Lue keskustelun säännöt.
Häpeän aspergeriani
30.01.2020 |
Tuli tuosta äskeisestä aspergerin erityiskiinnostuksia käsittelevästä ketjusta mieleen miten paljon häpeän itseäni aspergerin takia. En edes tiedä mistä aloittaisin. Annan itsestäni todella typerän kuvan joka kerta kun tapaan uusia ihmisiä, olen aivan liian avoin ja kaikki näkevät minusta heti päällepäin että kirjolla ollaan. Minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja olen pidetty, minulla on paljon kavereita ja ystäviä ja oikeastaan kaikki on hyvin. Käyttäydyn kuitenkin typerästi ja olen kuin kävelevä vitsi, tilannekomiikkaa parhaillaan. Sosiaalisen kangertelun lisäksi olen todella kömpelö myös fyysisesti, kompastelen omiin jalkoihini, jään hiuksistani ja vaatteistani ovenkahvoihin kiinni, en erota kuoppia tiessä ja kaadun ja olen kuin huono piilokameravitsi. Sosiaalinen tyhmyyteni taas näkyy nimenomaan tyhminä heittoina joiden mauttomuuden tajuan vuosia myöhemmin, en pysty katsomaan muita silmiin, minun on hankala koskea muihin ja toisten tunteisiin on hankala reagoida, vaikka olenkin oikeasti empaattinen. En vain osaa näyttää sitä kuin vain todella feikisti. Vaikutan muutenkin teennäiseltä ja v*ttuilevalta, kun yritän vain olla ystävällinen. Seurustelukuvioissa sama ongelma, samoin omat aistiyliherkkyydet häiritsevät seurustelusuhteitani. Olisin varmasti ihan fiksu ja mukava ihminen ilman tätä vaivaa. Ennen kuin kukaan ehtii kysyä ikää, olen 17.
Kommentit (10)
Ota aapee ohan rauhalliseeti. Muutkin mokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No selvästi mitään syytä ei ole kun ihmiset kerran pitävät sinusta. Jatka samaan malliin.
Tässä 45 add, teini assin äiti. Olet ihan normaali 17v ihminen joka on kasvamassa aikuiseksi. Älä turhaan huolehdi menneistä, koska niitä et voi muuttaa. Voit vain muuttaa sen miten ajattelet itsestäsi.
Tunnistan kyllä mietteesi hyvin, näitä olen itsekkin miettinyt kunnes tajusin että turha on murehtia ja aloin suoraan sanomaan että kaikki kaapelini eivät ole samassa järjestyksessä kuin hitailla normitaviksilla -take it or leave it.
Ja kyllä, kävelin tällä viikolla liikennemerkkiin, puhuin itsekseni bussissa & nauroin niin pahasti kaverin vitsille että kahvi lensi tiesikan näytölle.
Etsi vertaistukiryhmä, pääset helpommalla.
Ole hyvilläsi että olet saanut diagnoosin. Itse en saanut kun kävin tutkimuksissa teininä 15 vuotta sitten. Diagnoosi ja sen myötä saatu kuntoutus olisi pelastanut nuoruuteni. Vietin sen lukittautuneena huoneeseeni masiksen ja paniikkihäiriön kourissa. Ihme ja kumma selvisin kuitenkin lukiosta ja amk:sta mielialalääkkeiden avulla, mutta vakituisen työpaikan saaminen on ollut vaikeaa. Koeajalla annettuja potkuja on tullut vuosien varrella useammat, syy sosiaalinen kömpelyys ja hitaus. Hakeuduin tutkimuksiin uudelleen viime syksynä koska aloin pohtia, olenko sittenkin autisti.
Nykyään autismin kirjon ongelmista tiedetään paljon enemmän eikä niitä enää sillä tavalla nähdä vammana. Mä sain diagnoosin määrittelemättömästä, lieväasteisesta autismin kirjon häiriöstä nyt tammikuussa, 29-vuotiaana. Odotan kuntoutukseen pääsyä, lopetin myös lääkityksen joulukuussa ja voin paremmin kuin vuosiin.
Älä häpeä, sinusta tulee ihana aikuinen ja ihana olet jo nyt. Kuulostat fiksulta ihmiseltä, ja suurin osa teineistä elää samaa tunnetta kuin sinä nyt, Aspergerin kanssa tai ilman.
Olen Asperger-miehen kanssa naimisissa ja haasteista huolimatta meillä on hyvä liitto. Kaksi teiniäkin löytyy taloudesta, eivät ole kirjolla, mutta omia persooniaan ovat.
Aikasi tulee kyllä, ole rohkea ja seuraa omaa tietäsi, oikein iso halaus sinulle.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä olet ihan täydellinen tuollaisena kuin olet 💟
Minulla samantyylisiä ajatuksia. Kuormituksen kasvaessa puran stressitasoa hokemalla yksittäisiä sanoja. Stressitaso nousee heti kun muistelen jotain vanhaa tapahtumaa jossa olen ollut nolo.
Usein ajattelen että minun pitäisi vaan olla hiljaa. En ymmärrä miten se ei onnistu vaan mokaan aina.
En ole saanut diagnoosia, mutta suvussa on paljon aspergereja. Sekä diagnosoituja tai diagnosoimattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat tosi kivalta tyypiltä <3
En ihmettele, että susta tykätään.
Jos yhtään lohduttaa, minäkin kompuroin ja takerruin ovenkahvoihin ikäisenäsi.
Ja ystäväni ja ilmeisesti kumppaninikin pitävät minua edelleen kävelevänä vitsinä.
Murehdin muuten juuri samassa iässä tuota samaa asiaa vähän eri tavoin: surin sitä, että olen niin koominen, ettei minusta koskaan voi olla esimerkiksi rakkaustarinan sankariksi.
Toisin kävi <3
Ja en ole kirjolla, niin paljon on tutkittu että olisi todettu jo.
Kaikkea hyvää sinulle!
N41
Vierailija kirjoitti:
Syytä onkin. Kyllä vit.uttaisi itseänikin olla ca.mmainen.
No tässä on ensimmäinen ketjussa jolla on oikeasti syytä hävetä.
Kuulostaa söpöltä. Haluaisin adoptoida sinut omakseni. <3