Lue keskustelun säännöt.
Tää työelämä alkaa ottaa pattiin ihan urakalla...
26.01.2020 |
Joo, ns. hyväpalkkaisena ei pitäisi valittaa ja työttömyys olisi itselleni kamala isku. Mutta silti; nyt alkaa olla kuppi täynnä ja kohta nurin. Muutamia epäkohtia ja raivostuksen aiheita:
- ikuinen, jatkuva kulukontrolli/ säästämismantra. Mitään ei koskaan saa läpi kun koskaan ei ole budjettia. Koulutukset, tiimipäivät tai toimiston akustiikkapaneelit voi unohtaa. Vanhat kamat vuodelta miekka ja kirves, headsetin rätisee ja kilisee jne.
- Aina vaan enemmän hommia ja tavoitteita. Päivässä ei edes ehdi lukea kaikkia maileja saati reagoida niihin. Tai tehdä vaadittuja excel-fileitä. Tapaamisia pitää olla enemmän mutta jo nykyisten valmistelu ja jälkihoito/seuranta on ihan raapaisua kiireessä. Uusia asiakkaita pitäisi haalia vaikka vanhoistakaan ei pystytä pitämään huolta.
- Budjetit sanellaan ylhäältä ja sitten se on "sitoumus". Vaikka kuinka väännät rautalankaa että ei onnistu
- Kaikki ovat pahalla tuulella ja kiukuttelevat tai valittavat. Kaikesta
- omalla ajalla sunnuntaina ostan lentolippuja, varaan hotelleja ja vuokra-autoja, sillä jokainen hoitaa varaukset itse ja sitten laittaa matkalaskuun. Työpäivän puitteissa ei ehdi ja huutoa tulee jos ei ole se kaikkein halvin netistä löytyvä hinta.
- Vaihtoehdot on joko tehdä työnsä hyvin ja pakosti käyttää siihen paljon enemmän kuin 8h/pv tai tehdä mitä kerkiää ja saada jatkuvaa valitusta kaikesta mitä ei ole ehtinyt tehdä.
Työpaikalla palaverit yritetään vetää niin tehokkaasti kuin mahdollista --> mitään oikeaa innovaatiota tai kehittämistä ei tapahdu kun kukaan ei ehdi edes keskustella vaan puuhaa koko ajan myös jotain muuta. Esimiehenä pitäisi ehtiä pitää hlökohtaisia keskusteluita, ei ehdi. Pitäisi pysyä ajantasalla jos missäkin asiassa; automatkat ja koiralenkit kuuntelen ammattikirjallisuutta jne. Omaa esimiestä näin viime vuonna 2 kertaa ja puhuin sen lisäksi 2 kertaa puhelimessa. Tosi tuettu olo.
Mikään ei koskaan ole tarpeeksi ja firman johto vetää järkyttäviä optiopotteja kun ruohonjuuritasosta revitään kaikki ja vähän enemmän. Miksi ja miten tämä menee aina vaan hullummaksi ???
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Aika karmeaksi on mennyt. Meilläkin on hurjasti porukkaa siirtynyt uupuneena 80-prossaselle työajalle kun kokoaikaista ei vaan pysty tekemään, on vedetty resurssit niin ääreen.
Kamalia tilanteita ketju täynnä. Karmii ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu jos ei tee vapaa-ajalla töitä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu jos ei tee vapaa-ajalla töitä?
YT:ssä tulee lähtö
Onneksi on ihana ja stressitön työ. Palkkakin ok.
Kouluja on käyty, mutta onneksi tajusin mikä työ on mun juttu. Äitini häpeää ammatinvalintaani, mutta tämä elämä on mun. Ei hänen.
Eikä ole velkaa vaan säästöjä.
Tuo velkaakin aiheuttaa stressiä, sillä olet velkavankeudessa.
Minulla rupeaa raivostuttamaan tämä suomalaisen ihonvärin takia työssäkäymisen oletus. Minä haluan olla kotona ja saada terveydenhuollon, sosiaaliturvan ym. siitä mitään maksamatta. Saatana se onnistuu monelta muultakin, enkä viitsi/jaksa enää muita elättää. En itseänikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin tunnistaa ap:n työpaikan - ei auta muu kuin odottaa seuraavia yt-neuvotteluita ja/tai hakeutua muualle, jossa samaa hieman eri paketissa.
No eipä taida olla ainoa lajissaan AP:n duunipaikka. Itse työskentelen valtion virastossa ja meininki on meillä ihan täsmälleen sama. Potkuja ei kovin helposti tarvitse kenenkään pelätä, eikä YT:eitä ole lähinäköpiirissä, mutta esim. oma työparini juuri siirrettiin kylmän rauhallisesti asiantuntijatöistä ns. tukipalveluihin, kun ei esimiehemme mielestä suoritunut riittävän hyvin (=ei hoitanut vapaa-ajallaan reissujensa varauksia, tehnyt matkalaskuja, tutustunut uusimpiin julkaisuihin ja kirjoitellut niitä itse jne.) ja siirron seurauksena palkka putosi useamman satasen kuukaudessa.
Tämmöistä se taitaa nykyaikana olla melkein jokaisessa ns. asiantuntijaduunissa, riippumatta alasta tai organisaatiosta. Itse olen kohta 5-kymppinen ja muistan toisenlaisen ajan, en tiedä handlaako nykyään itseäni nuoremmat tämän jotenkin paremmin.
Tuonhan voisi viedä käräjille, jos on jotain näyttöä siitä että siirto johtui tuosta.
Miten lampaita ihmiset on?
Jos käsketään töitä tekemään omalla ajalla, niin silloin kysytään, että se merkataan siis ylitöiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteko on vapaaehtoista.
Työttömyyskin on vaikeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Sepä se; homma on ihan samanlaista kaikkialla. Ei se vaihtamalla parane.
Ei todellakaan ole. Minä tiedän olevani osaava työntekijä ja työpanokseni riittää, joten lähden kotiin kun päivä on täynnä enkä tee kotona töitä. Poikkeustilanteet ovat sitten asia erikseen, eli ei minulta sentään rukkaset tipahda kesken lauseen kun päivä täyttyy, mutta kaikki tunnit kirjaan ja saldovapaat pidän lomien yhteydessä.
Meillä työpaikalla venyminen on tällaista: https://www.kaleva.fi/fingerpori/2019-12-24/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin hyvässä työpaikassa, en uskaltaisi miettiä vaihtoa, mutta jos huonossa on, niin kyllähän vaihtoa täytyy miettiä, vaikka se onkin vaikeata. Työntekijöiden pitäisi vaatia enemmän työnantajilta. Parhaiten se onnistuu kyllä järjestäytymällä. Ammattiliittoja hakutaan, mutta kyllä ne ovat tarpeen. Minusta tosin pitäisi painottaa enemmän järkeviä työolosuhteita. Minulle sellainen työnantaja, jolla on hyvää johtamista ja omat huoneet on kullan arvoinen, vaikka palkka olisi vähän alhaisempi kuin sellainen, jolla ei ole esim. edellä mainittuja tekijöitä. Johtajien palkat ovat asia erikseen, en usko että viihtyisin sellaisessa paikassa, missä johtajan palkka on kymmenkertainen (tai vielä enemmänkin) omaan palkkaani verrattuna.
Tuossa palvelussa voi ilmesesti arvioida työpaikkoja: https://www.tuntopalvelu.fi/
En osaa sanoa kuinka luotettava on.
Meillä töissä samaa työtä tekevistä osa tekee 12h/pvä, lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin ilmaistöitä. Osa noista merkityistä ylitöistä toki myös katoaa, koska ylimääräiset saldotunnit leikkuri vie pari kertaa vuodessa. Kesälomallakin käyvät välillä töissä.
Osa sitten puolestaan tekee työpäivän verran ja pitää kertyneet saldotunnit ajallaan.
Vaatiiko ylisuorittajilta joku ylempi taho oikeasti sitä venymistä vai onko se ylisuorittajan joku oma sisäinen vaatimus? Huijarisyndrooma? Koska samassa työpaikassa samassa tehtävässä tuntuu olevan kummankinlaista hiihtäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tällöin venyminen on ihan ok, mutta ne jotka venyvät joka päivä tekevät kyllä koko työyhteisölle karhunpalveluksen. Niin kauan kuin työtä tehdään jatkuvasti ilmaiseksi, ei ole pelkoa että tilanteeseen tulee muutosta. Työnantaja on tyytyväinen kun lisätyöt tehdään ilman korvauksia, tai ilman rekrytointitarpeita. Ja mikään työpaikka ei ole kyllä sen arvoinen että töitä pitää jatkuvasti ja loputtomiin tehdä vapaalla ja viikonloppuisin.
Kyllä voi parantua vaihtamalla, älkää nyt jaksako yleistää. On varmaan helpompi perustella
sitä että ei uskalla tai viitsi etsiä muita töitä tällä "yhtä kamalaa joka paikassa" ajattelulla.
T. Työpaikan vaihtaja, jolla enemmän vapaa-aikaa ja joka nukkuu yönsä nykyään paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avatkaa nyt suunne ja pitäkää puolenne. Jos vapaaehtoisesti suostuu aina kynnysmatoksi, niin voi olla varma että päältätallojia kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ihana ja stressitön työ. Palkkakin ok.
Kouluja on käyty, mutta onneksi tajusin mikä työ on mun juttu. Äitini häpeää ammatinvalintaani, mutta tämä elämä on mun. Ei hänen.
Eikä ole velkaa vaan säästöjä.
Tuo velkaakin aiheuttaa stressiä, sillä olet velkavankeudessa.
Kerrohan meille muillekin, millä alalla on noin leppoisaa?
Olin ennen myös tarkka työajasta, palkattoman ylityön tekeminen alkoi siitä että muut tekivät sitä, heillä ei ole alaikäisiä lapsia ja ehkä suurempi halu päästä uralla eteenpäin. Minä en kaipaa etenemistä, mutta oravanpyörässä on näköjään juostava nopeimpien omaksumaan tahtiin, jotta voi säilyttää edes nykyisen asemansa. Pomot osaa vaatimisen ja syyllistämisen.
Toisaalta kaveris voi lohduttautua sillä, että kun siihen sen entiseen hommaan tulee asiantuntija, joka suostuu hoitamaan vapaa-ajallaan (=ilmaiseksi) töitä, ni kuinka paljon se laskee sen asiantuntijan tuntipalkkaa sit lopulta. Voi olla plus-miinus nolla lopulta.