Corona-virus paljon huhuttua levittyneempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Mä ajattelen tämän asian niin, että jos olet työssä, jossa et voi itse mitenkään vaikuttaa siihen, altistutko virukselle vai et, silloin on pakko torjua koko ajatus viruksen olemassaolosta. Ei pää kestä, jos joutuu joka aamu pelkäämään töihin menoa, pelkäämään koko päivän  töissä ja pelkäämään vielä, kun lähtee töistä. Tälle ilmiölle on olemassa joku hieno termikin, en vaan saa nyt päähäni, mikä. Jotkut saattavat lisäksi ajatella, että tulee saamaan viruksen joka tapauksessa, joten parempi nauttia elämästä nyt, kun vielä pystyy. 

Olen paljon pohtinut tätä asiaa "norsunluutornistani". Siis täältä etätöiden, päivittäistavaroiden kotiinkuljetusten ja muiden palveluiden käytön keskeltä kotoani. Kun valmiuslaki maaliskuussa tuli voimaan, pelkäsin kuollakseni, että entisenä sairaanhoitajana joutuisin takaisin hoitsun hommiin. Aloin henkisesti valmistautua siihen, että on opittava elämään vain tässä päivässä ja tehtävä tänään kaikki se, mitä ei ehkä pysty huomenna tai koskaan sen jälkeen enää tekemään. Elämään ikäänkuin huomista ei koskaan tulisi. Millään muulla kuin fata,istisella ajattelutavalla en olisi pystynyt palaamaan pandemiatilanteessa sairaanhoitajan töihin. 

Silloin nimenomaan ei pidä vapaa-ajalla pyöriä pitkin baareja linkoilemassa kun itse on tartuntariskissä työnsä (tai vaikka julkisilla kuljetun työmatkan) takia. Silloin on ensisijaisen tärkeää pitää kaikki livesosiaalisuus minimissä ettei itse ole supertartuttaja eikä ajatella itsekkäästi sitä, että saan sen kummiskin töistä eli mitä väliä.

Mihin se #stayhome oikein unohtui?

Mitään "stay homea" ei ole ollut kuin meillä, jotka olemme voineet linnoittautua koteihimme. Tuo hyvän kirjoituksen erilaisista defensseistä kirjoittaja oli ihan oikeassa. Mitä lähemmäksi kuoleman tai vakavan sairastumisen kokee omassa elämässsään tulevan, sitä enemmän haluaa elää täysillä. Kun vielä on mahdollisuus. 

Nämä täysilläeläjät haluineen tätä tautia levittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Defenssit kun tuli puheeksi niin laitan uudestaan helmikuun alun viestin tästä ketjusta. Aika moni asia näkyy edelleen pitävän paikkansa puoli vuotta myöhemmin:

Mielenrauha joillakin ymmärrettävästi järkkyy näiden faktojen edessä, ja palstalla onkin nähty tämän seurauksena jo paljon defensiivisyyttä:

- tapahtumien kieltäminen ("ei ole mitään leviävää tautia, vain Kiinassa on sellainen eikä se tänne tule")

*Ei ole ollut laitostartuntoja

- omien tunteiden siirto/projisointi toisiin ("porukka on täällä ihan paniikissa")

*Nuo muut eivat tajua vaarallisuutta

- mustavalkoinen ajattelu / halkominen, splitting ("tämä on hysteriaa" tai "tulee maailmanloppu")

*Tama on SARS ja Espanjantauti

- regressio ("heko heko, tämä on salaliitto ja virus on kehitetty laboratoriossa")

*Ne ovat nuo covidiootit, jotka olivat syyllisia

- fantasiat ("ei Suomelle voi mitään tapahtua, ei ole ennenkään tapahtunut")

*New York, Bologna , ja Madrid menestyivat hyvin

- passiivis-aggressiivinen hyökkäily ja acting out toisia kohtaan ilkeilyn muodossa ("koita nyt ääliö ymmärtää")

*Koita nyt tajuta, Covid tappaa, ja on vaarallinen jokaiselle

- mitätöinti ("Suomessa ei oo yhtään korona ruumista")

*Oletko katsonut joukkohautoja!

- älyllistäminen ("en suhtaudu tähän tunteella, katson vain faktoja")

*Onko sinulla virologin tutkintoa?

- reaktionmuodostus ("voi kuule ystäväiseni, minä autan sinua ja kerron kuinka asia on...")

*Haluatko itse kuolla?

- dissosiaatio ("tää on kuin pahin painajainen")

*Tämä covid voittomme

jne jne jne.

Voin jatkaa, mutta nyt tarvii pitää huolta hellasta.....

Voisitko avata oman ketjun tylsälle defenssilöpinällesi. Meitä ei kiinnosta sun psykan opiskelut.

Kyllä me tiedetään kuka sua vain kiinnostaa... eräs Donald.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Kyllä taitaa normihoitsulla on tietoisuus yksilön vastuusta samaa luokkaa kuin postinjakajalla, asfalttimiehellä tai kenellä hyvänsä eri ammattiryhmien edustajalla. Ei nekään äiti teresoita ole.

Peräänkuulutinkin meidän kaikkien vastuuta. Lääkärit, hoitajat ja muut mainitsin tuossa vielä erikseen, kun ovat olleet julkisuudessa ammattiryhmiensä edustajina.

Mun mielestä nyt olisi kaikkien aika tarkastella prioriteettejaan, ja ymmärtää että kukaan meistä ei ole immuuni, kuin korkeintaan sen lyhyen hetken jo sairastamisen jälkeen, ja jokainen meistä osaltaan on potentiaalinen isäntä koronalle. Elämisen kannalta pakolliset menot, työmatkat, ruuan hankkiminen yms ovat välttämättömiä, mutta ilta yökerhossa tai viikko aurinkolomalla voisi kai odottaa siihen kunnes ne voi viettää ilman tätä mikroskooppista kolmatta pyörää?

Norsunluutornista ehtoota taas :) En tiedä, millaista työtä teet, mutta ilmeisesti riskisi saada koronavirus työpaikallasi ei ole kovin suuri? Ymmärrän pointtisi, mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät ole yhtä hyväosaisia. Siis niitä, jotka eivät voi työssään tehdä kovinkaan paljoa välttyäkseen saamasta tartuntaa.

Sinä ajattelet, että elämässä saa olla mukavia ja rentouttavia asioita vasta sitten, kun tätä mikroskoopppista kolmatta pyörää ei enää ole. Entä, jos et ehkä elä niin pitkään? Entä, jos joku työpaikallasi tartuttaa suhun viruksen? Työkaverisi tai asiakkaasi? Entä, jos kuulutkin niihin, jotka saavat taudin vakavimman version? Et ehkä kuole, mutta et enää koskaan ole siinä kunnossa, että pystyisit tekemään haluamiasi asioita? Entä, jos tuota päivää ilman mikroskooppista kolmatta pyörää ei sun elämässäsi koskaan tule? Ainoa, mitä sulla on, on tämä päivä? 

Onko tämä sun ainoa päivä soveliasta käyttää virusta levittäen?

Jos tämä olisi mun ainoa päivä (tai edes ajattelisin sen olevan), tekisin kaikkea sitä, mitä itse haluaisin. En viimeisenä päivänäni välittäisi enää mistään muusta. Varmasti lähtisin bussilla stadiin, kävisin ravintolassa syömässä ja saattaisin jopa näin melkein kuuksymppisenä piipahtaa Mummotunnelissakin. En ole mikään Jeesus enkä Äiti Teresakaan. 

Olen syonyt, aika hyvin, ja nyt kysyn uudelleen, että kun on koronauhri eli lääkäri, niin miten pitää suhtautua sitten tartunaan saaneeseen lääkäriin joka ei olekaan koronauhri?

Potilaita kuten lääkareitä on kaiketi hoidettu usein sairaalassa, tehohoidossakin? Jos lääkari on saanut koronan, mistä en voi olla ihan varma, koska kuolleita lääkäreita on paljon, mutta tartunnan saaneita vähän, arvelisin ja uskon hyvin.

Niin jos voisi olla, että yksi lääkäri on ollut tehohoidossa, niin onko ollut mahdollista, että toinen lääkäri ei ole saanut hänestä tartuntaa?

Tai toinen hoitaja, mutta ei potilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Mä ajattelen tämän asian niin, että jos olet työssä, jossa et voi itse mitenkään vaikuttaa siihen, altistutko virukselle vai et, silloin on pakko torjua koko ajatus viruksen olemassaolosta. Ei pää kestä, jos joutuu joka aamu pelkäämään töihin menoa, pelkäämään koko päivän  töissä ja pelkäämään vielä, kun lähtee töistä. Tälle ilmiölle on olemassa joku hieno termikin, en vaan saa nyt päähäni, mikä. Jotkut saattavat lisäksi ajatella, että tulee saamaan viruksen joka tapauksessa, joten parempi nauttia elämästä nyt, kun vielä pystyy. 

Olen paljon pohtinut tätä asiaa "norsunluutornistani". Siis täältä etätöiden, päivittäistavaroiden kotiinkuljetusten ja muiden palveluiden käytön keskeltä kotoani. Kun valmiuslaki maaliskuussa tuli voimaan, pelkäsin kuollakseni, että entisenä sairaanhoitajana joutuisin takaisin hoitsun hommiin. Aloin henkisesti valmistautua siihen, että on opittava elämään vain tässä päivässä ja tehtävä tänään kaikki se, mitä ei ehkä pysty huomenna tai koskaan sen jälkeen enää tekemään. Elämään ikäänkuin huomista ei koskaan tulisi. Millään muulla kuin fata,istisella ajattelutavalla en olisi pystynyt palaamaan pandemiatilanteessa sairaanhoitajan töihin. 

Silloin nimenomaan ei pidä vapaa-ajalla pyöriä pitkin baareja linkoilemassa kun itse on tartuntariskissä työnsä (tai vaikka julkisilla kuljetun työmatkan) takia. Silloin on ensisijaisen tärkeää pitää kaikki livesosiaalisuus minimissä ettei itse ole supertartuttaja eikä ajatella itsekkäästi sitä, että saan sen kummiskin töistä eli mitä väliä.

Mihin se #stayhome oikein unohtui?

Mitään "stay homea" ei ole ollut kuin meillä, jotka olemme voineet linnoittautua koteihimme. Tuo hyvän kirjoituksen erilaisista defensseistä kirjoittaja oli ihan oikeassa. Mitä lähemmäksi kuoleman tai vakavan sairastumisen kokee omassa elämässsään tulevan, sitä enemmän haluaa elää täysillä. Kun vielä on mahdollisuus. 

Nämä täysilläeläjät haluineen tätä tautia levittääkin.

Niin levittää. Ja just sen vuoksi sinä ja minä pysytäänkin kotona. Emme hanki virusta itsellemme (emme töistä emmekä mistään muualtakaan), joten emme myöskään voi tartuttaa sitä muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Kyllä taitaa normihoitsulla on tietoisuus yksilön vastuusta samaa luokkaa kuin postinjakajalla, asfalttimiehellä tai kenellä hyvänsä eri ammattiryhmien edustajalla. Ei nekään äiti teresoita ole.

Peräänkuulutinkin meidän kaikkien vastuuta. Lääkärit, hoitajat ja muut mainitsin tuossa vielä erikseen, kun ovat olleet julkisuudessa ammattiryhmiensä edustajina.

Mun mielestä nyt olisi kaikkien aika tarkastella prioriteettejaan, ja ymmärtää että kukaan meistä ei ole immuuni, kuin korkeintaan sen lyhyen hetken jo sairastamisen jälkeen, ja jokainen meistä osaltaan on potentiaalinen isäntä koronalle. Elämisen kannalta pakolliset menot, työmatkat, ruuan hankkiminen yms ovat välttämättömiä, mutta ilta yökerhossa tai viikko aurinkolomalla voisi kai odottaa siihen kunnes ne voi viettää ilman tätä mikroskooppista kolmatta pyörää?

Norsunluutornista ehtoota taas :) En tiedä, millaista työtä teet, mutta ilmeisesti riskisi saada koronavirus työpaikallasi ei ole kovin suuri? Ymmärrän pointtisi, mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät ole yhtä hyväosaisia. Siis niitä, jotka eivät voi työssään tehdä kovinkaan paljoa välttyäkseen saamasta tartuntaa.

Sinä ajattelet, että elämässä saa olla mukavia ja rentouttavia asioita vasta sitten, kun tätä mikroskoopppista kolmatta pyörää ei enää ole. Entä, jos et ehkä elä niin pitkään? Entä, jos joku työpaikallasi tartuttaa suhun viruksen? Työkaverisi tai asiakkaasi? Entä, jos kuulutkin niihin, jotka saavat taudin vakavimman version? Et ehkä kuole, mutta et enää koskaan ole siinä kunnossa, että pystyisit tekemään haluamiasi asioita? Entä, jos tuota päivää ilman mikroskooppista kolmatta pyörää ei sun elämässäsi koskaan tule? Ainoa, mitä sulla on, on tämä päivä? 

Koet, että on joku perustavanlaatuinen ihmisoikeus päästä vaikka baariin tai festarille tai rantalomalle? Ei ole. Ikään kuin sinun oikeus saada tehdä näitä asioita on suurempi kuin ympärilläsi olevien ihmisten oikeus olla saamatta sinulta koronaa? Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen syonyt, aika hyvin, ja nyt kysyn uudelleen, että kun on koronauhri eli lääkäri, niin miten pitää suhtautua sitten tartunaan saaneeseen lääkäriin joka ei olekaan koronauhri?

Potilaita kuten lääkareitä on kaiketi hoidettu usein sairaalassa, tehohoidossakin? Jos lääkari on saanut koronan, mistä en voi olla ihan varma, koska kuolleita lääkäreita on paljon, mutta tartunnan saaneita vähän, arvelisin ja uskon hyvin.

Niin jos voisi olla, että yksi lääkäri on ollut tehohoidossa, niin onko ollut mahdollista, että toinen lääkäri ei ole saanut hänestä tartuntaa?

Tai toinen hoitaja, mutta ei potilas?

Äidinkielesi ei ilmeisesti ole suomi ja/tai olet käyttänyt jotain googlekääntäjää. Laita alkuperäinen teksti, niin koitan vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Mä ajattelen tämän asian niin, että jos olet työssä, jossa et voi itse mitenkään vaikuttaa siihen, altistutko virukselle vai et, silloin on pakko torjua koko ajatus viruksen olemassaolosta. Ei pää kestä, jos joutuu joka aamu pelkäämään töihin menoa, pelkäämään koko päivän  töissä ja pelkäämään vielä, kun lähtee töistä. Tälle ilmiölle on olemassa joku hieno termikin, en vaan saa nyt päähäni, mikä. Jotkut saattavat lisäksi ajatella, että tulee saamaan viruksen joka tapauksessa, joten parempi nauttia elämästä nyt, kun vielä pystyy. 

Olen paljon pohtinut tätä asiaa "norsunluutornistani". Siis täältä etätöiden, päivittäistavaroiden kotiinkuljetusten ja muiden palveluiden käytön keskeltä kotoani. Kun valmiuslaki maaliskuussa tuli voimaan, pelkäsin kuollakseni, että entisenä sairaanhoitajana joutuisin takaisin hoitsun hommiin. Aloin henkisesti valmistautua siihen, että on opittava elämään vain tässä päivässä ja tehtävä tänään kaikki se, mitä ei ehkä pysty huomenna tai koskaan sen jälkeen enää tekemään. Elämään ikäänkuin huomista ei koskaan tulisi. Millään muulla kuin fata,istisella ajattelutavalla en olisi pystynyt palaamaan pandemiatilanteessa sairaanhoitajan töihin. 

Silloin nimenomaan ei pidä vapaa-ajalla pyöriä pitkin baareja linkoilemassa kun itse on tartuntariskissä työnsä (tai vaikka julkisilla kuljetun työmatkan) takia. Silloin on ensisijaisen tärkeää pitää kaikki livesosiaalisuus minimissä ettei itse ole supertartuttaja eikä ajatella itsekkäästi sitä, että saan sen kummiskin töistä eli mitä väliä.

Mihin se #stayhome oikein unohtui?

Mitään "stay homea" ei ole ollut kuin meillä, jotka olemme voineet linnoittautua koteihimme. Tuo hyvän kirjoituksen erilaisista defensseistä kirjoittaja oli ihan oikeassa. Mitä lähemmäksi kuoleman tai vakavan sairastumisen kokee omassa elämässsään tulevan, sitä enemmän haluaa elää täysillä. Kun vielä on mahdollisuus. 

Onneksi ihmisillä on kuitenkin muitakin defenssejä, jotka on vähän kypsempiä (esim. muiden auttaminen). Tästä ei nimittäin tulisi mitään, jos me kaikki nyt kirjaimellisesti eläisimme niin kuin viimeistä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Kyllä taitaa normihoitsulla on tietoisuus yksilön vastuusta samaa luokkaa kuin postinjakajalla, asfalttimiehellä tai kenellä hyvänsä eri ammattiryhmien edustajalla. Ei nekään äiti teresoita ole.

Peräänkuulutinkin meidän kaikkien vastuuta. Lääkärit, hoitajat ja muut mainitsin tuossa vielä erikseen, kun ovat olleet julkisuudessa ammattiryhmiensä edustajina.

Mun mielestä nyt olisi kaikkien aika tarkastella prioriteettejaan, ja ymmärtää että kukaan meistä ei ole immuuni, kuin korkeintaan sen lyhyen hetken jo sairastamisen jälkeen, ja jokainen meistä osaltaan on potentiaalinen isäntä koronalle. Elämisen kannalta pakolliset menot, työmatkat, ruuan hankkiminen yms ovat välttämättömiä, mutta ilta yökerhossa tai viikko aurinkolomalla voisi kai odottaa siihen kunnes ne voi viettää ilman tätä mikroskooppista kolmatta pyörää?

Norsunluutornista ehtoota taas :) En tiedä, millaista työtä teet, mutta ilmeisesti riskisi saada koronavirus työpaikallasi ei ole kovin suuri? Ymmärrän pointtisi, mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät ole yhtä hyväosaisia. Siis niitä, jotka eivät voi työssään tehdä kovinkaan paljoa välttyäkseen saamasta tartuntaa.

Sinä ajattelet, että elämässä saa olla mukavia ja rentouttavia asioita vasta sitten, kun tätä mikroskoopppista kolmatta pyörää ei enää ole. Entä, jos et ehkä elä niin pitkään? Entä, jos joku työpaikallasi tartuttaa suhun viruksen? Työkaverisi tai asiakkaasi? Entä, jos kuulutkin niihin, jotka saavat taudin vakavimman version? Et ehkä kuole, mutta et enää koskaan ole siinä kunnossa, että pystyisit tekemään haluamiasi asioita? Entä, jos tuota päivää ilman mikroskooppista kolmatta pyörää ei sun elämässäsi koskaan tule? Ainoa, mitä sulla on, on tämä päivä? 

Koet, että on joku perustavanlaatuinen ihmisoikeus päästä vaikka baariin tai festarille tai rantalomalle? Ei ole. Ikään kuin sinun oikeus saada tehdä näitä asioita on suurempi kuin ympärilläsi olevien ihmisten oikeus olla saamatta sinulta koronaa? Ei ole.

Miksi ihmeessä jonkin rantaloma olisi vähemmän ihmisoikeus, kuin vaikka se etta saa kitua maskin aamalla jossain hoitokodissa henkilokunnan kiusattavana.

Otetaanpa tarkasteluun!

Vierailija kirjoitti:

Jos tota helvetin matkustamista ei saada loppumaan niin en aio enää tehdä mitään. Oon nyt hyvin lähellä jaksanko enää mitään hössötystä tästä. En pidä turvaväliä, enkä varsinkaan pidä mitään maskia. Käsiä pesen niinku aina ennenkin. Kuulostaa 3 vuotiaalta ja saa kuulostaakin. Ihan sama. Kukaan samoilla fiiliksillä tänään? 😅.

Mulla myös motivaatio loppu ja väsyttää tää koko koronatouhu. Ei enää kiinnostusta tehdä mitään, kun samaan aikaan kuitenkin tulee lentoja täynnä koronaa. Pystyisköhän tän vaan unohtaa, jos lopettais uutisten lukemiset...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syonyt, aika hyvin, ja nyt kysyn uudelleen, että kun on koronauhri eli lääkäri, niin miten pitää suhtautua sitten tartunaan saaneeseen lääkäriin joka ei olekaan koronauhri?

Potilaita kuten lääkareitä on kaiketi hoidettu usein sairaalassa, tehohoidossakin? Jos lääkari on saanut koronan, mistä en voi olla ihan varma, koska kuolleita lääkäreita on paljon, mutta tartunnan saaneita vähän, arvelisin ja uskon hyvin.

Niin jos voisi olla, että yksi lääkäri on ollut tehohoidossa, niin onko ollut mahdollista, että toinen lääkäri ei ole saanut hänestä tartuntaa?

Tai toinen hoitaja, mutta ei potilas?

Äidinkielesi ei ilmeisesti ole suomi ja/tai olet käyttänyt jotain googlekääntäjää. Laita alkuperäinen teksti, niin koitan vastata. 

Newer underestimate signs, language, etc.  RMTH 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Defenssit kun tuli puheeksi niin laitan uudestaan helmikuun alun viestin tästä ketjusta. Aika moni asia näkyy edelleen pitävän paikkansa puoli vuotta myöhemmin:

Mielenrauha joillakin ymmärrettävästi järkkyy näiden faktojen edessä, ja palstalla onkin nähty tämän seurauksena jo paljon defensiivisyyttä:

- tapahtumien kieltäminen ("ei ole mitään leviävää tautia, vain Kiinassa on sellainen eikä se tänne tule")

*Ei ole ollut laitostartuntoja

- omien tunteiden siirto/projisointi toisiin ("porukka on täällä ihan paniikissa")

*Nuo muut eivat tajua vaarallisuutta

- mustavalkoinen ajattelu / halkominen, splitting ("tämä on hysteriaa" tai "tulee maailmanloppu")

*Tama on SARS ja Espanjantauti

- regressio ("heko heko, tämä on salaliitto ja virus on kehitetty laboratoriossa")

*Ne ovat nuo covidiootit, jotka olivat syyllisia

- fantasiat ("ei Suomelle voi mitään tapahtua, ei ole ennenkään tapahtunut")

*New York, Bologna , ja Madrid menestyivat hyvin

- passiivis-aggressiivinen hyökkäily ja acting out toisia kohtaan ilkeilyn muodossa ("koita nyt ääliö ymmärtää")

*Koita nyt tajuta, Covid tappaa, ja on vaarallinen jokaiselle

- mitätöinti ("Suomessa ei oo yhtään korona ruumista")

*Oletko katsonut joukkohautoja!

- älyllistäminen ("en suhtaudu tähän tunteella, katson vain faktoja")

*Onko sinulla virologin tutkintoa?

- reaktionmuodostus ("voi kuule ystäväiseni, minä autan sinua ja kerron kuinka asia on...")

*Haluatko itse kuolla?

- dissosiaatio ("tää on kuin pahin painajainen")

*Tämä covid voittomme

jne jne jne.

Voin jatkaa, mutta nyt tarvii pitää huolta hellasta.....

Voisitko avata oman ketjun tylsälle defenssilöpinällesi. Meitä ei kiinnosta sun psykan opiskelut.

Nyt joku toinen kyllä kaappasi ja modifioi postaukseni, eli en tiedä vastasitko minulle. Mutta selkeästi sait alanuolissa jo vastauksen muilta, ei sen puoleen (ihmisiä siis kiinnosti).

Vierailija kirjoitti:

Koronatesteihin pääsy edellyttää ainakin Helsingissä soittoa koronaneuvontanumeroon. Oireinen ihminen on nyt jonottanut kaksi tuntia, eikä vieläkään pääse läpi? Sitten kun pääsee läpi, kauanko kestää, että pääsee testiin? Liian hidasta.

Jonotin eilen Vantaalla 5 tuntia, testiajan sain keskiviikoksi. Tämä siis lapselle. Itse olisin asioinut omaolon kautta, mutta lapsen asioita siellä ei voi hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Kyllä taitaa normihoitsulla on tietoisuus yksilön vastuusta samaa luokkaa kuin postinjakajalla, asfalttimiehellä tai kenellä hyvänsä eri ammattiryhmien edustajalla. Ei nekään äiti teresoita ole.

Peräänkuulutinkin meidän kaikkien vastuuta. Lääkärit, hoitajat ja muut mainitsin tuossa vielä erikseen, kun ovat olleet julkisuudessa ammattiryhmiensä edustajina.

Mun mielestä nyt olisi kaikkien aika tarkastella prioriteettejaan, ja ymmärtää että kukaan meistä ei ole immuuni, kuin korkeintaan sen lyhyen hetken jo sairastamisen jälkeen, ja jokainen meistä osaltaan on potentiaalinen isäntä koronalle. Elämisen kannalta pakolliset menot, työmatkat, ruuan hankkiminen yms ovat välttämättömiä, mutta ilta yökerhossa tai viikko aurinkolomalla voisi kai odottaa siihen kunnes ne voi viettää ilman tätä mikroskooppista kolmatta pyörää?

Norsunluutornista ehtoota taas :) En tiedä, millaista työtä teet, mutta ilmeisesti riskisi saada koronavirus työpaikallasi ei ole kovin suuri? Ymmärrän pointtisi, mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät ole yhtä hyväosaisia. Siis niitä, jotka eivät voi työssään tehdä kovinkaan paljoa välttyäkseen saamasta tartuntaa.

Sinä ajattelet, että elämässä saa olla mukavia ja rentouttavia asioita vasta sitten, kun tätä mikroskoopppista kolmatta pyörää ei enää ole. Entä, jos et ehkä elä niin pitkään? Entä, jos joku työpaikallasi tartuttaa suhun viruksen? Työkaverisi tai asiakkaasi? Entä, jos kuulutkin niihin, jotka saavat taudin vakavimman version? Et ehkä kuole, mutta et enää koskaan ole siinä kunnossa, että pystyisit tekemään haluamiasi asioita? Entä, jos tuota päivää ilman mikroskooppista kolmatta pyörää ei sun elämässäsi koskaan tule? Ainoa, mitä sulla on, on tämä päivä? 

Koet, että on joku perustavanlaatuinen ihmisoikeus päästä vaikka baariin tai festarille tai rantalomalle? Ei ole. Ikään kuin sinun oikeus saada tehdä näitä asioita on suurempi kuin ympärilläsi olevien ihmisten oikeus olla saamatta sinulta koronaa? Ei ole.

Miten mä nyt väännän asian ratakiskosta? Ei, en koe, että baarit, festarit tai rantalomat olisi jokin ihmisoikeus. Mutta onko sulla oikeus vaatia muilta ihmisiltä jotain sellaista, mitä et itsekään tekisi? Kuten hoitamaan muita ihmisiä? Ehkä niitä, joilla on koronavirus? Kenties päiväkodissa, jossa et saa käyttää edes suojavarusteita tai kotihoidossa, jossa tyntekjöitä suojaavia varusteita ei ole edes ollut? Edelleen palaan suojamekanismeihin. Jos ihminen joutuu tekemään työtä, jossa vaarantaa niin itsensä kuin läheisensäkin, on yksinkertaisesti pakko käyttää jotain psyyken suojamekanismia. On torjuttava ajatuskin siitä, että voisi saada tartunnan. Koska muuten sitä työtä ei pidemmän päälle pysty tekemään. 

Tälläkin palstalla on kirjoitellut opettajia, päiväkodin työntekijöitä jne, jotka eivät haluaisi saada virusta itselleen. Missä on heidän ihmissoikeutensa? Ei missään. Täällä vaan napistaan, jos lasta ei voi viedä vähän nuhaisena hoitoon tai laittaa kouluun. Menee ne niin paljon tärkeämmät omat työt sekaisin, jos joutuu jäämään palkattomalle vapaalle lapsen yskäisyn vuoksi. Miksi päiväkodin henkilökunta, opettajat terveydenhuollon ammattilaiset yms olisivat yhtään sen kiinnostuneempia muiden ihmissoikeuksistasi kuin muutkaan heidän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronatesteihin pääsy edellyttää ainakin Helsingissä soittoa koronaneuvontanumeroon. Oireinen ihminen on nyt jonottanut kaksi tuntia, eikä vieläkään pääse läpi? Sitten kun pääsee läpi, kauanko kestää, että pääsee testiin? Liian hidasta.

Jonotin eilen Vantaalla 5 tuntia, testiajan sain keskiviikoksi. Tämä siis lapselle. Itse olisin asioinut omaolon kautta, mutta lapsen asioita siellä ei voi hoitaa.

Ihan käsittämätöntä. Mä viime viikolla varmistin pomolta, että kuuluuhan meidän työterveyssoppariin myös koronavirustesti. Kuuluu. Pääsee samana päivänä ja tuloksenkin saa viimeistään seuraavana. Ei toki koske työntekijöiden perheenjäseniä, mutta työntekijöitä koskee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoo hyvä puoli tuossa Vaasan keississä että suuri osa altistuneista on jo valmiiksi sairaalassa. Ei tarvi tapella tuntien puhelinjonossa ja jonottaa päiväkausia testiä ja tulosta. Sinällään kyllä aivan käsittämätön soppa taas.

Ymmärrän että lääkärit, hoitajat, LTOt, opettajat sun muut jo tapetilla aiemmin olleet ammattiryhmiensä edustajat ovat vain ihmisiä, ja kaipaavat rentoutumista ja muiden ihmisten seuraa siinä missä muutkin, mutta missä on yksilön vastuu? Missä on kenellä tahansa meistä se vastuu, ja ymmärrys kestää epämukavuutta ja tylsyyttä niin kauan kunnes yökerhoissa hilluminen, harrastukset ja matkustaminen ovat taas turvallista touhua? Ne eivät meinaan ole mitenkään elinehto, toisin kuin työn tekeminen ruuan ja muiden välltämättömyyksien hankkimiseksi on.

Kyllä taitaa normihoitsulla on tietoisuus yksilön vastuusta samaa luokkaa kuin postinjakajalla, asfalttimiehellä tai kenellä hyvänsä eri ammattiryhmien edustajalla. Ei nekään äiti teresoita ole.

Peräänkuulutinkin meidän kaikkien vastuuta. Lääkärit, hoitajat ja muut mainitsin tuossa vielä erikseen, kun ovat olleet julkisuudessa ammattiryhmiensä edustajina.

Mun mielestä nyt olisi kaikkien aika tarkastella prioriteettejaan, ja ymmärtää että kukaan meistä ei ole immuuni, kuin korkeintaan sen lyhyen hetken jo sairastamisen jälkeen, ja jokainen meistä osaltaan on potentiaalinen isäntä koronalle. Elämisen kannalta pakolliset menot, työmatkat, ruuan hankkiminen yms ovat välttämättömiä, mutta ilta yökerhossa tai viikko aurinkolomalla voisi kai odottaa siihen kunnes ne voi viettää ilman tätä mikroskooppista kolmatta pyörää?

Norsunluutornista ehtoota taas :) En tiedä, millaista työtä teet, mutta ilmeisesti riskisi saada koronavirus työpaikallasi ei ole kovin suuri? Ymmärrän pointtisi, mutta ymmärrän myös niitä, jotka eivät ole yhtä hyväosaisia. Siis niitä, jotka eivät voi työssään tehdä kovinkaan paljoa välttyäkseen saamasta tartuntaa.

Sinä ajattelet, että elämässä saa olla mukavia ja rentouttavia asioita vasta sitten, kun tätä mikroskoopppista kolmatta pyörää ei enää ole. Entä, jos et ehkä elä niin pitkään? Entä, jos joku työpaikallasi tartuttaa suhun viruksen? Työkaverisi tai asiakkaasi? Entä, jos kuulutkin niihin, jotka saavat taudin vakavimman version? Et ehkä kuole, mutta et enää koskaan ole siinä kunnossa, että pystyisit tekemään haluamiasi asioita? Entä, jos tuota päivää ilman mikroskooppista kolmatta pyörää ei sun elämässäsi koskaan tule? Ainoa, mitä sulla on, on tämä päivä? 

Koet, että on joku perustavanlaatuinen ihmisoikeus päästä vaikka baariin tai festarille tai rantalomalle? Ei ole. Ikään kuin sinun oikeus saada tehdä näitä asioita on suurempi kuin ympärilläsi olevien ihmisten oikeus olla saamatta sinulta koronaa? Ei ole.

Miten mä nyt väännän asian ratakiskosta? Ei, en koe, että baarit, festarit tai rantalomat olisi jokin ihmisoikeus. Mutta onko sulla oikeus vaatia muilta ihmisiltä jotain sellaista, mitä et itsekään tekisi? Kuten hoitamaan muita ihmisiä? Ehkä niitä, joilla on koronavirus? Kenties päiväkodissa, jossa et saa käyttää edes suojavarusteita tai kotihoidossa, jossa tyntekjöitä suojaavia varusteita ei ole edes ollut? Edelleen palaan suojamekanismeihin. Jos ihminen joutuu tekemään työtä, jossa vaarantaa niin itsensä kuin läheisensäkin, on yksinkertaisesti pakko käyttää jotain psyyken suojamekanismia. On torjuttava ajatuskin siitä, että voisi saada tartunnan. Koska muuten sitä työtä ei pidemmän päälle pysty tekemään. 

Tälläkin palstalla on kirjoitellut opettajia, päiväkodin työntekijöitä jne, jotka eivät haluaisi saada virusta itselleen. Missä on heidän ihmissoikeutensa? Ei missään. Täällä vaan napistaan, jos lasta ei voi viedä vähän nuhaisena hoitoon tai laittaa kouluun. Menee ne niin paljon tärkeämmät omat työt sekaisin, jos joutuu jäämään palkattomalle vapaalle lapsen yskäisyn vuoksi. Miksi päiväkodin henkilökunta, opettajat terveydenhuollon ammattilaiset yms olisivat yhtään sen kiinnostuneempia muiden ihmissoikeuksistasi kuin muutkaan heidän? 

Psyyken suojaamiseksi ei tarvitse lähteä kännäämään tai grillaamaan nahkaansa. Kenelläkään meistä, ei kotoilijalla, eikä hoitajalla ole sen kummempaa oikeutta tai velvollisuutta varoa tartuntaa, mutta meillä kaikilla on yhtäläinen velvollisuus pyrkiä olemaan tartuttamatta muita. Se velvollisuus on kirjattu jo lakiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tota helvetin matkustamista ei saada loppumaan niin en aio enää tehdä mitään. Oon nyt hyvin lähellä jaksanko enää mitään hössötystä tästä. En pidä turvaväliä, enkä varsinkaan pidä mitään maskia. Käsiä pesen niinku aina ennenkin. Kuulostaa 3 vuotiaalta ja saa kuulostaakin. Ihan sama. Kukaan samoilla fiiliksillä tänään? 😅.

Mulla myös motivaatio loppu ja väsyttää tää koko koronatouhu. Ei enää kiinnostusta tehdä mitään, kun samaan aikaan kuitenkin tulee lentoja täynnä koronaa. Pystyisköhän tän vaan unohtaa, jos lopettais uutisten lukemiset...

Ymmärrän kyllä turhautumiset ja "taisteluväsymyksen", mutta ajatelkaa hyvät ihmiset itseänne (jos ette muita enää jaksa ajatella).

Tämä virus ei välitä yhtään siitä onko maaliskuu vai elokuu, ts. kuinka väsyneitä täällä ollaan. Se on hanakka tarttumaan, kun tulee kohdalle. Tieto siitä on karttunut kevään/kesän aikana ja se on vaarallisempi kuin ajateltiinkaan. Covid ei ole pelkkä hengitystieinfektio siis, vaan systeemisairaus. Voi tulla myös loppuelämän kestäviä haittoja esim. sydänsairauksien muodossa (ne harvoin paranevat itsestään tai ovat väliaikaisia, ehkä myokardiittia lukuun ottamatta).

Ja tehohoitoon on tosiaan joutunut suht. paljon pari-kolmekymppisiäkin. Kukaan ei varmaan toivo tätä kohdalleen eikä varsinkaan sitä piiiiitkää toipumisprosessia hoidon jälkeen (käytännössä et koskaan tule täysin ennallesi, vähintään psyykkiset jäljet siitä kokemuksesta jää).

Kasvosuojaimet ja käsihygienia suojelevat muita mutta myös itseäsi, samoin kuin muut turvatoimet.

Paljon voit siis itse tehdä oman tartuntariskin pienentämiseksi, ja se kannattaa. Please muistakaa tämä...

Hohhoijaa, nyt on sitten päiväkotilaiset sairaina. Viikon ehtivät olla hoidossa. Että se siitä, ettei päiväkodista tule infektioita.. Aina sinne joku flunssainen lapsi päätyy joko oireettomana tartuttajana tai oireilevana ennenkuin lähetetään kotiin. Koronatesti varattu huomiselle.

Tästä tulee kaamea syksy. Työnantaja varmasti kiittää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronatesteihin pääsy edellyttää ainakin Helsingissä soittoa koronaneuvontanumeroon. Oireinen ihminen on nyt jonottanut kaksi tuntia, eikä vieläkään pääse läpi? Sitten kun pääsee läpi, kauanko kestää, että pääsee testiin? Liian hidasta.

Jonotin eilen Vantaalla 5 tuntia, testiajan sain keskiviikoksi. Tämä siis lapselle. Itse olisin asioinut omaolon kautta, mutta lapsen asioita siellä ei voi hoitaa.

Ihan käsittämätöntä. Mä viime viikolla varmistin pomolta, että kuuluuhan meidän työterveyssoppariin myös koronavirustesti. Kuuluu. Pääsee samana päivänä ja tuloksenkin saa viimeistään seuraavana. Ei toki koske työntekijöiden perheenjäseniä, mutta työntekijöitä koskee. 

Minusta se tulos olisi jo pitkään pitänyt saada 10 minuutissa. Tai lisäksi testi kotiin, että voi tehdä itse illalla, samalla kun hörppii teetä. Mutta hitaasti tapahtui.  . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronatesteihin pääsy edellyttää ainakin Helsingissä soittoa koronaneuvontanumeroon. Oireinen ihminen on nyt jonottanut kaksi tuntia, eikä vieläkään pääse läpi? Sitten kun pääsee läpi, kauanko kestää, että pääsee testiin? Liian hidasta.

Jonotin eilen Vantaalla 5 tuntia, testiajan sain keskiviikoksi. Tämä siis lapselle. Itse olisin asioinut omaolon kautta, mutta lapsen asioita siellä ei voi hoitaa.

Ohhoh. Ja tähän kun lisätään tulosten viive 1-3 päivää, niin jos tulos olisi positiivinen, ne mahdolliset altistuneet tartunnan saaneet ovat itse jo ehtineet levittää tautia tietämättään. Melkoista viivettä..