lopulta olin niin uupunut taas tilanteeseen, hirveä rumba ei minkään takia, koko ilta pilalla ja päänsärky. Myös ääretön pettymys itseeni kun aloin edes koko asiaa selvittämään eli annoin periksi toiminnalle, mutta en sietänyt oloa "mahdollisesta virheestä". Tarviinkohan jonkun lääkityksen, kirjoitettuna kuulostaa aika hullulle.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Viimesin oli kun huomasin nyt tavallaan virheen. Olen luullut asian menneen ihan ok siinä tilanteessa kun sen tein. Ei oikein enää voi jälkeen päin selvitellä kun niin kauan aikaa, kyse jostain alle satasesta. Miehen mielestä tällainen on ihan sairasta, että käytän energiaa kaikkiin vanhoihin juttuihin, kaivelen niitä pakonomaisesti vähän väliä ja en osaa luottaa siihen, että mitään en oo tietoisesti väärin tehnyt ja joskus jos pitää jotain selvitellä niin sitten selvitellään. Olen itse miettinyt, onko tämä jotain ahdistushäiriöitä vai kenties pakko-oireita kun en osaa antaa "olla" ja lähden pakonomaisesti selvittelemään kaikkea. Nyt kun on tuo pieni ihminen tuossa niin on pakko saada tämä jotenkin hallintaan.
Ap