Lue keskustelun säännöt.
En kehtaa kertoa kenellekään, että jäin työttömäksi :(
31.01.2020 |
Jäin työttömäksi muutama viikko sitten. En ole kehdannutkertoa kenellekään, koska tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. Töiden loppuminen oli shokki, koska työni loppuivat äkillisesti. Tein määräaikaisuuksia yli 7 vuotta. Tiedän, että olin vain pelkkä määräaikainen enkä työnantajan silmissä mikään oikea työntekijä, mutta töiden loppuminen oli silti järkytys. Tähän asti on ollut aina varmaa, että löytyy joku paikka. Tiedän, että meillä on aloittanut ihan uusiakin viime aikoina, joten tuntuu todella pahalta tulla heivatuksi pellolle tuosta vaan.
Töiden loppuminen hoidettiin sanomalla tyyliin "sinulle ei ole enää töitä, kiitos hei". En saanut mitään selitystä. Olisin halunnut kuulla edes jotain perusteluita tai jos on jotain, missä olisin voinut parantaa.
Tuntuu vähän julmalta, että näin vaan loppuu kuin seinään, mutta kai se sitten on työelämä tällaista.
Olen vain maannut sängyssä nämä viikot itkemässä. En ole ilmoittautunut edes työkkäriin enkä ole nähnyt ketään ihmisiä. Tuntuu kamalalta, etten ollut töissäni minkään arvoinen. Olin varmasti todella huono työntekijä.
Kommentit (31)
Et ole voinut olla huono, jos olit noin pitkään. Miten et määräaikaisena varautunut siihen, että työt voi päättyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina hermoillut töiden jatkoa, mutta luottanut silti tulevaan. Pätkätyöt ovat tyypillistä tällä alalla.
Kerro nyt ihmeessä jo kiireen vilkkaa niille, joille on ennen pitkää pakkoa kertoa joka tapauksessa, sitä vaikeampaa se on mitä pidempään viivyttelet.
Ei toi ole edes paha (omasta näkökulmastani). Itse olen töissä niin hajalla että ajattelen irtisanoutua, vaikka mitään muuta ei ole näköpiirissä kuin kortisto. Mun mielestä siis paljon nolompaa kertoa että jätin työni ja olen nyt työtön, eikä kunnon suunnitelmaa mihinkään suuntaan, kuin jos tulisin irtisanotuksi. Joka tapauksessa kuten jo kommentoitiin, mitä pidempään viivyttää kertomista sitä vaikeammaksi se varmaankin tulee. Muulle kuin todelliselle lähipiirille ei toki ole tarpeen kertoa.
Olipa tyly loppu pitkälle työrupeamalle. Kyse on kuitenkin vain töistä ja jos pätkät ovat alallasi vakio varmasti löytyy pätkiä muualtakin. Nyt suret aikasi ja sitten keräät paperille mitä tuli opittua ja tehtyä tuon seitsemän vuoden aikana ja ryhdyt katselemaan jatkoa. Eikä tarvitse mennä työkkäriin, voit ilmoittautua netissä. Niin ystäväni teki vastaavassa tilanteessa kun masentui yt-neuvottelujen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on se paikallisen sopimisen henki. Kiitä tästä tilanteestasi vaikka valtakunnan virallista lakkorikkuri-Iidaa, joka ei jostain syystä älyä että taitaa työehtosopimusneuvotteluissa olla nyt vähän muustakin kyse kuin kikypäivistä! :D
Sinussa ei ole mitään vikaa, työelämä on vaan tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Olisi pitänyt kertoa työttömyydestä heti. Nyt olen kai viivytellyt liian pitkään. Hävettää vaan niin paljon. Reagoin ehkä liian tunteella asioihin, kun otin tämänkin näin raskaasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei toi ole edes paha (omasta näkökulmastani). Itse olen töissä niin hajalla että ajattelen irtisanoutua, vaikka mitään muuta ei ole näköpiirissä kuin kortisto. Mun mielestä siis paljon nolompaa kertoa että jätin työni ja olen nyt työtön, eikä kunnon suunnitelmaa mihinkään suuntaan, kuin jos tulisin irtisanotuksi. Joka tapauksessa kuten jo kommentoitiin, mitä pidempään viivyttää kertomista sitä vaikeammaksi se varmaankin tulee. Muulle kuin todelliselle lähipiirille ei toki ole tarpeen kertoa.
Mulla sama tilanne, paitsi yritan kikkailla itselleni potkut (tekemalla kuitenkin tyohoni kuuluvat tehtavat kiitettavasti). Iso ero tukien kanssa, sanoutuuko itse irti vai saako potkut vakisopimuksesta. 11 vuotta kuitenkin samassa firmassa ollut toissa.
Mutta joo, eihan sille yleensa mitaan voi jos tulee irtisanotuksi vaan siksi, ettei ole toita AP. Eli ei sulla ole mitaan havettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooh, ihminen on paljon muutakin kuin työ. Itsekin sain hetki sitten loparit, ja hyvin tylyllä ja yllättävällä tavalla. Melkein kymmenen vuoden asiantuntijatyön lopetus. Mutta sitten taas, on ihanaa kun aamuisin ei ole kiire ja stressi, ehdin viettää lasteni kanssa aikaa ja olla läsnä. Työtä haen koko ajan, mutta kerrankin siihen on mahdollisuus panostaa. On paljon helpompi käydä haastatteluissa kun ei tarvi koko ajan järjestellä ja selitellä töissä menojaan.
Koita ap ajatella tätä mahdollisuutena, eikä vain pahana asiana.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Olisi pitänyt kertoa työttömyydestä heti. Nyt olen kai viivytellyt liian pitkään. Hävettää vaan niin paljon. Reagoin ehkä liian tunteella asioihin, kun otin tämänkin näin raskaasti.
Ymmärrän, että olet lyöty, ja masentaa, ja tunnet epäonnistuneesi.
Yritä nähdä tässä jotain hyvää. Olisiko mahdollista? Nyt et enää ole heillä norkoilemassa uutta määräaikaista - nyt siis uudella innolla hakemaan uutta ja vakituista!
Toisaalta, jos ala on pätkätyöllistämistä, olisiko nyt hetki halkoa lisää koulutusta? Ehkäpä joo eri alalta?
Voi olla että tämä määräaikaisuuden loppuminen olisin sinulle onnenpotku!
Ja jos vaikka keksit jonkun uuden polun kulkea, voit ehkä 'hyvänpäiväntutuille' ainakin aikanaan pokkana kertoa, että nyt oli se hetki hypätä pois tuosta huonosta ei vakityö-putkesta, koska halusit vielä toteuttaa unelmaasi XXY?!
Ennen muuta, älä luokittele itseäsi tämän talia epäonnistujaksi. Et edes saanut potkuja vaan määräaikaisuus päättyi!
Ps. Et ehkä edes tiedä, miten monta saman asian kanssa jännittäjää tuttavapiirissäsi on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, nyt puhelin käteen ja soita jollekin, oli se sitten paras kaveri, sisarus, äiti tai isä. Helpottaa paljon kun pääset tuosta häpeästäsi ja alat suuntaamaan eteenpäin.
Saathan sinä työtodistuksen perusteluilla jos haluat, joten jos siellä ei mitään erikoista mainita niin et ollut huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans kohtalotoveri, hoidin työni hyvin ja olen aina ollut pidetty kollega. Sain kuitenkin odottamatta puukosta selkään, ja se kieltämättä sattui. Vika ei ole ap sussa, vaan nykypäivän työelämä on tätä. Ihmiset ovat korvattavissa, arvostus on nolla, ja työpaikoilla on aivan liian paljon esimies- ja johtamistaidottomia pomoja. Epävarmoja pikkusieluja, jotka tekevät mielivaltaisia ratkaisuja peittääkseen oman pienuutensa. Hajotkoon omaan sotaansa sellaiset, ja pää pystyyn ap!
Harmi juttu, mutta elämässä on tosiaan paljon paljon muutakin kuin vain työ. Ikinä ei saisi arvottaa itseään vain työpaikan kautta, ja olet arvokas ihminen vaikka olisit ollut huono työntekijä (en usko, että olit). Työelämä on raadollista, kun raha sanelee kaiken. Muistetaan arvostaa itseämme, vaikka juuri sillä hetkellä emme voisi kantaa korteamme kekoon rikastuttaaksemme osakkeenomistajia (=yksityisen puolen työntekijät)...
Vierailija kirjoitti:
Saathan sinä työtodistuksen perusteluilla jos haluat, joten jos siellä ei mitään erikoista mainita niin et ollut huono.
Työtodistukseen EI saa koskaan laittaa mitään negatiivista.
Lähinnä negatiivista olisi varmaan joku "suoritti määrätyt työt" (=aina piti pomottaa ja ohjeistaa, koskaan ei tehnyt mitään ylimääräistä tai osoittanut oma-aloitteisuutta - kenties, tai sitten ei )
Oon aina ihmetellyt, miksi ihmiset häpeää puhua asioistaan toisille.
Mutta pari viikkoa sitten erään ystäväni juhlissa tapasin ihmisen, jonka maailmankatsomus oli todella suppea ja jyrkkä. Hän näki kaiken oman ajattelutapansa ulkopuolisen vastenmielisenä ja vääränä. Hän ei myöskään osannut oikein ajatella, että asioita vain tapahtuu.
Ja pakko myöntää, että siinä kohtaa oli itsellenikin vaikea olla avarakatseinen häntä kohtaan.
Nyt, kun pari viikkoa on mennyt osaan ehkä jo ajatella niin, että ongelmahan on oikeastaan ihan hänen, kun ajattelee kaikesta niin synkästi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Olisi pitänyt kertoa työttömyydestä heti. Nyt olen kai viivytellyt liian pitkään. Hävettää vaan niin paljon. Reagoin ehkä liian tunteella asioihin, kun otin tämänkin näin raskaasti .Ei työttömyys ole mikään häpeä tai epäonnistuminen.Jos olit määräaikaisena samalle firmalle,niin Sinut olisi vakinaistettava.Mutta tulee paussi,niin firma saa taas temppuilla määräaikaisuuksilla.Pää pystyyn ja katse tulevaan,Sinulla on sentään työtodistuksia esittää ,uutta työtä varten.Onnea ja menestystä.
Ap hei, itse sain viime vuonna fudut ja kysessä oli vielä aivan törkeä laiton irtisanominen ilman mitään perusteita. Meillä oli kaikki työpaikalla aivan tolaltaan, paitsi tj joka fudut yksin järkkäsi. Olin koulutetumpi ja kokeneempi kuin hän, moni arveli että piti mua uhkana, vaikka hänen pestinsä ei kyllä kiinnostanut mua yhtään.
Joka tapauksessa pari kuukautta myöhemmin sain paljon paremman paikan, paremmalla palkalla jossa ilmapiiri on mahtava, toisin kuin vanhassa paikassa. Ilman tota irtisanomista olisin missannut elämäni tilaisuuden. Ehkä sullekin voi vielä käydä niin?
Jaa, mulla ei mitään ongelmaa kertoa tuollaista asiaa kenellekään.
Yksi kaveri ei muuten ilmeisesti kehtaa kertoa että on eronnut. Sain tietää muuta kautta että on eronnut, mutta ei ole puhunut tästä mitään. Todella outoa.