Onko kukaan nainen täällä kosinut kumppaniaan?

Ei, mitä tuota aikailemaan!

Seuraavana karkauspäivänä ;)

En ole kosinut, enkä olisi uskaltanutkaan. Tietääkö mies, että odotat kosintaa? Mitä hän ajattelee kosivasta naisesta? Sinuna kokeilisin kepillä jäätä ja kertoisin jostain parista, jossa nainen on kosinut ja kysyisin mitä mieltä.

Karkauspäivä tulossa ;)

Kosin ja sain pakit.

Minä olen jo yli 30 vuotta sitten. Pitää vaan varautua rukkasiin ja eroon sen myötä vai aattelitko jatkaa suhdetta vaikka saisit rukkaset?

Kosin viime karkauspäivänä. Emme ole naimisiin asti päässeet edelleenkään, mutta kosittu on!

N:37

Ei ikinä.

Olen kosinut, mies ei olisi saanut aikaiseksi muuten hoitaa asia ikinä. Ja naimisiin mentiin.

Minä kosin. Anopin kehotuksesta, kun hän sanoi ettei poika itse kumminkaan saa sitä aikaiseksi yhtään sen helpommin kuin isänsä aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Kosin ja sain pakit.

Siihen oli varmasti joku hyvä syy, mitä et luultavasti halua meille kertoa?

Kosin. Mies taisi vähän itkeä onnesta. Vastasi myöntävästi.

En ikinä. Jos mies haluaisi hän kosisi itse.

Ap täällä.

Mies on hellä ja sellainen joka puhuu ja pussaa. Sanoo rakastavansa ja sanonut että haluaa olla kanssani aina.

Joskus rivien välistä olen tulkinnut että hänen mielestään yhteinen asuntolaina on yhtä suuri lupaus sitoutumisesta kuin avioiittokin.

Itse taas ajattelen että jos haluaisi joskus erota, kumppanista ja asuntolainasta pääsee toki eroon. Ja avioliitossa voi aina ottaa avioeron.

Mielestäni naimisiin meno olisi suurempi osoitus rakkaudesta ja halusta elää toisen kanssa loppuelämän.

En kyllä ole mikään häähullu enkä haluaisi laittaa suuria summia rahaa häihin.

Maistraattikin ehkä kävisi minulle..

Haluaisin vain naimisiin koska rakastan kovasti häntä, ja olisi mukavaa jos olisi yhteinen sukunimi.

Mutta voisin vihjata joskus miehelle😄

Ei tiedä että odohan kosintaa.

-Ap

Kosin avopuolisoani tavallaan. Olimme puhuneet avioitumisesta ja lopulta totesin, että ei homma etene odottamalla. Kävin katsomassa sormuksia ja kerroin miehelleni, missä liikkeessä on varattuna mulle kihlasormus. Totesi, että hieno homma käydään ostamassa se ja sovitaan hääpäivä. Mitään elokuvasanastollista kosintaa ei ollut. Päätettiin vaan mennä naimisiin.

Kosin ja vielä monta kertaa, yhtä monta kertaa sain pakit. Mies alkoi ajatella asiaa vasta sitten, kun kaverinsa vaimo kuoli. Heillä oli alaikäiset lapset ja asioiden hoitaminen oli kuulemma monimutkaista. Kaveri oli sanonut miehelle, että naimissa ollessa tämäkin olisi helpompaa.

Minä kosin tyttöystävääni! Ja ollaan nyt kihloissa. N30

Niin, karkauspäivä on tosiaan sopivasti tulossa :D

Minä kosin. Mies oli kosinut monesti, juovuspäissään, joten en ottanut todesta. Lopetti sitten ja ilmoitti suostuvansa, jos joskus kosisin häntä polvillani julkisella paikalla. Pari vuotta myöhemmin iskin polveni pulunpaskaan Tammelantorilla. Meillä oli äskettäin kymmenes hääpäivä.

Ei ole mitään järkevää syytä yrittää vierittää kosimista miehen harteille, jos itsellä on hinku saada kosiminen osaksi parisuhteen kehitystä.

Sehän olisi ihan sama kuin jos tekisi mieli halata, mutta alkaisi sitten kursailla ja ajatella, ettei ole minun hommani, joten parempi että vihjaisen tuolle miehelle, että hän voisi jossain vaiheessa halata. Sitten jää kärvistelemään halauksetta ehkäpä pitkiksikin ajanjaksoiksi, mistä tulee vähitellen paha mieli, kenties myös huoli siitä ettei mies tajunnutkaan ja että täytyy ruveta pähkäilemään uutta tapaa vihjaista.

Paljon fiksumpaa olisi halata heti muitta mutkitta.