Montako tuntia viikossa päiväkodeissa ja kouluissa opetetaan empatiaa?

Tämän palstan perustella. Ei yhtään. Eikä kotoakaan taida kovin suurta perintöä tämän suhteen tulla. 

Ei empatiaa voi opettaa. Se joko on sisäsyntyisesti tai sitten ei ole. Vuorovaikutustaitoja toki opetetaan, mutta myös tunnetaitoja. Vaikea sanoa tuntimäärää, saattaa mennä jaksoissa.

Empatiaa opetellaan muiden oppiaineiden ja muiden oppimistilanteiden yhteydessä. Esimerkiksi liikuntatuntien pelit ja leikit säännölleen opettavat muiden huomioonottamista. Kirjallisuus ja yleensäkin taiteet kehittävät tutkitusti ihmisen empatiakykyä. Näihin aineisiinhan nykykoulussa on oikein panostettu, mikä näkyy myös tuntimäärissä.

Löysin tällaisen:

Terveystietoa opetetaan alakoulussa vuosiluokilla 1–6 ympäristöopissa yhtenä tasavertaisena tiedonalana biologian, maantiedon, fysiikan ja kemian kanssa.

7–9-luokkalaisilla terveystieto on oma oppiaineensa kolmella vuosiviikkotunnilla.

Terveystieto-oppiaine muodostuu terveyden edistämisen ja varsinaisen terveystiedon lisäksi sosiaalisista ja elämänhallintataidoista sekä turvallisuustaidoista.

Terveysosaamisen osa-alueita ovat terveyteen liittyvät tiedot ja taidot, itsetuntemus, kriittinen ajattelu ja eettinen vastuullisuus.

https://yle.fi/uutiset/3-8751001

En ymmärrä miksi empatian ulisi ai pitäisi olla erillinen oppiainen kouluissa. - Empatia ja humaanitoiminta tulisi osa päivittäistä arkea ja siten jokaista oppiuntia. Käyöstappojen perusta tulisi saada kooa, eikä syyttää aina koulua tai lastentarhan henkilökuntaa kun oma lapsi ei osaa lainkaan käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi empatian ulisi ai pitäisi olla erillinen oppiainen kouluissa. - Empatia ja humaanitoiminta tulisi osa päivittäistä arkea ja siten jokaista oppiuntia. Käyöstappojen perusta tulisi saada kooa, eikä syyttää aina koulua tai lastentarhan henkilökuntaa kun oma lapsi ei osaa lainkaan käyttäytyä. 

Siksi, että on hyvä kerrata empatian "teoriaa", jotta sitä voi soveltaa käytäntöön. Yleensä käytännöntilanteissa on jokaisella sen verran hiekkaa housuissa, että kun käy liikaa tunteisiin niin se empatia ei välttämättä jää niin hyvin mieleen. Tutkijatkin tarvitsevat teoriaa soveltaakseen.

Empatiaa lapsi oppii näyttämällä hänelle empatiaa. Olemalla empaattinen.

Kyllä empatiaa voi oppia. Pieni lapsi ei ole luonnostaan empaattinen. Sympatiaa lapsi kyllä kokee luonnostaan, mutta ei joka tilanteessa. lapset ylipäätään tulkitsevat tilanteita ja ympäröivää maailmaa vielä vajavaisesti, joten he eivät kognitiivisestikään kykene samanlaiseen empatiaan kuin aikuiset. Lapsi oppii empatiaa kun saa osakseen sitä muilta, sekä niin että aikuinen aktiivisesti miettii lapsen kanssa miltä jokin asia mahtaa toisesta tuntua ja mitä sille voi tehdä. Empatia vaatii paljon kognitiivisia taitoja, ja on väärin lapsia kohtaan että kuvitellaan ettei sitä voi oppia ja joillakin se vain on ja joillakin ei. Lasten yksilöllisestä kehitys- ja kypsyysvaiheesta sekä temperamentista riippuen jotkut lapset oppivat empaattisemmaksi aiemmin kuin toiset. Jotkut harjoittelevat jo 3-vuotiaina kuvittelemaan miltä oma käytös toisesta tuntuu - kun taas toisilla kaikki energia menee vielä siihen että tunnistaa omat tuntee ja hillitsee niitä tilanteeseen nähden sopivasti. Hyvin yleistä lapsille on, että huomaavat kyllä ulkopuolisena katsojana miltä jostain toisesta jokin tuntuu, mutta kun itse ovat tilanteessa osallisena niin eivät siihen vielä kykenekään.

Päiväkodissa empatiaa harjoitellaan kokoajan lähes joka tilanteessa. Pienten lasten kanssa ei voi arkea edes elää niin, ettei joutuisi koskaan opettamaan lapselle miten oma toiminta muihin vaikuttaa. Se mikä päiväkodissa helposti unohtuu, että tehokkain keino kuitenkin oppia empatiaa on saada sitä itse vaikeissa tunnereaktioissa. Joskus käy niin, ettei haastavasti käyttäytyvää lasta esimerkiksi lohduteta kun häntä joku kiusaa, tulee äitiä ikävä tai käy vaikkapa kipeää. Eli se haasteellinen käytös suomentaa aikuisten näkemyksen lapsesta, ja kierre on valmis. Lapsi nimittäin hyvin nopeasti huomaa, että toisia lohdutetaan ja itseä ei, ja tämä lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja häiriökäyttäytymistä.

Koulupuolen maailmasta minulla ei ole kokemusta.

-veo

Pitäisikö kouluissa ohjata tyttöjä juttelemaan myös niiden kiltimpien poikien kanssa? :(

Tupakanpolton osaamisessa suomi on empatian vastakohtaisin maa.

Ilman musiikkia ei ole empatiaa.

Go loko - YG kirjoitti:

Ilman musiikkia ei ole empatiaa.

Musiikkia vai lyriikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan perustella. Ei yhtään. Eikä kotoakaan taida kovin suurta perintöä tämän suhteen tulla. 

Silloinhan se on entistä tärkeämpää opettaa sitä myös jatkokoulutuksissa ja työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä empatiaa voi oppia.

Niin voi, myös aikuisena.

Päiväkodin puolelta voin minäkin sanoa, että melko paljon. Toki sille ei ole merkattuna aikaa, että tässäpä nyt opimme empatian taitoja.

Mutta lapset oppivat leikkiessään, siksi on tärkeää, että lasten leikkejä seurataan, olla tilanteissa joissa tarvitaan aikuisen apua tilanteen selvittämisessä ja voidaan ohjata heitä näkemään esim. sitä miksi toinen pahoitti mielensä.

Lapset oppivat empatiataitoa myös esim. saduista. Siis älkää yhtään väheksykö satujen lukemista.  Satujen kautta lapset oppivat mm. tuota empatian taitoa kuunnellessaan kuinka vaikkapa Rumaa ankanpoikasta toiset pilkkaavat ja hänellä on paha mieli ( ja meinaa vielä jäätyä kuoliaaksikin)

Myös se kuinka aikuiset puhuvat toisista ihmistä kehittää lapsen kykyä omaksua sitä miten ihmisiä kohdataan.

Myös se kuinka aikuinen kohtelee itse lasta empaattisesti, kehittää hänen empatiakykyään. Jos esim. lapsella on ikävän tunne, ei sitä väheksytä sanomalla, että menehän siitä leikkimään nyt niin ikävä unohtuu.