Lue keskustelun säännöt.
En kehtaa kertoa kenellekään, että jäin työttömäksi :(
31.01.2020 |
Jäin työttömäksi muutama viikko sitten. En ole kehdannutkertoa kenellekään, koska tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. Töiden loppuminen oli shokki, koska työni loppuivat äkillisesti. Tein määräaikaisuuksia yli 7 vuotta. Tiedän, että olin vain pelkkä määräaikainen enkä työnantajan silmissä mikään oikea työntekijä, mutta töiden loppuminen oli silti järkytys. Tähän asti on ollut aina varmaa, että löytyy joku paikka. Tiedän, että meillä on aloittanut ihan uusiakin viime aikoina, joten tuntuu todella pahalta tulla heivatuksi pellolle tuosta vaan.
Töiden loppuminen hoidettiin sanomalla tyyliin "sinulle ei ole enää töitä, kiitos hei". En saanut mitään selitystä. Olisin halunnut kuulla edes jotain perusteluita tai jos on jotain, missä olisin voinut parantaa.
Tuntuu vähän julmalta, että näin vaan loppuu kuin seinään, mutta kai se sitten on työelämä tällaista.
Olen vain maannut sängyssä nämä viikot itkemässä. En ole ilmoittautunut edes työkkäriin enkä ole nähnyt ketään ihmisiä. Tuntuu kamalalta, etten ollut töissäni minkään arvoinen. Olin varmasti todella huono työntekijä.
Kommentit (31)
Ansiodidonnaisellakin voi työskennellä. Ota joku pikkuhomma ja alat etsiä uutta työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon aina ihmetellyt, miksi ihmiset häpeää puhua asioistaan toisille.
Mutta pari viikkoa sitten erään ystäväni juhlissa tapasin ihmisen, jonka maailmankatsomus oli todella suppea ja jyrkkä. Hän näki kaiken oman ajattelutapansa ulkopuolisen vastenmielisenä ja vääränä. Hän ei myöskään osannut oikein ajatella, että asioita vain tapahtuu.
Ja pakko myöntää, että siinä kohtaa oli itsellenikin vaikea olla avarakatseinen häntä kohtaan.
Nyt, kun pari viikkoa on mennyt osaan ehkä jo ajatella niin, että ongelmahan on oikeastaan ihan hänen, kun ajattelee kaikesta niin synkästi.
Juhlien tyyppi kuulostaa ihan omalta esimieheltäni. Niin raskas ihminen, että salaa sitä välillä toivoo että saisi potkut. Ahdasmielisyys on hanurista.
Sori ohis, mutta aplle tsemppiä. Nurkan takana voi olla jotain paljon parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ansiodidonnaisellakin voi työskennellä. Ota joku pikkuhomma ja alat etsiä uutta työtä.
Voiko? Millaisin ehdoin ettei korvaus mene?
Töitä tulee ja menee. Se on normaalia elämää, eikä sitä tarvitse hävetä.
Ansiosidonnaisella ainakin on paljon mukavampi olla kuin ahdistavassa, kaiken energian vievässä työpaikassa jossa huono johto ja ilmapiiri. Uutta matoa vain koukkuun, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tsempeistä. En tiedä, miksi olen ottanut tämän näin raskaasti. En pidä hävettävänä, jos joku muu on työtön. Työttömäksi jääminen oli kova kolaus itsetunnolleni.
Ehkä tästä seuraa jotain hyvää vielä, vaikka ei kyllä siltä tunnu. Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi.
Työttömänä on painajaista olla!! Kokoajan sinua kytätään ja joutuu pelkämäään ettei rahat viedä. Itse nuorena henkilönä jäin samalla tavalla työttömänä. Olin niin kipeä paha olosta ja surusta etten ollut edes työkykyinen 2 ensimmäistä kuukautta.
Heti alkoi te tädit soittaa ja varaa aikoja työpsykologille ja muihin aikoihin. "Oot niin nuori, nyt heti tekemistä sulle pitää löytää".
Sit ne vielä ihmettelee ja kyselee että miksi määräaikainen loppui. Aktiivimalli vei tämän vuoden 4,65% aniodidonnaisesta. Olen niin rahaton. Ei ole varaa tehdä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos identiteetti on ollut kiinni työssä, niin tuntuu tosi pahalta menettää työpaikka, koska siinä menettää myös osan identiteetistään. Mutta kannattaa tehdä vähän itsetutkiskelua ja rakentaa uudelleen se oma minäkuva, niin jatkossa pääsee helpommin jaloilleen jos sama käy uudestaan.
Jos on vaikea kertoa potkuista tutuille, kannattaa muotoilla se niin että ne potkaisivat sinut pihalle, kun olisivat joutuneet joko vakinaistamaan sinut (pätkiä saa olla vain tietty määrä peräkkäin ennen kuin lain mukaan pitää vakinaistaa, vaikkei edes valtio tuota noudata) tai mahdollisesti alkamaan maksaa parempaa palkkaa, joten ottivat uusia pätkätyöläisiä ja heittivät sinut ulos. Tuohon ihmiset reagoivat myötätunnolla, koska laki ja työnantajan ahneus eivät ole mitenkään sinun vikasi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se paikallisen sopimisen henki. Kiitä tästä tilanteestasi vaikka valtakunnan virallista lakkorikkuri-Iidaa, joka ei jostain syystä älyä että taitaa työehtosopimusneuvotteluissa olla nyt vähän muustakin kyse kuin kikypäivistä! :D
Iida on tosiaan pihalla asioista. Vielä tyhmempänä pidän Orpoa joka twiitissään kehui tätä. Kyllä hänen pitäisi tietää enemmän, mutta tietysti herrapuolueen linja on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se sinun vikasi ole jos yhteiskunta on mennyt tähän, että ihmisiä laitetaan pihalle pilvin pimein. Kannattaa myös mennä työkkäriin. Sitä varten sinäkin olet maksanut veroja että saat sieltä palvelua (palvelun laadusta en mene takuuseen.). Kun minä jäin työttömäksi niin en ollut yksin, meitä oli lähemmäs 200. En ole koskaan pitänyt sitä omana vikanani eikä ammattitaitoni siitä ole mihinkään kadonnut. Myös ihmiset ympärilläni ymmärttävät sen, että kuka tahansa voi joutua työttömäksi nykyään. Itsellä työ ei ole koskaan ollut itseisarvo vaan keino ansaita rahaa elämiseen.
Nyt olet vapaa etkä Orja. Ymmärrä se ja Nauti