Lue keskustelun säännöt.
Paljonko on meitä yli viisikymppisiä ikisinkkuja? :)
Hajamielinen 50+
28.01.2020 |
Paljonko oikeasti on meitä yli viisikymppisiä, jotka emme ole koskaan olleet parisuhteessa?
Minä havahduin aivan yllättäen eilisiltana siihen ajatukseen, että hupsis, en minä taidakaan löytää itselleni kumppania. Olen aina jollain lailla mieleni sopukoissa ollut sitä mieltä, että "myöhemmin sitten", ja jatkanut puuhiani ajattelematta asiaa sen enempää. Ilmeisesti olen varsin hajamielinen ihminen. Miten teillä muilla pääsi näin käymään?
Tämä ketju saattaa hyytyä heti aloitukseen, mutta kokeillaan. Otetaan kuitenkin käyttöön pari tiukkaa sääntöä, jotta ei päädytä asian viereen:
1) Jos olet syntynyt vuoden 1970 jälkeen, älä kommentoi.
2) Jos olet joskus ollut vakiintuneessa parisuhteessa, älä kommentoi.
Kommentit (16)
Jonkun kyselytytkimuksen mukaan noin 10% ihmisistä menee hautaan kokemattomana. Tästä voinee päätellä jotain myös seurustelun osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lasketaan parisuhteeksi? Olen nuorena 3 kertaa seurustellut kyllä mutta en ole koskaan esim. asunut kenenkään kanssa yhdessä eikä ole ollut edes suunnitelmia niiden kumppanien kanssa muuta kuin hengailla niin kauan kuin on mukavaa. Ei siis mitään "ikuisesti yhdessä" tai perhehaaveita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan parisuhteeksi? Olen nuorena 3 kertaa seurustellut kyllä mutta en ole koskaan esim. asunut kenenkään kanssa yhdessä eikä ole ollut edes suunnitelmia niiden kumppanien kanssa muuta kuin hengailla niin kauan kuin on mukavaa. Ei siis mitään "ikuisesti yhdessä" tai perhehaaveita.
No, lasketaan sinut sitten ikisinkuksi, vaikka oletkin epäilyttävä rajatapaus. ;)
Miten noin pääsi käymään? Onko parisuhteettomuudelle jokin syy vai tulitko vain eläneeksi yksin kuten minä?
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut. En ole etsinyt kumppania yli 10-vuoteen. Täysin tyytyväinen yksinelämiseen. Olen jo niin kaavoihini kangistunut.😊
Vierailija kirjoitti:
Jonkun kyselytytkimuksen mukaan noin 10% ihmisistä menee hautaan kokemattomana. Tästä voinee päätellä jotain myös seurustelun osalta.
Tuli vielä mieleen yksi kaverini, joka päätyi elämänsä ensimmäiseen parisuhteeseen 55-vuotiaana. Homma on kestänyt jo jonkun vuoden, joten koskaan ei ole liian myöhäistä. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
Juu, ehtona oli se, ettei ole seurustellut. Numerolle 3 annoin pelivaraa, koska hänen nuoruutensa suhteet olivat pelkkää hengailua, eikä vastauksia näkynyt tulevan.
Minä en koskaan etsinyt suhdetta, mutta jollain lailla toivoin kumppania ja pidin sellaisen löytymistä kai itsestään selvänä, "kun kerran muutkin". Nuo muutkin ovat pariutuneet, ja heistä jotkut ovat jo ties monennellako kierroksella. Ilmeisesti tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin useimmat muut ja pystyn ihan hyvin olemaan ilmankin.
En minäkään pidä sinkku-nimityksestä, koska siitä on niin monta eri käsitystä. Ikisinkku on vielä pahempi: minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jo keski-ikäisiä, muttei ole seurusteltu. Liberaalimman käsityksen mukaan kolme kertaa avioliitossa ollut kolmen lapsen vanhempikin kutsuu itseään ikisinkuksi sillä perusteella, että ei enää ole naimisissa eikä ole heti menossakaan. Vanhapiika on epämieluisampi nimitys, koska se vetää perässään kaikenlaisia historiallisia mielikuvia. Vanhapoika ei ole ihan yhtä paha, mutta kyllä siitäkin tulee mieleen vanha mies mustavalkoisessa valokuvassa halkopinon vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lasketaan parisuhteeksi? Olen nuorena 3 kertaa seurustellut kyllä mutta en ole koskaan esim. asunut kenenkään kanssa yhdessä eikä ole ollut edes suunnitelmia niiden kumppanien kanssa muuta kuin hengailla niin kauan kuin on mukavaa. Ei siis mitään "ikuisesti yhdessä" tai perhehaaveita.
No, lasketaan sinut sitten ikisinkuksi, vaikka oletkin epäilyttävä rajatapaus. ;)
Miten noin pääsi käymään? Onko parisuhteettomuudelle jokin syy vai tulitko vain eläneeksi yksin kuten minä?
Huomasin jo ekassa parisuhteessa hyvin pian, että en itse asiassa halua jatkuvaa tai kovin tiheää toisen ihmisen seuraa. Se ahdisti. Mutta pitkään ajattelin että tämä on jokin vika minussa joka pitäisi parantaa. Siksi olin vielä parikin kertaa tempoilevissa suhteentapaisissa, minkä jälkeen myönsin itselleni että olen ihan aito erakkoluonne, eikä siinä ole mitään pahaa. Olen siis siitä asti ollut sekä selibaatissa että ilman minkäänlaisia parisuhdekuvioita. 28 vuotta jo siis.
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
En minäkään pidä sinkku-nimityksestä, koska siitä on niin monta eri käsitystä. Ikisinkku on vielä pahempi: minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jo keski-ikäisiä, muttei ole seurusteltu. Liberaalimman käsityksen mukaan kolme kertaa avioliitossa ollut kolmen lapsen vanhempikin kutsuu itseään ikisinkuksi sillä perusteella, että ei enää ole naimisissa eikä ole heti menossakaan. Vanhapiika on epämieluisampi nimitys, koska se vetää perässään kaikenlaisia historiallisia mielikuvia.
Olen näistä aika lailla samaa mieltä. Etenkin hassua tuo 'ikisinkku' ihmisellä, joka on ollut naimisissakin. Sitä näkee paljon av:lla. Lieneekö taustalla ajatus siitä, että 'sinkku' kuulostaa menevältä ja modernilta ihmiseltä.
Minä käytän 'vanhapiikaa' vähän itseironisesti. En kutsuisi koskaan ketään toista sillä nimellä, mutta itselleni se sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostellaanpa ketjua. Meitä taitaa tosiaan olla aika vähän.
Niin taitaa..ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jos olisi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
Juu, ehtona oli se, ettei ole seurustellut. Numerolle 3 annoin pelivaraa, koska hänen nuoruutensa suhteet olivat pelkkää hengailua, eikä vastauksia näkynyt tulevan.
Minä en koskaan etsinyt suhdetta, mutta jollain lailla toivoin kumppania ja pidin sellaisen löytymistä kai itsestään selvänä, "kun kerran muutkin". Nuo muutkin ovat pariutuneet, ja heistä jotkut ovat jo ties monennellako kierroksella. Ilmeisesti tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin useimmat muut ja pystyn ihan hyvin olemaan ilmankin.
En minäkään pidä sinkku-nimityksestä, koska siitä on niin monta eri käsitystä. Ikisinkku on vielä pahempi: minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jo keski-ikäisiä, muttei ole seurusteltu. Liberaalimman käsityksen mukaan kolme kertaa avioliitossa ollut kolmen lapsen vanhempikin kutsuu itseään ikisinkuksi sillä perusteella, että ei enää ole naimisissa eikä ole heti menossakaan. Vanhapiika on epämieluisampi nimitys, koska se vetää perässään kaikenlaisia historiallisia mielikuvia. Vanhapoika ei ole ihan yhtä paha, mutta kyllä siitäkin tulee mieleen vanha mies mustavalkoisessa valokuvassa halkopinon vieressä.
Olen monesti lukenut naisten noin ajattelevan vaan en koskaan miesten. Melkoinen ajattelutavan ero sukupuolten välillä.
Arvo Tasa kirjoitti:
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
Juu, ehtona oli se, ettei ole seurustellut. Numerolle 3 annoin pelivaraa, koska hänen nuoruutensa suhteet olivat pelkkää hengailua, eikä vastauksia näkynyt tulevan.
Minä en koskaan etsinyt suhdetta, mutta jollain lailla toivoin kumppania ja pidin sellaisen löytymistä kai itsestään selvänä, "kun kerran muutkin". Nuo muutkin ovat pariutuneet, ja heistä jotkut ovat jo ties monennellako kierroksella. Ilmeisesti tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin useimmat muut ja pystyn ihan hyvin olemaan ilmankin.
En minäkään pidä sinkku-nimityksestä, koska siitä on niin monta eri käsitystä. Ikisinkku on vielä pahempi: minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jo keski-ikäisiä, muttei ole seurusteltu. Liberaalimman käsityksen mukaan kolme kertaa avioliitossa ollut kolmen lapsen vanhempikin kutsuu itseään ikisinkuksi sillä perusteella, että ei enää ole naimisissa eikä ole heti menossakaan. Vanhapiika on epämieluisampi nimitys, koska se vetää perässään kaikenlaisia historiallisia mielikuvia. Vanhapoika ei ole ihan yhtä paha, mutta kyllä siitäkin tulee mieleen vanha mies mustavalkoisessa valokuvassa halkopinon vieressä.
Olen monesti lukenut naisten noin ajattelevan vaan en koskaan miesten. Melkoinen ajattelutavan ero sukupuolten välillä.
No, ukkomiehet harvemmin kai osallistuvat keskusteluihin tästä aiheesta.
Herättelin keskustelua tästä asiasta sen vuoksi, että meissä 80-luvun nuorissa oli melko harvassa niitä, jotka eivät halutessaan olisi löytäneet kumppania. Olihan silloinkin peräkammarin poikia ja tyttöjä, mutta mikään ilmiö tai yhteiskunnallinen ongelma se ei ollut.
Muistan, kuinka joskus parikymppisinä opiskelijoina mietittiin, missä oltaisiin vuonna 2000. Minä maalailin silmieni eteen kuvan itsestäni, puolisostani ja parista lapsesta katselemassa ilotulitusta, mutta koko ajatus tuntui kovin vieraalta (minä en ole koskaan halunnut lapsia, joten joku muu oli kai tehnyt ne tuohon mielikuvaan). Joku kyökkipsykologi voisi muuten tehdä valaisevia johtopäätöksiä siitä, että näin hahmot takaa alaviistosta pelkkinä mustina siluetteina.
Vieläkö mahtaa palstalta löytyä meitä wanhan ajan wanhoja sinkkuja? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Arvo Tasa kirjoitti:
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
Juu, ehtona oli se, ettei ole seurustellut. Numerolle 3 annoin pelivaraa, koska hänen nuoruutensa suhteet olivat pelkkää hengailua, eikä vastauksia näkynyt tulevan.
Minä en koskaan etsinyt suhdetta, mutta jollain lailla toivoin kumppania ja pidin sellaisen löytymistä kai itsestään selvänä, "kun kerran muutkin". Nuo muutkin ovat pariutuneet, ja heistä jotkut ovat jo ties monennellako kierroksella. Ilmeisesti tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin useimmat muut ja pystyn ihan hyvin olemaan ilmankin.
En minäkään pidä sinkku-nimityksestä, koska siitä on niin monta eri käsitystä. Ikisinkku on vielä pahempi: minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jo keski-ikäisiä, muttei ole seurusteltu. Liberaalimman käsityksen mukaan kolme kertaa avioliitossa ollut kolmen lapsen vanhempikin kutsuu itseään ikisinkuksi sillä perusteella, että ei enää ole naimisissa eikä ole heti menossakaan. Vanhapiika on epämieluisampi nimitys, koska se vetää perässään kaikenlaisia historiallisia mielikuvia. Vanhapoika ei ole ihan yhtä paha, mutta kyllä siitäkin tulee mieleen vanha mies mustavalkoisessa valokuvassa halkopinon vieressä.
Olen monesti lukenut naisten noin ajattelevan vaan en koskaan miesten. Melkoinen ajattelutavan ero sukupuolten välillä.
No, ukkomiehet harvemmin kai osallistuvat keskusteluihin tästä aiheesta.
Herättelin keskustelua tästä asiasta sen vuoksi, että meissä 80-luvun nuorissa oli melko harvassa niitä, jotka eivät halutessaan olisi löytäneet kumppania. Olihan silloinkin peräkammarin poikia ja tyttöjä, mutta mikään ilmiö tai yhteiskunnallinen ongelma se ei ollut.
Muistan, kuinka joskus parikymppisinä opiskelijoina mietittiin, missä oltaisiin vuonna 2000. Minä maalailin silmieni eteen kuvan itsestäni, puolisostani ja parista lapsesta katselemassa ilotulitusta, mutta koko ajatus tuntui kovin vieraalta (minä en ole koskaan halunnut lapsia, joten joku muu oli kai tehnyt ne tuohon mielikuvaan). Joku kyökkipsykologi voisi muuten tehdä valaisevia johtopäätöksiä siitä, että näin hahmot takaa alaviistosta pelkkinä mustina siluetteina.
Vieläkö mahtaa palstalta löytyä meitä wanhan ajan wanhoja sinkkuja? :)
En tarkoittanut ukkomiehiä vaan sinkkumiehiä. Jo silloin 80-luvulla, omassa nuoruudessani, aivan kuin nykyisinkin, miesten suurelle enemmistölle on selvää, ettei nainen vain tule elämään odottelemalla. Aina on ollut itsestään selvää, että on pitänyt olla aktiivinen ja aloitteellinen naisten suhteen, jos on jotain mielinyt saada.
Siinä on se tarkoittamani sukupuolten ero, mitä ei tasa-arvokehitys ole 40 vuodessa muuksi muuttanut. Tosin kun mainitsit ukkomiehet, niin vasta aviossa ollessani on jokunen nainen ollut aktiivinen. Ilmeisesti ajattelevat, etten voi olla kovin kelvoton, kun olen jollekin kanssasisarelle kelvannut.
Arvo Tasa kirjoitti:
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Arvo Tasa kirjoitti:
Hajamielinen 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ikisinkku yli 50v. Joskus kauan sitten nuorempana seurustellut.
Eikö ap:n ehtona ollut "ei vakiintunutta suhdetta"? Kauanko seurustelit ja miksei se mielestäsi ollut parisuhde?
Minä en koskaan edes etsinyt tai toivonut suhdetta, kuten ilmeisesti ap teki. En erityisemmin pidä ihmisistä, eivätkä muut taida pitää minusta, joten mitään vaaraa ei ole ollut koskaan siitä, että kukaan kiinnostuisi.
Sinkku-nimityksestä en pidä. Olen mieluiten vanhapiika.
Juu, ehtona oli se, ettei ole seurustellut. Numerolle 3 annoin pelivaraa, koska hänen nuoruutensa suhteet olivat pelkkää hengailua, eikä vastauksia näkynyt tulevan.
Minä en koskaan etsinyt suhdetta, mutta jollain lailla toivoin kumppania ja pidin sellaisen löytymistä kai itsestään selvänä, "kun kerran muutkin". Nuo muutkin ovat pariutuneet, ja heistä jotkut ovat jo ties monennellako kierroksella. Ilmeisesti tarvitsen parisuhdetta vähemmän kuin useimmat muut ja pystyn ihan hyvin olemaan ilmankin.
En minäkään pidä sinkku-nimityksestä, koska siitä on niin monta eri käsitystä. Ikisinkku on vielä pahempi: minulle se tarkoittaa sitä, että ollaan jo keski-ikäisiä, muttei ole seurusteltu. Liberaalimman käsityksen mukaan kolme kertaa avioliitossa ollut kolmen lapsen vanhempikin kutsuu itseään ikisinkuksi sillä perusteella, että ei enää ole naimisissa eikä ole heti menossakaan. Vanhapiika on epämieluisampi nimitys, koska se vetää perässään kaikenlaisia historiallisia mielikuvia. Vanhapoika ei ole ihan yhtä paha, mutta kyllä siitäkin tulee mieleen vanha mies mustavalkoisessa valokuvassa halkopinon vieressä.
Olen monesti lukenut naisten noin ajattelevan vaan en koskaan miesten. Melkoinen ajattelutavan ero sukupuolten välillä.
No, ukkomiehet harvemmin kai osallistuvat keskusteluihin tästä aiheesta.
Herättelin keskustelua tästä asiasta sen vuoksi, että meissä 80-luvun nuorissa oli melko harvassa niitä, jotka eivät halutessaan olisi löytäneet kumppania. Olihan silloinkin peräkammarin poikia ja tyttöjä, mutta mikään ilmiö tai yhteiskunnallinen ongelma se ei ollut.
Muistan, kuinka joskus parikymppisinä opiskelijoina mietittiin, missä oltaisiin vuonna 2000. Minä maalailin silmieni eteen kuvan itsestäni, puolisostani ja parista lapsesta katselemassa ilotulitusta, mutta koko ajatus tuntui kovin vieraalta (minä en ole koskaan halunnut lapsia, joten joku muu oli kai tehnyt ne tuohon mielikuvaan). Joku kyökkipsykologi voisi muuten tehdä valaisevia johtopäätöksiä siitä, että näin hahmot takaa alaviistosta pelkkinä mustina siluetteina.
Vieläkö mahtaa palstalta löytyä meitä wanhan ajan wanhoja sinkkuja? :)
En tarkoittanut ukkomiehiä vaan sinkkumiehiä. Jo silloin 80-luvulla, omassa nuoruudessani, aivan kuin nykyisinkin, miesten suurelle enemmistölle on selvää, ettei nainen vain tule elämään odottelemalla. Aina on ollut itsestään selvää, että on pitänyt olla aktiivinen ja aloitteellinen naisten suhteen, jos on jotain mielinyt saada.
Siinä on se tarkoittamani sukupuolten ero, mitä ei tasa-arvokehitys ole 40 vuodessa muuksi muuttanut. Tosin kun mainitsit ukkomiehet, niin vasta aviossa ollessani on jokunen nainen ollut aktiivinen. Ilmeisesti ajattelevat, etten voi olla kovin kelvoton, kun olen jollekin kanssasisarelle kelvannut.
Yritin sanoa sitä, että valtaosa nykyisistä yli viisikymppisistä aikoinaan pariutui, joten ikäisistämme miehistä on ikisinkkuna niin harva, ettei heitä oikein löydy kertomaan mielipidettään. Tasa-arvo-ongelmasta on ihan turha puhua meidän ikäpolvemme kohdalla, koska suurin piirtein yhtä moni mies "pääsi" naimisiin kuin nainenkin, eikä aviosääty naisillekaan tipahtanut taivaasta ihan mitään tekemättä. Minä olen siitä oikein hyvä esimerkki.
Mitäs sinä, ukkomies, muuten tässä ketjussa teet? Jäikö lukematta "2) Jos olet joskus ollut vakiintuneessa parisuhteessa, älä kommentoi"?
No niin, yli tunti on kulunut, eikä ketään ole näkynyt. Tähtäsin siihen, että ruokatunnilla huvitusta puhelimestaan etsivät ikätoverini huomaisivat kirjoitukseni, mutta ei. Pitääpä uusia kysymys tunnin välein. :)