Lue keskustelun säännöt.
Tää työelämä alkaa ottaa pattiin ihan urakalla...
26.01.2020 |
Joo, ns. hyväpalkkaisena ei pitäisi valittaa ja työttömyys olisi itselleni kamala isku. Mutta silti; nyt alkaa olla kuppi täynnä ja kohta nurin. Muutamia epäkohtia ja raivostuksen aiheita:
- ikuinen, jatkuva kulukontrolli/ säästämismantra. Mitään ei koskaan saa läpi kun koskaan ei ole budjettia. Koulutukset, tiimipäivät tai toimiston akustiikkapaneelit voi unohtaa. Vanhat kamat vuodelta miekka ja kirves, headsetin rätisee ja kilisee jne.
- Aina vaan enemmän hommia ja tavoitteita. Päivässä ei edes ehdi lukea kaikkia maileja saati reagoida niihin. Tai tehdä vaadittuja excel-fileitä. Tapaamisia pitää olla enemmän mutta jo nykyisten valmistelu ja jälkihoito/seuranta on ihan raapaisua kiireessä. Uusia asiakkaita pitäisi haalia vaikka vanhoistakaan ei pystytä pitämään huolta.
- Budjetit sanellaan ylhäältä ja sitten se on "sitoumus". Vaikka kuinka väännät rautalankaa että ei onnistu
- Kaikki ovat pahalla tuulella ja kiukuttelevat tai valittavat. Kaikesta
- omalla ajalla sunnuntaina ostan lentolippuja, varaan hotelleja ja vuokra-autoja, sillä jokainen hoitaa varaukset itse ja sitten laittaa matkalaskuun. Työpäivän puitteissa ei ehdi ja huutoa tulee jos ei ole se kaikkein halvin netistä löytyvä hinta.
- Vaihtoehdot on joko tehdä työnsä hyvin ja pakosti käyttää siihen paljon enemmän kuin 8h/pv tai tehdä mitä kerkiää ja saada jatkuvaa valitusta kaikesta mitä ei ole ehtinyt tehdä.
Työpaikalla palaverit yritetään vetää niin tehokkaasti kuin mahdollista --> mitään oikeaa innovaatiota tai kehittämistä ei tapahdu kun kukaan ei ehdi edes keskustella vaan puuhaa koko ajan myös jotain muuta. Esimiehenä pitäisi ehtiä pitää hlökohtaisia keskusteluita, ei ehdi. Pitäisi pysyä ajantasalla jos missäkin asiassa; automatkat ja koiralenkit kuuntelen ammattikirjallisuutta jne. Omaa esimiestä näin viime vuonna 2 kertaa ja puhuin sen lisäksi 2 kertaa puhelimessa. Tosi tuettu olo.
Mikään ei koskaan ole tarpeeksi ja firman johto vetää järkyttäviä optiopotteja kun ruohonjuuritasosta revitään kaikki ja vähän enemmän. Miksi ja miten tämä menee aina vaan hullummaksi ???
Kommentit (57)
Onnistuit huiputtamaan, mutta sitten:
> Pitäisi pysyä ajantasalla jos missäkin asiassa; automatkat ja koiralenkit kuuntelen ammattikirjallisuutta
Joo joo! Ihan kuin yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos menetelmä toimisi koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset tekee vapaa-aikana ilmaistöitä? Tajuan ehkä vielä että joku tutkija jolla on intohimo siihen, eikö ne tee työkkärikorvauksellaki jos rahotusta ei tuu, ja äitiyslomat ja kaikki, mut sitten kun kaikilla aloilla kaikilla asteilla on tyyppejä, jotka tekee jäätäviä päiviä ja viikonloput rästejä, niin miksi? Tekeekö kaikki sun työkaveritkin yhtä paljon? Vai tekeekö osa sen työajan töitä ja lähtee sitten kotiin viettämään vapaa-aikaa?
Kyllä itse asiassa aika tutulta kuulosti tuo aloitus näin tutkijankin kannalta. Ainakin siis VTT:llä. Johto ei tosin saa mitään isoja optioita eikä osinkoja jaeta, mutta muuten kyllä. Onhan meilläkin tietysti niitä, jotka ovat alisuoriutujia, mutta kyllä tunnolisia ylisuoriutujia on silti paljon enemmän. Työelämä on muuttunut ihan valtavasti viimeisen reilun 10 vuoden aikana. Samansuuruinen ja -suuntainen muutos ei ole enää mahdollista ellei aleta tehdä seitsemän päivän työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
No eipä kaikki Suomessa voi mitenkään heittäytyä työttömiksi; huoltosuhde jo nykyään on järkyttävä
Mutta kaikki heittäytyisi silti heti työttömäksi jos tuet olisi 10 000 e kuussa puhtaana käteen. Ihmiset ei käy töissä huoltosuhteen takia vaan ensisijaisesti palkan.
Tiedän tunteen. Itse olen kyllä vaan työntekijä mutta kun ei riitä aika kaikkeen ja asiakkailta tulee valituksia. Pomon ratkaisu ongelmiin on ylityölupa. Päivittäisiin pakollisiin töihin menee 9-11 tuntia päivässä.
Kaiken tämän lisäksi pitäisi ristiinopetella töitä. Eli joko opettelet uutta tai opetat joka syö aikaa ja omat hommat jää rästiin.
Olen nyt jo pidemmän aikaa tehnyt 10-11 tuntista päivää. Nyt on maximisaldo kellokortilla täynnä ja se mikä menee yli 8h menee talolle eli siitä ei saa korvausta ajassa/rahassa.
Tuossa työpaikassa on muutakin pahasti vialla. Olen nyt hakenut uutta työtä reilun vuoden mutta vielä ei ole tärpännyt.
Ahdistus on kova joka aamu että illalla toivon vaan etten enää heräisi. Itseasiassa päätin nyt viikonloppuna et ma menen työterveyteen. Tuskin ne pystyy mitään tekemään mut yritän kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kaikki Suomessa voi mitenkään heittäytyä työttömiksi; huoltosuhde jo nykyään on järkyttävä
Mutta kaikki heittäytyisi silti heti työttömäksi jos tuet olisi 10 000 e kuussa puhtaana käteen. Ihmiset ei käy töissä huoltosuhteen takia vaan ensisijaisesti palkan.
Varmaan kaikki heittäytyisi mutta mistä ne rahat revittäisiin? Suurin osa ihmistä EI ajattele että valtiolla olisi pohjaton kassa vaan tietää että jokaisen pitää itse tienata leipänsä. Ja ainoa tapa on olla töissä ja työpaikkoja on vähemmän kuin tekijöitä —> työpaikasta pitää pitää kiinni.
Mitä tulee tyhmien joustamiseen: kun kalenteri on lähes täynnä palavereja 9-16 ja niihin siirtymisiä niin kaikki muu pakollinen työ on tehtävä jossain välissä. Ja päivä venyy auttamattomasti. Plus pitkistä päivistä on tullut sosiaalinen normi työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kaikki Suomessa voi mitenkään heittäytyä työttömiksi; huoltosuhde jo nykyään on järkyttävä
Mutta kaikki heittäytyisi silti heti työttömäksi jos tuet olisi 10 000 e kuussa puhtaana käteen. Ihmiset ei käy töissä huoltosuhteen takia vaan ensisijaisesti palkan.
Varmaan kaikki heittäytyisi mutta mistä ne rahat revittäisiin? Suurin osa ihmistä EI ajattele että valtiolla olisi pohjaton kassa vaan tietää että jokaisen pitää itse tienata leipänsä. Ja ainoa tapa on olla töissä ja työpaikkoja on vähemmän kuin tekijöitä —> työpaikasta pitää pitää kiinni.
Mitä tulee tyhmien joustamiseen: kun kalenteri on lähes täynnä palavereja 9-16 ja niihin siirtymisiä niin kaikki muu pakollinen työ on tehtävä jossain välissä. Ja päivä venyy auttamattomasti. Plus pitkistä päivistä on tullut sosiaalinen normi työpaikoilla.
Niin tarkoitinkin sitä, että ei työttömätkään ole "heittäytyneet" työttömäksi, kuten kommentti antaa ymmärtää, eikä työssäkäyvät käy töissä hyvää hyvyyttään, vaan työttömät haluaa töihin saadakseen rahaa ja työssäkäyvät ei halua jäädä työttömäksi koska tulot tippuisi. Eli kukaan ei ajattele mitään huoltosuhteita tms "jaloja" syitä käydä töissä vaan omia intressejään eli ensisijaisesti rahaa. Kapitalismin vuoksi vain homma on mennyt niin että työssäkäyvän tehtävä on tehdä rahaa omistajille eikä itselleen.
Täsmälleen samaa kuin aloittajalla. HR-asiantuntijapalveluita tarjoava ala. Kalenteri pursuaa, työn pääjärjestelmä jumittaa, ja joutuu tekemään myyntiä myyntiä myyntiä myyntiä, sit vähän vasurilla sitä myytyä palvelua. Oon niin loppu. Ovet viuhuu kun ei täällä kukaan jaksa uupumatta. Koulutusta ei saa, jotta työn perusarki rullaisi. Esimiestenkin puolesta harmittaa, heillä on kädet aivan sidottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä kaikki Suomessa voi mitenkään heittäytyä työttömiksi; huoltosuhde jo nykyään on järkyttävä
Mutta kaikki heittäytyisi silti heti työttömäksi jos tuet olisi 10 000 e kuussa puhtaana käteen. Ihmiset ei käy töissä huoltosuhteen takia vaan ensisijaisesti palkan.
Varmaan kaikki heittäytyisi mutta mistä ne rahat revittäisiin? Suurin osa ihmistä EI ajattele että valtiolla olisi pohjaton kassa vaan tietää että jokaisen pitää itse tienata leipänsä. Ja ainoa tapa on olla töissä ja työpaikkoja on vähemmän kuin tekijöitä —> työpaikasta pitää pitää kiinni.
Mitä tulee tyhmien joustamiseen: kun kalenteri on lähes täynnä palavereja 9-16 ja niihin siirtymisiä niin kaikki muu pakollinen työ on tehtävä jossain välissä. Ja päivä venyy auttamattomasti. Plus pitkistä päivistä on tullut sosiaalinen normi työpaikoilla.
Niin tarkoitinkin sitä, että ei työttömätkään ole "heittäytyneet" työttömäksi, kuten kommentti antaa ymmärtää, eikä työssäkäyvät käy töissä hyvää hyvyyttään, vaan työttömät haluaa töihin saadakseen rahaa ja työssäkäyvät ei halua jäädä työttömäksi koska tulot tippuisi. Eli kukaan ei ajattele mitään huoltosuhteita tms "jaloja" syitä käydä töissä vaan omia intressejään eli ensisijaisesti rahaa. Kapitalismin vuoksi vain homma on mennyt niin että työssäkäyvän tehtävä on tehdä rahaa omistajille eikä itselleen.
Ja tietenkin jos vaihtoehto olisi työkyvyn vievä burn out kun omistaja haluaa lisää bonuksia itselleen vs vaikka vuoden työttömyys niin kannattaa pitkällä tähtäimellä valita työttömyys, kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi opetella sanomaan EI. Tiedätkö, miten se tapahtuu? Nyt avaat suun ja harjoittelet. Sanot: "EI". Ei, et tee töitä vapaa-ajalla, jos sinulle ei makseta siitä. Työaika saa riittää. Jos ei riitä, vika ei ole sinussa, vaan RESURSOINNISSA.
Meillä koko talo vääntää pitkää päivää, koska tekemistä on enemmän kuin siihen käytettävissä olevaa aikaa. Nyt vielä kaiken päälle myös ei-myyjille tuli myyntitehtävät, ne pitäisi jonnekin survoa ja keksiä itsestä myyntiosaamista mitä meissä ei ole edes alun alkaenkaan ollut. Saldot paukkuu ja niistä saa haukut, "et osaa priorisoida", vaikka sama ongelma on kaikilla. Ei enää keksi muuta kuin jättää osa töistä tekemättä. Se vain, että ei sovi minun moraaliini ja murentaa työn mielekkyyttä tehdä se huonolaatuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitusen off topic, ja olen ihan eri alalla töissä, mutta vuosi sitten olin hyvin lähellä burn outia ja tuntui ettei elämässä ole enää mitään muuta kuin töitä, kiirettä, kotonakaan ei ehtinyt edes palautua ja ajatukset kiersivät vaan ahdistuneena kehää. Alkoi vahvasti tuntua, ettei tämä ole mitään elämää.
Mietin, mitä oikeasti haluan: vapautta, enemmän vapaa-aikaa, enemmän jaksamista, enemmän aikaa itselleni, pois kiireentunnusta ja työstressistä.
Keksin myös keinon miten sen saan: irtisanouduin ja ryhdyin tekemään keikkatyötä. Töitä otan vastaan sen verran kuin jaksan, edellisviikolla tein 4 työvuoroa, tällä viikolla vain kaksi, koska halusin ehtiä hiihtää ja tavata ystäviäni.
Joo, kakkua ei voi syödä JA säästää eli jostain piti luopua tulojen tiputtua miltei puolella/kolmanneksella, luovuin sitten turhan ostelusta. Elän hyvin nuukasti, vaatteet kirpputorilta eikä sieltäkään kuin tosi tarpeeseen, ravintolaillat vaihtui kotikokkaukseen, ulkomaanmatkat sai jäädä.
Monen mielestä elän ehkä nykyään ankeasti, mutta kun itse perinpohjaisen harkinnan jälkeen on miettinyt, mitkä ovat omat arvot, kumpi ilahduttaa itseä enemmän, se viikon ulkomaanmatka kerran vuodessa ja uudet vaatteet joka kuukausi sekä ravintolakäynnit, MUTTA jatkuva stressi ja väsymys, VAI nuukemmin eläminen ja ostolakkoilu MUTTA aikaa, virkeyttä, hallinantunne, paremmat yöunet jne, niin mulle valinta oli selvä, ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.
Ihmiset siis ajaa itsensä varta vasten burnoutiin, jotta eivät olisi "alisuorittajia"? Mitä sitten tapahtuu kun tulee burnout? Eikö jatkuvat ylipitkät päivät vähennä työtehoa niin, että lopulta 8 tunnin hommiin menee 10 h, jollon pitää taas pidentää päivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset siis ajaa itsensä varta vasten burnoutiin, jotta eivät olisi "alisuorittajia"? Mitä sitten tapahtuu kun tulee burnout? Eikö jatkuvat ylipitkät päivät vähennä työtehoa niin, että lopulta 8 tunnin hommiin menee 10 h, jollon pitää taas pidentää päivää?
Ihan varta vasten kyllä, koska esimiehen esimies vaatii tiettyä kuukausittaista suoritustasoa jotta saadaan käännettyä firman tulos plussalle. Kaiken lisäksi lasketaan koko ajan palvelun hintaa, ja sitten toki kauppaa tulee muttei ole aikaa tehdä niitä. Huonoa asiakaspalautetta ropisee, kun ehdit käyttää muutaman minuutin päivässä työhösi jota asiakas tilasi. Ja siitä huonosta palautteesta seuraa esimiehen esimieheltä varoitus, ja pian sen perään potkut. Tehdään kauheaa tappiota ja henkilöstöä syytetään siitä!
Taisin tunnistaa ap:n työpaikan - ei auta muu kuin odottaa seuraavia yt-neuvotteluita ja/tai hakeutua muualle, jossa samaa hieman eri paketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se; homma on ihan samanlaista kaikkialla. Ei se vaihtamalla parane.
Ja niin kauan kuin ihmiset venyvät ja tekevät vapaa-ajalla ilmaistyötä, työnantajat eivät tule palkkaamaan lisätyövoimaa kun "omallakin pärjätään". Oppikaa sanomaan ei.
Ei ole samaa kaikkialla. Vaihdoin seitsemän vuoden raatamisen ja venymisen jälkeen pienemmälle työnantajalle, ja nyt asiat paljon paremmin. Ja palkkaakin saan hitusen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Taisin tunnistaa ap:n työpaikan - ei auta muu kuin odottaa seuraavia yt-neuvotteluita ja/tai hakeutua muualle, jossa samaa hieman eri paketissa.
No eipä taida olla ainoa lajissaan AP:n duunipaikka. Itse työskentelen valtion virastossa ja meininki on meillä ihan täsmälleen sama. Potkuja ei kovin helposti tarvitse kenenkään pelätä, eikä YT:eitä ole lähinäköpiirissä, mutta esim. oma työparini juuri siirrettiin kylmän rauhallisesti asiantuntijatöistä ns. tukipalveluihin, kun ei esimiehemme mielestä suoritunut riittävän hyvin (=ei hoitanut vapaa-ajallaan reissujensa varauksia, tehnyt matkalaskuja, tutustunut uusimpiin julkaisuihin ja kirjoitellut niitä itse jne.) ja siirron seurauksena palkka putosi useamman satasen kuukaudessa.
Tämmöistä se taitaa nykyaikana olla melkein jokaisessa ns. asiantuntijaduunissa, riippumatta alasta tai organisaatiosta. Itse olen kohta 5-kymppinen ja muistan toisenlaisen ajan, en tiedä handlaako nykyään itseäni nuoremmat tämän jotenkin paremmin.
Julkisella puolella minäkin töissä. Pitkää päivää teen ja kiireisimpinä aikoina töitä kotona viikonloppuna. Johtoa kiinnostaa vain aikataulujen pitäminen, ei henkilöstön työtaakka. Olen jo kokenut yhden burn outin ja sen jälkeen siirron toisiin tehtäviin. Nyt sinnittelen ahdistuslääkkeiden avulla. Uutta työtä etsisin, jos jaksaisin. Irtisanoutuminen ei ole yksinhuoltajalle vaihtoehto (eikä yksinhuoltajuus ollut oma valinta).
Aika karmeaksi on mennyt. Meilläkin on hurjasti porukkaa siirtynyt uupuneena 80-prossaselle työajalle kun kokoaikaista ei vaan pysty tekemään, on vedetty resurssit niin ääreen.
Tutulta kuulostaa, mutta koska omalla alallani palkka on pieni, etuja ei ole ja työnantaja ei jousta käytännössä mistään, en minäkään enää suostu venymään. Teen sen, minkä kohtuudella ehdin. Välillä tulee huonoa palautetta, mutta annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sanon vain rauhallisesti, että tämä on se tahti, johon tällä henkilöstöllä kyetään. Mutta tosiaan työpaikoilla ei enää osata tai haluta sitouttaa työntekijöitä. Positiivisella palautteella, kannusteilla ja arvostuksella saisi paljon motivoituneempia ja firman tuloksesta välittäviä työntekijöitä.