Mites tallaisesta vauva-terrorismista paasee eroon? Vauvan saaneet ystavamme vihjailevat, haaveilevat, hopottavat ja painostavatkin jatkuvasti

Mulla on tuttuja, jotka aikanaan painosti toisen lapsen hankintaan. Sitten oli niitä, jotka vaan kyseli, että onkos toista tulossa. Ilmoitin aina, että toistaiseksi ei ole tulossa, nyt ei vaan ole kiinnostusta vauvoihin. Jos sama jauhanta jatkui toisella tapaamisella, niin sanoin, että vakava aikeemme on hemmotella tämä ainokainen pilalle ja emme todellakaan kaipaa toista rääpälettä jakamaan kullanmurumme huomiota. Siinä vaiheessa tyhmempikin tajusi, että se puheenaihe saa jäädä.

Ex-liitossani oli lapsettomuusongelma, eli yritimme lasta monta vuotta ennen kuin tärppäsi. Silloin v..tutti kuunnella noita, voi tehkää tekin vauva -juttuja. Lapsen saannin jälkeen jopa ex-anoppini pyysi kälyni vauvan ristiäisissä minua pitelemään vauvaa, jotta vauvakuume tarttuisi. Ja hän tiesi, että ensimmäistä olimme yrittäneet neljä vuotta!!! No, nyt taas kyse on siitä, että tuskin hankimme enää lapsia. Mieheni on tyytväinen siihen, että perhessämme on yksi lapsi, vaikkei se hänen biologisesti olekaan. Itse haluan nauttia täsät rusinat pullasta -elämästä, jossa elämme lapsiperheen eleämää, mutta saamme säännöllisesti olla kahdestaankin. Vaan eivätpä kaikki lapsiperheellisest sitä tunnu ymmärtävän... Olen päätellyt, että kyse on kateudesta, jossa halutaan meidät " samaan liriin" uudestaan. Koetapa sinä pitää puolesi, itse en ole kovin hyvä siinä, vaan puran paineita sitten jälkeenpäin. Kerskaile matkoilla, kiinnostavilla työprojekteilla, kahdenkeskisellä ajalla. Tai totea vaan, että kyllä ne lapset vielä meniskin, mutta kun se tekotapa on niin ällöttävä :-).

Vierailija:

" Sanot vaikka vaan että helpommin sanottu kuin tehty...

Tai että ei se aina ole niin helppoa se lapsen saaminen...

Ehkä tajuavat olla hiljaa. Toivottavasti tajuavat. "

Tosiaan, kyse on jatkuvasta vihjailusta. En siis ole niin herkkä yksityisyydestäni, etteikö minulta saa kysyä, että onko meillä suunnitelmissa lapsia. Näin on käynyt ja olen sanonut että toivottavasti joskus, mutta kun juuri valmistuttua pitää saada vähän enemmän työkokemusta ja jalkaa oven väliin jne. Kun ikäkään ei vielä paina, minusta tämä tuntuu ihan uskottavalta selitykseltä.





Mutta kun sitä ei uskota. Tämä yksi äiti on salaa vakuuttunut (ehkä?) että haluaisin lapsen, mutten vaan uskalla tms. Hän yrittää nyt asiasta jatkuvasti puhumalla minua ulos kaapista. Ja kun siitä jauhetaan, alkaa moni muukin tuttavapiirissä kuvitella, että meillä on jotain vauvatouhuja, joista tämä yksi aika läheinen ystäväni tietää paremmin. Eli moni muukin on innostunut tarkkailemaan tilannettamme niin että sitä pitää joka tapaamiskerta taas kysyä, josko jotain uutisia olisi, ja minä olen niin kyllästynyt...

niin arvaan jo noi puheenaiheet. Alkoholi tunnetusti poistaa loputkin estot ja sitten jokainen tulee vuorotellen avautumaan, miten hienoo toi vauva-asia on ja että me kaikki tuetaan teitä, mutta ei siis tietenkään mitenkään udella, kunhan vaan koko ajan siitä kailotetaan...

Mielestäni on täysin luonnollista tiedustella vakiintuneelta pariskunnalta, että ovatko ajatelleet perheenlisäystä. Tietysti jatkuva asian jauhaminen on eri asia. Ei saa olla niin kauhean herkkä. Vauva-aika on kertakaikkisen ihanaa, ja ymmärrän että tuttavasi haluavat, että myös te pääsisitte osallisiksi siitä. Ja varmasti toivovat samanikäisiä lapsia teidän kanssanne, leikkikavereiksi tulevaisuudessa.



Multa on aina saanut kysyä vauvajuttuja, ikinä en ole suuttunut.

kun ongelma on se, ettei rehellistä ja avointa vastaustani arvosteta. hymyillään vaan vinosti ja esitetään kaikkia loppujen lopuksi aika asiattomia arvioita. " Kuitenkin on jo pullat uunissa, et vaan myönnä" . " No tunnusta nyt vaan, että teillä köyritään joka ilta, tuttujahan tässä kaikki ollaan" .



Sama vitsi ei jaksa naurattaa kovin montaa (kymmentä) kertaa, ja totta, jotenkin alkaa pinna olla niin kireenä tän pommittamisen suhteen, että pelkään että juhannuksena vastaan jotain muutakin kun tätä iän ikuista " no ei me oikein vielä" . Tuntuu niin epärehelliseltä uikutukselta, kun kaikki (osin ehkä tämän yhden äidin tohotuksen vuoksi) suhtautuvat siihen niin että älä esitä, kyllähän tää on tiedossa jo.



ap

Ette halua vielä lasta, mutta jos tulee vahinko niin ette tee ABORTTIA ja silloin lapsi saa tulla jos kerran itse niin haluaa maailmaan tulla ehkäisystä huolimatta. Ja jos haluaa, niin lisää vielä että " toi teidän lapsi on kyllä ihana" .



Ton haluamisjutun voi ihan hyvin sanoa. Mut kun puhuu vahingosta ja abortista, niin kyselyt lakkaa aika herkästi.

jos tulee vahinkoraskaus niin ette EHKÄ tee aborttia :)



Aborttiasiat on tosi arkoja asioita juuri lapsen saaneelle koska hän ei voi käsittää että kukaan voisi tappaa niin ihanaa lasta kun hänellä on..

mut kun jotenkin tuntuu että noin moukkamaiseksi en haluaisi heittäytyä. mutta kai sitä on sitten pelattava samoilla säännöillä kun vastapuoli, eli otettava rumat keinot käyttöön ja sanottava ääneen rumia asioita. ehkä vedän jussina perseet ja käyn itse avautumassa kaikille miten oikeasti inhoan lapsia ja niiden tyhjäpäisiä vanhempia ja miten levee perse tollakin on just lapsen saatuaan... sitten olisin ensi viikolla kun en muistaisi mitään...



ap

Haluat vielä juosta ja nauraa muutaman vuoden housut kuivina :D



Ja sit kyselet, että kuinka kauheesti se alapää kärsii synnytyksessä? Ja kysy vielä että meinaako sun kaveri venyttää alapäätä vielä toisellakin lapsella. Kysele kovasti kuinka on ollut virtsan- ja ulosteen karkailuja :D



Sit alat neuvomaan kuinka täysimetys 6 kk saakka on ehdottomasti oikein tapa ja niin SINÄ tulet tekemään sitten kun haluatte joskus lapsen.

Sano suoraan mitä täälläkin olet sanonut: että sinua loukkaa jatkuva kysely eikä teille nyt ole tulossa lapsia vähään aikaan, koska ette halua sitä. Ja että et halua että hän siitä kyselee koko ajan.



En tajua että miksi pitäisi vastavuoroisesti loukata tätä kaveria. Tuskinpa hän tarkoittaa pahaa, on vaan tyhmä ja kuvittelee että kaikilla on samat unelmat.



t. aiemmin jotain kirjoittanut, ei muista numeroa

ystävän kanssa kaksin ja selittää, että sinua ahdistaa vauvapuheet, koska juuri nyt ne eivät ole teille ajankohtaisia. Jos kaverisi ei sen jälkeen ymmärrä, niin sitten on kyllä vähän outo tapaus.



Tavallaan ymmärrän höyrähtänyttä ystävääsi. Jotkut soljahtavat niin täysin vauvaelämään, että eivät enää näe mitään muuta. Minäkin muistan, miten vaikeaa oli puhua muusta kun vauvasta kun ekoja kertoja pääsi tapaamaan vanhoja kavereita ilman pienokaista.

olen sanonut " Meillä ei ole vielä nämä vauvat toiveissa, koska minun on parasta saada vähän enemmän työkokemusta ammatista johon olen aina halunnut ja opiskellut 5 vuotta. Varmasti myöhemmin sitten mietitään tätä lapsen hankintaa" . Onko tuo ollut liian toiveikasta? Olen myös eleitä, äänenpainoja ja ilmeitä käyttäen, sekä sanallisesti ilmaissut, että tilanne ei ole muuttunut eikä sitä tarvitse joka viikonloppu erikseen kysyä. Ja että me kerrotaan kyllä teille kaikille ekana sitten kun on sen aika. Ja sitten olen sanonut myös muussa vauvakeskustelussa, että eihän sitä heti kannata kaikille kertoakaan, että on kurjaa sitten selitellä jos raskaus ei jatkukaan. Että VINK VINK vaan, tuskin heti testin tehtyäni teillekään kertoisin.



ap

Oho! Onko sulla ollu tollasia ongelmia??? :D Ei mulla oo ollu tollasia ongelmia. Outoa?



Mulla on kaks lasta ja oon kyllä jauhanu utelijoille ettei oo lasta tulossa jos joku kysyy, siis ne viis vuotta jotka oltiin kimpassa ennen esikoista. Koskaan ei oo kukaan jääny junnaan asiasta enempää! Siis onko teillä oikeesti semmosia tuttavia jotka jää sitten puhumaan aiheesta enemmänkin? Eikä tajua vaihtaa aihetta? Meillä keskustelu jää ihan muutamaan lauseeseen.. JOS joku jäisi pohtimaan enemmän meijän valintaa niin sitten sanoisin suoraan (ystävällisesti) että et halua puhua aiheesta. Kerron kyllä kun tulen raskaaksi, vai olenko lihonut? (vitsinä) -En todellakaan alkaisi selittään mitään jostain aborteista!



Mää saatan joskus kysyä ohimennen onko heillä lapsi haaveissa. En todellakaan tarkota sillä pahaa!!! Enkä ota itseeni jos joku utelee multa lapsimäärästä tai ajankohdasta. Jankuttaminen olisi asia erikseen.



Voi olla että joskus on sensorit herkällä ja nytkin huomaa ketjusta et eräillä on jo valmiina asenne et joku taas utelee kun tavataan. Toi on tosi surullista jos alkaa kanssaihmisiltä odottaan kysymyksientulvaa! Voisi sanoa että sulla alkaa oleen itselläsi jo ongelma asian kanssa -siis jos ihmiset ei " oikeesti" jauha asiasta vaan sää otat sen jauhamisena ja odotat joka kerran kyselyjä.

Ei sitä tartte SELITTÄÄ sanot vaan ettet halua puhua asiasta. Jos sanot että kerrot kun testi on positiivinen -se tarkottaa että sää kerrot kun oot raskaana! Ei kukaan pirulauta tiedä millä viikolla oot raskaana, millon testaat, milloin ovuloit.. Anna niitten juttujen olla!!! Sää kerrot sitten kun oot raskaana, ettei oo vielä vauva harkinnassa, teossa tai mahassa. Mutta SITTEN kun tulet raskaaksi niin kerrot. POINTTI OLI SE ETTÄ KAVERISI TAJUAISI ETTÄ EI TARTTE KYSYÄ -SINÄ ILMOITAT ASIAN! Jos se kaveri ei tajua vaan kyselee, niin sano että MÄÄ SANON TÄN UUDESTAAN, ILMOITAN KYLLÄ KUN OLEN RASKAANA. EN HALUA PUHUA ASIASTA. KAUNIS SÄÄ TÄNÄÄN EIKÖ? AURINKO LÄMMITTÄÄ NIIN MUKAVASTI, OOTTEKO KÄYNY JOS UIMASSA?



Eikö tämä nyt mene jakeluun, taitaa olla provo koko pirun ap.

Kieltämättä muakin. En nyt enempää todistele, onko kyseessä jankutus vai oma herkkänahkaisuuteni, minusta riittää että koen sen jankkaamiseksi. Ja se olisi takuulla teistäkin, jos olisitte paikalla. Jos oon jo monta kertaa sanonut, että haluan olla muutaman VUODEN työelämässä, niin eikö silloin tätä vauva-asiaa kandeis kysyä tuossa vuoden 2008 jälkeen?



Mut kiitos kuitenkin kaikille mielipiteistänne. Tekisi mieli näyttää tää keskustelu noille tyypeille. Tavallaan huvittaa kun ne nyt ilmeisesti aikoo pohtia tätä ongelmaa ihan viikottain, niin tulee ehkäpä 150 viikkoa tän asian parissa aikaa käytettyä ennen kun siinä alkaisi olla jotain totuutta asiassa...