Millä perusteilla suosittelisit teinille lukiota tai amista?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu teinin haaveista. Ammattikoulu voi olla oikea paikka vaikka kympin lapselle jos lapsi kokee että akateeminen ura ei ole häntä varten. Toisin sanoen mikäli ammatti haave on selvä, ei kannata pakottaa lukioon.

Kympin lapsi saa todennäköisesti päätä vessanpönttöön amiksessa. Ei kannata

Tiedätkö jo mitä haluat tehdä isona?

Jos kyllä, toimi sen mukaan.

Jos ei, mene lukioon, useammat ovet aukeavat ja samalla saa yleissivistystä ja aikaa pohtia mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Lukio, jos keskiarvo alkaa edes kasilla ja opiskelu kiinnostaa edes välillä enemmän kuin mopot ja kalja

Mitäs jos keskiarvo alkaa kasilla, mutta mopot ja pelit (kaljasta en tiedä) kiinnostaa ainakin just nyt opiskelua enemmän?

Heitin 4 vuotta elämästäni hukkaan kun opintopolku oli:

- peruskoulu

- lukio

- välivuosi, jonka aikana totesin että parempi mennä amikseen

- amis 1,5 vuodessa (koska hyväksilukuja paljon)

Edelleen olen samalla alalla.

Ja huomioitavaa on myös, että AMK voi hakea amiksen papereilla vaikka myöhemmin.

Sinne minne lapsen tulevaisuuden suunnitelmat vaatii. Sikäli mikäli ne ovat selvillä.

Jos tähtäimessä on ammatti jota voi opiskella amiksessa, silloin sinne. Jos taas ei tiedä miksi isona haluaa, tai ammatti vaatii lukiota, niin sitten sinne.,kaupallista koulutustakaan unohtamatta. Amiksen / kauppiksen kautta voi hankkia korkeakoulututkinnon jos sellaisen joskus haluaa.

Meillä toinen ei tiennyt mitä haluaa tehdä isona joten valitsi erikoislukion kiinnostuksensa kohteen mukaan, nyt alkaa jatkosuunnitelmatkin hahmottua. Toinen tiesi jo ala-asteella miksi haluaa tulla ja se vaati lukion.

Vanhempana kannustan löytämään oman alan, en ilmoita omia toiveitani, koska se on heidän oma tulevaisuutensa, oma valintansa ja ennen kaikkea heidän päätöksensä. Apua annan yleistasolla toki jos sitä haluavat, mutta en päätä mitään.

En suosittelisi suuntaan enkä toiseen. Parempi oppia tekemään omia valintoja.

Noin yleisellä tasolla niin ihmisen työllisyys, tulotaso, terveydentila, alkoholismi, elin-ikä, rikollisuus ja varmasti monet muutkin asiat korreloi erittäin voimakkaasti koulutustason mukaan. Eli ihan tämän takia kannattaa mennä lukioon jos kyvyt riittää.

Halusin hoitoalalle. Menin peruskoulusta ammattikouluun. Tein töitä pari vuotta ja hain jatkokoulutukseen ammattikorkeakouluun. Nyt minulla on kaksikin AMK-tutkintoa ja olen edelleen töissä hoitoalalla enkä aikeissa vaihtaa. Lukiota en olisi tarvinut yhtään mihinkään. Joku toinen voi toki tarvita, joten valinta pitää aina tehdä omista lähtökohdista käsin, ei sen perusteella, mitä muut ehdottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisellä tasolla niin ihmisen työllisyys, tulotaso, terveydentila, alkoholismi, elin-ikä, rikollisuus ja varmasti monet muutkin asiat korreloi erittäin voimakkaasti koulutustason mukaan. Eli ihan tämän takia kannattaa mennä lukioon jos kyvyt riittää.

Nykyisin lukio ei ole mitenkään välttämätön korkeakouluopintoihin pääsemiselle. On olemassa avoimen väylät jne. Amispohjaltakin voi hyvin saada korkeakoulututkinnon, jos halua ja taitoa riittää. 

Lukioon, jos kyvyt riittää, muuten tukisin amista. Toisaalta onhan näitä, jotka rima hipoen selviävät lukiosta ja sitten pääsevät jonnekin peräkylän amk-paikalle peruutuspaikalta. Ja voivat ihan hyvin pärjätä siinä työssäön.

Toisaalta, jos lapsi ei halua lukioon ja on enemmän käsillään hommia tekevää tyyppiä niin parempi minusta hyvin suoritettu amis kuin juosten kustu lukio.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kasi on varmasti melko hyvä jakolinja.

Hmm. - Se on myös toisaalta aika kova. Kuten, joku edellä jo kirjoitti niin lukio on siinä mielessä oiva paikka, että se antaa mahdollisuuden puntaroida omia mieltymyksiään ja halujaan. Varsin moni nuori ei vielä 15-16 kesäisenä oikeasti tiedä mitä haluaisi tehdä vanhempana.

Toisaalta se, että ymmärtääkseni yliopistoissa ja korkeakouluissa on siirrytty painottamaan opiskelijavalinnoissa ylioppilaskirjoitusten arvosanoja kertoo epäsuorasti sen, että syytä olisi tietää, että mitä saattaisi haluta opiskella myöhemmin.

Samalla muutos on tehnyt sen, että ammattikoulusta valmistuneilla on toki edelleen mahdollisuus päästä jatkamaan opintojaan korkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta opiskelupaikan saaminen haluamaltaan alalta saattaa olla huomattavasti vaikeampaa, kuin aikana jolloin ylppäreistä sai "vain" lisäpisteitä. - Toki tällöinkin ylioppilaille oli varatu oma kiintiö, jonka turvin mon parhaimmat arvosanat kirjoittanut todennäköisesti pääsi jatkamaan opintojaan haluamassaan paikassa.

Harmillisemmassa tilanteessa ovat kuitenkin luultavasti ne nuoret, jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat myöhemmin opiskella ja kun motivaatio on vähän hukassa niin, jolloin voinee olettaa, että ylppäreiden arvosanat jäänevät alakanttiin, jolloin pääsy jatkamaan opintoja korkeakouluissa / yliopistolla sitä omaa juttua voi olla haastavaa.

Parhaimmat arvosanat kirjoittaneet saavat suoraan paikan. Seuraavaksi paikan nappaa ne jotka onnistuvat saamaan pääsykokeessa parhaimmat pisteet; tällä kentällä ksaaavat nyt ylioppilaat jotka saivat niin kehnot ylppäreiden arvosanat, ettei paikka auennut "heti" niiden kautta että ammatikouslta valmistuneet

Jos ennen paukutettiin suosituimmille aloille pääsykoekirjoja mahd. useampikin hakukevät niin onko niin, että vastaisuudessa pyritään korottamaan ylppäreiden arvosanoja ja mahd. sitten tietysi myös varmuuden vuoski paukuttaa pääsykokeisiin, jotta se himoittu oman alan paikka irtoaisi tavalla tai toisella. 

En ymmärrä miksi edelleen tuntuu sille, että osa kokee, että lukio olisi edelleen se paikka jonne kaikki fiksuimmat ja etten sanoisi kaikkein älykkäimmät ja viisaimmat hakeutuisivat, erikseen pyrkimällä ja vastaavasti ammattikouluun menisivät vaikka tosinaan kyllä tuntuu, että osa antaisi mielikuvan, että oikeampaa olisi sanoam että ajautisivat aina vain he, jotka eivät lukioon päässeet.

Kyllä moni aloittaa vasta lukiossa opiskelun. Eli menee huonolla keskiarvolla ja pärjää hyvin. Yksi tuttu poika ei päässyt lukioon ja meni kynppiluokalle ja nosti todistuksen keskiarvon melkein kymppiin. Ja sit lukioon. (Kymppiluokka ei ole kertausta vaan uuden oppimista. Jos kymppiluokalla haluaa kerrata, pitää käydä ysien tai muiden tunneilla.) Siitä kertauksesta ei todistuksen nosto johtunut. Hän olisi varmaan lukiossakin skarpannut.

Riippuu kieli- ja matikkamenestyksestä. Pakko on kirjoittaa joko kieli tai matikka pitkänä, ja jos edes englanti ei suju, ylioppilaaksi on vaikea valmistua.

Noin puolet ikäluokasta ei mene lukioon, joten se ei ole mikään häpeän asia.

Kannattaa selvittää mille yliopiston linjoille pääsee pelkän pääsykokeen perusteella ja mille ei. Turha on hokea mitään yleispäteviä juttuja, että nykyään ne niin ja näin ja vähän sinne päin. Faktat haltuun pääsykoeoppasta!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa selvittää mille yliopiston linjoille pääsee pelkän pääsykokeen perusteella ja mille ei. Turha on hokea mitään yleispäteviä juttuja, että nykyään ne niin ja näin ja vähän sinne päin. Faktat haltuun pääsykoeoppasta!

No, Helsingin yliopiston osalta kaikkiin muihin paitsi muutamaan linjaan matemaattis-luonnontieteellisestä, jonne pääsykokeella saa hakea vain ei-ylioppilaat.

En ole itse ammattikoulua käynyt mutta silti minua toisinaan harmittaa se miten ammattikouluun edelleen osa vaikuttaa suhtautuvan. - Tosin ei tämä asenne kovin kaukana ole siitä, millaista mielikuvaa ammattikoulun valinneista nuorista omanakin aikana tavattii suhtautua. Ammattikoulu oli paikka, jonne jouduttiin, ajauduttiin ja tai pistettiin nuori kasvamaan ja paimennettavaksi.

Lukio esiteltiin paikkana, jonne tulee pyrkiä ja yrittää päästä ja josta valmistuttuaan saattaisi hakeutua ja tavoitella paikkaa korkeakoulussa tai yliopistossa.

Ja lukion päätteeksi tavattiin juhlia puhuttiin ja kirjoiteltiin ja kerrottiin mediassa kansakunan nuorista toivoista ja kyvyistä, jotka pian aloittaisivat opintonsa korkeakoulussa tai yliopistossa, jossa menisi vielä useampi vuosi. - Pelkkään aloittamisenkin hetki saattoin kestää, usemapi vuosi kun nuori ylioppilas tavoitteli ja pyrki ja haki sitä "oman alansa paikkaa"

Lukio aikana tai sen jälkeen saatto himoitun opiskelu paikan napata hän, joka oli käynyt lukiolaisen kanssa samaan aikaan ammattikoulun, mutta jonka käuyneistä julkinen sana vaikeni.

Ei julkista sanaa ja mediaa juuri kiinnostanut se, että  samalla myös moni ammattikolusta valmistunut jatkoi pian tai joiden odotettiin pian jatkavan työelämään ja hankkimaan omalla "ammattitaidollaan" itselleen elannon ja toimeentulon. ja pikkuhiljaa rakentämaan ja toimimaan aktiivisena ja toiminnallisena yhteiskunann jäsenenä.   

Tapauskohtaisesti riippuen teinistä.

En suosittele lukiota ja amista samanaikaisesti, koska aika menee liian tiukille ja usein lukio-opinnot kärsivät ja jäävät vajaiksi. 

Kuten joku jo mainitsi niin molempi parempi, mutta lukio ensin yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Heitin 4 vuotta elämästäni hukkaan kun opintopolku oli:

- peruskoulu

- lukio

- välivuosi, jonka aikana totesin että parempi mennä amikseen

- amis 1,5 vuodessa (koska hyväksilukuja paljon)

Edelleen olen samalla alalla.

Ja huomioitavaa on myös, että AMK voi hakea amiksen papereilla vaikka myöhemmin.

Yhtä lailla yliopiston voi hakea, jos on suoritanu perusaseen ammattikoulututkinnon.  - Äkkiselään en keksi ainoatakaan korkeakoulu tai yliopisto-opiskelupaikkaa, johon ei voisi päästä ammattikoulusta saadun  tutkinnon siivittämänä.  Toki se voi olla haastavampaa kun onhan lukion tarkoitus paljossa varmistella, että sen käyneellä olisi mahdollisuudet hakeutua korkeakoulu/ yliopisto-opintoihin, kun taas ammattikouluissa on tavoitteena työelämä.  

Mutta ei kehnolla lukio ja ylioppilas -todistuksilla  kovinkaan kummoinen arvo ole. - Lieneekö suuri arvo siinä, että on opio käyttää  perinteistä vappulakkia?    

Pojalle oli itsestään selvää että lukioon.

Vierailija kirjoitti:

En suosittelisi suuntaan enkä toiseen. Parempi oppia tekemään omia valintoja.

Hyvä on keskustella ja hyvissä ajoin. Riippuu onko nk lukupäätä.